Lue keskustelun säännöt.
Mikä olisi oppiva, uskollinen koirarotu
06.06.2017 |
Mikä rotu Sinulle tulee tästä mieleen, mitä suosittelisit? Tai mitä suosittelisit oman kokemuksesi pohjalta?
Meille täydellinen rotu olisi…
- Nopeasti oppiva ja miellyttämisen haluinen (toisaalta olen kokenut jopa yhden chihun tältä osin sopivaksi), joka myös muistaa annetun käskyn (kokemusta espanjanvesikoirasta joka ei kerta kaikkiaan muista kävellä vierellä minuutin jälkeen vaikka uusia käskyjä oppii helposti).
- Ei kovin “pehmeänä” pidetty rotu, mulla on huono tapa menettää hermoni ja ihan ärjäistä kun kärsivällisyys koetuksella.
- Ei se avoin mahdollinen koira, enemmänkin yhden ihmisen/pariskunnan koiraa haetaan. Ihannetapaus kiintyy syvästi, on uskollinen ja pysyy luonnostaan lähellä.
- Kohtalaisen hygieeninen: pienet suut eivät yleensä kuolaa tai haise yhtä pahalta kuin suuret riippuhuulet. Vähäinen karvanlähtö ja alusvillattomuus on etu, turkinhoidon vaativuudella ei muutoin merkitystä.
- Kooltaan kerrostaloon mahtuva ja tunnin päivittäisellä liikunnalla on pärjäävä. Toisaalta käytännössä lenkit voivat venyä useaan tuntiin ja lomat/viikonloput saattavat kulua koiraharrastusten parissa, mutta koira ei saisi muuttua tuholaiseksi myöskään aktivoinnin jäädessä tuntiin per päivä.
- Hiljaisemmasta päästä, vaikka haukkuherkkyyden saa varmaan koulutuksella kitkettyä pois.
- Kaunis. Kauneus vaan on katsojan silmissä, siksi jotkin muuten hyvät rodut eivät käy, jos en pidä ulkonäöstä.
- Kohtalaisen terve: mopsit, buldogit ja cavalierit ovat automaattisesti poissa vaihtoehdoista.
Näitä olen harkinnut…
- Villakoira olisi muuten aivan täydellinen meille, mutta kokemukseni mukaan ne eivät ole erityisen uskollisia, vaikka perheeseen kiintyvätkin. Turhankin seurallisia ja lähtevät helposti kauemmas kotiväestä.
- Chihuahua on vienyt sydämeni: tuntemani yksilöt suhtautuvat vieraisiin sopivalla varauksella, mutta käyttäytyvät moitteettomasti tilanteessa kuin tilanteessa. Ymmärtääkseni kiintyvät syvästi perheeseen eivätkä karkaile. Vähän turhankin pieniä vaan meille, eikä oikein miehen mieleen.
- Papillon on käynyt mielessä, niistä vähän kokemusta ja kirjallisuutta.
- Kooikerhondje tuntui jo jonkin aikaa sopivalta etenkin miesystävän, mutta myös minun mielestäni. Ovat ilmeisesti kuitenkin pehmeitä eivätkä sovi kärsimättömille kouluttajille.
Kiitos avustasi!
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisperheissä ja osittain meilläkin olleet villakoirat ovat olleet rakkaita, mutta välillä suututtaa tuo taipumus lähteä seikkailemaan ja tutustumaan muihin, tältä osin espanjan vesikoira ja mäyräkoira ovat olleet helppoja vapaana pidettäviä. Villakoira onkin ollut jo parisen vuotta se ykkösvaihtoehto, mutta ei tunnu niin täydelliseltä että hankintaan ryhtyisin.
Ap
Miksi se suututtaa? Oma koirani on "kaikkien kaveri", mutta ei se ole minulta mitenkään pois. Miksi sinulle on niin tärkeää, ettei koirasi ole kiinnostunut muista ihmisistä?
Rasittavaa on se, kun koiran ollessa irti pitää olla silmät selässäkin. Esimerkiksi lähipiirin chihuahuat pysyvät hihnasta irtikin kintereillä eivätkä lähde pihasta pois. Nauttivat silti myös vieraiden rapsutuksista - ei tässä nyt kateudesta tietenkään ole kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina näissä tulee tuo kohta, että pitää jollain alle tunnin ulkoiluilla pärjätä... Ei, en voi suositella sinulle mitään koiraa, ellet ole valmis panostamaan sen hyvinvointiin.
Luettelosi perusteella suosittelisin juurikin cavalieria. Kunhan ottaa terveistä, tutkituista vanhemmista. :)
Otsikon perusteella olisin ehdottanut labradorinnoutajaa, mutta listan jälkeen en...
Vierailija kirjoitti:
Paljonko laitat painoa sille, onko kyseessä trimmattava rotu vai ei, tai onko muuten karvaava? Koolla ei ilmeisesti suurta merkitystä ole, kun chihuahuasta lähtien kaikkia on harkittu.
"Täydellistä" koirarotua tuskin onkaan, sillä kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Koirien trimmaushan on kivaa - ei silti niin kivaa että sen takia olisin rotuvalintaa tekemässä. Turkilla ja koolla ei siis merkitystä, lähinnä juuri luonteella ja koulutettavuudella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on yksilöstä kiinni kuinka hyvin koira pysyy vapaana. 100 % varmasti vapaana pysyvää ei kukaan pennunmyyjä voi sulla taata tai sitten se valehtelee. Villi veikkaus on, että villakoira on niitä vähiten karkailevia rotuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shetlanninlammaskoirat ovat oppivaisia, miellyttämisenhaluisia ja tyypillisesti hyvin välinpitämättömiä vieraiden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä tulee tuo kohta, että pitää jollain alle tunnin ulkoiluilla pärjätä... Ei, en voi suositella sinulle mitään koiraa, ellet ole valmis panostamaan sen hyvinvointiin.
Kieltämättä kärjistetty tuo tunti, kyllä varmasti normaalina arkipäivänäkin tulisi lenkkeiltyä helposti 30min+30min+1h ja vielä harrastuksia. Hyvällä säällä saatan lähteä metsään tuntikausiksi. Pointtina se, että moni rotu kävisi ylikierroksilla, jos joskus ei ehtisi kuin tuon tunnin liikuntaa päivässä. On meilläkin naapurissa labradorinnoutaja, joka vain päästetään omakotitalon pihalle itsekseen ulkoilemaan. Itse haluan kuitenkin tarjota parempaa koiralleni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Shetlanninlammaskoirat ovat oppivaisia, miellyttämisenhaluisia ja tyypillisesti hyvin välinpitämättömiä vieraiden suhteen.
Ja 95% laskee alleen ja traumatisoituu kun niille karjuu, ja ap nimeomaan haluaa koiralle ärjyä.
Ei villakoirat kyllä ole ylisosiaalisia tai karkailevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta shelteille ei todellakaan kannata ärjyä tai riehua...Enkä oikein usko, että siitä millekään koirarodulle on hyötyä. Haukkuherkkiä ovat usein ja joskus liiankin arkoja. Mutta ihana rotu muuten.
Itsellä aiemmin kaksi shelttiä ja nyt villakoiranpentu... En oikein ole vielä päässyt sinuiksi tämän pennun kanssa, aivan erilainen luonne kuin shelttipennuilla, selvästi itsenäisempi ja tomerampi, jääräpäisempi, kova näykkimään ja repimään hihoja ja lahkeita, tulee terrieri mieleen...No, ehkä se tästä...täytyy vain itsekin olla jämäkämpi kuin shelttien kanssa. Fiksu tämä kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Sulla kyllä tietyt vaatimukset menee ristiin, kuten miellyttämishalu ja helppo oppimaan mutta pitäisi olla kovaluonteinen ja kestää ärjymistä. Nopea oppimaan tarkoittaa yleensä myös aktiivista, älykästä ja vilkasta koiraa, joka yleensä tarkoittaa samalla sitä, että tarvitsee paljon aktivointia ja tehtävää, ettei itse ala keksiä virikkeitä itselleen (järsiminen, haukkuminen, roskisten tyhjennys jne). "Liika sosiaalisuus" on yleensä myös koulutuksellinen juttu. Koira ei saa lähteä vieraita ihmisiä tai koiria tervehtimään ilman lupaa. Kovin itsenäinen ja erakkomainen koira taas ei ole yleensä helposti koulutettavissa eikä kovin sosiaalinen myöskään omaa perhettä kohtaan.
Tottahan tuo on, siksi tänne palstalle asti tulin tuskastelemaan. Eihän suurimmalla osalla koirista katoa luottamus kovemmasta äänenkäytöstä, mutta tuon kooikerhondjen kohdalla näin kuulemma on. Villakoirat pärjäisivät vähemmälläkin liikunnalla ja toisaalta jaksaisivat silti pidemmätkin lenkit. Tuntemani chihut toimivat ihanteellisesti tuon sosiaalisuuden suhteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Shetlanninlammaskoirat ovat oppivaisia, miellyttämisenhaluisia ja tyypillisesti hyvin välinpitämättömiä vieraiden suhteen.
Ja 95% laskee alleen ja traumatisoituu kun niille karjuu, ja ap nimeomaan haluaa koiralle ärjyä.
Mutta haaveilee bordercolliesta? Ne eivät kyllä kestä ärjymistä sen enempää. Shelttien arkuus on suuri myytti, vaikka epäilemättä arkojakin yksilöitä on paljon. Tyypillisesti ne ovat reippaita ja meneviä koiria, mutta niiden pidättyvyys tulkitaan arkuudeksi. T: molempia omistava (corgikin löytyy 😀)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisperheissä ja osittain meilläkin olleet villakoirat ovat olleet rakkaita, mutta välillä suututtaa tuo taipumus lähteä seikkailemaan ja tutustumaan muihin, tältä osin espanjan vesikoira ja mäyräkoira ovat olleet helppoja vapaana pidettäviä. Villakoira onkin ollut jo parisen vuotta se ykkösvaihtoehto, mutta ei tunnu niin täydelliseltä että hankintaan ryhtyisin.
Ap
Miksi se suututtaa? Oma koirani on "kaikkien kaveri", mutta ei se ole minulta mitenkään pois. Miksi sinulle on niin tärkeää, ettei koirasi ole kiinnostunut muista ihmisistä?
Rasittavaa on se, kun koiran ollessa irti pitää olla silmät selässäkin. Esimerkiksi lähipiirin chihuahuat pysyvät hihnasta irtikin kintereillä eivätkä lähde pihasta pois. Nauttivat silti myös vieraiden rapsutuksista - ei tässä nyt kateudesta tietenkään ole kyse.
Ap
Kunhan ei ole metsästysviettinen, niin koulutus kysymys. Viime kesänä olimme lomalla Budapestissä ja siellä kulti keskellä kaupunkia paljon koiria irrallaan, jotka kiltisti ihmisvilinässä seurasivat omia ihmisiään. Omaa koiraani en voisi kuvitellakaan päästäväni kaupungilla irti. Koulutuksesta kiinni.
Mimmottinen olis semmoinen topakka schipperke? Lue tuolta lisää https://www.schipperke.fi/11
Niin no agilitykisoja kun katsoo niin aika kovaan ääneen osalle shelteistäkin huudetaan ja tuntemani villakoirat eivät ainakaan ole moksiskaan vaikka kovempaa ääntä käyttäisi. En minä nyt kuitenkaan ole lähtökohtaisesti ärjymässä koiralleni, kunhan ei täysin ääniherkkä olisi.
Ap
Espanjan vesikoira tai pumi. Ei lähde karvaa. Turkin leikkaus 3-4 kertaa vuodessa. Vaativat vain hyvän koulutuksen. Ovat ihmisrakkaita ja viisaita. Ei tyyppi sairauksia, kun eivät ole liian pitkälle jalostettuja. Vielä kun otat ulkomailta tuodun pennun, niitäkin saa.
Kyllä se kääpiövillis on sulle paras rotu. Koulutat vaan pienestä asti, että ilman lupaa ei seikkailla. Fiksu kun on, niin kyllä se sen oppii.
Ja tarvitsee liikuntaa paljon! Enemmän kuin tunnin päivässä.