"perfect matchin" kanssa ei ole kipinää
Haluaisin mielenkiinnosta kysellä mielipiteitä tilanteeseeni, sillä en tiedä mitä itsestäni enää ajatella..
Tapasin jonkin aikaa sitten aivan mahtavan henkilön, joka vastaa aikalailla täysin niitä "kriteerejä" mitä olen miettinyt täydellisen kumppanini omaavan. Olen tyytyväinen hänen ulkonäköönsä, seksi on aivan loistavaa, luonteemme kohtaavat ja meillä on yleisesti erittäin hauskaa ja seesteistä yhdessä.
Silti viimeisimmän tapaamiskerran jälkeen huomasin, että tylsistyn hänen seurassaan ja kaipaan enemmän ja enemmän omaa aikaa. Samaten puuttuu semmoinen kipinä, jonka koin esimerkiksi aikaisemman parisuhteen alussa.
Olen itse vähän ymmälläni, miksen itse innostu tästä kyseisestä henkilöstä. Toki olemme tunteneet vasta vähän aikaa, joten pitäisikö minun antaa tilanteelle vielä aikaa, jos tunteet sieltä vaikka vahvistuisivat? Toisaalta, en haluaisi missään nimessä loukata häntä enempää, varsinkin kun koen hänen kiintyneen minuun itseäni paljon enemmän.
Tavoittelenko nyt jotain "yksisarvista, mitä ei ole olemassa? Pitäisikö minun vielä yrittää?
Kommentit (26)
Mikä ihme tuo oikeastaan on? Se särmä syntyy juuri siitä kun ei ole täydellistä.
Minulla oli viime vuonna tällainen tapaus. Paperilla täysi kymppi ja chattaillessa juttu soljui. Mutta kun sitä keskinäistä kemiaa ei sitten livenä ollutkaan. Ihan vietävän paljon harmitti, mutta ei voi mitään. :(
Miten seksi voi muka olla upeaa, jos ei ole kipinää?
Pakko olla kemiaa jos seksi on upeaa.
Veikkaan, että noi sun mietteet ja "kipinättömyyden" tunne on vaan omaa hankaluuttasi, haluat keksiä jotain draamaa elämääsi eikä turvallinen sitoutuminen sitten kuitenkaan tunnu hyvältä.
Nii-in... kun täydellinenkään ei kelpaa. Ei ihme että parisuhteet ovat pikapikaa nykyään ja jos joku höpsö vielä naimisiin menee, niin suuremmat mahdollisuudet on sille että ero tulee.
Kyllä katsoisin pidemmälle, eivät kaikki suhteet kehity samalla tavalla kuin ne aiemmat.
geenit ei kohtaa, eli se tärkein puuttuu. Oikeastaan kumppanin muilla ominaisuuksilla ei ole juuri väliä kunhan geenit loksahtaa kohdalleen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tuo oikeastaan on? Se särmä syntyy juuri siitä kun ei ole täydellistä.
Ei tässä mistään särmästä ollut kyse vain keskinäisestä vetovoimasta. Ja kyllä ainakin minä viehätyn paljon todennäköisemmin ihmisestä, joka jakaa arvoni ja jolla on kanssani yhteensopiva luonne.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet on tunteita, eipä niille mahda mitään. Laita peli poikki ja uutta matoa koukkuun.
ehdottomasti. Se tuhannes ihminen kolahtaa varmasti paremmin ja miljoonas yhdyntäkerta tulee olemaan uniikki.
Kemianne eivät kohtaa, mikä voi tarkoittaa ihan kirjaimellisesti kemiaa: hormoneita, välittäjäaineita ja hajuja, joita et tietoisesti edes haista.
Vierailija kirjoitti:
Miten seksi voi muka olla upeaa, jos ei ole kipinää?
Pakko olla kemiaa jos seksi on upeaa.
Veikkaan, että noi sun mietteet ja "kipinättömyyden" tunne on vaan omaa hankaluuttasi, haluat keksiä jotain draamaa elämääsi eikä turvallinen sitoutuminen sitten kuitenkaan tunnu hyvältä.
Tätä olen oikeasti miettinyt, sillä en keksi mitään järjellistä syytä, miksen halua tätä suhdetta jatkaa. Toisaalta jos olen tuollainen ihminen, niin ajattelisin että silloinkin oikea ratkaisu toista henkilöä kohtaan on olla vetämättä häntä mukaan siihen.
AP
Ihmiset ei tiedä mitä haluavat tai tarvitsevat. Ei aloittajakaan.
Vierailija kirjoitti:
Nii-in... kun täydellinenkään ei kelpaa. Ei ihme että parisuhteet ovat pikapikaa nykyään ja jos joku höpsö vielä naimisiin menee, niin suuremmat mahdollisuudet on sille että ero tulee.
Ymmärrän näkökulmasi. Kyse on lyhyestä tapailusta. Mikä on sovelias aika, jonka puitteissa voi harkita vielä kumppanin valintaa?
AP
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viime vuonna tällainen tapaus. Paperilla täysi kymppi ja chattaillessa juttu soljui. Mutta kun sitä keskinäistä kemiaa ei sitten livenä ollutkaan. Ihan vietävän paljon harmitti, mutta ei voi mitään. :(
Se tässä juuri mietityttää, olenko tekemässä elämäni suurinta virhettä.
AP
Sitten kun otat kipinäkallen niin myöhemmin harmittaa, kun vertailet sen ominaisuuksia tuohon jamppaan
Kemia on kemiaa... ei siihe järjelliset syyt vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun otat kipinäkallen niin myöhemmin harmittaa, kun vertailet sen ominaisuuksia tuohon jamppaan
Täydennettäköön sen verran alkuperäistä viestiä väärikäsitysten ja jännämies/killtimies juttujen välttämiseksi, että olen itse mies.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kemia on kemiaa... ei siihe järjelliset syyt vaikuta.
Tämä on ainoa peruste millä ylipäätään pystyn tapailun lopettamista itselleni perustelemaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viime vuonna tällainen tapaus. Paperilla täysi kymppi ja chattaillessa juttu soljui. Mutta kun sitä keskinäistä kemiaa ei sitten livenä ollutkaan. Ihan vietävän paljon harmitti, mutta ei voi mitään. :(
Se tässä juuri mietityttää, olenko tekemässä elämäni suurinta virhettä.
AP
En minä ainakaan mitään virhettä tehnyt. Kävimme kaksilla treffeillä, mutta tunteet eivät olleet sellaiset, että edes seksi olisi käynyt mielessä. Ihan kuin olisi ollut kaverinsa kanssa lasillisilla. Minä en ainakaan tuollaisesta tilanteesta saa romantiikkaa kehittymään, kun yleensä tiedän kymmenessä minuutissa, kiinnostaako nainen minua seksuaalisesti vai ei. Ja se siitä sitten.
Syntisikö tätä "kemiaa" (eli mielenkiintoa), jos mies ei olisikaan sinusta niin kiinnostunut? Ei ottaisi niin usein yhteyttä, ja joutuisit olemaan hieman epävarmempi hänestä?
Tunteet on tunteita, eipä niille mahda mitään. Laita peli poikki ja uutta matoa koukkuun.