Mua pelottaa jos me joudutaan oikeasti muuttamaan vakituisesti kerrostaloon

Voi kauhistus, jonkun pahin painajainen... 

Vierailija kirjoitti:

Voi kauhistus, jonkun pahin painajainen... 

On se.

Mikäs se nyt noin mättää?

Joka päivä toivon, että pääsisin kerrostalosta pois. Mutta eipä tässä työllisyys- ja taloustilanteessa ole varaa lainaan, jotta saisi oman talon, joten parempia aikoja odotellessa.

Etkö sä muuttanut jo pois sieltä kerrostalosta?

Mä en edes muista, kuinka monta kertaa sä olet täällä ilmoittanut, että jätät miehesi ja muutat asumaan kerrostaloon. No nyt sä vihdoin pääsit kerrostaloon. Ole onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä toivon, että pääsisin kerrostalosta pois. Mutta eipä tässä työllisyys- ja taloustilanteessa ole varaa lainaan, jotta saisi oman talon, joten parempia aikoja odotellessa.

Oletko koskaan harkinnut paikkakunnan vaihtoa? Jostain itäisen Suomen pikkukunnasta saa kelvollisia taloja muutamalla kymmenellä tuhannella.

Perheen kanssa on hankala asua kerrostalossa. Lapsi tarvitsisi pihan missä potkia jalkapalloa yms. Siis aivan paskaa. Jatkuvasti sääntöjä joka asiassa. Ja kyllä tämä menisi jos olisi yksin mutta perheen kanssa ei ole niin helppoa. Lisäksi mun entisen kodin puutarha oli upea. Siellä on iso piha,  olen istuttanut kukkia, on marjoja, omenoita yms. Saa vapaasti istua pihalla ja jutella. Onhan tämä aivan toista.

Justiinhan sä kehuit, että jätit miehen ja pojan sinne kerrostaloon ja muutit yksinäsi takaisin hometaloon. Eikös siellä ole nyt entistä viihtyisämpää, kun ei ole se mököttävä mies häiritsemässä.

Hmm, kyllä mä muistaakseni pääsin pihaan palloa potkimaan, vaikka asuin kerrostalossa. Tai ehkä oon siitä kerrostaloasumisesta niin traumatisoitunut, että oon kehittänyt suojamekanismina uudet muistot.

Kyllä mäkin tällä hetkellä haaveilen omakotitalosta, mutta ettei kerrostalossa voisi asua perheen kanssa, en ymmärrä.

Kiljusen herrasväki, joka ei suostu alistumaan yleisiin sääntöihin, vaan elää itsekkäästi omien sääntöjensä mukaan.