Lue keskustelun säännöt.
Ei kaikki naiset saa noin vain ketään jonka haluaisivat
06.06.2017 |
Naiset varmaan saavat miehiä helpommin jonkun, se on totta. Toisaalta miehille taas kelpaa usein vain joku, koska seksillä on niin suuri merkitys miehille. Mutta ei läheskään kaikki naiset saa sitä miestä, jonka haluaisivat - koskaan. Siis että saattaa ihastua vakavasti montakin kertaa elämässä, mutta niistä ei koskaan tule mitään.
Aika harva nainen siinä sitten tyytyy mieheen, jota ei halua (jotta joku kiltti mies saisi seksiä ja naisen).
Tämä oli nyt siis tällainen itsestäänselvyys, mutta tiedoksi sille jankkaajalle, jonka mielestä naisilla on aina mies tarjolla jonka naiset haluavat. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Ja siis mä en ainakaan halunnut statuksen perusteella miehen, vaan luonteen.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan, vaikka saisin 90 % Suomen miehistä. Minua kiinnostaa vain se, että saanko juuri sen miehen, johon RAKASTUN. En minä halua miestä, jonka saan vain siksi, että saan hänet. Haluan vain sen miehen, johon rakastun (ja joka rakastuu juuri minuun). Mitä tekisin miehellä, johon en ole rakastunut?
Juuri näinhän se on. Taylor Swift saa paljon helpommin parisuhteen kuin Ilpo Insinööri, mutta ei Taylor Swift välttämättä rakkautta saa. Kukaan täyspäinen ei kuitenkaan väitä Taylorin ja Ilpon olevan samalla viivalla asian suhteen. Tämä on keissi miesten ja naisten välillä, joten lakatkaa ulisemasta, koska te olette etuoikeutetussa asemassa.
Minä von käydä keräämässä lautaselleni kaikki ananaspizzat buffetista mutta en voi sitä syödä allergian takia. Olen yhtä nälkäinen kuin Afrikassa nääntyvä lapsi.
Mitä omia tuttuja katson niin en usko että on olemassa mitään suurta eroa joka johtuu sukupuolesta, kyse on vain yksilöiden persoonasta. En tosin vieläkään tiedä mikä on tavisnainen tai -mies. Ehkä niitä ei sitten kuulu minun tuttuihin.Huono analogia, sillä jotta voisit sanoa olevasi allerginen kaikille ruoille, sinun pitäisi olla tietoinen kaikista mahdollisista tarjolla olevista ruoista. Tuskin sentään olet tutustunut joka ikiseen tarjolla olevaan mieheen, vai oletko? Jos suhtautuminen miehiin on sinulla "tutustumatta paskaa"-tyyppinen, niin enpä yhtään ihmettele, että olet sinkku.
Mitähän yrität sanoa? Että naisten pitäisi tutustua kaikkiin (Suomen? Maailman? Oman kaupungin? Oman maakunnan?) sinkkumiehiin ja vasta sitten olisi lupa ihastua, jos sellainen mies kohdalle osuu, jonka kanssa kemiat kohtaavat? Olen aina kuvitellut, että naiset joka tapauksessa toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin, että tapaavat niin monia miehiä, että lopulta kohdalle tulee se, joka kolahtaa. (En ole se, jolle vastasit)
Yritän sanoa, että ei voi väittää kaikkien tarjolla olevien miesten olevan kakkapaskoja, jos ei ole edes tutustunut niihin.
Kuka tässä ketjussa on sanonut miesten olevan kakkapaskoja?
Nainen, joka väitti olevansa allerginen kaikille ruoille tuossa vertauksessaan.
Mikä tässä auttaisi kun ei mene suora puhe eikä vertauskuvat. No selitän taas. Te puhutte jatkuvasti jostain suuresta tarjonnasta (buffet). Se mitä minulle on ollut tarjolla ei ole minulle sopivaa (ananas), joku muu taas voi rakastaa ananasta pizzan päällä. En ole väittänyt että kaikkien pizzojen päällä on ananasta vaan että siinä suuressa tarjonnassa tähän mennessä kaikissa on. Eli miten olen etuoikeutettu kun olen yhtä nälkäinen kuin se afrikkalainen lapsi? Etuoikeutettu on se joka Kappas suuhunsa kaiken minkä eteen saa.
Esimerkiksi sillä että on aivan älyttömän typerää nirsoilla noin paljon ja se jos mikä tarkoittaa että miestarjokkaita todella on. Jos sinuun tekee sata miestä vaikka vuoden aikana aloitteen niin joten se nälkäisi on ihan sinusta kiinni mikäli yksikään mies ei kelpaa
Miksi olisin sellaisen kanssa joka ei sovi minulle? Jos jokainen aloite en tekijä ei kiinnosta minua ja ne joille minä teen aloitteen eivät kiinnostu minusta. Olkoon vaikka tuhat miestä jos ei toimi niin ei. Ja ei en ole nirso, ihan tavallinen kunnollinen mies olisi hyvä.
Jos tuhannesta miehestä ei löydä tavallista kunnollista miestä niin naisten käsitys siitä tavismiehestä on todella vääristynyt mikä sinänsä ei ole yllätys
Ei vaan yhdenkään miehen kanssa ei ole ollut tunteita. Järkyttävää että näinkin perusasia pitää erikseen sanoa!
Niinpä. Mutta nuo tavismiehet luulee, että nainen tarvitsee miehen johonkin, johon tavismies voisi riittää. Esim. maksamaan elämistä, tekemään jotain miestentöitä tms, en oikein tarkkaan tiedä, koska en ihan ymmärrä sitä ideaa. Kun nainen ei enää nykyään tarvitse miestä muuhun kuin juuri niihin tunteisiin. Rakkauteen siis. Siksi tavismies ei kelpaa eikä riitä, vaikka sen saisikin. Koska ei sillä tee mitään, jos sitä kohtaan ei ole tunteita. Koska ne tunteet on naiselle ainoa syy nykyään parisuhteeseen.
Pitkäaikainen ja onnistunut parisuhde rakentuu aina johonkin muuhunkin kun rakkauteen. Sen perustana on mm. kumppanuutta, huolenpitämistä, uhrautumista, keskinäistä kunnioitusta, yhteisiä etuja, yhteisiä jälkeläisiä.
Rakkaus on liian epämääräinen käsite jotta sen varaan kannattaisi koko elämäänsä rakentaa. Tässä ketjuss anäkee hyvin ettei kukaan edes oikein osaa määritellä mitä se onkaan. Joillekin se on haju, jollekin vain "tunne joka vie jalat alta", jollekin mystinen "kemia". Useimmat sekoittavat lisäksi rakkauden ja rakastumisen. Rakastuminen on se huumaava tunne joka kestää ehkä vuoden pari, mutta jonka muisto parhaassa tapauksessa kantaa läpi koko loppuelämän.
Kunhan perusedelletykset täyttyvät, parisuhde on enne kaikkea tahdon asia. Sen päättämistä, että tuon kanssa elän elämäni. Valinta joka koetaan niin raskaaksi että nykyään se jätetään yhä useimmin yksinkertaisesti tekemättä.
Rakastuminen on huumaava tunne, joka kestää ehkä vuoden pari. Tämä on totta. Rakastumisen jälkeen pitäisi seurata rakastaminen, se kestää parhaassa tapauksessa vuosikymmeniä. Muistolla ei tuohon kykene, kyllä se on se rakkaus, jonka ansiosta pääsee vaikeiden aikojen yli, ei rakastumisen muisto.
Voinen väittää, että tiedän asiasta jotain. Olen ollut saman miehen kanssa yli 30 vuotta ja rakastamme toisiamme syvästi. Vuosien varrella on ollut vaikka minkälaista vastoinkäymistä, mutta yhdessä olemme päässeet niiden läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan, vaikka saisin 90 % Suomen miehistä. Minua kiinnostaa vain se, että saanko juuri sen miehen, johon RAKASTUN. En minä halua miestä, jonka saan vain siksi, että saan hänet. Haluan vain sen miehen, johon rakastun (ja joka rakastuu juuri minuun). Mitä tekisin miehellä, johon en ole rakastunut?
Juuri näinhän se on. Taylor Swift saa paljon helpommin parisuhteen kuin Ilpo Insinööri, mutta ei Taylor Swift välttämättä rakkautta saa. Kukaan täyspäinen ei kuitenkaan väitä Taylorin ja Ilpon olevan samalla viivalla asian suhteen. Tämä on keissi miesten ja naisten välillä, joten lakatkaa ulisemasta, koska te olette etuoikeutetussa asemassa.
Minä von käydä keräämässä lautaselleni kaikki ananaspizzat buffetista mutta en voi sitä syödä allergian takia. Olen yhtä nälkäinen kuin Afrikassa nääntyvä lapsi.
Mitä omia tuttuja katson niin en usko että on olemassa mitään suurta eroa joka johtuu sukupuolesta, kyse on vain yksilöiden persoonasta. En tosin vieläkään tiedä mikä on tavisnainen tai -mies. Ehkä niitä ei sitten kuulu minun tuttuihin.Huono analogia, sillä jotta voisit sanoa olevasi allerginen kaikille ruoille, sinun pitäisi olla tietoinen kaikista mahdollisista tarjolla olevista ruoista. Tuskin sentään olet tutustunut joka ikiseen tarjolla olevaan mieheen, vai oletko? Jos suhtautuminen miehiin on sinulla "tutustumatta paskaa"-tyyppinen, niin enpä yhtään ihmettele, että olet sinkku.
Mitähän yrität sanoa? Että naisten pitäisi tutustua kaikkiin (Suomen? Maailman? Oman kaupungin? Oman maakunnan?) sinkkumiehiin ja vasta sitten olisi lupa ihastua, jos sellainen mies kohdalle osuu, jonka kanssa kemiat kohtaavat? Olen aina kuvitellut, että naiset joka tapauksessa toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin, että tapaavat niin monia miehiä, että lopulta kohdalle tulee se, joka kolahtaa. (En ole se, jolle vastasit)
Yritän sanoa, että ei voi väittää kaikkien tarjolla olevien miesten olevan kakkapaskoja, jos ei ole edes tutustunut niihin.
Kuka tässä ketjussa on sanonut miesten olevan kakkapaskoja?
Nainen, joka väitti olevansa allerginen kaikille ruoille tuossa vertauksessaan.
Mikä tässä auttaisi kun ei mene suora puhe eikä vertauskuvat. No selitän taas. Te puhutte jatkuvasti jostain suuresta tarjonnasta (buffet). Se mitä minulle on ollut tarjolla ei ole minulle sopivaa (ananas), joku muu taas voi rakastaa ananasta pizzan päällä. En ole väittänyt että kaikkien pizzojen päällä on ananasta vaan että siinä suuressa tarjonnassa tähän mennessä kaikissa on. Eli miten olen etuoikeutettu kun olen yhtä nälkäinen kuin se afrikkalainen lapsi? Etuoikeutettu on se joka Kappas suuhunsa kaiken minkä eteen saa.
Esimerkiksi sillä että on aivan älyttömän typerää nirsoilla noin paljon ja se jos mikä tarkoittaa että miestarjokkaita todella on. Jos sinuun tekee sata miestä vaikka vuoden aikana aloitteen niin joten se nälkäisi on ihan sinusta kiinni mikäli yksikään mies ei kelpaa
Miksi olisin sellaisen kanssa joka ei sovi minulle? Jos jokainen aloite en tekijä ei kiinnosta minua ja ne joille minä teen aloitteen eivät kiinnostu minusta. Olkoon vaikka tuhat miestä jos ei toimi niin ei. Ja ei en ole nirso, ihan tavallinen kunnollinen mies olisi hyvä.
Jos tuhannesta miehestä ei löydä tavallista kunnollista miestä niin naisten käsitys siitä tavismiehestä on todella vääristynyt mikä sinänsä ei ole yllätys
Ei vaan yhdenkään miehen kanssa ei ole ollut tunteita. Järkyttävää että näinkin perusasia pitää erikseen sanoa!
Niinpä. Mutta nuo tavismiehet luulee, että nainen tarvitsee miehen johonkin, johon tavismies voisi riittää. Esim. maksamaan elämistä, tekemään jotain miestentöitä tms, en oikein tarkkaan tiedä, koska en ihan ymmärrä sitä ideaa. Kun nainen ei enää nykyään tarvitse miestä muuhun kuin juuri niihin tunteisiin. Rakkauteen siis. Siksi tavismies ei kelpaa eikä riitä, vaikka sen saisikin. Koska ei sillä tee mitään, jos sitä kohtaan ei ole tunteita. Koska ne tunteet on naiselle ainoa syy nykyään parisuhteeseen.
Pitkäaikainen ja onnistunut parisuhde rakentuu aina johonkin muuhunkin kun rakkauteen. Sen perustana on mm. kumppanuutta, huolenpitämistä, uhrautumista, keskinäistä kunnioitusta, yhteisiä etuja, yhteisiä jälkeläisiä.
Rakkaus on liian epämääräinen käsite jotta sen varaan kannattaisi koko elämäänsä rakentaa. Tässä ketjuss anäkee hyvin ettei kukaan edes oikein osaa määritellä mitä se onkaan. Joillekin se on haju, jollekin vain "tunne joka vie jalat alta", jollekin mystinen "kemia". Useimmat sekoittavat lisäksi rakkauden ja rakastumisen. Rakastuminen on se huumaava tunne joka kestää ehkä vuoden pari, mutta jonka muisto parhaassa tapauksessa kantaa läpi koko loppuelämän.
Kunhan perusedelletykset täyttyvät, parisuhde on enne kaikkea tahdon asia. Sen päättämistä, että tuon kanssa elän elämäni. Valinta joka koetaan niin raskaaksi että nykyään se jätetään yhä useimmin yksinkertaisesti tekemättä.
Rakastuminen on huumaava tunne, joka kestää ehkä vuoden pari. Tämä on totta. Rakastumisen jälkeen pitäisi seurata rakastaminen, se kestää parhaassa tapauksessa vuosikymmeniä. Muistolla ei tuohon kykene, kyllä se on se rakkaus, jonka ansiosta pääsee vaikeiden aikojen yli, ei rakastumisen muisto.
Voinen väittää, että tiedän asiasta jotain. Olen ollut saman miehen kanssa yli 30 vuotta ja rakastamme toisiamme syvästi. Vuosien varrella on ollut vaikka minkälaista vastoinkäymistä, mutta yhdessä olemme päässeet niiden läpi.
Mutta mies, joka ei edes alussa tunnu oikealta, ei ainakaan minun maailmassani ole se, jonka kanssa haluaisin jotain vaikeuksia läpielää. Haluaisin, että se ihminen tuntuisi koko ajan sen arvoiselta. Palstan ulinamiesten mielestä kaikki naiset saavat sellaisia miehiä milloin haluavat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa. Naisten ongelma on nirsous.
Ajattele että vaatekaupassa on vain paitoja jotka eivät sovi sinulle millään tavalla. Et kuitenkaan tarvitse uutta paitaa koska sinulla on jo ihan tarpeeksi vaatteita ollaksesi tyytyväinen. Oletko siis nirso jos et osta sitä sopimatonta paitaa?
Eli sinulla on jo miehiä tarpeeksi... Silti katselet uusia... Että semmoinen nainen.
Vertauskuvat on välillä hankalia joillekin :(
Niin sinulle, kun keksit tai puolustat huonoa semmoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa. Naisten ongelma on nirsous.
Ajattele että vaatekaupassa on vain paitoja jotka eivät sovi sinulle millään tavalla. Et kuitenkaan tarvitse uutta paitaa koska sinulla on jo ihan tarpeeksi vaatteita ollaksesi tyytyväinen. Oletko siis nirso jos et osta sitä sopimatonta paitaa?
Ajattele asiaa niin, että olet buffassa, jossa on tuhatta ja yhtä ruokalajia tarjolla, mutta et huoli niistä mitään ja valitat nälkääsi.
Saa olla ihan mieletön nälkä, että söisin sieltä buffasta nahistuneita salaatinlehtiä. Olen mieluummin syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa. Naisten ongelma on nirsous.
Ajattele että vaatekaupassa on vain paitoja jotka eivät sovi sinulle millään tavalla. Et kuitenkaan tarvitse uutta paitaa koska sinulla on jo ihan tarpeeksi vaatteita ollaksesi tyytyväinen. Oletko siis nirso jos et osta sitä sopimatonta paitaa?
Ajattele asiaa niin, että olet buffassa, jossa on tuhatta ja yhtä ruokalajia tarjolla, mutta et huoli niistä mitään ja valitat nälkääsi.
Saa olla ihan mieletön nälkä, että söisin sieltä buffasta nahistuneita salaatinlehtiä. Olen mieluummin syömättä.
Eikös tuossa vertauksessa selväsanaisesti sanottu, että tarjolla on tuhatta ja yhtä ruokalajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on nimenomaan se päätös pysyä yhdessä. Rakastuminen on tunne jonka vuoksi mennään yhteen.
En voi mennä yhteen miehen kanssa johon en ole rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa seksiä kyllä keneltä haluaa. Mies ei välttämättä saa sen suhteen lisäksi edes seksiä
Ei ole George Clooney antanut mulle koskaan seksiä vaikka olen halunnut :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan, vaikka saisin 90 % Suomen miehistä. Minua kiinnostaa vain se, että saanko juuri sen miehen, johon RAKASTUN. En minä halua miestä, jonka saan vain siksi, että saan hänet. Haluan vain sen miehen, johon rakastun (ja joka rakastuu juuri minuun). Mitä tekisin miehellä, johon en ole rakastunut?
Juuri näinhän se on. Taylor Swift saa paljon helpommin parisuhteen kuin Ilpo Insinööri, mutta ei Taylor Swift välttämättä rakkautta saa. Kukaan täyspäinen ei kuitenkaan väitä Taylorin ja Ilpon olevan samalla viivalla asian suhteen. Tämä on keissi miesten ja naisten välillä, joten lakatkaa ulisemasta, koska te olette etuoikeutetussa asemassa.
Minä von käydä keräämässä lautaselleni kaikki ananaspizzat buffetista mutta en voi sitä syödä allergian takia. Olen yhtä nälkäinen kuin Afrikassa nääntyvä lapsi.
Mitä omia tuttuja katson niin en usko että on olemassa mitään suurta eroa joka johtuu sukupuolesta, kyse on vain yksilöiden persoonasta. En tosin vieläkään tiedä mikä on tavisnainen tai -mies. Ehkä niitä ei sitten kuulu minun tuttuihin.Huono analogia, sillä jotta voisit sanoa olevasi allerginen kaikille ruoille, sinun pitäisi olla tietoinen kaikista mahdollisista tarjolla olevista ruoista. Tuskin sentään olet tutustunut joka ikiseen tarjolla olevaan mieheen, vai oletko? Jos suhtautuminen miehiin on sinulla "tutustumatta paskaa"-tyyppinen, niin enpä yhtään ihmettele, että olet sinkku.
Mitähän yrität sanoa? Että naisten pitäisi tutustua kaikkiin (Suomen? Maailman? Oman kaupungin? Oman maakunnan?) sinkkumiehiin ja vasta sitten olisi lupa ihastua, jos sellainen mies kohdalle osuu, jonka kanssa kemiat kohtaavat? Olen aina kuvitellut, että naiset joka tapauksessa toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin, että tapaavat niin monia miehiä, että lopulta kohdalle tulee se, joka kolahtaa. (En ole se, jolle vastasit)
Yritän sanoa, että ei voi väittää kaikkien tarjolla olevien miesten olevan kakkapaskoja, jos ei ole edes tutustunut niihin.
Kuka tässä ketjussa on sanonut miesten olevan kakkapaskoja?
Nainen, joka väitti olevansa allerginen kaikille ruoille tuossa vertauksessaan.
Mikä tässä auttaisi kun ei mene suora puhe eikä vertauskuvat. No selitän taas. Te puhutte jatkuvasti jostain suuresta tarjonnasta (buffet). Se mitä minulle on ollut tarjolla ei ole minulle sopivaa (ananas), joku muu taas voi rakastaa ananasta pizzan päällä. En ole väittänyt että kaikkien pizzojen päällä on ananasta vaan että siinä suuressa tarjonnassa tähän mennessä kaikissa on. Eli miten olen etuoikeutettu kun olen yhtä nälkäinen kuin se afrikkalainen lapsi? Etuoikeutettu on se joka Kappas suuhunsa kaiken minkä eteen saa.
Esimerkiksi sillä että on aivan älyttömän typerää nirsoilla noin paljon ja se jos mikä tarkoittaa että miestarjokkaita todella on. Jos sinuun tekee sata miestä vaikka vuoden aikana aloitteen niin joten se nälkäisi on ihan sinusta kiinni mikäli yksikään mies ei kelpaa
Miksi olisin sellaisen kanssa joka ei sovi minulle? Jos jokainen aloite en tekijä ei kiinnosta minua ja ne joille minä teen aloitteen eivät kiinnostu minusta. Olkoon vaikka tuhat miestä jos ei toimi niin ei. Ja ei en ole nirso, ihan tavallinen kunnollinen mies olisi hyvä.
Jos tuhannesta miehestä ei löydä tavallista kunnollista miestä niin naisten käsitys siitä tavismiehestä on todella vääristynyt mikä sinänsä ei ole yllätys
Ei vaan yhdenkään miehen kanssa ei ole ollut tunteita. Järkyttävää että näinkin perusasia pitää erikseen sanoa!
Niinpä. Mutta nuo tavismiehet luulee, että nainen tarvitsee miehen johonkin, johon tavismies voisi riittää. Esim. maksamaan elämistä, tekemään jotain miestentöitä tms, en oikein tarkkaan tiedä, koska en ihan ymmärrä sitä ideaa. Kun nainen ei enää nykyään tarvitse miestä muuhun kuin juuri niihin tunteisiin. Rakkauteen siis. Siksi tavismies ei kelpaa eikä riitä, vaikka sen saisikin. Koska ei sillä tee mitään, jos sitä kohtaan ei ole tunteita. Koska ne tunteet on naiselle ainoa syy nykyään parisuhteeseen.
Pitkäaikainen ja onnistunut parisuhde rakentuu aina johonkin muuhunkin kun rakkauteen. Sen perustana on mm. kumppanuutta, huolenpitämistä, uhrautumista, keskinäistä kunnioitusta, yhteisiä etuja, yhteisiä jälkeläisiä.
Rakkaus on liian epämääräinen käsite jotta sen varaan kannattaisi koko elämäänsä rakentaa. Tässä ketjuss anäkee hyvin ettei kukaan edes oikein osaa määritellä mitä se onkaan. Joillekin se on haju, jollekin vain "tunne joka vie jalat alta", jollekin mystinen "kemia". Useimmat sekoittavat lisäksi rakkauden ja rakastumisen. Rakastuminen on se huumaava tunne joka kestää ehkä vuoden pari, mutta jonka muisto parhaassa tapauksessa kantaa läpi koko loppuelämän.
Kunhan perusedelletykset täyttyvät, parisuhde on enne kaikkea tahdon asia. Sen päättämistä, että tuon kanssa elän elämäni. Valinta joka koetaan niin raskaaksi että nykyään se jätetään yhä useimmin yksinkertaisesti tekemättä.
Rakastuminen on huumaava tunne, joka kestää ehkä vuoden pari. Tämä on totta. Rakastumisen jälkeen pitäisi seurata rakastaminen, se kestää parhaassa tapauksessa vuosikymmeniä. Muistolla ei tuohon kykene, kyllä se on se rakkaus, jonka ansiosta pääsee vaikeiden aikojen yli, ei rakastumisen muisto.
Voinen väittää, että tiedän asiasta jotain. Olen ollut saman miehen kanssa yli 30 vuotta ja rakastamme toisiamme syvästi. Vuosien varrella on ollut vaikka minkälaista vastoinkäymistä, mutta yhdessä olemme päässeet niiden läpi.
Joo, sanoin huonosti. Parhaassa tapauksessa rakastuminen tietysti muuttuu rakkaudeksi joka kestää koko elämän (vrt. presidenttipari Koivisto). Mutta kun nykyään tunnutaan oletettavan että se rakastumisen tunne (joka tulee.. mistä?) on ainoa millä on mitään merkitystä elämässä. Enää ei ajatella olevan tarvetta oppia rakastamaan toista lainkaan vaikka se on minusta aivan olennainen asia jos haluaa elää jonkun kanssa koko elämänsä.
Uskon että tekin opitte rakastamaan toisianne ja tämä oppi korvasi sen alun rakastumisen tunteen.
Vierailija kirjoitti:
80% naisista haluaa 20%:a miehistä. Ihminen ei ihastu jatkuvasti, joten ei nainen välttämttä ihastu kuin kerran vuodessa johonkin, jos silloinkaan. Ja naiset ajattelevat niin vahvasti tunteella, että eivät voi edes harkita suhdetta henkilön kanssa johon eivät ole ihastuneena. Ja tietysti nainen ihastuu siihen kärkikastiin miehistä. Miehet taas monesti ajattelevat maanläheisemmin ja rationaalisemmin. Minä voisin hyvillä mielin tapailla naista vaikke kokisi suuria tunteita pitkään aikaan koska järkeilyn tuloksena päätetyt käytännön asiat ovat ne mitkä ratkaisevat. Tietysti joskus ihastun, mutta ihastun baarilutkiin, tupakoijiin tms koska ne ovat monesti kuumia ja seksikkäitä ja irvokkaita. En kuitenkaan ala seurustelemaan sellaisen kanssa vaikka sydän niin sanoisikin. Järki sanoo että pitää mielummin ottaa naapurintyttö, joten sitten sodin tunteitani vastaan ja otan ns. "kiltin tytön".
T. Kärkikastin mies
Sillä lailla. Ja sitten muutaman vuoden mentyä olet täällä ihmettelemässä, miten se elämä näin meni ja miksi vaimo puhuu erosta. Lisäksi alleviivaat, että ei nainen saa aina miestä, todellakaan, siis parisuhteeseen.
Onko niin vaikea ymmärtää, että juuri tämän kierteen useat naiset haluavat välttää? Nimittäin tässähän ei ole kyse järjestä, vaan sen puutteesta. Ehdoin tahdoin tungetaan suhteeseen, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia edes pohjimmiltaan tuottaa kummallekaan osapuolelle onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan, vaikka saisin 90 % Suomen miehistä. Minua kiinnostaa vain se, että saanko juuri sen miehen, johon RAKASTUN. En minä halua miestä, jonka saan vain siksi, että saan hänet. Haluan vain sen miehen, johon rakastun (ja joka rakastuu juuri minuun). Mitä tekisin miehellä, johon en ole rakastunut?
Juuri näinhän se on. Taylor Swift saa paljon helpommin parisuhteen kuin Ilpo Insinööri, mutta ei Taylor Swift välttämättä rakkautta saa. Kukaan täyspäinen ei kuitenkaan väitä Taylorin ja Ilpon olevan samalla viivalla asian suhteen. Tämä on keissi miesten ja naisten välillä, joten lakatkaa ulisemasta, koska te olette etuoikeutetussa asemassa.
Minä von käydä keräämässä lautaselleni kaikki ananaspizzat buffetista mutta en voi sitä syödä allergian takia. Olen yhtä nälkäinen kuin Afrikassa nääntyvä lapsi.
Mitä omia tuttuja katson niin en usko että on olemassa mitään suurta eroa joka johtuu sukupuolesta, kyse on vain yksilöiden persoonasta. En tosin vieläkään tiedä mikä on tavisnainen tai -mies. Ehkä niitä ei sitten kuulu minun tuttuihin.Huono analogia, sillä jotta voisit sanoa olevasi allerginen kaikille ruoille, sinun pitäisi olla tietoinen kaikista mahdollisista tarjolla olevista ruoista. Tuskin sentään olet tutustunut joka ikiseen tarjolla olevaan mieheen, vai oletko? Jos suhtautuminen miehiin on sinulla "tutustumatta paskaa"-tyyppinen, niin enpä yhtään ihmettele, että olet sinkku.
Mitähän yrität sanoa? Että naisten pitäisi tutustua kaikkiin (Suomen? Maailman? Oman kaupungin? Oman maakunnan?) sinkkumiehiin ja vasta sitten olisi lupa ihastua, jos sellainen mies kohdalle osuu, jonka kanssa kemiat kohtaavat? Olen aina kuvitellut, että naiset joka tapauksessa toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin, että tapaavat niin monia miehiä, että lopulta kohdalle tulee se, joka kolahtaa. (En ole se, jolle vastasit)
Yritän sanoa, että ei voi väittää kaikkien tarjolla olevien miesten olevan kakkapaskoja, jos ei ole edes tutustunut niihin.
Kuka tässä ketjussa on sanonut miesten olevan kakkapaskoja?
Nainen, joka väitti olevansa allerginen kaikille ruoille tuossa vertauksessaan.
Mikä tässä auttaisi kun ei mene suora puhe eikä vertauskuvat. No selitän taas. Te puhutte jatkuvasti jostain suuresta tarjonnasta (buffet). Se mitä minulle on ollut tarjolla ei ole minulle sopivaa (ananas), joku muu taas voi rakastaa ananasta pizzan päällä. En ole väittänyt että kaikkien pizzojen päällä on ananasta vaan että siinä suuressa tarjonnassa tähän mennessä kaikissa on. Eli miten olen etuoikeutettu kun olen yhtä nälkäinen kuin se afrikkalainen lapsi? Etuoikeutettu on se joka Kappas suuhunsa kaiken minkä eteen saa.
Esimerkiksi sillä että on aivan älyttömän typerää nirsoilla noin paljon ja se jos mikä tarkoittaa että miestarjokkaita todella on. Jos sinuun tekee sata miestä vaikka vuoden aikana aloitteen niin joten se nälkäisi on ihan sinusta kiinni mikäli yksikään mies ei kelpaa
Miksi olisin sellaisen kanssa joka ei sovi minulle? Jos jokainen aloite en tekijä ei kiinnosta minua ja ne joille minä teen aloitteen eivät kiinnostu minusta. Olkoon vaikka tuhat miestä jos ei toimi niin ei. Ja ei en ole nirso, ihan tavallinen kunnollinen mies olisi hyvä.
Jos tuhannesta miehestä ei löydä tavallista kunnollista miestä niin naisten käsitys siitä tavismiehestä on todella vääristynyt mikä sinänsä ei ole yllätys
Ei vaan yhdenkään miehen kanssa ei ole ollut tunteita. Järkyttävää että näinkin perusasia pitää erikseen sanoa!
Niinpä. Mutta nuo tavismiehet luulee, että nainen tarvitsee miehen johonkin, johon tavismies voisi riittää. Esim. maksamaan elämistä, tekemään jotain miestentöitä tms, en oikein tarkkaan tiedä, koska en ihan ymmärrä sitä ideaa. Kun nainen ei enää nykyään tarvitse miestä muuhun kuin juuri niihin tunteisiin. Rakkauteen siis. Siksi tavismies ei kelpaa eikä riitä, vaikka sen saisikin. Koska ei sillä tee mitään, jos sitä kohtaan ei ole tunteita. Koska ne tunteet on naiselle ainoa syy nykyään parisuhteeseen.
Pitkäaikainen ja onnistunut parisuhde rakentuu aina johonkin muuhunkin kun rakkauteen. Sen perustana on mm. kumppanuutta, huolenpitämistä, uhrautumista, keskinäistä kunnioitusta, yhteisiä etuja, yhteisiä jälkeläisiä.
Rakkaus on liian epämääräinen käsite jotta sen varaan kannattaisi koko elämäänsä rakentaa. Tässä ketjuss anäkee hyvin ettei kukaan edes oikein osaa määritellä mitä se onkaan. Joillekin se on haju, jollekin vain "tunne joka vie jalat alta", jollekin mystinen "kemia". Useimmat sekoittavat lisäksi rakkauden ja rakastumisen. Rakastuminen on se huumaava tunne joka kestää ehkä vuoden pari, mutta jonka muisto parhaassa tapauksessa kantaa läpi koko loppuelämän.
Kunhan perusedelletykset täyttyvät, parisuhde on enne kaikkea tahdon asia. Sen päättämistä, että tuon kanssa elän elämäni. Valinta joka koetaan niin raskaaksi että nykyään se jätetään yhä useimmin yksinkertaisesti tekemättä.
Rakastuminen on huumaava tunne, joka kestää ehkä vuoden pari. Tämä on totta. Rakastumisen jälkeen pitäisi seurata rakastaminen, se kestää parhaassa tapauksessa vuosikymmeniä. Muistolla ei tuohon kykene, kyllä se on se rakkaus, jonka ansiosta pääsee vaikeiden aikojen yli, ei rakastumisen muisto.
Voinen väittää, että tiedän asiasta jotain. Olen ollut saman miehen kanssa yli 30 vuotta ja rakastamme toisiamme syvästi. Vuosien varrella on ollut vaikka minkälaista vastoinkäymistä, mutta yhdessä olemme päässeet niiden läpi.
Joo, sanoin huonosti. Parhaassa tapauksessa rakastuminen tietysti muuttuu rakkaudeksi joka kestää koko elämän (vrt. presidenttipari Koivisto). Mutta kun nykyään tunnutaan oletettavan että se rakastumisen tunne (joka tulee.. mistä?) on ainoa millä on mitään merkitystä elämässä. Enää ei ajatella olevan tarvetta oppia rakastamaan toista lainkaan vaikka se on minusta aivan olennainen asia jos haluaa elää jonkun kanssa koko elämänsä.
Uskon että tekin opitte rakastamaan toisianne ja tämä oppi korvasi sen alun rakastumisen tunteen.
MIKSI pitäisi oppia rakastamaan sen sijaan, että etsii rauhassa kunnes tulee se, johon rakastuu?
Omassa parisuhteessani on nyt kolmas vuosi lopuillaan ja arki on tullut vastaan. Edelleen miehen läheisyys tuntuu mielettömän hyvältä ja olemme koko ajan kiinni toisissamme, mutta on myös hetkiä jolloin tuntuu, että sinkkuna olisi paljon helpompaa. Silloin on aina hyvä palata muistelemaan sitä intohimoa, mikä meillä oli alussa ja minkä takia aloimme olla yhdessä. Jos kyseessä olisi vain "tyytymissuhde" eli olisi jonkun kanssa vain koska halusin päästä parisuhteeseen, niin en minä tässä enää olisi. Ja tuon voin sanoa ihan kokemuksesta, koska aikoinaan sitäkin yritin (ja 1,5 vuotta jaksoin).
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan, vaikka saisin 90 % Suomen miehistä. Minua kiinnostaa vain se, että saanko juuri sen miehen, johon RAKASTUN. En minä halua miestä, jonka saan vain siksi, että saan hänet. Haluan vain sen miehen, johon rakastun (ja joka rakastuu juuri minuun). Mitä tekisin miehellä, johon en ole rakastunut?
Juuri näinhän se on. Taylor Swift saa paljon helpommin parisuhteen kuin Ilpo Insinööri, mutta ei Taylor Swift välttämättä rakkautta saa. Kukaan täyspäinen ei kuitenkaan väitä Taylorin ja Ilpon olevan samalla viivalla asian suhteen. Tämä on keissi miesten ja naisten välillä, joten lakatkaa ulisemasta, koska te olette etuoikeutetussa asemassa.
Minä von käydä keräämässä lautaselleni kaikki ananaspizzat buffetista mutta en voi sitä syödä allergian takia. Olen yhtä nälkäinen kuin Afrikassa nääntyvä lapsi.
Mitä omia tuttuja katson niin en usko että on olemassa mitään suurta eroa joka johtuu sukupuolesta, kyse on vain yksilöiden persoonasta. En tosin vieläkään tiedä mikä on tavisnainen tai -mies. Ehkä niitä ei sitten kuulu minun tuttuihin.Huono analogia, sillä jotta voisit sanoa olevasi allerginen kaikille ruoille, sinun pitäisi olla tietoinen kaikista mahdollisista tarjolla olevista ruoista. Tuskin sentään olet tutustunut joka ikiseen tarjolla olevaan mieheen, vai oletko? Jos suhtautuminen miehiin on sinulla "tutustumatta paskaa"-tyyppinen, niin enpä yhtään ihmettele, että olet sinkku.
Mitähän yrität sanoa? Että naisten pitäisi tutustua kaikkiin (Suomen? Maailman? Oman kaupungin? Oman maakunnan?) sinkkumiehiin ja vasta sitten olisi lupa ihastua, jos sellainen mies kohdalle osuu, jonka kanssa kemiat kohtaavat? Olen aina kuvitellut, että naiset joka tapauksessa toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin, että tapaavat niin monia miehiä, että lopulta kohdalle tulee se, joka kolahtaa. (En ole se, jolle vastasit)
Yritän sanoa, että ei voi väittää kaikkien tarjolla olevien miesten olevan kakkapaskoja, jos ei ole edes tutustunut niihin.
Kuka tässä ketjussa on sanonut miesten olevan kakkapaskoja?
Nainen, joka väitti olevansa allerginen kaikille ruoille tuossa vertauksessaan.
Mikä tässä auttaisi kun ei mene suora puhe eikä vertauskuvat. No selitän taas. Te puhutte jatkuvasti jostain suuresta tarjonnasta (buffet). Se mitä minulle on ollut tarjolla ei ole minulle sopivaa (ananas), joku muu taas voi rakastaa ananasta pizzan päällä. En ole väittänyt että kaikkien pizzojen päällä on ananasta vaan että siinä suuressa tarjonnassa tähän mennessä kaikissa on. Eli miten olen etuoikeutettu kun olen yhtä nälkäinen kuin se afrikkalainen lapsi? Etuoikeutettu on se joka Kappas suuhunsa kaiken minkä eteen saa.
Esimerkiksi sillä että on aivan älyttömän typerää nirsoilla noin paljon ja se jos mikä tarkoittaa että miestarjokkaita todella on. Jos sinuun tekee sata miestä vaikka vuoden aikana aloitteen niin joten se nälkäisi on ihan sinusta kiinni mikäli yksikään mies ei kelpaa
Miksi olisin sellaisen kanssa joka ei sovi minulle? Jos jokainen aloite en tekijä ei kiinnosta minua ja ne joille minä teen aloitteen eivät kiinnostu minusta. Olkoon vaikka tuhat miestä jos ei toimi niin ei. Ja ei en ole nirso, ihan tavallinen kunnollinen mies olisi hyvä.
Jos tuhannesta miehestä ei löydä tavallista kunnollista miestä niin naisten käsitys siitä tavismiehestä on todella vääristynyt mikä sinänsä ei ole yllätys
Ei vaan yhdenkään miehen kanssa ei ole ollut tunteita. Järkyttävää että näinkin perusasia pitää erikseen sanoa!
Niinpä. Mutta nuo tavismiehet luulee, että nainen tarvitsee miehen johonkin, johon tavismies voisi riittää. Esim. maksamaan elämistä, tekemään jotain miestentöitä tms, en oikein tarkkaan tiedä, koska en ihan ymmärrä sitä ideaa. Kun nainen ei enää nykyään tarvitse miestä muuhun kuin juuri niihin tunteisiin. Rakkauteen siis. Siksi tavismies ei kelpaa eikä riitä, vaikka sen saisikin. Koska ei sillä tee mitään, jos sitä kohtaan ei ole tunteita. Koska ne tunteet on naiselle ainoa syy nykyään parisuhteeseen.
Pitkäaikainen ja onnistunut parisuhde rakentuu aina johonkin muuhunkin kun rakkauteen. Sen perustana on mm. kumppanuutta, huolenpitämistä, uhrautumista, keskinäistä kunnioitusta, yhteisiä etuja, yhteisiä jälkeläisiä.
Rakkaus on liian epämääräinen käsite jotta sen varaan kannattaisi koko elämäänsä rakentaa. Tässä ketjuss anäkee hyvin ettei kukaan edes oikein osaa määritellä mitä se onkaan. Joillekin se on haju, jollekin vain "tunne joka vie jalat alta", jollekin mystinen "kemia". Useimmat sekoittavat lisäksi rakkauden ja rakastumisen. Rakastuminen on se huumaava tunne joka kestää ehkä vuoden pari, mutta jonka muisto parhaassa tapauksessa kantaa läpi koko loppuelämän.
Kunhan perusedelletykset täyttyvät, parisuhde on enne kaikkea tahdon asia. Sen päättämistä, että tuon kanssa elän elämäni. Valinta joka koetaan niin raskaaksi että nykyään se jätetään yhä useimmin yksinkertaisesti tekemättä.
Rakastuminen on huumaava tunne, joka kestää ehkä vuoden pari. Tämä on totta. Rakastumisen jälkeen pitäisi seurata rakastaminen, se kestää parhaassa tapauksessa vuosikymmeniä. Muistolla ei tuohon kykene, kyllä se on se rakkaus, jonka ansiosta pääsee vaikeiden aikojen yli, ei rakastumisen muisto.
Voinen väittää, että tiedän asiasta jotain. Olen ollut saman miehen kanssa yli 30 vuotta ja rakastamme toisiamme syvästi. Vuosien varrella on ollut vaikka minkälaista vastoinkäymistä, mutta yhdessä olemme päässeet niiden läpi.
Joo, sanoin huonosti. Parhaassa tapauksessa rakastuminen tietysti muuttuu rakkaudeksi joka kestää koko elämän (vrt. presidenttipari Koivisto). Mutta kun nykyään tunnutaan oletettavan että se rakastumisen tunne (joka tulee.. mistä?) on ainoa millä on mitään merkitystä elämässä. Enää ei ajatella olevan tarvetta oppia rakastamaan toista lainkaan vaikka se on minusta aivan olennainen asia jos haluaa elää jonkun kanssa koko elämänsä.
Uskon että tekin opitte rakastamaan toisianne ja tämä oppi korvasi sen alun rakastumisen tunteen.
MIKSI pitäisi oppia rakastamaan sen sijaan, että etsii rauhassa kunnes tulee se, johon rakastuu?
No ei pidä. Mutta ei sitten pidä myöskään valittaa jos jää yksin.
Nykyään kuvitellaan että parisuhteen saamisen eteen ei pidä tehdä mitään. Miehet kuvittelevat että riittää että ei juo liikaa, on töissä, omistaa auton ja talon ja on naisten vika etteivät he riitä. Naiset taas että odottelee sellaista tyyppiä joka jotenkin epämääräisesti "vie jalat alta" tai "haisee hyvälle" ja on miesten vika jos sellainen ei automaattisesti elämään tupsahda. Elämä on kuitenkin aina myös ponnistelua ja kompromissien tekemistä.
Omassa parisuhteessani on nyt kolmas vuosi lopuillaan ja arki on tullut vastaan. Edelleen miehen läheisyys tuntuu mielettömän hyvältä ja olemme koko ajan kiinni toisissamme, mutta on myös hetkiä jolloin tuntuu, että sinkkuna olisi paljon helpompaa. Silloin on aina hyvä palata muistelemaan sitä intohimoa, mikä meillä oli alussa ja minkä takia aloimme olla yhdessä. Jos kyseessä olisi vain "tyytymissuhde" eli olisi jonkun kanssa vain koska halusin päästä parisuhteeseen, niin en minä tässä enää olisi. Ja tuon voin sanoa ihan kokemuksesta, koska aikoinaan sitäkin yritin (ja 1,5 vuotta jaksoin).
No se on mukava kuulla. Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin.
Se mikä erityisesti särähti korvaan oli tuo ettei nainen "tarvitse" miestä muuhun kun rakastumisen tunteeseen. Minusta tuo ei ole kestävän parisuhteen pohja. Itse tarvitsen ensi sijassa kumppania. Ihmistä joka on minun kanssani myrskyisessä maailmassa ja minun tukenani, mitä tahansa tapahtuukin. Ja tietenkin teen itse samoin kumppanilleni. Tällaista ihmistä on helppo oppia rakastamaan, mutta se vaatii myös itseltä kykyä osoittautua luottamuksen arvoiseksi. Presidenttipari Koivisto on hyvä esimerkki, tai vaikkapa aikanaan Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä. Kumppanuus ja luottamus joka kantoi vuosikymmenten yli on upeaa. Mutta se vaatii vähän enemmän kun pelkkää tunnetta rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan, vaikka saisin 90 % Suomen miehistä. Minua kiinnostaa vain se, että saanko juuri sen miehen, johon RAKASTUN. En minä halua miestä, jonka saan vain siksi, että saan hänet. Haluan vain sen miehen, johon rakastun (ja joka rakastuu juuri minuun). Mitä tekisin miehellä, johon en ole rakastunut?
Juuri näinhän se on. Taylor Swift saa paljon helpommin parisuhteen kuin Ilpo Insinööri, mutta ei Taylor Swift välttämättä rakkautta saa. Kukaan täyspäinen ei kuitenkaan väitä Taylorin ja Ilpon olevan samalla viivalla asian suhteen. Tämä on keissi miesten ja naisten välillä, joten lakatkaa ulisemasta, koska te olette etuoikeutetussa asemassa.
Minä von käydä keräämässä lautaselleni kaikki ananaspizzat buffetista mutta en voi sitä syödä allergian takia. Olen yhtä nälkäinen kuin Afrikassa nääntyvä lapsi.
Mitä omia tuttuja katson niin en usko että on olemassa mitään suurta eroa joka johtuu sukupuolesta, kyse on vain yksilöiden persoonasta. En tosin vieläkään tiedä mikä on tavisnainen tai -mies. Ehkä niitä ei sitten kuulu minun tuttuihin.Huono analogia, sillä jotta voisit sanoa olevasi allerginen kaikille ruoille, sinun pitäisi olla tietoinen kaikista mahdollisista tarjolla olevista ruoista. Tuskin sentään olet tutustunut joka ikiseen tarjolla olevaan mieheen, vai oletko? Jos suhtautuminen miehiin on sinulla "tutustumatta paskaa"-tyyppinen, niin enpä yhtään ihmettele, että olet sinkku.
Mitähän yrität sanoa? Että naisten pitäisi tutustua kaikkiin (Suomen? Maailman? Oman kaupungin? Oman maakunnan?) sinkkumiehiin ja vasta sitten olisi lupa ihastua, jos sellainen mies kohdalle osuu, jonka kanssa kemiat kohtaavat? Olen aina kuvitellut, että naiset joka tapauksessa toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin, että tapaavat niin monia miehiä, että lopulta kohdalle tulee se, joka kolahtaa. (En ole se, jolle vastasit)
Yritän sanoa, että ei voi väittää kaikkien tarjolla olevien miesten olevan kakkapaskoja, jos ei ole edes tutustunut niihin.
Kuka tässä ketjussa on sanonut miesten olevan kakkapaskoja?
Nainen, joka väitti olevansa allerginen kaikille ruoille tuossa vertauksessaan.
Mikä tässä auttaisi kun ei mene suora puhe eikä vertauskuvat. No selitän taas. Te puhutte jatkuvasti jostain suuresta tarjonnasta (buffet). Se mitä minulle on ollut tarjolla ei ole minulle sopivaa (ananas), joku muu taas voi rakastaa ananasta pizzan päällä. En ole väittänyt että kaikkien pizzojen päällä on ananasta vaan että siinä suuressa tarjonnassa tähän mennessä kaikissa on. Eli miten olen etuoikeutettu kun olen yhtä nälkäinen kuin se afrikkalainen lapsi? Etuoikeutettu on se joka Kappas suuhunsa kaiken minkä eteen saa.
Esimerkiksi sillä että on aivan älyttömän typerää nirsoilla noin paljon ja se jos mikä tarkoittaa että miestarjokkaita todella on. Jos sinuun tekee sata miestä vaikka vuoden aikana aloitteen niin joten se nälkäisi on ihan sinusta kiinni mikäli yksikään mies ei kelpaa
Miksi olisin sellaisen kanssa joka ei sovi minulle? Jos jokainen aloite en tekijä ei kiinnosta minua ja ne joille minä teen aloitteen eivät kiinnostu minusta. Olkoon vaikka tuhat miestä jos ei toimi niin ei. Ja ei en ole nirso, ihan tavallinen kunnollinen mies olisi hyvä.
Jos tuhannesta miehestä ei löydä tavallista kunnollista miestä niin naisten käsitys siitä tavismiehestä on todella vääristynyt mikä sinänsä ei ole yllätys
Ei vaan yhdenkään miehen kanssa ei ole ollut tunteita. Järkyttävää että näinkin perusasia pitää erikseen sanoa!
Niinpä. Mutta nuo tavismiehet luulee, että nainen tarvitsee miehen johonkin, johon tavismies voisi riittää. Esim. maksamaan elämistä, tekemään jotain miestentöitä tms, en oikein tarkkaan tiedä, koska en ihan ymmärrä sitä ideaa. Kun nainen ei enää nykyään tarvitse miestä muuhun kuin juuri niihin tunteisiin. Rakkauteen siis. Siksi tavismies ei kelpaa eikä riitä, vaikka sen saisikin. Koska ei sillä tee mitään, jos sitä kohtaan ei ole tunteita. Koska ne tunteet on naiselle ainoa syy nykyään parisuhteeseen.
Pitkäaikainen ja onnistunut parisuhde rakentuu aina johonkin muuhunkin kun rakkauteen. Sen perustana on mm. kumppanuutta, huolenpitämistä, uhrautumista, keskinäistä kunnioitusta, yhteisiä etuja, yhteisiä jälkeläisiä.
Rakkaus on liian epämääräinen käsite jotta sen varaan kannattaisi koko elämäänsä rakentaa. Tässä ketjuss anäkee hyvin ettei kukaan edes oikein osaa määritellä mitä se onkaan. Joillekin se on haju, jollekin vain "tunne joka vie jalat alta", jollekin mystinen "kemia". Useimmat sekoittavat lisäksi rakkauden ja rakastumisen. Rakastuminen on se huumaava tunne joka kestää ehkä vuoden pari, mutta jonka muisto parhaassa tapauksessa kantaa läpi koko loppuelämän.
Kunhan perusedelletykset täyttyvät, parisuhde on enne kaikkea tahdon asia. Sen päättämistä, että tuon kanssa elän elämäni. Valinta joka koetaan niin raskaaksi että nykyään se jätetään yhä useimmin yksinkertaisesti tekemättä.
Rakastuminen on huumaava tunne, joka kestää ehkä vuoden pari. Tämä on totta. Rakastumisen jälkeen pitäisi seurata rakastaminen, se kestää parhaassa tapauksessa vuosikymmeniä. Muistolla ei tuohon kykene, kyllä se on se rakkaus, jonka ansiosta pääsee vaikeiden aikojen yli, ei rakastumisen muisto.
Voinen väittää, että tiedän asiasta jotain. Olen ollut saman miehen kanssa yli 30 vuotta ja rakastamme toisiamme syvästi. Vuosien varrella on ollut vaikka minkälaista vastoinkäymistä, mutta yhdessä olemme päässeet niiden läpi.
Joo, sanoin huonosti. Parhaassa tapauksessa rakastuminen tietysti muuttuu rakkaudeksi joka kestää koko elämän (vrt. presidenttipari Koivisto). Mutta kun nykyään tunnutaan oletettavan että se rakastumisen tunne (joka tulee.. mistä?) on ainoa millä on mitään merkitystä elämässä. Enää ei ajatella olevan tarvetta oppia rakastamaan toista lainkaan vaikka se on minusta aivan olennainen asia jos haluaa elää jonkun kanssa koko elämänsä.
Uskon että tekin opitte rakastamaan toisianne ja tämä oppi korvasi sen alun rakastumisen tunteen.
MIKSI pitäisi oppia rakastamaan sen sijaan, että etsii rauhassa kunnes tulee se, johon rakastuu?
No ei pidä. Mutta ei sitten pidä myöskään valittaa jos jää yksin.
Nykyään kuvitellaan että parisuhteen saamisen eteen ei pidä tehdä mitään. Miehet kuvittelevat että riittää että ei juo liikaa, on töissä, omistaa auton ja talon ja on naisten vika etteivät he riitä. Naiset taas että odottelee sellaista tyyppiä joka jotenkin epämääräisesti "vie jalat alta" tai "haisee hyvälle" ja on miesten vika jos sellainen ei automaattisesti elämään tupsahda. Elämä on kuitenkin aina myös ponnistelua ja kompromissien tekemistä.
Omassa parisuhteessani on nyt kolmas vuosi lopuillaan ja arki on tullut vastaan. Edelleen miehen läheisyys tuntuu mielettömän hyvältä ja olemme koko ajan kiinni toisissamme, mutta on myös hetkiä jolloin tuntuu, että sinkkuna olisi paljon helpompaa. Silloin on aina hyvä palata muistelemaan sitä intohimoa, mikä meillä oli alussa ja minkä takia aloimme olla yhdessä. Jos kyseessä olisi vain "tyytymissuhde" eli olisi jonkun kanssa vain koska halusin päästä parisuhteeseen, niin en minä tässä enää olisi. Ja tuon voin sanoa ihan kokemuksesta, koska aikoinaan sitäkin yritin (ja 1,5 vuotta jaksoin).
No se on mukava kuulla. Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin.
Se mikä erityisesti särähti korvaan oli tuo ettei nainen "tarvitse" miestä muuhun kun rakastumisen tunteeseen. Minusta tuo ei ole kestävän parisuhteen pohja. Itse tarvitsen ensi sijassa kumppania. Ihmistä joka on minun kanssani myrskyisessä maailmassa ja minun tukenani, mitä tahansa tapahtuukin. Ja tietenkin teen itse samoin kumppanilleni. Tällaista ihmistä on helppo oppia rakastamaan, mutta se vaatii myös itseltä kykyä osoittautua luottamuksen arvoiseksi. Presidenttipari Koivisto on hyvä esimerkki, tai vaikkapa aikanaan Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä. Kumppanuus ja luottamus joka kantoi vuosikymmenten yli on upeaa. Mutta se vaatii vähän enemmän kun pelkkää tunnetta rakkaudesta.
Koivistojen tai Jansson&Pietilän suhde ei alkanut rakastumisesta? He vain päättivät opetella rakastamaan toisiaan? Vai miten tuo liittyy siihen, että useimmat naiset haluavat kumppanin, johon he rakastuvat, so. joka "vie jalat alta", jonka kanssa kemiat kohtaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis miehet ottavat sen kenet saavat, naiset etsivät kunnes rakastuvat. Tässä asetelmassahan naiset ovat todella surkeassa asemassa koska joku tälläinen tyytyjämies voi saada naisen rakastumaan ja sitten paremman tullessa heittää menemään! Tai vaihtoehtoisesti nainen rakastaa saamatta sitä ikinä takaisin. Sääliksi käy sinkkunaisia, pitää katsoa tosi tarkkaan keneen tunteensa hukkaa.
Naisilla on silti se etuoikeus saada kenet haluaa ja ne miehet ketä naiset tapailee ovat niitä harvoja komeita joiden ei tarvitse vain tyytyä naiseen koska saavat myös kenet vaan naisen. Ja aivan yhtä todennäköisesti nainenkin vaihtaa parempaan mieheen jos (tai kun ) tilaisuus tulee
Menes katsomaan vaikka lähimpään markettiin, että millaisia ne siellä vaimonsa tai tyttöystävänsä kanssa kulkevat miehet oikein ovat. Aivan niin, ihan tavallisia ja tavallisen näköisiä miehiä, harvempi on erityisen komea.
Tuo markettiin meno ei sinänsä toimi todisteena sillä jokaisella nuorella naisella on aina komea poikaystävä. Mikäli tarkoitat niitä ylipainoisia kaljupäitä niin muista että he ovat keski-iässä ja ovat olleet paremman näköisiä tapaillessaan naisia ja löytäessään kumppanin nuorempana. Vai näkeekö kukaan muka 20-35 vuotiailla naisilla ikinä rumaa tai edes perustason näköistä miestä ?
Väitätkö siis, että kaikki 20-35 miehet ovat komeita (jos ajatellaan, että pariskunnat ovat suunnilleen samanikäisiä)? Näinhän sen on pakko olla, jos jokaiselle nuorelle naiselle riittää komea mies. Ja kun näin on, miten on mahdollista, että miehet muka eivät saa naisia, hehän ovat kaikki komeita?
Jos sinun teoriasi pitää paikkansa, sehän tarkoittaa, että nämä komeat nuoret miehet huitelevat menemään nuoruutensa ja sitten kun keski-ikäistyvät, kaljuuntuvat ja läskistyvät, alkavat valittamaan, että tarjokkaita ei riitä ja nyt ollaan yksin ja kyllä naisilla on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis miehet ottavat sen kenet saavat, naiset etsivät kunnes rakastuvat. Tässä asetelmassahan naiset ovat todella surkeassa asemassa koska joku tälläinen tyytyjämies voi saada naisen rakastumaan ja sitten paremman tullessa heittää menemään! Tai vaihtoehtoisesti nainen rakastaa saamatta sitä ikinä takaisin. Sääliksi käy sinkkunaisia, pitää katsoa tosi tarkkaan keneen tunteensa hukkaa.
Naisilla on silti se etuoikeus saada kenet haluaa ja ne miehet ketä naiset tapailee ovat niitä harvoja komeita joiden ei tarvitse vain tyytyä naiseen koska saavat myös kenet vaan naisen. Ja aivan yhtä todennäköisesti nainenkin vaihtaa parempaan mieheen jos (tai kun ) tilaisuus tulee
Menes katsomaan vaikka lähimpään markettiin, että millaisia ne siellä vaimonsa tai tyttöystävänsä kanssa kulkevat miehet oikein ovat. Aivan niin, ihan tavallisia ja tavallisen näköisiä miehiä, harvempi on erityisen komea.
Tuo markettiin meno ei sinänsä toimi todisteena sillä jokaisella nuorella naisella on aina komea poikaystävä. Mikäli tarkoitat niitä ylipainoisia kaljupäitä niin muista että he ovat keski-iässä ja ovat olleet paremman näköisiä tapaillessaan naisia ja löytäessään kumppanin nuorempana. Vai näkeekö kukaan muka 20-35 vuotiailla naisilla ikinä rumaa tai edes perustason näköistä miestä ?
Väitätkö siis, että kaikki 20-35 miehet ovat komeita (jos ajatellaan, että pariskunnat ovat suunnilleen samanikäisiä)? Näinhän sen on pakko olla, jos jokaiselle nuorelle naiselle riittää komea mies. Ja kun näin on, miten on mahdollista, että miehet muka eivät saa naisia, hehän ovat kaikki komeita?
Jos sinun teoriasi pitää paikkansa, sehän tarkoittaa, että nämä komeat nuoret miehet huitelevat menemään nuoruutensa ja sitten kun keski-ikäistyvät, kaljuuntuvat ja läskistyvät, alkavat valittamaan, että tarjokkaita ei riitä ja nyt ollaan yksin ja kyllä naisilla on helppoa.
Voisin väittää että ainakin minun tuttava piiristä juuri ne kaikkein komeimmaksi tuohon haarukkaan mahtuvat miehet ovat enemmän sinkkuja kuin ne perus tai rumat miehet. Eikä niillä toisilla ole mitään siiderivalasvaimoja vaan niitä perusnättejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis miehet ottavat sen kenet saavat, naiset etsivät kunnes rakastuvat. Tässä asetelmassahan naiset ovat todella surkeassa asemassa koska joku tälläinen tyytyjämies voi saada naisen rakastumaan ja sitten paremman tullessa heittää menemään! Tai vaihtoehtoisesti nainen rakastaa saamatta sitä ikinä takaisin. Sääliksi käy sinkkunaisia, pitää katsoa tosi tarkkaan keneen tunteensa hukkaa.
Naisilla on silti se etuoikeus saada kenet haluaa ja ne miehet ketä naiset tapailee ovat niitä harvoja komeita joiden ei tarvitse vain tyytyä naiseen koska saavat myös kenet vaan naisen. Ja aivan yhtä todennäköisesti nainenkin vaihtaa parempaan mieheen jos (tai kun ) tilaisuus tulee
Menes katsomaan vaikka lähimpään markettiin, että millaisia ne siellä vaimonsa tai tyttöystävänsä kanssa kulkevat miehet oikein ovat. Aivan niin, ihan tavallisia ja tavallisen näköisiä miehiä, harvempi on erityisen komea.
Tuo markettiin meno ei sinänsä toimi todisteena sillä jokaisella nuorella naisella on aina komea poikaystävä. Mikäli tarkoitat niitä ylipainoisia kaljupäitä niin muista että he ovat keski-iässä ja ovat olleet paremman näköisiä tapaillessaan naisia ja löytäessään kumppanin nuorempana. Vai näkeekö kukaan muka 20-35 vuotiailla naisilla ikinä rumaa tai edes perustason näköistä miestä ?
Väitätkö siis, että kaikki 20-35 miehet ovat komeita (jos ajatellaan, että pariskunnat ovat suunnilleen samanikäisiä)? Näinhän sen on pakko olla, jos jokaiselle nuorelle naiselle riittää komea mies. Ja kun näin on, miten on mahdollista, että miehet muka eivät saa naisia, hehän ovat kaikki komeita?
Jos sinun teoriasi pitää paikkansa, sehän tarkoittaa, että nämä komeat nuoret miehet huitelevat menemään nuoruutensa ja sitten kun keski-ikäistyvät, kaljuuntuvat ja läskistyvät, alkavat valittamaan, että tarjokkaita ei riitä ja nyt ollaan yksin ja kyllä naisilla on helppoa.
Voisin väittää että ainakin minun tuttava piiristä juuri ne kaikkein komeimmaksi tuohon haarukkaan mahtuvat miehet ovat enemmän sinkkuja kuin ne perus tai rumat miehet. Eikä niillä toisilla ole mitään siiderivalasvaimoja vaan niitä perusnättejä.
Ja sitten kun lakkaavat olemasta komeita, tulevat AV-lle kertomaan, miten kukaan nainen ei oikeasti voi olla yksinäinen, koska peilaavat naisten tilannetta omaan nuoruuden aikaansa.
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan, vaikka saisin 90 % Suomen miehistä. Minua kiinnostaa vain se, että saanko juuri sen miehen, johon RAKASTUN. En minä halua miestä, jonka saan vain siksi, että saan hänet. Haluan vain sen miehen, johon rakastun (ja joka rakastuu juuri minuun). Mitä tekisin miehellä, johon en ole rakastunut?
Juuri näinhän se on. Taylor Swift saa paljon helpommin parisuhteen kuin Ilpo Insinööri, mutta ei Taylor Swift välttämättä rakkautta saa. Kukaan täyspäinen ei kuitenkaan väitä Taylorin ja Ilpon olevan samalla viivalla asian suhteen. Tämä on keissi miesten ja naisten välillä, joten lakatkaa ulisemasta, koska te olette etuoikeutetussa asemassa.
Minä von käydä keräämässä lautaselleni kaikki ananaspizzat buffetista mutta en voi sitä syödä allergian takia. Olen yhtä nälkäinen kuin Afrikassa nääntyvä lapsi.
Mitä omia tuttuja katson niin en usko että on olemassa mitään suurta eroa joka johtuu sukupuolesta, kyse on vain yksilöiden persoonasta. En tosin vieläkään tiedä mikä on tavisnainen tai -mies. Ehkä niitä ei sitten kuulu minun tuttuihin.Huono analogia, sillä jotta voisit sanoa olevasi allerginen kaikille ruoille, sinun pitäisi olla tietoinen kaikista mahdollisista tarjolla olevista ruoista. Tuskin sentään olet tutustunut joka ikiseen tarjolla olevaan mieheen, vai oletko? Jos suhtautuminen miehiin on sinulla "tutustumatta paskaa"-tyyppinen, niin enpä yhtään ihmettele, että olet sinkku.
Mitähän yrität sanoa? Että naisten pitäisi tutustua kaikkiin (Suomen? Maailman? Oman kaupungin? Oman maakunnan?) sinkkumiehiin ja vasta sitten olisi lupa ihastua, jos sellainen mies kohdalle osuu, jonka kanssa kemiat kohtaavat? Olen aina kuvitellut, että naiset joka tapauksessa toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin, että tapaavat niin monia miehiä, että lopulta kohdalle tulee se, joka kolahtaa. (En ole se, jolle vastasit)
Yritän sanoa, että ei voi väittää kaikkien tarjolla olevien miesten olevan kakkapaskoja, jos ei ole edes tutustunut niihin.
Kuka tässä ketjussa on sanonut miesten olevan kakkapaskoja?
Nainen, joka väitti olevansa allerginen kaikille ruoille tuossa vertauksessaan.
Mikä tässä auttaisi kun ei mene suora puhe eikä vertauskuvat. No selitän taas. Te puhutte jatkuvasti jostain suuresta tarjonnasta (buffet). Se mitä minulle on ollut tarjolla ei ole minulle sopivaa (ananas), joku muu taas voi rakastaa ananasta pizzan päällä. En ole väittänyt että kaikkien pizzojen päällä on ananasta vaan että siinä suuressa tarjonnassa tähän mennessä kaikissa on. Eli miten olen etuoikeutettu kun olen yhtä nälkäinen kuin se afrikkalainen lapsi? Etuoikeutettu on se joka Kappas suuhunsa kaiken minkä eteen saa.
Esimerkiksi sillä että on aivan älyttömän typerää nirsoilla noin paljon ja se jos mikä tarkoittaa että miestarjokkaita todella on. Jos sinuun tekee sata miestä vaikka vuoden aikana aloitteen niin joten se nälkäisi on ihan sinusta kiinni mikäli yksikään mies ei kelpaa
Miksi olisin sellaisen kanssa joka ei sovi minulle? Jos jokainen aloite en tekijä ei kiinnosta minua ja ne joille minä teen aloitteen eivät kiinnostu minusta. Olkoon vaikka tuhat miestä jos ei toimi niin ei. Ja ei en ole nirso, ihan tavallinen kunnollinen mies olisi hyvä.
Jos tuhannesta miehestä ei löydä tavallista kunnollista miestä niin naisten käsitys siitä tavismiehestä on todella vääristynyt mikä sinänsä ei ole yllätys
Ei vaan yhdenkään miehen kanssa ei ole ollut tunteita. Järkyttävää että näinkin perusasia pitää erikseen sanoa!
Niinpä. Mutta nuo tavismiehet luulee, että nainen tarvitsee miehen johonkin, johon tavismies voisi riittää. Esim. maksamaan elämistä, tekemään jotain miestentöitä tms, en oikein tarkkaan tiedä, koska en ihan ymmärrä sitä ideaa. Kun nainen ei enää nykyään tarvitse miestä muuhun kuin juuri niihin tunteisiin. Rakkauteen siis. Siksi tavismies ei kelpaa eikä riitä, vaikka sen saisikin. Koska ei sillä tee mitään, jos sitä kohtaan ei ole tunteita. Koska ne tunteet on naiselle ainoa syy nykyään parisuhteeseen.
Pitkäaikainen ja onnistunut parisuhde rakentuu aina johonkin muuhunkin kun rakkauteen. Sen perustana on mm. kumppanuutta, huolenpitämistä, uhrautumista, keskinäistä kunnioitusta, yhteisiä etuja, yhteisiä jälkeläisiä.
Rakkaus on liian epämääräinen käsite jotta sen varaan kannattaisi koko elämäänsä rakentaa. Tässä ketjuss anäkee hyvin ettei kukaan edes oikein osaa määritellä mitä se onkaan. Joillekin se on haju, jollekin vain "tunne joka vie jalat alta", jollekin mystinen "kemia". Useimmat sekoittavat lisäksi rakkauden ja rakastumisen. Rakastuminen on se huumaava tunne joka kestää ehkä vuoden pari, mutta jonka muisto parhaassa tapauksessa kantaa läpi koko loppuelämän.
Kunhan perusedelletykset täyttyvät, parisuhde on enne kaikkea tahdon asia. Sen päättämistä, että tuon kanssa elän elämäni. Valinta joka koetaan niin raskaaksi että nykyään se jätetään yhä useimmin yksinkertaisesti tekemättä.
Rakastuminen on huumaava tunne, joka kestää ehkä vuoden pari. Tämä on totta. Rakastumisen jälkeen pitäisi seurata rakastaminen, se kestää parhaassa tapauksessa vuosikymmeniä. Muistolla ei tuohon kykene, kyllä se on se rakkaus, jonka ansiosta pääsee vaikeiden aikojen yli, ei rakastumisen muisto.
Voinen väittää, että tiedän asiasta jotain. Olen ollut saman miehen kanssa yli 30 vuotta ja rakastamme toisiamme syvästi. Vuosien varrella on ollut vaikka minkälaista vastoinkäymistä, mutta yhdessä olemme päässeet niiden läpi.
Joo, sanoin huonosti. Parhaassa tapauksessa rakastuminen tietysti muuttuu rakkaudeksi joka kestää koko elämän (vrt. presidenttipari Koivisto). Mutta kun nykyään tunnutaan oletettavan että se rakastumisen tunne (joka tulee.. mistä?) on ainoa millä on mitään merkitystä elämässä. Enää ei ajatella olevan tarvetta oppia rakastamaan toista lainkaan vaikka se on minusta aivan olennainen asia jos haluaa elää jonkun kanssa koko elämänsä.
Uskon että tekin opitte rakastamaan toisianne ja tämä oppi korvasi sen alun rakastumisen tunteen.
No ei todellakaan. Ei minulla missään vaiheessa käynyt niin, että huomasin rakastumisen loppuneen ja ajatelleeni, että "enpä enää ole rakastunut, mutta nyt pitää opetella rakastamaan". Ei se ollut mikään päätös. Ilmeisesti sinä et ole koskaan rakastanut ketään, kun et tuota ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan, vaikka saisin 90 % Suomen miehistä. Minua kiinnostaa vain se, että saanko juuri sen miehen, johon RAKASTUN. En minä halua miestä, jonka saan vain siksi, että saan hänet. Haluan vain sen miehen, johon rakastun (ja joka rakastuu juuri minuun). Mitä tekisin miehellä, johon en ole rakastunut?
Juuri näinhän se on. Taylor Swift saa paljon helpommin parisuhteen kuin Ilpo Insinööri, mutta ei Taylor Swift välttämättä rakkautta saa. Kukaan täyspäinen ei kuitenkaan väitä Taylorin ja Ilpon olevan samalla viivalla asian suhteen. Tämä on keissi miesten ja naisten välillä, joten lakatkaa ulisemasta, koska te olette etuoikeutetussa asemassa.
Minä von käydä keräämässä lautaselleni kaikki ananaspizzat buffetista mutta en voi sitä syödä allergian takia. Olen yhtä nälkäinen kuin Afrikassa nääntyvä lapsi.
Mitä omia tuttuja katson niin en usko että on olemassa mitään suurta eroa joka johtuu sukupuolesta, kyse on vain yksilöiden persoonasta. En tosin vieläkään tiedä mikä on tavisnainen tai -mies. Ehkä niitä ei sitten kuulu minun tuttuihin.Huono analogia, sillä jotta voisit sanoa olevasi allerginen kaikille ruoille, sinun pitäisi olla tietoinen kaikista mahdollisista tarjolla olevista ruoista. Tuskin sentään olet tutustunut joka ikiseen tarjolla olevaan mieheen, vai oletko? Jos suhtautuminen miehiin on sinulla "tutustumatta paskaa"-tyyppinen, niin enpä yhtään ihmettele, että olet sinkku.
Mitähän yrität sanoa? Että naisten pitäisi tutustua kaikkiin (Suomen? Maailman? Oman kaupungin? Oman maakunnan?) sinkkumiehiin ja vasta sitten olisi lupa ihastua, jos sellainen mies kohdalle osuu, jonka kanssa kemiat kohtaavat? Olen aina kuvitellut, että naiset joka tapauksessa toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti niin, että tapaavat niin monia miehiä, että lopulta kohdalle tulee se, joka kolahtaa. (En ole se, jolle vastasit)
Yritän sanoa, että ei voi väittää kaikkien tarjolla olevien miesten olevan kakkapaskoja, jos ei ole edes tutustunut niihin.
Kuka tässä ketjussa on sanonut miesten olevan kakkapaskoja?
Nainen, joka väitti olevansa allerginen kaikille ruoille tuossa vertauksessaan.
Mikä tässä auttaisi kun ei mene suora puhe eikä vertauskuvat. No selitän taas. Te puhutte jatkuvasti jostain suuresta tarjonnasta (buffet). Se mitä minulle on ollut tarjolla ei ole minulle sopivaa (ananas), joku muu taas voi rakastaa ananasta pizzan päällä. En ole väittänyt että kaikkien pizzojen päällä on ananasta vaan että siinä suuressa tarjonnassa tähän mennessä kaikissa on. Eli miten olen etuoikeutettu kun olen yhtä nälkäinen kuin se afrikkalainen lapsi? Etuoikeutettu on se joka Kappas suuhunsa kaiken minkä eteen saa.
Esimerkiksi sillä että on aivan älyttömän typerää nirsoilla noin paljon ja se jos mikä tarkoittaa että miestarjokkaita todella on. Jos sinuun tekee sata miestä vaikka vuoden aikana aloitteen niin joten se nälkäisi on ihan sinusta kiinni mikäli yksikään mies ei kelpaa
Miksi olisin sellaisen kanssa joka ei sovi minulle? Jos jokainen aloite en tekijä ei kiinnosta minua ja ne joille minä teen aloitteen eivät kiinnostu minusta. Olkoon vaikka tuhat miestä jos ei toimi niin ei. Ja ei en ole nirso, ihan tavallinen kunnollinen mies olisi hyvä.
Jos tuhannesta miehestä ei löydä tavallista kunnollista miestä niin naisten käsitys siitä tavismiehestä on todella vääristynyt mikä sinänsä ei ole yllätys
Ei vaan yhdenkään miehen kanssa ei ole ollut tunteita. Järkyttävää että näinkin perusasia pitää erikseen sanoa!
Ja tunteita ei ole siksi ollut koska miehet ovat olleet liian huonoja sinulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa seksiä kyllä keneltä haluaa. Mies ei välttämättä saa sen suhteen lisäksi edes seksiä
Ei ole George Clooney antanut mulle koskaan seksiä vaikka olen halunnut :(
Oletko tavannut hänet ja pyytänyt seksiä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis miehet ottavat sen kenet saavat, naiset etsivät kunnes rakastuvat. Tässä asetelmassahan naiset ovat todella surkeassa asemassa koska joku tälläinen tyytyjämies voi saada naisen rakastumaan ja sitten paremman tullessa heittää menemään! Tai vaihtoehtoisesti nainen rakastaa saamatta sitä ikinä takaisin. Sääliksi käy sinkkunaisia, pitää katsoa tosi tarkkaan keneen tunteensa hukkaa.
Naisilla on silti se etuoikeus saada kenet haluaa ja ne miehet ketä naiset tapailee ovat niitä harvoja komeita joiden ei tarvitse vain tyytyä naiseen koska saavat myös kenet vaan naisen. Ja aivan yhtä todennäköisesti nainenkin vaihtaa parempaan mieheen jos (tai kun ) tilaisuus tulee
Menes katsomaan vaikka lähimpään markettiin, että millaisia ne siellä vaimonsa tai tyttöystävänsä kanssa kulkevat miehet oikein ovat. Aivan niin, ihan tavallisia ja tavallisen näköisiä miehiä, harvempi on erityisen komea.
Tuo markettiin meno ei sinänsä toimi todisteena sillä jokaisella nuorella naisella on aina komea poikaystävä. Mikäli tarkoitat niitä ylipainoisia kaljupäitä niin muista että he ovat keski-iässä ja ovat olleet paremman näköisiä tapaillessaan naisia ja löytäessään kumppanin nuorempana. Vai näkeekö kukaan muka 20-35 vuotiailla naisilla ikinä rumaa tai edes perustason näköistä miestä ?
Väitätkö siis, että kaikki 20-35 miehet ovat komeita (jos ajatellaan, että pariskunnat ovat suunnilleen samanikäisiä)? Näinhän sen on pakko olla, jos jokaiselle nuorelle naiselle riittää komea mies. Ja kun näin on, miten on mahdollista, että miehet muka eivät saa naisia, hehän ovat kaikki komeita?
Jos sinun teoriasi pitää paikkansa, sehän tarkoittaa, että nämä komeat nuoret miehet huitelevat menemään nuoruutensa ja sitten kun keski-ikäistyvät, kaljuuntuvat ja läskistyvät, alkavat valittamaan, että tarjokkaita ei riitä ja nyt ollaan yksin ja kyllä naisilla on helppoa.
En sanonut että kaikki miehet olisivat komeita ja siksi juuri osalla miehistä ei ole suhteita naisiin. Eli ikisinkku miehet eivät seurustele ulkonäkönsä takia ja osa sinkkunaista siksi että niitä hyvännäköisiä miehiä ei kaikille naisille riitä ja saavat silti kuitenkin seksiä
Pointti on se että jos parisuhde ei perustu muuhun kun rakkauden tarpeeseen se ei tule olemaan pitkäaikainen. Itse en myöskään ajattele että parisuhde (rakkaudesta nyt puhumattakaan) on tarve, vaan se on tavoite, palkinto.
Myös ilmaisu "jota kohtaan on tunteita" on hyvin epämääräinen. Minulla heräsi voimakkaita tunteita vaikkapa tämän päivän inhokkiuutiseen, kylpylässä hukkumisvaarassa ollutta pikkulasta kohtaan.