Kuinka paljon naisen kuuluu osallistua talon rakentamiseen?
Rakennamme taloa ja pikku hiljaa kiinnostukseni raksalla olemiseen on laskenut kun mies pomottaa, antaa huonoja ohjeita ja jäkättää. Hänen mielestään raksalla kuuluisi olla joka päivä töiden jälkeen hämärään asti. Ihan joka päivä. Alkaa ärsyttää kun mun mielipiteillä ei ole merkitystä.
Meillä ei ole lapsia eikä muutenkaan kiire saada taloa valmiiksi, niin en ymmärrä miksi pitää kauhea kiire ja ressata? Meillä on asuntokin jota emme ole vielä myyneet niin ei ole mikään kiire muutossakaan.
Kuinka paljon naiset yleensä tekee raksalla hommia? Tuntuu, että mies haluaa että oon vaan seuraneitinä jos ei ole muutakaan tekemistä siellä tai sitten antaa tyhmiä ohjeita esim "heitä noi puut tohon pinoon" ja hetken päästä se pino onkin tiellä ja sitä pitää siirtää. Keksii siis jotain tekemistä vaan sen takia että olisi jotain tekemistä. Alkaa olemaan pakkopullaa koko rakentaminen.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi rakentaa talon omilla rahoillaan ja omalla ajallaan, jos kokee siihen pakottavaa tarvetta.
Ja asua ihan itsekseen niillä omilla rahoillaan. Miestähän talo ei tarvitse kuin satunnaiseksi yövieraaksi.
Jos molemmat ovat rakennusalan ammattilaisia ovat samassa suhteessa ja joku muu hoitaa lapset ja pyörittää arkea. Tämä on kustannuskysymys.
Oman kokemukseni mukaan, arjen pyörittäminen ja samaan aikaan rakentaminen yhdeltä henkilöltä on mahdoton urakka ja aivan liian stressaavaa. Hermot kiristyvät, lapset oireilevat, parisuhde kärsii jne. vaan on valittava jompi kumpi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tein hommia siinä kuin mieskin. Tosin rankemmat fyysiset hommat jäivät miehelle, mutta meikäläinen pystyi kyllä kärräämään kottikärryillä hiekkaa, veivaamaan rautalankaa, hiomaan seiniä, pitämään kiinni kipsilevyistä, leikkaamaan ja sullomaan lasivillaa, pinoamaan lautoja jne. Maalaaminen oli se minun juttuni sekä ulkoseinissä että sisäseinissä.
Joinakin päivinä jäin kotiin tekemään kotihommia tai kotiin illaksi siirtyneitä palkkatöitä ja mies meni yksin raksalle, jos oli sellaisia töitä, mihin hän ei tarvinnut kaveria.
Yhtenä iltana viikossa pidimme säännöllisesti vapaata rakentamisesta emmekä menneet lähellekään taloa. Lähdimme myös vuosittain jonnekin kesälomamatkalle ihan vain sen takia, että pääsisimme eroon rakentamisesta.
Monta vuottahan siihen meni, kun töiden jälkeen painettiin hommaa. Välillä täytyi pitää taukoa, että saatiin kerrytettyä rahaa jotain isompaa hankintaa varten, kun pitihän sitä arkielämääkin pyörittää ja laskuja maksella. Silloin lähinnä oikaistiin nauloja ja siivoiltiin raksaa ja tehtiin hintavertailuja.
Sen kyllä huomasin, että raksamiehellä (-henkilöllä) ei kavereita ole. Ennen kuin talo on valmis. Pelkäävät kai, että joutuvat hommiin. Minusta se oli ihan kivaa aikaa, vaikka rankkaa toki. Minua ei haittaisi, vaikka kaverit kutsuisivat välillä talkoisiin.
Mitä järkeä tuollaisessa elämässä on? Minkälainen ihminen nauttii siitä?
Vierailija kirjoitti:
Naisen tehtävät riittävään osallistumiseen:
-Maksaa tasan puolet kaikista kustannuksista
-Osallistuu säännöllisesti oman kykynsä ja voimiensa mukaan. Pelkkä patsastelu, pikkusiivoilu, kahvien keittely ja kuvien ottaminen raksalla eivät osallistumista
-On neuvomatta ja arvostelematta asioissa josta ei oikeasti mitään ymmärrä. Pitää suunsa kiinni silloin kun sieltä ei tule mitään hyödyllistä.
Olen nainen ja rakentanut yksin. Olisin kyllä ollut ikionnellinen ja työt olivat edistyneet nopeammin, jos joku olisi tehnyt ruuat ja kahvit, siivonnut, hoitanut jätteiden käsittelyt, pessyt pyykin. Näihin avustaviin hommaan menee kallista aikaa ja ne on joka tapauksessa tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tein hommia siinä kuin mieskin. Tosin rankemmat fyysiset hommat jäivät miehelle, mutta meikäläinen pystyi kyllä kärräämään kottikärryillä hiekkaa, veivaamaan rautalankaa, hiomaan seiniä, pitämään kiinni kipsilevyistä, leikkaamaan ja sullomaan lasivillaa, pinoamaan lautoja jne. Maalaaminen oli se minun juttuni sekä ulkoseinissä että sisäseinissä.
Joinakin päivinä jäin kotiin tekemään kotihommia tai kotiin illaksi siirtyneitä palkkatöitä ja mies meni yksin raksalle, jos oli sellaisia töitä, mihin hän ei tarvinnut kaveria.
Yhtenä iltana viikossa pidimme säännöllisesti vapaata rakentamisesta emmekä menneet lähellekään taloa. Lähdimme myös vuosittain jonnekin kesälomamatkalle ihan vain sen takia, että pääsisimme eroon rakentamisesta.
Monta vuottahan siihen meni, kun töiden jälkeen painettiin hommaa. Välillä täytyi pitää taukoa, että saatiin kerrytettyä rahaa jotain isompaa hankintaa varten, kun pitihän sitä arkielämääkin pyörittää ja laskuja maksella. Silloin lähinnä oikaistiin nauloja ja siivoiltiin raksaa ja tehtiin hintavertailuja.
Sen kyllä huomasin, että raksamiehellä (-henkilöllä) ei kavereita ole. Ennen kuin talo on valmis. Pelkäävät kai, että joutuvat hommiin. Minusta se oli ihan kivaa aikaa, vaikka rankkaa toki. Minua ei haittaisi, vaikka kaverit kutsuisivat välillä talkoisiin.
Mitä järkeä tuollaisessa elämässä on? Minkälainen ihminen nauttii siitä?
Lapseton pakkosuorittaja.
Täällä taas aloittajan tilannekatsaus!!
Mitä ikinä teenkään raksalla teen sen ilmeisesti väärin tai huonosti.. Mies aina kyttää selän takana esim että jalusmaalaan seinät "oikein".. Se on tosi rasittavaa kun tuntuu, että oon koko ajan silmätikkuna. Muutenkin mies haluaa, että tunnen itseni ihan idiootiksi?? Esim keskustelu viime viikolta.
Mies: laitetaanko ryssänjiiriin?
Minä: ei
Mies: tiiätkö mikä se on?
Minä: tiiän
MIKSI mies kysyy kysymyksiä jos epäilee etten tiedä mitä hän tarkoittaa?! Toi oli vaan esimerkki ja jatkuvasti on tunne, että mies haluaa vaan lannistaa mua tai näyttää omaa paremmuuttaan. Muutenkin hän on raksalla palkatun timpuri ystävänsä kanssa ja minä teen yksin. Olen meistä se joka käy kaupassa, maksan aina kaikki ruuat, pesen pyykit ja siivoan.. Ja mies vielä sanoi, että olen saamaton ja että pitäisikö mun alkaa urheilla... Kysyin vaan, että meenkö aamulla töihin, illalla raksalle ja yöllä lenkille. Tuntuu ettei mikään riitä.
Aloittaja vielä
Jalusmaalaus = siis alusmaalaus (kiitos autocorrect)
Ja mitä tohon urheiluun tulee niin olen kyllä ihan normaali mitoissa ja aina ollut saman kokoinen kun nyt.
Nainen tekee ja maksaa kaiken, jos haluaa rakentaa omakotitalon.
Pistin urakan loppuvaiheessa maalaamaan _kaiken_ mitä piti maalata, myös listojen lakkaus.
Sen lisäksi keittiön laatoituksen teki ihan mukiinmenevästi ja ns myöskin koristerappaukset (takka yms), kunhan ensin opetin ne.
Mutta viimeistä 2kk lukuunottamatta aika lailla turhanpatsastelua raksalla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aloittaja.
Olen siis maalannut, villoittanut, siivonnut, sahannut ja naulannut koolauksia kattoon, pystyttänyt seiniä kaverina jne. Tuntuu vaan että mies ajattelee, että en tee yhtä paljon koska olen nainen. Kuitenkin maksan talostamme 40k enemmän kuin hän
Eihän sun sitte ees tartte tehdä yhtä paljon kuin mies kun kerran enemmän maksat. Käske sen pitää pienempää suuta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas aloittajan tilannekatsaus!!
Mitä ikinä teenkään raksalla teen sen ilmeisesti väärin tai huonosti.. Mies aina kyttää selän takana esim että jalusmaalaan seinät "oikein".. Se on tosi rasittavaa kun tuntuu, että oon koko ajan silmätikkuna. Muutenkin mies haluaa, että tunnen itseni ihan idiootiksi?? Esim keskustelu viime viikolta.
Mies: laitetaanko ryssänjiiriin?
Minä: ei
Mies: tiiätkö mikä se on?
Minä: tiiänMIKSI mies kysyy kysymyksiä jos epäilee etten tiedä mitä hän tarkoittaa?! Toi oli vaan esimerkki ja jatkuvasti on tunne, että mies haluaa vaan lannistaa mua tai näyttää omaa paremmuuttaan. Muutenkin hän on raksalla palkatun timpuri ystävänsä kanssa ja minä teen yksin. Olen meistä se joka käy kaupassa, maksan aina kaikki ruuat, pesen pyykit ja siivoan.. Ja mies vielä sanoi, että olen saamaton ja että pitäisikö mun alkaa urheilla... Kysyin vaan, että meenkö aamulla töihin, illalla raksalle ja yöllä lenkille. Tuntuu ettei mikään riitä.
Kyllä tuossa hiertää jokin muu kuin talo. Mies ei selkeästi arvosta sinua edes kumppanina jos tuntee tarvetta koko ajan huomautella. Oletko ihan varma ettette rakennna sitä taloa vain miehelle? Mietipä asiaa.
Ryssänjiiri nyt ei ole jiiri ensinkään ;)
Mun mies on aivan ihana apulainen, ja todella kätevä ollessaan minua yli päätä pitempi, ja voimakkaampi. Viime keväänä hommasin meille uuden katon torppaan ihan issekseni selvitin kattofirmat, ja kuljin katsomassa että hommat menee niin kuin on sovittu. Maksoin myös katosta puolet. Mies makselee pikkuhiljaa omaa osuuttaan, kun hänellä ei sattunut olemaan niin paljoa kasassa.
Minä en antaisi miehen tehdä yksin mitään elintärkeää taloomme. Minä haluan olla aina selvillä ihan kaikista jutuista mitä taloon liittyy. Suurin syy on varmasti se että minä jaksan olla kiinnostunut. Koskaan ei kävisi sellainen asia että antaisin "ammattilaisten hoitaa" minun katsomatta päältä. Mies sahasi varmaan 3h listoja yhteen pieneen ikkunaan, ja ovenkarmeiksi. Itse olisin hoitanut tuon alta tunnissa, mutta annoin miehen tehdä, kun hän halusi olla hyödyllinen. Yleensä meillä minä teen ja mies auttaa. Hän on ihan verraton myös kun minun rempatessa hän käy kaupasta mitä tarvitsen, ja pyöräyttää ruuan valmiiksi, että pääsen suoraan valmiiseen pöytään <3
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas aloittajan tilannekatsaus!!
Mitä ikinä teenkään raksalla teen sen ilmeisesti väärin tai huonosti.. Mies aina kyttää selän takana esim että jalusmaalaan seinät "oikein".. Se on tosi rasittavaa kun tuntuu, että oon koko ajan silmätikkuna. Muutenkin mies haluaa, että tunnen itseni ihan idiootiksi?? Esim keskustelu viime viikolta.
Mies: laitetaanko ryssänjiiriin?
Minä: ei
Mies: tiiätkö mikä se on?
Minä: tiiänMIKSI mies kysyy kysymyksiä jos epäilee etten tiedä mitä hän tarkoittaa?! Toi oli vaan esimerkki ja jatkuvasti on tunne, että mies haluaa vaan lannistaa mua tai näyttää omaa paremmuuttaan. Muutenkin hän on raksalla palkatun timpuri ystävänsä kanssa ja minä teen yksin. Olen meistä se joka käy kaupassa, maksan aina kaikki ruuat, pesen pyykit ja siivoan.. Ja mies vielä sanoi, että olen saamaton ja että pitäisikö mun alkaa urheilla... Kysyin vaan, että meenkö aamulla töihin, illalla raksalle ja yöllä lenkille. Tuntuu ettei mikään riitä.
Mitä saat tollasesta ihmissuhteesta?
Meillä minä hoidin lapsen, lapsen harrastuksiin viemisen, ruuat kotiin ja rakennukselle. Kävin tarvittaessa rautakaupassa, jos oli sellainen mitä osasin ostaa. Hoidin laskut kodin ja raksan. Hoidin reklamaatiot. Kävin rakennuksella lähes päivittäin ihmettelemässä. Raksalla Yritin kerran pakkeloida mutta ilmeisesti työni jälki ei miellyttänyt, niinpä lähinnä siivosin. Jälkeen päin raskas mutta yksi elämäni parhainta aikaa.
Mies haluaisi rakentaa, minulle olisi kelvannut vanhempikin omakotitalo. Minä hoidan omat opiskelut, kodin ja lapset (3kpl), mies hoitaa oman päivätyönsä ja raksan. Apuna hänellä on oma isä, minun veljeni ja palkattuja tyyppejä.
Toimii näin oikein hyvin ja laina on 50/50. Keittiön, kylpyhuoneet, kodinhoitohuoneen ja kiinteät kaapistot hankin minä. Ja kun tulee maalaamisen ja tapetoinnin aika, on parempi että minä teen sen (olen niissä tosi hyvä).
Olen rakentanut taloja, mökkejä ja remppoja tehnyt mieheni kanssa. Olen lähes kaiken maalaus/lakkaustyöt tehnyt, yhdessä tapetoitu, levytetty. Olen laatoituksia tehnyt ja lähes kaiken saumannut ja puhdistanut. Olen kantanut kaikkea mahdollista voimieni mukaan.
Kaiken siivous- ja viimeistelytyön olen tehnyt.
Tässä jotakin mainitakseni.
Mä en ainakaan osallistuisi minuuttiakaan. Mä en ole mikään toisen orja.
Tyhmiä naisia ketju täynnä tekemässä jotain talonrakennustöitä! Oletteko te noin alhaisia, ettei teillä ole varaa teettää ammattilaisilla?
Mies tekee talon. Nainen hoitaa lapset, ruuan, siivoamisen ja antaa pillua kysyttäessä.
Nainen voi rakentaa talon omilla rahoillaan ja omalla ajallaan, jos kokee siihen pakottavaa tarvetta.