Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä olisi oppiva, uskollinen koirarotu

Vierailija
06.06.2017 |

Mikä rotu Sinulle tulee tästä mieleen, mitä suosittelisit? Tai mitä suosittelisit oman kokemuksesi pohjalta?

Meille täydellinen rotu olisi…
- Nopeasti oppiva ja miellyttämisen haluinen (toisaalta olen kokenut jopa yhden chihun tältä osin sopivaksi), joka myös muistaa annetun käskyn (kokemusta espanjanvesikoirasta joka ei kerta kaikkiaan muista kävellä vierellä minuutin jälkeen vaikka uusia käskyjä oppii helposti).
- Ei kovin “pehmeänä” pidetty rotu, mulla on huono tapa menettää hermoni ja ihan ärjäistä kun kärsivällisyys koetuksella.
- Ei se avoin mahdollinen koira, enemmänkin yhden ihmisen/pariskunnan koiraa haetaan. Ihannetapaus kiintyy syvästi, on uskollinen ja pysyy luonnostaan lähellä.
- Kohtalaisen hygieeninen: pienet suut eivät yleensä kuolaa tai haise yhtä pahalta kuin suuret riippuhuulet. Vähäinen karvanlähtö ja alusvillattomuus on etu, turkinhoidon vaativuudella ei muutoin merkitystä.
- Kooltaan kerrostaloon mahtuva ja tunnin päivittäisellä liikunnalla on pärjäävä. Toisaalta käytännössä lenkit voivat venyä useaan tuntiin ja lomat/viikonloput saattavat kulua koiraharrastusten parissa, mutta koira ei saisi muuttua tuholaiseksi myöskään aktivoinnin jäädessä tuntiin per päivä.
- Hiljaisemmasta päästä, vaikka haukkuherkkyyden saa varmaan koulutuksella kitkettyä pois.
- Kaunis. Kauneus vaan on katsojan silmissä, siksi jotkin muuten hyvät rodut eivät käy, jos en pidä ulkonäöstä.
- Kohtalaisen terve: mopsit, buldogit ja cavalierit ovat automaattisesti poissa vaihtoehdoista.

Näitä olen harkinnut…
- Villakoira olisi muuten aivan täydellinen meille, mutta kokemukseni mukaan ne eivät ole erityisen uskollisia, vaikka perheeseen kiintyvätkin. Turhankin seurallisia ja lähtevät helposti kauemmas kotiväestä.
- Chihuahua on vienyt sydämeni: tuntemani yksilöt suhtautuvat vieraisiin sopivalla varauksella, mutta käyttäytyvät moitteettomasti tilanteessa kuin tilanteessa. Ymmärtääkseni kiintyvät syvästi perheeseen eivätkä karkaile. Vähän turhankin pieniä vaan meille, eikä oikein miehen mieleen.
- Papillon on käynyt mielessä, niistä vähän kokemusta ja kirjallisuutta.
- Kooikerhondje tuntui jo jonkin aikaa sopivalta etenkin miesystävän, mutta myös minun mielestäni. Ovat ilmeisesti kuitenkin pehmeitä eivätkä sovi kärsimättömille kouluttajille.

Kiitos avustasi!

Kommentit (46)

Vierailija
41/46 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

juu kirjoitti:

Mimmottinen olis semmoinen topakka schipperke? Lue tuolta lisää https://www.schipperke.fi/11

Hei täähän kuulosti ainakin alkuun hyvältä - pitää vielä tarkemmin tutustua kun aikaa.

Ap

Vierailija
42/46 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siperian husky ;D 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/46 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sulla elämässäsi paha olla jos "ärjyt" (suora lainaus) koirallesi? Itselleni ei tulisi mieleenkään ärjyä sen enempää koiralle kuin lapsille, ystäville, puolisolle tai sisaruksillenikaan.

Koirille ei tarvitse "ärjyä", ja mikäli mielestäsi tarvitsee, älä ota koiraa.

Olen kouluttanut kolme eri rotuista metsästyskoiraa"ärjymättä".

Vierailija
44/46 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisin ehdottanut ap:lle corgeista cardigania hänen toivoman luonteen pidättyväisyyden suhteen (pembroket ovat jalostettu enemmän "koko korttelin koiriksi"), mutta lenkitysmäärä kuulostaa liian pieneltä paimenrodulle.

Suosittelen katsomaan seurakoirista jonkun perusterveen rodun ja vähäisempinä lenkityspäivinä antamaan aivojumppaa, se väsyttää hyvin.

Omaan silmään sattui myös tarve "ärjyä" koiralle. Jos omaa helposti tulistuvan luonteen, niin suosittelen kouluttamaan itseään ennen yhdenkään koiran ottoa. Kaikki koirat pystyy kouluttamaan ilman huutamista.

Vierailija
45/46 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Coton de tuleár: uskollinen, ystävällinen kaikille ja kauniin näköinen. Turkissa on toki tehtävää, mutta sitä voi aina lyhentää. Älykkäitä ja oppivat asioita nopeasti. Leikkisiä. Ja pienikokoisia

Vierailija
46/46 |
06.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainoa tilanne missä olen huutanut koiralleni oli kun se lähti raviradalla hevosen perään. Kiljaisin Tänne!!!!!!

( koirankoulutuskenttä oli samaisella radalla ja rata oli tullessamme tyhjä, polle ohjastajineen tuli mettän kautta eikä autokuljetukella). Huutaminen koiralle on ihan tarpeetonta. Olen kouluttanut 30 vuoden aikana monta koiraa yhteiskuntakelpoisiksi, eikä yksikään ole huutamalla mitään oppinut.

Seuraa- käsky ja paikka on tärkeitä. Millään koiralla ei ole niitä luonnostaan korvien välissä, nehän lähtee liehulle jos niitä ei opeta tottelemaan.

Joudut karsimaan vaatimuksiasi. Ei ole älykästä vähään tyytyvää lähellä pysyvää koiraa, joka ei eroahdistu.

Listasi on edelleen aika mahdoton. Etsit työkoiraa - mutta työkoira tarvitsee töitä.

Chow chow ehkä...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi viisi kolme