Onko muita naisia, jotka ovat eläneet yksin pitkän suhteen päätyttyä

Vaikka kuinka paljon.

Minä. Mutta mua ei lasketa, olen niin vanha. Pitkä avioliitto päättyi miehen kuolemaan, ja ajatuskin uudesta miehestä kauhistuttaa. Yksin olen nyt elänyt lähes viisi vuotta, ja näin on hyvä.

Varmaan useimmat naiset, jos vain taloudellisesti pärjäävät. Nainen kun ei yleensä rakasta miestä, vaan haluaa tältä taloudellista turvaa ja suojaa. Lisäksi sosiaalinen paine puskee naisia parisuhteeseen tietyssä iäsää. Mutta harvoin on kyse rakkaudesta.

Minä. Erosta on nyt yli viisi vuotta, avioliittoa kesti 22 vuotta. En halua parisuhdetta, en jaksa enkä koe tarpeelliseksi panostaa miehen löytämiseen. Elämä toimii hyvin näin. En oikeastaan keksi mitä lisäarvoa kumppani toisi elämääni. Seksi on ainoa mikä tulee mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan useimmat naiset, jos vain taloudellisesti pärjäävät. Nainen kun ei yleensä rakasta miestä, vaan haluaa tältä taloudellista turvaa ja suojaa. Lisäksi sosiaalinen paine puskee naisia parisuhteeseen tietyssä iäsää. Mutta harvoin on kyse rakkaudesta.

Taidat puhua itsestäsi? Kyllä minä rakastan miestäni.

Pärjään taloudellisesti, ei velkaa, lapset kohta omillaan viimeisintä myöten. Voin suunnitella omat menoni, on ystäviä, hyvät välit sukulaisiini. Lapset voi tulla käymään milloin vain, eikä tarvitse miettiä kumppanin ajatuksia siitä(kään). Olen jo nuorena ollut itsenäinen luonne ja ent. avioliittokin toimi lähes 20v siksi, kun mies oli paljon töissä. 

Siskoni sanoi äskettäin, ettei kukaan pohjimmiltaan tahdo olla yksin. Kyllä vaan tahdon. Olen saanut elämässä sen, mitä toivoin ja nyt nautin tästä tilanteestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan useimmat naiset, jos vain taloudellisesti pärjäävät. Nainen kun ei yleensä rakasta miestä, vaan haluaa tältä taloudellista turvaa ja suojaa. Lisäksi sosiaalinen paine puskee naisia parisuhteeseen tietyssä iäsää. Mutta harvoin on kyse rakkaudesta.

Taidat puhua itsestäsi? Kyllä minä rakastan miestäni.

Ihan yleisellä tasolla puhun. Kuulut ehkä niihin harvoihin poikkeuksiin tai sitten totuus on liian kiusallinen myönnettäväksi.

Minä sain ensimmäisen seurustelukumppanin kaksikymppisenä ja menin nopeasti naimisiin. Parin vuoden päästä erosin, koska komea ulkokuori pitikin sisällään kusipäisen narsistin.

Sitten hujahtikin 12 vuotta, ennen kuin onnisti uudelleen. Olin oma-aloitteinen ja pyysin yhtä kilttimiestä treffeille, siitä seurasi seurustelu, yhteenmuuttaminen, avioliitto ja lapsi. Tässä olen edelleen.

Olen ihan tyytyväinen, en halunnut vanheta yksin. Ei tämä nyt mitään suurta tunteiden paloa ja leiskuntaa ole mutta seksiä saa jokseenkin säännöllisesti eikä tarvitse elää yksinäisenä.

Olen tavallinen korkeakoulutettu, vakityössä ja keskipalkkainen. En nyt mikään missi mutta normaalimitoissa ja muutenkin ihan normaali tavis. Silti kukaan mies ei ole katsonut minuun kahta kertaa noita kahta miestä lukuun ottamatta. Baareissa kävin useamman kerran vuodessa mutta ei sieltäkään seksiseuraa saanut kuin kerran vuodessa hyvässä lykyssä.

Jos mies nyt kuolisi, en usko, että jaksaisin enää yrittää etsiä uutta. Jatkaisin sinkkuna. Onhan minulla nyt lapsi, joten ei tarvitsisi elää yksin.

Minä oon nyt kolmisen vuotta ollut sinkkuna, erosin 5 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Nautin yksin olemisesta ja vapaudesta enkä voisi kuvitellakkaan seurustelevani. Ehkä sitten joskus vanhana. Ikää 30 vee.

Ensimmäiset 3-4 vuotta parisuhde-eron jälkeen olin yksin enkä voinut kuvitellakaan että pystyisin enää rakastumaan. Pikkuhiljaa kaipuu toisen ihmisen lähelle kuitenkin taas heräsi ja muutaman vuoden kuluttua tapasin nykyisen miesystäväni.

9 vuotta yksin tuli juuri täyteen. Erosin 3-kymppisenä eikä uutta ole löytynyt. Enää en niin parisuhdetta kaipaakaan. N39

Jo 25 vuotta ilman parisuhdetta. Kolmekymppisenä erosin ja sen jälkeen ei ole tullut vastaan miestä, jonka kanssa olisin halunnut parisuhteen.

Miksi turmella elämä miehen takia?  Seksi on ainoa, mitä joskus kaipaan, mutta vähitellen nekin tarpeet kuivuvat.

Pitkä liitto takana.

Jos tämä suhde päättyisi syystä tai toisesta, en koskaan, en ikinä milloinkaan ketään tähän ottaisi. Yksin on hyvä :)

Seitsemisen vuotta on edellisen parisuhteen päättymisestä. Olen 37. Olen erakkoluonne, en kärsi yksin olemisesta millään tavalla. Hieman surulliseksi tekee se, että kaikki ystäväni ovat parisuhteissa, ja heitä jotenkin ahdistaa minun "yksinäisyyteni". Itse ovat kyllä olleet nuorempana vuosiakin sinkkuna, mutta ilmeisesti olivat sitten jotenkin kauhuissaan ja ahdistuneita.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan useimmat naiset, jos vain taloudellisesti pärjäävät. Nainen kun ei yleensä rakasta miestä, vaan haluaa tältä taloudellista turvaa ja suojaa. Lisäksi sosiaalinen paine puskee naisia parisuhteeseen tietyssä iäsää. Mutta harvoin on kyse rakkaudesta.

Naisen miestä kohtaan tuntema "rakkaus" on nykymaailman suurin vitsi. Vanhoina hyvinä aikoina sentään kaikki ymmärsivät, että avioliitot ovat aina järkiliittoja. Sitten Hollywood ja roskakirjat sekoittivat ihmisten päät mutta totuuden tietää silti kaikki: romanttinen rakkaus on illuusio.