Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko teillä empaattinen anoppi? Mukava?

Vierailija
05.06.2017 |

Olen tosi kyllästynyt siihen, että anoppi kehuu poikaansa minulle ja tavallaan sivuuttaa arvoni kokonaan. Olen kyllä ollut anopille kiva ja antanut hänelle arvoa. Esim aina hehkuttaa mieheni uraa, hyvää isyyttä, hyvää koulumenestystä lukiossa (josta kohta 20v aikaa :D :D). Kyselee jopa : kirjoititko sinä pitkän matikan? (Kun mieheni kirjoitti). Olen itse pitänyt huolta neljästä lapsesta miehen ollessa yrittäjä ja minullakin on hyvä työpaikka. Nyt pitäisi koko kesä viettää mökillä anopin luota 400 metrin päässä, koska mies haluaa :(.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
05.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö ne lomat kannata viettää niin että kaikille jotakim? Esim viikko mökillä ja loppuaika muualla. Ahdistavaa olisi tehdä vain niin kuin yksi perheenjäsen haluaa.

Mun anoppi on vähän samanlainen. Kehuu toisia sillä tavalla, että samalla loukkaa muita. Aika usein loukkaa minua. Ihan tahallaan. Yrittää myös manipuloida meitä toimimaan tahtomallaan tavalla, ja minult vei vuosia ymmärtää! Minä en jaksa välittää, en vain pidä yhteyttä paljoa enkä vie lapsia sinne hoitoon. En minä halua että lapset on hoidossa jossain missä heitä manipuloidaan ja udellaan perheen omia asioita. Aina välissä kerrotaan mutkien kautta kuinka heidän äiti ei ole kummoinen äiti ja kokki. Onneksi opin pitään rajani.

Vierailija
2/4 |
05.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anopista oli huippuhienoa, kun hänen ystävättärensä tytär pääsi naimisiin diplomi-insinöörin kanssa.  Hänestä tuli diplomi-insinöörin rouva! Kuten minustakin, päästyäni naimisiin anopin pojan kanssa.  Mieheni sanoi äidilleen, että diplomi-insinöörin miehenä on myös hieno olla.  Äitinsä sitten havahtui, että joo onhan sekin ihan hyvä juttu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
05.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kutsuisi empaattiseksi. Ensimmäisellä tapaamiskerralla hän tuskin puhui minulle, vaan käyttäytyi hyvin ylimielisesti ja etäisesti. Kymmenen vuotta kestäneen avioliittomme aikana olen toki puhunut anopin kanssa monta kertaa, ja toisinaan jopa nauttinut hänet seurastaan.

Olemme kuitenkin pysyneet melko vieraina toisillemme siksikin, että appivanhemmat ovat eläkepäpäivinään muuttaneet toiseen maahan ja käyvät Suomessa harvakseltaan. Ehkä parempi niin. Kaikkien ihmisten kanssa ei muutu sydänystäviksi tai muutenkaan läheisiksi, vaikka kuinka oltaisiin samaa perhettä/sukua.  

Vierailija
4/4 |
05.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisää kokemuksia :)?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme kolme