Miten onnistuu inrtovertin ja ekstrovertin parisuhde? Ymmärtävätkö he toistensa luonteita?

Introvertti ymmärtää varmasti ekstrovertin luonnetta, mutta ekstrovertti tuskin introvertin. Huono todennäköisyys sillekin, että edes tietää sanojen merkityksen.

Ihan hyvin on pian 30 vuotta onnistunut, mutta emme olekaan sellaiset, millaisiksi kuvailit. Minä introverttinä olen aina ollut onnellisimmillani ollessani jossain kaukana kotoa, tosin se johtuu siitä, etten silloin tunne ketään eikä kukaan tunne minua, puolisoa lukuunottamatta. Eikä meillä ole varsinaista tarvetta "ymmärtää toisen luonnetta", me vain tykkäämme olla yhdessä. Tietysti riitelemme välillä, mutta ei se johdu siitä, että toinen on introvertti ja toinen ekstrovertti. 

Toimii meillä todella hyvin. Kun mies tapaa kavereitaan, minä vietän laatuaikaa kotona itsekseni. Käymme myös yhdessä vierailuilla, juhlissa ja paikoissa, eihän introvertti mitään kotona kykkijää tarkoita! Mutta koska mies haluaa mennä enemmän, niin menkööt. Ei hän minua tarvitse joka hetki käsipuoleensa roikkumaan. Olemme yksilöitä parisuhteessa, ja se tekee siitö toimivan.

No minä olen ekstrovertti ja puolisoni erittäin introvertti. Välillä ärsyttää, kun itse olisin juttutuulella mutta ei puolisosta saa minkäänlaista juttukaveria, ja muutenkin vähäsanainen ja tykkää pohdiskella itsekseen.kun minä taas tarvitsisin keskustelua ja kommenttia vähän kaikkeen.

Munä tykkäisin käydä istumassa enemmän iltaa kaveriporukassa, puoliso viihtyisi itsekseen mökillä. Mutta ehkä vähän tasapainoitamme toisiamme sopivassa suhteessa:-) hyvin on mennyt tähän asti, 8 vuotta.

Me ollaan introvertteja, mutta ei mitään kotihiiriä tai epäsosiaalisia. Ymmärtääkö ap sanojen merkityksen? Introverteilla on rikas sisäinen maailma, joka tarkoittaa että kiinnostuksen kohteita saattaa olla tosi paljon. Kevyt tekeminen (esim.juoruilu jossain porukassa, yletön "kahvittelu" jne) on tuskastuttavaa, mutta kiinnostavassa seurassa jossa puhutaan asiaa sekin saattaa olla ihan ykkösjuttu.

Eiköhän tuo dikotominen luokittelu ole todellisuudessa kontinuumi, toiset enemmän ekstroverttejä kuin toiset, kaikissa sisällä ainakin pieni intro. Miksi ajatella noin mustavalkoisesti? Varsin erilaiset ihmiset voivat elää sovussa yhdessä mutta jos tarpeet esim. vapaa-ajan käytön suhteen ovat aivan erilaiset voi olla raskasta, ainakin jos toisen olettaa elävän sen oman mallin mukaan. Ja palstalta olemme oppineet ettei tiukimpien introverttien kannata haaveilla parisuhteesta, lapsista puhumattakaan, menee se oma aika ja rauha.

Yhtä hyvin onnistui toisen luonteen ymmärtäminen kuin missä vaan suhteessa. Erikseen ne jotka ei edes yritä mutta siihen Ei liity mitenkään se onko kumpikaan noista.

Minä olen intro ja mieheni ekstro. Kaiken lisäksi minä olen työssä, jossa pitää jaksaa olla arkipäivät sosiaalinen ja hänen työnsä taas on yksinäistä. Niinpä hän toivoisi viikonlopuilta paljon menoja ja seurustelua muiden(kin) ihmisten kanssa, kun taas minä haluaisin vain nyhjätä kaksin kotona. Mutta kompromisseja tehden yhteiselo sujuu hyvin.

olen tainnut vahingossa ajautua tämän tyyliseen suhteeseen ja vastaus on joo. Itse olen se kotona pysyvä ja toinen ihmettelee kuin ei vittuakaan kiinnosta kuin tänäkin viikonloppuna on taas sen tuparit, sen synttärit, ne pikkujoulut tai se keikka. Tai ihmettelee miksi ihmeessä en halua tulla puistoon istumaan hänen ja kavereidensa kanssa.