Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmisistä on tullut niin äärimmäisen lapsivastaisia ja lapsiperheitä arvostelevia? Onko tämä.vain aikuisten maailma?
05.06.2017 |
Luin Hanna Sumarin kirjoituksen, missä kertoi järkyttyneen lapsiperheen ravintolavierailusta äidin antaessa lapselle vapauden valita, mitä buffetista syö. Sumari oli järkytykseltään joutunut poistumaan ravintolasta. Juttua kommentoi varmaan sata ihmistä, joiden kaikkien mielipide oli, että HEIDÄN OMAT lapset ovat hyvin käyttäytyviä, mutta MUIDEN KAKARAT eivät osaa käyttäyttä ravintolassa, tai missään muuallakaan. Osa oli sitä mieltä, että ravintoloihin ei pitäisi päästää alle 18-vuotiaita edes aikuisten seurassa.
Nykyisin suuri ongelma on myös häät. Miten kutsukortit kirjoitetaan oikein, jotta vieraat tajuavat hienovaraisin vihjailuin, että lapset eivät ole tervetulleita juhliin.
Lentokoneisiinkaan lapsia ei saisi viedä, eikä muihinkaan kulkuvälineisiin; busseihin tai juniin. Omalla autolla ilmeisesti voi vielä mennä, kunhan ei caan huoltoasemalla erehdy ottamaan lapsia mukaan ABC:lle taukokahville ja -mehulle, ettei lapset häiritse muita ihmisiä.
Ruokakaupoihin lapsilla on ehdoton porttikielto, jos tulee vaikka itku, niin kassajonossa edessä seisovalta tädiltä menee hermot ja päivä pilalle ja pakko kirjoittaa blogiin, ettei nykypäivänä ole vanhemmuutta, eikä kykyä kasvattaa lapsia.
Taloyhtiöiden leikkipaikoille ei voi päästää lapsia -nurmikko menee pilalle, hiekkalelut pilaavat maisemoinnin ja sattaapa joku piirtää asfalttiin katuliidullakin. Joten leikkipaikoille ei lapsilla ole mitään asiaa!
Ymmärrän, Sumari kirjoitti huonosti käyttäytyvistä lapsista. Eikö hän ja muutkin ymmärrä, että jokaisella, myös heillä itsellään, on lapsena ollut huonot hetkensä. Ilmeisesti aikuisenakin, koska äiti ei ole opettanut, että ihan kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen.
Minua itseäni oikeasti pelottaa ja jännittää liikkua lapseni kanssa julkisesti, vaikka lapsi käyttäytyisi kuinka hyvin, koska pelkään koko ajan mitä muut ihmiset ajattelevat lapsestani ja ettei häntä ole toivottu julkisiin paikkoihin.
Onko tämä ilmiö vain suomalainen, vai onko muissa maissa sananlaista kulttuuria, että lapset eivät saisi näkyä missään?
Sumari voi miettiä vanhainkodissa aikanaan, että se joka häntä vanhaa ihmistä hoitaa, syöttää vuodepotilaana ja vaihtaa vaippoja, saattaa olla juuri tuo pieni lapsi, joka pilasi hänen päivänsä ravintolassa, lapsi jonka lapsenomainen suhtautuminen ruokailutilanteeseen sai hänen raivonsa äärimmilleen, hoitaa nyt häntä viimeisinä elinvuosina, jotta hän saisi arvokkaan loppuelämän.
Onko todella niin, että ihminen on ainoa laji, joka kokee seuraavan sukupolven niin vastenmielisenä, eikä ymmärrä että lapset eivät ole vielä valmiita aikuisia. Minne ihmisiltä on kadonnut inhimillisyys, missä aikuisten sydän oikein on?
Kommentit (205)
Luulen että paljon tuosta johtuu siitä, että jotkut lapset ovat niin hirveän äänekkäitä nykyisin, että oikeasti koskee korviin olla heitä lähellä. Johtuuko se sitten siitä, että lapsille on niin paljon äänekkäitä virikkeitä, lasten elokuvissa karjutaan ja kiljutaan ja kun lapsi karjuu, niin vanhempienkin pitää karjua, että lapsi mitenkään reagoisi ja tietysti kaikkien ryhmässä olevien pitää huutaa kovasti, että tulsii kuulluksi.
Eilen olin kaupassa ja siellä oli (seisoi ostoskärrissä) taapero joka kiljui kovalla kimeällä äänellä. Siis hänellä ei ollut mitään hätää, kiljui vain jostain hyväntuulisestä syystä ilmeisesti ja kovaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin aikanani pienen valkotukkaisen hiljaisen taaperoni kanssa liikkeellä Helsingin keskustassa, sain esim. busseissa niin tylyä kohtelua yleensä vanhemmilta naisilta, että jos ihonvärimme olisi jokin muu kuin valkoinen, olisin pitänyt Suomea syvän rasistisena maana. Sillä miten meitä kohdeltiin (tuijotettiin, ohiteltiin, joskus tiuskittiin) ei ollut mitään perusteita käytöksessämme, vaan syynä oli lapsen läsnäolo.
Aikuisten rasismi lapsia kohtaan on jotakin, jota ei julkisessa keskustelussa myönnetä, koska valtaosa aikuisista on näitä rasisteja. Näkeehän sen jo Sumari-keskustelusta. Lapsiviha, muukalaisviha, vammaisviha – mihinköhän kaikkeen suomalaiset ovat ryhmänä syyllisiä, jos ollaan rehellisiä?
Lapsia vihataan teidän vanhempien takia, olette niin ylimielisiä ja itsekkäitä ja luulette, että koko maailman pitää pyöriä teidän napanne ympärillä.
Lapsissa ei ole vikaa, kaikki vihaa teitä lasten vanhempia.
---
Taas yksi vihaaja liikkeellä. Muistan kun menin markkinoille hyvin käyttäytyvän taaperoni kanssa. Keski-ikäinen mies totesi ohimennessään että "lapset pitäisi jättää kotiin". Todella tökeröä käytöstä.
Hanna Sumari taitaa edustaa ikäluokkaa joka on kasvatettu kurilla ja alistamisella. Se että lasta kuunnellaan herättää vihantunteita koska on itse jäänyt vaille läsnäoloa ja huomiota.Kun väsynty ja kiukkuinen lapsi huutaa punaisena ja hysteerinä vaunuissa ja äiti/isä vain kiertää markkinoita tai markettia - osa jopa mitenkään reagoimatta lapsen tilaan - niin se näyttää tosiaan kiduttamiselta. Tahalliselta lisäksi. Lapset tosiaan tulisi aika monesta paikasta jättää kotiin.
Mutta kunn äidin ja isin pitää. On oikeus.
Juuri eilen kävin kirppiksellä ja siellä oli eräs äiti taaperonsa kanssa ja lapsi huusi kuin päätä leikattaisi, koko ajan, kun menin ja läksin pois, lapsi jäi edelleen huutamaan. Eikä äidillä näyttänyt olevan mitään kiirettä lähteä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.Pahoittelen, lapsuutesi on ollut vähintääkin erikoinen, mutta kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia kasvatusta eikä sinun pidä olla lepsu lapsillesi koska itse olet elänyt liian tiukassa kurissa.
Tuo alkuperäisen kuvailema on hyvin tavallista suomalaista 50-70-luvun kasvatusta. Eli puhupa asioista, joista tiedät jotain.
Tänäkin päivänä lapsia nöyryytetään monin tavoin. Käsketään laulamaan suvulla, ujon ujoutta päivitellään suuren vierasjoukon edessä. Miettikää jos teille tehtäisiin noin töissä, sehän olisi nöyryyttävää - ja itse asiassa kiusaamista.
Kasvatusalan ammattilainen
Pöh - ei pidä yleistää, että kaikki vanhemmat oli 50-70-l hirviöitä, vaikka lapsiltaKIN odotettiin hyvää käytöstä. Ei esim. meillä koskana käytetty fyysistä rangaistusta tai käskytetty, pilkatttu. Eikä koulussakaan.
Nykyvanhemmissa on ihan yhtälailla niitä, jotka nöyryyttää lapsiaan nykyään, kuten sanotkin, kuin silloin. Ja myös käyttää nykyäänkin fyysistä rankaisemista - Erika ääriesimerkkinä, jonka kaikki tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin aikanani pienen valkotukkaisen hiljaisen taaperoni kanssa liikkeellä Helsingin keskustassa, sain esim. busseissa niin tylyä kohtelua yleensä vanhemmilta naisilta, että jos ihonvärimme olisi jokin muu kuin valkoinen, olisin pitänyt Suomea syvän rasistisena maana. Sillä miten meitä kohdeltiin (tuijotettiin, ohiteltiin, joskus tiuskittiin) ei ollut mitään perusteita käytöksessämme, vaan syynä oli lapsen läsnäolo.
Aikuisten rasismi lapsia kohtaan on jotakin, jota ei julkisessa keskustelussa myönnetä, koska valtaosa aikuisista on näitä rasisteja. Näkeehän sen jo Sumari-keskustelusta. Lapsiviha, muukalaisviha, vammaisviha – mihinköhän kaikkeen suomalaiset ovat ryhmänä syyllisiä, jos ollaan rehellisiä?
Lapsia vihataan teidän vanhempien takia, olette niin ylimielisiä ja itsekkäitä ja luulette, että koko maailman pitää pyöriä teidän napanne ympärillä.
Lapsissa ei ole vikaa, kaikki vihaa teitä lasten vanhempia.
---
Taas yksi vihaaja liikkeellä. Muistan kun menin markkinoille hyvin käyttäytyvän taaperoni kanssa. Keski-ikäinen mies totesi ohimennessään että "lapset pitäisi jättää kotiin". Todella tökeröä käytöstä.
Hanna Sumari taitaa edustaa ikäluokkaa joka on kasvatettu kurilla ja alistamisella. Se että lasta kuunnellaan herättää vihantunteita koska on itse jäänyt vaille läsnäoloa ja huomiota.Kun väsynty ja kiukkuinen lapsi huutaa punaisena ja hysteerinä vaunuissa ja äiti/isä vain kiertää markkinoita tai markettia - osa jopa mitenkään reagoimatta lapsen tilaan - niin se näyttää tosiaan kiduttamiselta. Tahalliselta lisäksi. Lapset tosiaan tulisi aika monesta paikasta jättää kotiin.
Mutta kunn äidin ja isin pitää. On oikeus.
Käy optikolla. Kirjoitin että olin liikkeellä HYVINKÄYTTÄYTYVÄN taaperoni kanssa joka vain katseli ympärilleen. Olet sekaisin. Kannattaisi selvittää mistä tuo viha kumpuaa.[/quote]
Ei tarvitse huutaa - viestiisi viitaten, en usko hyvätapaisuuttasi.
Oma tekstisi se on joka huutaa, puhumattakaan että osaisit lukea alkuperäistä viestiä. Mieti tosiaan mistä vihasi kumpuaa, todennäköisesti omista lapsuudenkokemuksistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.Pahoittelen, lapsuutesi on ollut vähintääkin erikoinen, mutta kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia kasvatusta eikä sinun pidä olla lepsu lapsillesi koska itse olet elänyt liian tiukassa kurissa.
Tuo alkuperäisen kuvailema on hyvin tavallista suomalaista 50-70-luvun kasvatusta. Eli puhupa asioista, joista tiedät jotain.
Tänäkin päivänä lapsia nöyryytetään monin tavoin. Käsketään laulamaan suvulla, ujon ujoutta päivitellään suuren vierasjoukon edessä. Miettikää jos teille tehtäisiin noin töissä, sehän olisi nöyryyttävää - ja itse asiassa kiusaamista.
Kasvatusalan ammattilainen
Mä olen syntynyt 70-luvun lopulla, yhtäkkiä 80-luvulla kasvatus muuttui jotenkin, vai? Selkääni en saanut mutta rajat oli. En mä tiedä missä te olette kasvaneet mutta meidän suvussa kenenkään ei tarvinnut laulaa/esiintyä jos ei halunnut.
Ja mitä sitten, vaikka kuinka tavallista olisinkin ollut? Sehän sitten oikeuttaa ammattilaisen mielestä jättää lapset kokonaan kasvattamatta? Joku kosto omille vanhemmille, hähää iskä ei antanut valvoa yli kahdeksaan eikä ruuaksi saanut kuin puuroa, joten omat lapset valvoo aamun asti viisivuotiaana ja syövät suklaata. Siitäs sait, iskä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että nykyään kun lapsi tulee perheeseen niin vanhemmat muokkaa elämäänsä lapselle sopivaksi eikä niin että lapsi tulee mukaan omaan elämään. Kuuntelin kerran kun yksi raskaana oleva nainen selitti ystävilleen että haluaa pitää isot babyshowerit kun tämä on kuitenkin viimeinen kerta vuosiin kun tulee näkemään ystävinä.
Työkaveritkin valittaa kun ei voi mitään tehdä kun pitää kotona odottaa jos lapset soittaa hakemaan kotiin. Jotenkin ehkä se ajatus että lapset saa päättää kaikesta ja muiden tulee sopeutua. Just esim häät kun yksi työkaveri oli töissä johon oltiin kutsuttu koko perhe niin ruoka ei ollut kuulemma sopivia lapsille, ohjelmaa ei olut lapsille, leikittäjää yms.
Mun mielestä tämä ajatusmaailma on muuttunut että lapset nyt vaan on osa elämää eikä ihan koko ympäristön koko elämä. Pitää lapset huomioida mutta hekin pystyy sopeutumaan kohtuu nopeasti jos heille antaa mahdollisuuden.
Nämä vaatimukset kyllä tulee ns ammattilaisilta.
Sosiaalisetä kyttää ratikassa, että vanhempi varmasti on lapselle läsnä joka nanosekunti, neuvolat kyttää puhutaanko lapaelle tarpeeks ja MLL valistaa että alle 13-vuotiaata ei saa jättää ilman aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat sokeita lapsensa käytökselle.
Ja ERITYISESTI ne vanhemmat, "joiden lapset osaavat käyttäytyä" ja siksi heidät on pakko saada ottaa mukaan kaikkialle.Juhlissa nämä vanhemmat istuvat itse pöydässä ja lapset juoksentelevat ympäriinsä täysin vahtimatta. Juhlasankarille tarkoitetussa puheessa/esityksessä lapset huutavat, kiljuvat, juoksevat päättöminä, käyvät napsimassa pöydästä ilman lupaa vanhempien vaan möllöttäessä. Vanhemmat eivät puutu asiaan edes muun aikuisen rajatessa lapsia.
Kun taas ne vanhemmat, jotka jättävät lapset mielummin pois aikuismaisista tapahtumista. Heillä juhlissa/ravintolassa aika menee lasten rajaamisen. He poistuvat tarvittaessa pihalle esim. juhlasankarin lauluesityksen ajaksi, ojentavat lasta ruokapöydässä istumaan ruokailun ajan, ohjaavat, rajaavat eli KASVATTAVAT lapsiaan!
Suosittelen lääkityksen tarkistamista.
Kyllä. Potilaalla vaikeaa maanisuutta sekä paikoin hallitsemattomalta tuntuvaa aggressiivisuutta, joka ilmenee poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten suurissa juhlissa.
Potilas vaatii toistuvasti "juhlasankarille" erityistä, liioitellun tuntuista kunnioitusta. Hän on alistettu valtajärjestelmille jo nuorena ja valtajärjestelmien lieväkin uhmaaminen saa hänessä aikaan syvää raivoa.
Lääkitys annettu. Risperdal ja 4000mg Diapam suoraan pakaraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä, että näissä keskusteluissa aina ne omat "osaavat käyttäytyä".
Kun fakta on, että lapsi ei ole mikään miniaikuinen. Lasta opastetaan vielä tunteiden ja itsensä hillinnässä. Ylilyöntejä tulee jokaiselle normaalille lapselle. Alle 6-vuotiaalla on hyvin vähän itsesääntelytaitoa. Lapsi joka vain hiljaa kököttää ja "osaa käyttäytyä" ei ole normaali, vaan joko alistettu tai muuten viallisen tunne-elämän omaava.
Lapset saavat näkyä ja kuulua. Olennaista on ohjata kohti oikeaa käytöstä. Tietysti ravintolassa tai muussa vastaavassa pyritään siihen, ettei muille aiheudu kohtuutonta häiriötä, ei itsestä, ei lapsesta. Mutta kyllä aikuisen ihmisen myös pitäisi kyetä siihen, että julkisella paikalla on muita ihmisiä, eri ikäisiä, eri tasoisia.
Sumari ja hänen hengenheimolaisensa eivät tajua, että juuri tuohon sävyyn tehty avautuminen on vihaavaa käytöstä. Jos he oikeasti haluaisivat muuttaa maailman paremmaksi, he alkaisivat itse levittää hyvää ilmapiiriä ympärilleen ja siten muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi. Ulostulollaan Sumari vain pahensi tilannetta, mutta hänen älynsä ei valitettavasti riitä sitä tajuamaan. Tämähän on yleinen suomalaisten ongelma: ei etsitä ratkaisua vaan ollaan halveksivina kriitikoina osa ongelmaa.
Netissä kaikkien lapsiperheiden leimaaminen yhden esimerkin pohjalta on rasismia. Kuvitelkaa vain, jos puheena oleva perhe olisi ollut somaliperhe tai romaniperhe, saati irakilaisia turvapaikanhakijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.Pahoittelen, lapsuutesi on ollut vähintääkin erikoinen, mutta kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia kasvatusta eikä sinun pidä olla lepsu lapsillesi koska itse olet elänyt liian tiukassa kurissa.
Tuo alkuperäisen kuvailema on hyvin tavallista suomalaista 50-70-luvun kasvatusta. Eli puhupa asioista, joista tiedät jotain.
Tänäkin päivänä lapsia nöyryytetään monin tavoin. Käsketään laulamaan suvulla, ujon ujoutta päivitellään suuren vierasjoukon edessä. Miettikää jos teille tehtäisiin noin töissä, sehän olisi nöyryyttävää - ja itse asiassa kiusaamista.
Kasvatusalan ammattilainenPöh - ei pidä yleistää, että kaikki vanhemmat oli 50-70-l hirviöitä, vaikka lapsiltaKIN odotettiin hyvää käytöstä. Ei esim. meillä koskana käytetty fyysistä rangaistusta tai käskytetty, pilkatttu. Eikä koulussakaan.
Nykyvanhemmissa on ihan yhtälailla niitä, jotka nöyryyttää lapsiaan nykyään, kuten sanotkin, kuin silloin. Ja myös käyttää nykyäänkin fyysistä rankaisemista - Erika ääriesimerkkinä, jonka kaikki tietää.
Väitteeni perustuu tutkittuun historiatietoon tuon ajan kasvatuksesta, joka kyllä perustui hyvin paljon häpeälle ja luunapit sekä selkäsauna olivat tavallisia tähän päivään verrattuna. Tämä on FAKTA. Lue kirjoja, se avartaa
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että näissä keskusteluissa aina ne omat "osaavat käyttäytyä".
Kun fakta on, että lapsi ei ole mikään miniaikuinen. Lasta opastetaan vielä tunteiden ja itsensä hillinnässä. Ylilyöntejä tulee jokaiselle normaalille lapselle. Alle 6-vuotiaalla on hyvin vähän itsesääntelytaitoa. Lapsi joka vain hiljaa kököttää ja "osaa käyttäytyä" ei ole normaali, vaan joko alistettu tai muuten viallisen tunne-elämän omaava.
Lapset saavat näkyä ja kuulua. Olennaista on ohjata kohti oikeaa käytöstä. Tietysti ravintolassa tai muussa vastaavassa pyritään siihen, ettei muille aiheudu kohtuutonta häiriötä, ei itsestä, ei lapsesta. Mutta kyllä aikuisen ihmisen myös pitäisi kyetä siihen, että julkisella paikalla on muita ihmisiä, eri ikäisiä, eri tasoisia.
Tai sitten on vaan rauhallinen sunnuntailapsi. Mun kuopus on aina ollut tuollainen. Edelleen teininä silkkää hyvää tuulta ja tyyneyttä. Hän ei suutu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.Pahoittelen, lapsuutesi on ollut vähintääkin erikoinen, mutta kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia kasvatusta eikä sinun pidä olla lepsu lapsillesi koska itse olet elänyt liian tiukassa kurissa.
Tuo alkuperäisen kuvailema on hyvin tavallista suomalaista 50-70-luvun kasvatusta. Eli puhupa asioista, joista tiedät jotain.
Tänäkin päivänä lapsia nöyryytetään monin tavoin. Käsketään laulamaan suvulla, ujon ujoutta päivitellään suuren vierasjoukon edessä. Miettikää jos teille tehtäisiin noin töissä, sehän olisi nöyryyttävää - ja itse asiassa kiusaamista.
Kasvatusalan ammattilainenMä olen syntynyt 70-luvun lopulla, yhtäkkiä 80-luvulla kasvatus muuttui jotenkin, vai? Selkääni en saanut mutta rajat oli. En mä tiedä missä te olette kasvaneet mutta meidän suvussa kenenkään ei tarvinnut laulaa/esiintyä jos ei halunnut.
Ja mitä sitten, vaikka kuinka tavallista olisinkin ollut? Sehän sitten oikeuttaa ammattilaisen mielestä jättää lapset kokonaan kasvattamatta? Joku kosto omille vanhemmille, hähää iskä ei antanut valvoa yli kahdeksaan eikä ruuaksi saanut kuin puuroa, joten omat lapset valvoo aamun asti viisivuotiaana ja syövät suklaata. Siitäs sait, iskä!
Niinpä. Olin kylässä tässä yhdessä perheessä ja he keittivät kahvit minulle. Perheen äiti kattoi pöytää - laittoi siihen munkit ja keksit. Perheen lapset kävi syömässä ne ja äiti reagoinut kuin laittamalla uudet tilalle. Näistäkin katosi iso osa ennenkuin kahvi oli tippunut ja minut pyydettiin kahvipöytään.
Minusta tuo on käsittämättömän sivistymätöntä käytöstä - toki vanhempien vika. Kun itse olin lapsi, niin kun tuli vieraita, ei olisi tullut kuuloonkaan, että perheen lapset käyvät tyhjäämässä kahvipöydän ennen kuin edes vieraat ehtii juoda kahvia. Meitä ei fyysisesti kuritettu tai pilkattu, tai käskytetty, mutta kyllä meille perus hyvät tavat opetettiin. Istumme samasssa pöydässä aikuisten kanssa ja saimme tietysti ottaa tarjottavia, 1-2, ei kaikkia eikä tosiaankaan ennen vieraita.
Pienet lapset kiukuttelee välillä. Lapsilta ei voi odottaa täydellistä käytöstä. Aikanaan lapseni oliko n 2 v ehkä pienempi ja alkoi huutamaan. Seurassa ni ollut naishenkilö ei tuntunut ymmärtävän vaikka Hänellä oli lapsi. Lapsi oli väsynyt ja mentiin väärään aikaan syömään. Hän erosi ja olin kylässä ja tämä lapsi oli oisko ollut n 17 vee. Hän tuli ja alkoi huutamaan äidilleen että mua alkoi hävittämään. En puhunut mitään. Sanoi sanottavansa ja lähti omaan huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että näissä keskusteluissa aina ne omat "osaavat käyttäytyä".
Kun fakta on, että lapsi ei ole mikään miniaikuinen. Lasta opastetaan vielä tunteiden ja itsensä hillinnässä. Ylilyöntejä tulee jokaiselle normaalille lapselle. Alle 6-vuotiaalla on hyvin vähän itsesääntelytaitoa. Lapsi joka vain hiljaa kököttää ja "osaa käyttäytyä" ei ole normaali, vaan joko alistettu tai muuten viallisen tunne-elämän omaava.
Lapset saavat näkyä ja kuulua. Olennaista on ohjata kohti oikeaa käytöstä. Tietysti ravintolassa tai muussa vastaavassa pyritään siihen, ettei muille aiheudu kohtuutonta häiriötä, ei itsestä, ei lapsesta. Mutta kyllä aikuisen ihmisen myös pitäisi kyetä siihen, että julkisella paikalla on muita ihmisiä, eri ikäisiä, eri tasoisia.
Tai sitten on vaan rauhallinen sunnuntailapsi. Mun kuopus on aina ollut tuollainen. Edelleen teininä silkkää hyvää tuulta ja tyyneyttä. Hän ei suutu koskaan.
Niinno, ei silloinkaan voi oikein omia kasvatustaitoja ylistää, jos näin on. En sanokaan että niin teet, mutta oikeasti kasvatustaidot mitataan vasta temperamenttisen tapauksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.Pahoittelen, lapsuutesi on ollut vähintääkin erikoinen, mutta kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia kasvatusta eikä sinun pidä olla lepsu lapsillesi koska itse olet elänyt liian tiukassa kurissa.
Tuo alkuperäisen kuvailema on hyvin tavallista suomalaista 50-70-luvun kasvatusta. Eli puhupa asioista, joista tiedät jotain.
Tänäkin päivänä lapsia nöyryytetään monin tavoin. Käsketään laulamaan suvulla, ujon ujoutta päivitellään suuren vierasjoukon edessä. Miettikää jos teille tehtäisiin noin töissä, sehän olisi nöyryyttävää - ja itse asiassa kiusaamista.
Kasvatusalan ammattilainenMä olen syntynyt 70-luvun lopulla, yhtäkkiä 80-luvulla kasvatus muuttui jotenkin, vai? Selkääni en saanut mutta rajat oli. En mä tiedä missä te olette kasvaneet mutta meidän suvussa kenenkään ei tarvinnut laulaa/esiintyä jos ei halunnut.
Ja mitä sitten, vaikka kuinka tavallista olisinkin ollut? Sehän sitten oikeuttaa ammattilaisen mielestä jättää lapset kokonaan kasvattamatta? Joku kosto omille vanhemmille, hähää iskä ei antanut valvoa yli kahdeksaan eikä ruuaksi saanut kuin puuroa, joten omat lapset valvoo aamun asti viisivuotiaana ja syövät suklaata. Siitäs sait, iskä!
Alkoi muuttua kyllä. Puhut suvustasi, se on melko epäuskottava otanta eikä kerro koko väestöstä.
Suomen kansa- ja peruskouluissa oli laulukokeita, mutta onneksi juuri sinun sukusi ei tarvinnut osallistua.
Sitten puhut taas isästäsi, joka ei antanut mennä nukkumaan myöhään. No olipa viisas isä.
Kumpikohan se huonosti käyttäytyvä on? Aikuinen, joka kiukuttelee lapselle normaalista käytöksestä vai normaalisti käyttäytyvä lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.Pahoittelen, lapsuutesi on ollut vähintääkin erikoinen, mutta kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia kasvatusta eikä sinun pidä olla lepsu lapsillesi koska itse olet elänyt liian tiukassa kurissa.
Tuo alkuperäisen kuvailema on hyvin tavallista suomalaista 50-70-luvun kasvatusta. Eli puhupa asioista, joista tiedät jotain.
Tänäkin päivänä lapsia nöyryytetään monin tavoin. Käsketään laulamaan suvulla, ujon ujoutta päivitellään suuren vierasjoukon edessä. Miettikää jos teille tehtäisiin noin töissä, sehän olisi nöyryyttävää - ja itse asiassa kiusaamista.
Kasvatusalan ammattilainenPöh - ei pidä yleistää, että kaikki vanhemmat oli 50-70-l hirviöitä, vaikka lapsiltaKIN odotettiin hyvää käytöstä. Ei esim. meillä koskana käytetty fyysistä rangaistusta tai käskytetty, pilkatttu. Eikä koulussakaan.
Nykyvanhemmissa on ihan yhtälailla niitä, jotka nöyryyttää lapsiaan nykyään, kuten sanotkin, kuin silloin. Ja myös käyttää nykyäänkin fyysistä rankaisemista - Erika ääriesimerkkinä, jonka kaikki tietää.
Väitteeni perustuu tutkittuun historiatietoon tuon ajan kasvatuksesta, joka kyllä perustui hyvin paljon häpeälle ja luunapit sekä selkäsauna olivat tavallisia tähän päivään verrattuna. Tämä on FAKTA. Lue kirjoja, se avartaa
Taidatkin olla hyvinkasvatettu äiti, noista isoista kirjamista päätellen?
Pistäpä sitten parit faktat kehiin, että kaikkia lapsia olisi rangaistu fyysisesti tai ketään ei nykyään. Tai että nykyvanhemmat eivät pilkkaisi lapsiaan (tuota häpeän tunnetta) - eipä taida löytyä tutkimusta?
*kasvatusalan ammattilainen*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tilanne ole mihinkään muuttunut, samanlaisia lapset ja vanhemmat ovat olleet 50v sitten. Nykyään ei vaan siedetä lasten ääntä.
--
Vanhan linjan neuvolaterveydenhoitaja (uransa neuvolassa tehnyt) totesi minulle taannoin, että yhteiskunta on muuttunut siten että nykypäivän vanhemmat ovat täysin pihalla vanhemmuudessaan.
Ei, vaan niitä pikkulapsia ei raahattu ihan joka paikkaan. Tottakai lapsi väsyy, kun vanhempi pakottaa päiväkotipäivän jälkeen vielä usean tunnin ostoksillekin johonkin isoon kauppakeskukseen ja markettiin.
Juu, 1-vuotias pitää jättää yksin kotiin kun äiti lähtee pariksi tunniksi kaupungille ja isi on ylitöissä.
Töää on just niin avutonta - vai pitäisikö mennä vaikka puistoon ulkoilemaan sen 1 vuotiaan kanssa ja äiti menee sitten toisella kertaa shoppailemaan, kun isi ei ole ylitöissä. Mieti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että näissä keskusteluissa aina ne omat "osaavat käyttäytyä".
Kun fakta on, että lapsi ei ole mikään miniaikuinen. Lasta opastetaan vielä tunteiden ja itsensä hillinnässä. Ylilyöntejä tulee jokaiselle normaalille lapselle. Alle 6-vuotiaalla on hyvin vähän itsesääntelytaitoa. Lapsi joka vain hiljaa kököttää ja "osaa käyttäytyä" ei ole normaali, vaan joko alistettu tai muuten viallisen tunne-elämän omaava.
Lapset saavat näkyä ja kuulua. Olennaista on ohjata kohti oikeaa käytöstä. Tietysti ravintolassa tai muussa vastaavassa pyritään siihen, ettei muille aiheudu kohtuutonta häiriötä, ei itsestä, ei lapsesta. Mutta kyllä aikuisen ihmisen myös pitäisi kyetä siihen, että julkisella paikalla on muita ihmisiä, eri ikäisiä, eri tasoisia.
Tai sitten on vaan rauhallinen sunnuntailapsi. Mun kuopus on aina ollut tuollainen. Edelleen teininä silkkää hyvää tuulta ja tyyneyttä. Hän ei suutu koskaan.
Niinno, ei silloinkaan voi oikein omia kasvatustaitoja ylistää, jos näin on. En sanokaan että niin teet, mutta oikeasti kasvatustaidot mitataan vasta temperamenttisen tapauksen kanssa.
En minä ottanutkaan hänestä kunniaa. Tökkii vaan että sitten joku väittää että hän on häiriintynyt...
Olen huomannut että nykyään kun lapsi tulee perheeseen niin vanhemmat muokkaa elämäänsä lapselle sopivaksi eikä niin että lapsi tulee mukaan omaan elämään. Kuuntelin kerran kun yksi raskaana oleva nainen selitti ystävilleen että haluaa pitää isot babyshowerit kun tämä on kuitenkin viimeinen kerta vuosiin kun tulee näkemään ystävinä.
Työkaveritkin valittaa kun ei voi mitään tehdä kun pitää kotona odottaa jos lapset soittaa hakemaan kotiin. Jotenkin ehkä se ajatus että lapset saa päättää kaikesta ja muiden tulee sopeutua. Just esim häät kun yksi työkaveri oli töissä johon oltiin kutsuttu koko perhe niin ruoka ei ollut kuulemma sopivia lapsille, ohjelmaa ei olut lapsille, leikittäjää yms.
Mun mielestä tämä ajatusmaailma on muuttunut että lapset nyt vaan on osa elämää eikä ihan koko ympäristön koko elämä. Pitää lapset huomioida mutta hekin pystyy sopeutumaan kohtuu nopeasti jos heille antaa mahdollisuuden.