Miten ihmisistä on tullut niin äärimmäisen lapsivastaisia ja lapsiperheitä arvostelevia? Onko tämä.vain aikuisten maailma?
Luin Hanna Sumarin kirjoituksen, missä kertoi järkyttyneen lapsiperheen ravintolavierailusta äidin antaessa lapselle vapauden valita, mitä buffetista syö. Sumari oli järkytykseltään joutunut poistumaan ravintolasta. Juttua kommentoi varmaan sata ihmistä, joiden kaikkien mielipide oli, että HEIDÄN OMAT lapset ovat hyvin käyttäytyviä, mutta MUIDEN KAKARAT eivät osaa käyttäyttä ravintolassa, tai missään muuallakaan. Osa oli sitä mieltä, että ravintoloihin ei pitäisi päästää alle 18-vuotiaita edes aikuisten seurassa.
Nykyisin suuri ongelma on myös häät. Miten kutsukortit kirjoitetaan oikein, jotta vieraat tajuavat hienovaraisin vihjailuin, että lapset eivät ole tervetulleita juhliin.
Lentokoneisiinkaan lapsia ei saisi viedä, eikä muihinkaan kulkuvälineisiin; busseihin tai juniin. Omalla autolla ilmeisesti voi vielä mennä, kunhan ei caan huoltoasemalla erehdy ottamaan lapsia mukaan ABC:lle taukokahville ja -mehulle, ettei lapset häiritse muita ihmisiä.
Ruokakaupoihin lapsilla on ehdoton porttikielto, jos tulee vaikka itku, niin kassajonossa edessä seisovalta tädiltä menee hermot ja päivä pilalle ja pakko kirjoittaa blogiin, ettei nykypäivänä ole vanhemmuutta, eikä kykyä kasvattaa lapsia.
Taloyhtiöiden leikkipaikoille ei voi päästää lapsia -nurmikko menee pilalle, hiekkalelut pilaavat maisemoinnin ja sattaapa joku piirtää asfalttiin katuliidullakin. Joten leikkipaikoille ei lapsilla ole mitään asiaa!
Ymmärrän, Sumari kirjoitti huonosti käyttäytyvistä lapsista. Eikö hän ja muutkin ymmärrä, että jokaisella, myös heillä itsellään, on lapsena ollut huonot hetkensä. Ilmeisesti aikuisenakin, koska äiti ei ole opettanut, että ihan kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen.
Minua itseäni oikeasti pelottaa ja jännittää liikkua lapseni kanssa julkisesti, vaikka lapsi käyttäytyisi kuinka hyvin, koska pelkään koko ajan mitä muut ihmiset ajattelevat lapsestani ja ettei häntä ole toivottu julkisiin paikkoihin.
Onko tämä ilmiö vain suomalainen, vai onko muissa maissa sananlaista kulttuuria, että lapset eivät saisi näkyä missään?
Sumari voi miettiä vanhainkodissa aikanaan, että se joka häntä vanhaa ihmistä hoitaa, syöttää vuodepotilaana ja vaihtaa vaippoja, saattaa olla juuri tuo pieni lapsi, joka pilasi hänen päivänsä ravintolassa, lapsi jonka lapsenomainen suhtautuminen ruokailutilanteeseen sai hänen raivonsa äärimmilleen, hoitaa nyt häntä viimeisinä elinvuosina, jotta hän saisi arvokkaan loppuelämän.
Onko todella niin, että ihminen on ainoa laji, joka kokee seuraavan sukupolven niin vastenmielisenä, eikä ymmärrä että lapset eivät ole vielä valmiita aikuisia. Minne ihmisiltä on kadonnut inhimillisyys, missä aikuisten sydän oikein on?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tilanne ole mihinkään muuttunut, samanlaisia lapset ja vanhemmat ovat olleet 50v sitten. Nykyään ei vaan siedetä lasten ääntä.
--
Vanhan linjan neuvolaterveydenhoitaja (uransa neuvolassa tehnyt) totesi minulle taannoin, että yhteiskunta on muuttunut siten että nykypäivän vanhemmat ovat täysin pihalla vanhemmuudessaan.
Ei, vaan niitä pikkulapsia ei raahattu ihan joka paikkaan. Tottakai lapsi väsyy, kun vanhempi pakottaa päiväkotipäivän jälkeen vielä usean tunnin ostoksillekin johonkin isoon kauppakeskukseen ja markettiin.
Juu, 1-vuotias pitää jättää yksin kotiin kun äiti lähtee pariksi tunniksi kaupungille ja isi on ylitöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.
Pahoittelen, lapsuutesi on ollut vähintääkin erikoinen, mutta kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia kasvatusta eikä sinun pidä olla lepsu lapsillesi koska itse olet elänyt liian tiukassa kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin aikanani pienen valkotukkaisen hiljaisen taaperoni kanssa liikkeellä Helsingin keskustassa, sain esim. busseissa niin tylyä kohtelua yleensä vanhemmilta naisilta, että jos ihonvärimme olisi jokin muu kuin valkoinen, olisin pitänyt Suomea syvän rasistisena maana. Sillä miten meitä kohdeltiin (tuijotettiin, ohiteltiin, joskus tiuskittiin) ei ollut mitään perusteita käytöksessämme, vaan syynä oli lapsen läsnäolo.
Aikuisten rasismi lapsia kohtaan on jotakin, jota ei julkisessa keskustelussa myönnetä, koska valtaosa aikuisista on näitä rasisteja. Näkeehän sen jo Sumari-keskustelusta. Lapsiviha, muukalaisviha, vammaisviha – mihinköhän kaikkeen suomalaiset ovat ryhmänä syyllisiä, jos ollaan rehellisiä?
Lapsia vihataan teidän vanhempien takia, olette niin ylimielisiä ja itsekkäitä ja luulette, että koko maailman pitää pyöriä teidän napanne ympärillä.
Lapsissa ei ole vikaa, kaikki vihaa teitä lasten vanhempia.
---
Taas yksi vihaaja liikkeellä. Muistan kun menin markkinoille hyvin käyttäytyvän taaperoni kanssa. Keski-ikäinen mies totesi ohimennessään että "lapset pitäisi jättää kotiin". Todella tökeröä käytöstä.
Hanna Sumari taitaa edustaa ikäluokkaa joka on kasvatettu kurilla ja alistamisella. Se että lasta kuunnellaan herättää vihantunteita koska on itse jäänyt vaille läsnäoloa ja huomiota.Kun väsynty ja kiukkuinen lapsi huutaa punaisena ja hysteerinä vaunuissa ja äiti/isä vain kiertää markkinoita tai markettia - osa jopa mitenkään reagoimatta lapsen tilaan - niin se näyttää tosiaan kiduttamiselta. Tahalliselta lisäksi. Lapset tosiaan tulisi aika monesta paikasta jättää kotiin.
Mutta kunn äidin ja isin pitää. On oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tilanne ole mihinkään muuttunut, samanlaisia lapset ja vanhemmat ovat olleet 50v sitten. Nykyään ei vaan siedetä lasten ääntä.
--
Vanhan linjan neuvolaterveydenhoitaja (uransa neuvolassa tehnyt) totesi minulle taannoin, että yhteiskunta on muuttunut siten että nykypäivän vanhemmat ovat täysin pihalla vanhemmuudessaan.
Ei, vaan niitä pikkulapsia ei raahattu ihan joka paikkaan. Tottakai lapsi väsyy, kun vanhempi pakottaa päiväkotipäivän jälkeen vielä usean tunnin ostoksillekin johonkin isoon kauppakeskukseen ja markettiin.
- -
Juu, 1-vuotias pitää jättää yksin kotiin kun äiti lähtee pariksi tunniksi kaupungille ja isi on ylitöissä.Joo, äidinhän on ihan pakko shoppailla. Jep. vaikka lapsi huutaa hysteerisenä vaunuissa. Ihan pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tilanne ole mihinkään muuttunut, samanlaisia lapset ja vanhemmat ovat olleet 50v sitten. Nykyään ei vaan siedetä lasten ääntä.
--
Vanhan linjan neuvolaterveydenhoitaja (uransa neuvolassa tehnyt) totesi minulle taannoin, että yhteiskunta on muuttunut siten että nykypäivän vanhemmat ovat täysin pihalla vanhemmuudessaan.
Ei, vaan niitä pikkulapsia ei raahattu ihan joka paikkaan. Tottakai lapsi väsyy, kun vanhempi pakottaa päiväkotipäivän jälkeen vielä usean tunnin ostoksillekin johonkin isoon kauppakeskukseen ja markettiin.
Juu, 1-vuotias pitää jättää yksin kotiin kun äiti lähtee pariksi tunniksi kaupungille ja isi on ylitöissä.
Äiti lähtee kaupungille? Mitä niin tärkeää siellä on, ettei voi odottaa vapaapäivää? Tätä mä en tajua, ne samat henkkamaukan rätit on siellä kaupassa viikon jokainen päivä, miksi pitää raahata väsynyt lapsi sinne kiukuttelemaan?
Vähäinen vapaa-aika. Jatkuva melusaaste ja keskeytykset työssä. Kännyköiden ja netin myötä elämästä on tullut liian katkonaista. Liikaa ärsykkeitä. Sehän tässä monen pinnaa kiristää ja sillä vähällä vapaa-ajalla olisi ihana nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta. Silloin se kiljuva lapsi tuntuu häiriöltä, vaikka kiljuisi silkkaa hyväntuulisuuttaan.
Työskentelen perhepäivähoitajana, joten päivät täyttyvät lasten äänistä. Vapaa-ajan tarpeiksi lähtee ääntä omista lapsista. Melu on minulle kuormittavin tekijä, muuta stressiä siedän paremmin. Työssäni pyrin kuuntelemaan lapsia, ja tietysti kasvattamaan. Ettei kaverille tarvitse huutaa, kun hän on siinä metrin päässä ja kuulee kyllä, eikä ruokapöydässä ole kohteliasta pitää älämölöä. Keskustelemme ja jokainen saa puhua vuorollaan. Mutta silti iltaan mennessä heistä ehtii lähteä paljon ääntä. ;)
Tunnistan kyllä itsessäni sen, ettei vapaa-ajalla ole yhtään hauska kuunnella lasten meteliä. Enkä tarkoita tällä sitä, että heidän pitäisi istua hiljaa kuin kirkossa. Mutta jos siinä ravintolan viereisessä pöydässä lapsi pitää havaintoesitystä, että "paloautossa on näin iso ääni", niin kyllä se ärsyttää. Tai että työnnetään pikkuveli nurin, veli alkaa itkeä ja isompi viilettää menemään pöytien väleissä. Kaupan lattialla x-asennossa huutava tulipunainen lapsi ei sinällään ota hermoon, jos mukana oleva vanhempi pitää pintansa. Tiedän kyllä kokemuksesta, mitä se on. Ja toivon, että vanhemmalla on pokkaa olla ostamatta sitä pikkulelua.
Oikeastaanhan ärsytys kohdistuu vanhempiin, ei lapsiin. Yrittäkää edes hallita niitä lapsianne. Tiedän, aina se ei onnistu hiljaisesti, mutta kamalinta on vanhempien hiljainen hyväksyntä sille pikkutermiittien riehumiselle.
Joskus tosissaan ottaa pattiin, mutta en ihan pienestä reagoi. Lapsen tosin saatan pysäyttää, katsoa silmiin, ja kertoa, ettei käytös ole sopivaa. Usein vieraan sana auttaa. Tosin kai minä vielä joskus saan vanhemmat niskaani, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisitte missata Sumarin pointin. Äiti kysyi lapselta että saako äiti syödä? Eli lapsen olisi pitänyt päättää aikuisen syömisestä. Se ei vaan toimi. Ei perheen ylintä päätäntövaltaa anneta 4-vuotiaalle. Ehkä olette kokeileet jo, huomaatte että sellainen päättyy aikuisen huutoon. Se ei vaan toimi.
Ja sulle tai Sumarille ei tullut mieleen että ehkä äiti oli sarkastinen?
Koska 4-vuotiashan ymmärtää sarkasmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä joka asiaa. Ei lapsen tehtävä ole päättää mihin mennään, mitä reittiä, milloin, kuinka, mitä puetaan, mitä syödään tai mikä pahinta, mitä äiti syö!!!! Säälittäviä tapauksia jotkut...
Mistä sinä tai Hanna Sumari tiedätte mitä kaikkea kyseinen lapsi saa päättää? Näette yhden hetken ja päättelette siitä perheen loppuelämän? Vau.
Se on ihan normaalia että lapsi saa itse päättää mitä ottaa buffet pöydästä. Vaikka se sinua tai Hannaa ärsyttäisi. Se miksi äiti on tokaissut viimeisen lauseen jää arvoitukseksi. Voi olla että se oli sarkasmia, virhekommentti tai jopa että Hanna kuuli tai ymmärsi väärin. Jokatapauksessa en tunne yhtäkään vanhempaa, joka oikeasti pyytäisi lapseltaan lupaa ruokailuun, joten älkää viittikö edes koittaa yleistää moista.
No ei meillä kyllä nelivuotias päättänyt itse mitä buffetpöydästä ottaa. Sen verran saatoin kysyä, että ottaako tomaattia vai paprikaa, mutta kyllä se on vanhempi, joka noin pienelle kasaa sen ruoka-annoksen. Tai sit siinä käy kuin Sumarin esimerkissä, että lapsi syö vaan jäätelöä. Sekö on lapselle hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tilanne ole mihinkään muuttunut, samanlaisia lapset ja vanhemmat ovat olleet 50v sitten. Nykyään ei vaan siedetä lasten ääntä. Olen samaa mieltä alouttajan kanssa.
Olen 63-vuotias ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että vanhemmat olivat todella erilaisia 50 vuotta sitten. Lapsilla oli selkeät rajat eikä "huonoa käytöstä" julkisilla paikoilla jos ei kotonakaan todellakaan sallittu.
Ottakaa nyt huomioon, että lasten fyysinen pahoinpitely oli niin ikään tavallista 40 vuotta sitten. Varmasti kunnon pahoinpitely auttoi pitämään lapset ruodussa.
Kysyykö kukaan millaisia aikuisia heistä tuli? Ei. Ehkä he olivat hyviä lapsia, mutta onnettomia aikuisia.
Tänäpäivänä kasvatus tähtää luomaan tasapainoisia, omiin tunteisiinsa yhteydessä olevia aikuisia. Kenties se vaatii sitä, että ovat äänekkäämpiä ja jopa raivostuvat, sillä niitä tunteita ei ikinä opi hallitsemaan ellei niitä saa näyttää ja ne tukahdutetaan häpäisemällä tai pahoinpitelemällä.
Asun itse Espanjassa ja täällä lapset saavat näkyä ja kuulua, Luojan kiitos.
Minä olem Hanna Sumarin ikäluokkaa ja luultavasti hyvin samalla tavoin kasvatettu.
Alistamalla, kyykyttämällä, mitätöimällä, sivuuttamalla. Julkisella nolaamisella.
T. "Hyväkäytöksinen" lapsi
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisistä ole tullut lapsivastaisempia, vaan monista lapsista on tullut sietämättömiä. Nykyään liian monet vanhemmat eivät opeta lapsilleen minkäänlaisia käytöstapoja.
TÄMÄ! Just tätä ! Mä rakastan lapsia , mutta oikeasti en kestä enää, kun tämä maailma on niin täynnä huonosti käyttäytyviä vanhempia ja vielä huonosti käyttäytyvämpiä lapsia, Mutta lasten syyhän se ei ole. Vaan niiden vanhempien. Kasvattakaa ne lapset !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä joka asiaa. Ei lapsen tehtävä ole päättää mihin mennään, mitä reittiä, milloin, kuinka, mitä puetaan, mitä syödään tai mikä pahinta, mitä äiti syö!!!! Säälittäviä tapauksia jotkut...
Mistä sinä tai Hanna Sumari tiedätte mitä kaikkea kyseinen lapsi saa päättää? Näette yhden hetken ja päättelette siitä perheen loppuelämän? Vau.
Se on ihan normaalia että lapsi saa itse päättää mitä ottaa buffet pöydästä. Vaikka se sinua tai Hannaa ärsyttäisi. Se miksi äiti on tokaissut viimeisen lauseen jää arvoitukseksi. Voi olla että se oli sarkasmia, virhekommentti tai jopa että Hanna kuuli tai ymmärsi väärin. Jokatapauksessa en tunne yhtäkään vanhempaa, joka oikeasti pyytäisi lapseltaan lupaa ruokailuun, joten älkää viittikö edes koittaa yleistää moista.
No ei meillä kyllä nelivuotias päättänyt itse mitä buffetpöydästä ottaa. Sen verran saatoin kysyä, että ottaako tomaattia vai paprikaa, mutta kyllä se on vanhempi, joka noin pienelle kasaa sen ruoka-annoksen. Tai sit siinä käy kuin Sumarin esimerkissä, että lapsi syö vaan jäätelöä. Sekö on lapselle hyväksi?
Kyllä meillä on pienemmätkin saanett jo omat ruokansa päättää. Yleensä seisovasta pöydästä meni enitrn kalaa.
Kas kun siitä herkusta/makeasta ei tee kotona mitään numeroa, sitä ei ole tarvetta mättää rajatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tilanne ole mihinkään muuttunut, samanlaisia lapset ja vanhemmat ovat olleet 50v sitten. Nykyään ei vaan siedetä lasten ääntä.
--
Vanhan linjan neuvolaterveydenhoitaja (uransa neuvolassa tehnyt) totesi minulle taannoin, että yhteiskunta on muuttunut siten että nykypäivän vanhemmat ovat täysin pihalla vanhemmuudessaan.
Ei, vaan niitä pikkulapsia ei raahattu ihan joka paikkaan. Tottakai lapsi väsyy, kun vanhempi pakottaa päiväkotipäivän jälkeen vielä usean tunnin ostoksillekin johonkin isoon kauppakeskukseen ja markettiin.
- -
Juu, 1-vuotias pitää jättää yksin kotiin kun äiti lähtee pariksi tunniksi kaupungille ja isi on ylitöissä.Joo, äidinhän on ihan pakko shoppailla. Jep. vaikka lapsi huutaa hysteerisenä vaunuissa. Ihan pakko.
On pakko. Itselläni ei ollut lapsen ollessa pieni tukiverkkoa ja mies oli paljon töissä ulkomailla.
Joskus kaappi oli tyhjä ja kauppaan oli mentävä. Toisinaan jopa vaatekauppaan kun lapsen potkarit ylettyivät enää polviin ja kun tuli hääkutsu, eikä ollut päälle pantavaa.
Eikä vieläkään haittaa, jos häiritsin sinua.;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin aikanani pienen valkotukkaisen hiljaisen taaperoni kanssa liikkeellä Helsingin keskustassa, sain esim. busseissa niin tylyä kohtelua yleensä vanhemmilta naisilta, että jos ihonvärimme olisi jokin muu kuin valkoinen, olisin pitänyt Suomea syvän rasistisena maana. Sillä miten meitä kohdeltiin (tuijotettiin, ohiteltiin, joskus tiuskittiin) ei ollut mitään perusteita käytöksessämme, vaan syynä oli lapsen läsnäolo.
Aikuisten rasismi lapsia kohtaan on jotakin, jota ei julkisessa keskustelussa myönnetä, koska valtaosa aikuisista on näitä rasisteja. Näkeehän sen jo Sumari-keskustelusta. Lapsiviha, muukalaisviha, vammaisviha – mihinköhän kaikkeen suomalaiset ovat ryhmänä syyllisiä, jos ollaan rehellisiä?
Lapsia vihataan teidän vanhempien takia, olette niin ylimielisiä ja itsekkäitä ja luulette, että koko maailman pitää pyöriä teidän napanne ympärillä.
Lapsissa ei ole vikaa, kaikki vihaa teitä lasten vanhempia.
---
Taas yksi vihaaja liikkeellä. Muistan kun menin markkinoille hyvin käyttäytyvän taaperoni kanssa. Keski-ikäinen mies totesi ohimennessään että "lapset pitäisi jättää kotiin". Todella tökeröä käytöstä.
Hanna Sumari taitaa edustaa ikäluokkaa joka on kasvatettu kurilla ja alistamisella. Se että lasta kuunnellaan herättää vihantunteita koska on itse jäänyt vaille läsnäoloa ja huomiota.Kun väsynty ja kiukkuinen lapsi huutaa punaisena ja hysteerinä vaunuissa ja äiti/isä vain kiertää markkinoita tai markettia - osa jopa mitenkään reagoimatta lapsen tilaan - niin se näyttää tosiaan kiduttamiselta. Tahalliselta lisäksi. Lapset tosiaan tulisi aika monesta paikasta jättää kotiin.
Mutta kunn äidin ja isin pitää. On oikeus.
Käy optikolla. Kirjoitin että olin liikkeellä HYVINKÄYTTÄYTYVÄN taaperoni kanssa joka vain katseli ympärilleen. Olet sekaisin. Kannattaisi selvittää mistä tuo viha kumpuaa.
Vanhemmat ovat sokeita lapsensa käytökselle.
Ja ERITYISESTI ne vanhemmat, "joiden lapset osaavat käyttäytyä" ja siksi heidät on pakko saada ottaa mukaan kaikkialle.
Juhlissa nämä vanhemmat istuvat itse pöydässä ja lapset juoksentelevat ympäriinsä täysin vahtimatta. Juhlasankarille tarkoitetussa puheessa/esityksessä lapset huutavat, kiljuvat, juoksevat päättöminä, käyvät napsimassa pöydästä ilman lupaa vanhempien vaan möllöttäessä. Vanhemmat eivät puutu asiaan edes muun aikuisen rajatessa lapsia.
Kun taas ne vanhemmat, jotka jättävät lapset mielummin pois aikuismaisista tapahtumista. Heillä juhlissa/ravintolassa aika menee lasten rajaamisen. He poistuvat tarvittaessa pihalle esim. juhlasankarin lauluesityksen ajaksi, ojentavat lasta ruokapöydässä istumaan ruokailun ajan, ohjaavat, rajaavat eli KASVATTAVAT lapsiaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.Pahoittelen, lapsuutesi on ollut vähintääkin erikoinen, mutta kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia kasvatusta eikä sinun pidä olla lepsu lapsillesi koska itse olet elänyt liian tiukassa kurissa.
Tuo alkuperäisen kuvailema on hyvin tavallista suomalaista 50-70-luvun kasvatusta. Eli puhupa asioista, joista tiedät jotain.
Tänäkin päivänä lapsia nöyryytetään monin tavoin. Käsketään laulamaan suvulla, ujon ujoutta päivitellään suuren vierasjoukon edessä. Miettikää jos teille tehtäisiin noin töissä, sehän olisi nöyryyttävää - ja itse asiassa kiusaamista.
Kasvatusalan ammattilainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin aikanani pienen valkotukkaisen hiljaisen taaperoni kanssa liikkeellä Helsingin keskustassa, sain esim. busseissa niin tylyä kohtelua yleensä vanhemmilta naisilta, että jos ihonvärimme olisi jokin muu kuin valkoinen, olisin pitänyt Suomea syvän rasistisena maana. Sillä miten meitä kohdeltiin (tuijotettiin, ohiteltiin, joskus tiuskittiin) ei ollut mitään perusteita käytöksessämme, vaan syynä oli lapsen läsnäolo.
Aikuisten rasismi lapsia kohtaan on jotakin, jota ei julkisessa keskustelussa myönnetä, koska valtaosa aikuisista on näitä rasisteja. Näkeehän sen jo Sumari-keskustelusta. Lapsiviha, muukalaisviha, vammaisviha – mihinköhän kaikkeen suomalaiset ovat ryhmänä syyllisiä, jos ollaan rehellisiä?
Lapsia vihataan teidän vanhempien takia, olette niin ylimielisiä ja itsekkäitä ja luulette, että koko maailman pitää pyöriä teidän napanne ympärillä.
Lapsissa ei ole vikaa, kaikki vihaa teitä lasten vanhempia.
---
Taas yksi vihaaja liikkeellä. Muistan kun menin markkinoille hyvin käyttäytyvän taaperoni kanssa. Keski-ikäinen mies totesi ohimennessään että "lapset pitäisi jättää kotiin". Todella tökeröä käytöstä.
Hanna Sumari taitaa edustaa ikäluokkaa joka on kasvatettu kurilla ja alistamisella. Se että lasta kuunnellaan herättää vihantunteita koska on itse jäänyt vaille läsnäoloa ja huomiota.Kun väsynty ja kiukkuinen lapsi huutaa punaisena ja hysteerinä vaunuissa ja äiti/isä vain kiertää markkinoita tai markettia - osa jopa mitenkään reagoimatta lapsen tilaan - niin se näyttää tosiaan kiduttamiselta. Tahalliselta lisäksi. Lapset tosiaan tulisi aika monesta paikasta jättää kotiin.
Mutta kunn äidin ja isin pitää. On oikeus.
Käy optikolla. Kirjoitin että olin liikkeellä HYVINKÄYTTÄYTYVÄN taaperoni kanssa joka vain katseli ympärilleen. Olet sekaisin. Kannattaisi selvittää mistä tuo viha kumpuaa.[/quote]
Ei tarvitse huutaa - viestiisi viitaten, en usko hyvätapaisuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tilanne ole mihinkään muuttunut, samanlaisia lapset ja vanhemmat ovat olleet 50v sitten. Nykyään ei vaan siedetä lasten ääntä. Olen samaa mieltä alouttajan kanssa.
Olen 63-vuotias ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että vanhemmat olivat todella erilaisia 50 vuotta sitten. Lapsilla oli selkeät rajat eikä "huonoa käytöstä" julkisilla paikoilla jos ei kotonakaan todellakaan sallittu.
Ottakaa nyt huomioon, että lasten fyysinen pahoinpitely oli niin ikään tavallista 40 vuotta sitten. Varmasti kunnon pahoinpitely auttoi pitämään lapset ruodussa.
Kysyykö kukaan millaisia aikuisia heistä tuli? Ei. Ehkä he olivat hyviä lapsia, mutta onnettomia aikuisia.
Tänäpäivänä kasvatus tähtää luomaan tasapainoisia, omiin tunteisiinsa yhteydessä olevia aikuisia. Kenties se vaatii sitä, että ovat äänekkäämpiä ja jopa raivostuvat, sillä niitä tunteita ei ikinä opi hallitsemaan ellei niitä saa näyttää ja ne tukahdutetaan häpäisemällä tai pahoinpitelemällä.
Asun itse Espanjassa ja täällä lapset saavat näkyä ja kuulua, Luojan kiitos.
Täysin samaa mieltä!
Taas yksi vihaaja liikkeellä. Muistan kun menin markkinoille hyvin käyttäytyvän taaperoni kanssa. Keski-ikäinen mies totesi ohimennessään että "lapset pitäisi jättää kotiin". Todella tökeröä käytöstä.
Hanna Sumari taitaa edustaa ikäluokkaa joka on kasvatettu kurilla ja alistamisella. Se että lasta kuunnellaan herättää vihantunteita koska on itse jäänyt vaille läsnäoloa ja huomiota.