Lue keskustelun säännöt.
"perfect matchin" kanssa ei ole kipinää
05.06.2017 |
Haluaisin mielenkiinnosta kysellä mielipiteitä tilanteeseeni, sillä en tiedä mitä itsestäni enää ajatella..
Tapasin jonkin aikaa sitten aivan mahtavan henkilön, joka vastaa aikalailla täysin niitä "kriteerejä" mitä olen miettinyt täydellisen kumppanini omaavan. Olen tyytyväinen hänen ulkonäköönsä, seksi on aivan loistavaa, luonteemme kohtaavat ja meillä on yleisesti erittäin hauskaa ja seesteistä yhdessä.
Silti viimeisimmän tapaamiskerran jälkeen huomasin, että tylsistyn hänen seurassaan ja kaipaan enemmän ja enemmän omaa aikaa. Samaten puuttuu semmoinen kipinä, jonka koin esimerkiksi aikaisemman parisuhteen alussa.
Olen itse vähän ymmälläni, miksen itse innostu tästä kyseisestä henkilöstä. Toki olemme tunteneet vasta vähän aikaa, joten pitäisikö minun antaa tilanteelle vielä aikaa, jos tunteet sieltä vaikka vahvistuisivat? Toisaalta, en haluaisi missään nimessä loukata häntä enempää, varsinkin kun koen hänen kiintyneen minuun itseäni paljon enemmän.
Tavoittelenko nyt jotain "yksisarvista, mitä ei ole olemassa? Pitäisikö minun vielä yrittää?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun otat kipinäkallen niin myöhemmin harmittaa, kun vertailet sen ominaisuuksia tuohon jamppaan
Täydennettäköön sen verran alkuperäistä viestiä väärikäsitysten ja jännämies/killtimies juttujen välttämiseksi, että olen itse mies.
AP
Vähän ot, mutta olen ymmärtänyt myös monilla homoilla olevan viehätyksiä ns. jännämiehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syntisikö tätä "kemiaa" (eli mielenkiintoa), jos mies ei olisikaan sinusta niin kiinnostunut? Ei ottaisi niin usein yhteyttä, ja joutuisit olemaan hieman epävarmempi hänestä?
En usko, sillä yhteydenpito on ollut ihan tasapainossa ja ei mitenkään ahdistavaa.
AP
Ikävä kyllä, jos kemiaa ei ole, sitä on melko hankala luoda. Pahimmillaan johtaa ikäviin tekoihin, kun toisen kanssa ahdistaa jokin, muttei tiedä mikä.
Itse vastaavan kokeneena, mielestäni on rohkeaa tunnustaa tilanne ennemmin kuin myöhemmin kumppanille.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä, jos kemiaa ei ole, sitä on melko hankala luoda. Pahimmillaan johtaa ikäviin tekoihin, kun toisen kanssa ahdistaa jokin, muttei tiedä mikä.
Itse vastaavan kokeneena, mielestäni on rohkeaa tunnustaa tilanne ennemmin kuin myöhemmin kumppanille.Tsemppiä!
Kiitos, tähän ratkaisuun minä olen kyllä taipumassa, vaikka se itselle välillä hullunkuriselta kuulostaakin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tuo oikeastaan on? Se särmä syntyy juuri siitä kun ei ole täydellistä.
Silti monet etsivät kyseistä "täydellistä" henkilöä koko ikänsä, ja vaikka löytäisivätkin sen, niin eivät olisi tyytyväisiä..
Tämä ketju on varmasti aikamoinen eye-opener monelle
ootte liian samanlaisia. jännite puuttuu joka syntyy erilaisuudesta. ihan geenienkin tasolla tämä voi pitää nyt paikkansa.