Miten kauan mennyt uskottomuuden jälkeen luottamuksen palautumisessa?

17 = mies 77, miestäni on auttanut just tietoisuus siitä, etten ole koskaan ollut sukupuoliyhteydessä muiden kuin hänen kanssaan, en edes sen miehen kanssa, jonka kanssa touhusin. Eri asia uskooko sen, mutta luulen, että uskoo. Sitä tukevat myös viestit, joita on lukenut, joissa puhutaan vain käsi- ja suutouhusta ja pussailuista. Tää siis huomiona siihen, että ei siellä mun pimpsassa muut ole käyneet tökkimässä. AP

22, totta kai on niitä jotka eivät lankea, 2/3 suhteista tutkimusten mukaan ei ole uskottomuutta, mutta sunkin kaveripiirissä sit varmaan se 30% jotka tän kanssa on langennut, joten en mikään outolintu tässä ole. Ja toki olen katunut. TOtesin vain, että "joka seisoo, katsokoon, ettei kaadu". Kun tulee omalle kohdalle, ei olekaan välttämättä enää niin helppoa sitten jos on omassa suhteessa vaikeuksia ja rakkaudenälkä tms.

AP

Suurin riski tuossa on, että jatkatte tavallaan sillai kituvaa liittoa. Siksi nyt kun haavat ovat vielä suhteellisen auki ja tilanne on pakottanut teitä puhumaan joko jatkosta tai erosta, niin käyttäkää se prosessointiaika hyvin ja menkää kaikkeen mahdolliseen terapiaan, että jos päätätte jatkaa, saatte ainakin kaiken mahdollisen tuen siihen. Onneksi rakkaus on ennen kaikkea tahdon ja sitoumuksen asia, sen mukaan sitten tekee tekoja ja tunteet kyllä seuraa mukana. Jos päätätte jatkaa, päätätte myös tehdä asioita, jotka toista auttaa ja yhteistä elämäänne ja hyväksytte sen, että alkuun tunteet just sängyssä voi lyödä vastaan. Teistä itsestä on kiinni, kuinka kauan niitä ikäviä tunteita kestätte, mutta luulen, että jos selviätte, vanhana olette onnellisia, ja eniten onnellisia ovat varmasti lapsenne. JOS siis tästä lähtien osaat elää kunnolla ja karttaa kiusaukset.

Väittäisin, että useimmat eivät pääse rinnakkaissuhteen yli koskaan. Yhden yön juttu on eri kuin systemaattinen ja toistuva pettäminen, luulen että ensiksi mainitusta useimmiten kyse silloin kun puhutaan pareista jotka selviytyvät uskottomuudesta. Ei toki aina, ihmisetkin ovat yksilöitä. Kuvaamasi perusteella tuttavapiirissänne on laajemminkin hieman perinteistä väljelmpi käsitys uskollisuudesta ja sen merkityksestä. Ehkä miehesi voi tukeutua tähän ja nähdä uskottomuuden teidän piirissänne "normaalina". Kertomasi perusteella pitäisin kuitenkin todennäköisempänä, että miehesi on uskollisuuskäsitykseltään konservatiivisempi ja tapauksen yli pääseminen on vaikeaa tai mahdotonta. Usein näissä tapauksissa käy niin, että petetty yrittää alkushokissa pitää hinnalla millä hyvänsä suhteen kasassa ja antaa anteeksi, ja vasta myöhemmin kun on riittävästi käsitellyt asiaa ymmärtää ettei voi enää jäädä liittoon jossa ei ole luottamusta.

En tiedä onko tuttavapiirissämme sallivampi käsitys, en usko. Asioista vain puhutaan enemmän ja tunnustetaan syntisyys ja uudelleen alkamisen toivo.

AP

Vierailija kirjoitti:

17 = mies 77, miestäni on auttanut just tietoisuus siitä, etten ole koskaan ollut sukupuoliyhteydessä muiden kuin hänen kanssaan, en edes sen miehen kanssa, jonka kanssa touhusin. Eri asia uskooko sen, mutta luulen, että uskoo. Sitä tukevat myös viestit, joita on lukenut, joissa puhutaan vain käsi- ja suutouhusta ja pussailuista. Tää siis huomiona siihen, että ei siellä mun pimpsassa muut ole käyneet tökkimässä. AP

Käsi, suutouhut ja pussailut, eiköhän siinä ole ronkkimista ja tökkimistä miehellesi ihan tarpeeksi. Kyllä se tossa kohtaa alkaa olemaan ihan sama, vaikka olisi sen kuninkuusmatkankin juossut. Miehesi kannalta sinun sanallasi ei ole MITÄÄN painoarvoa, ei mitään! Vaikka sanoisit että olet äitisi luona käynyt kahvilla, voi aivan täysin olettaa sen olleen mummosi luona. Joka on pienessä petollinen, on myös suuressa, joka suuressa, on kuin sinä. Jos loukkasi, hyvä!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tuttavapiirissämme sallivampi käsitys, en usko. Asioista vain puhutaan enemmän ja tunnustetaan syntisyys ja uudelleen alkamisen toivo.

AP

Tätä samaa mun mies hokee. Nauran yleensä näille miehen jutuille. Kuulostaa petetylle niiiiin kaksinaamaisuudelta ja tuntuu suolan heittämiseltä haavoihin. Ollaan muka niin järkevää kun tunnustetaan pettäminen ja keskustellaan kuin aikuiset ja selän takana juostaan muna ojossa kuin villieläimet.

T.18

Vierailija kirjoitti:

22, totta kai on niitä jotka eivät lankea, 2/3 suhteista tutkimusten mukaan ei ole uskottomuutta, mutta sunkin kaveripiirissä sit varmaan se 30% jotka tän kanssa on langennut, joten en mikään outolintu tässä ole. Ja toki olen katunut. TOtesin vain, että "joka seisoo, katsokoon, ettei kaadu". Kun tulee omalle kohdalle, ei olekaan välttämättä enää niin helppoa sitten jos on omassa suhteessa vaikeuksia ja rakkaudenälkä tms.

AP

Sinä tunnut olettavan, että jokainen on yhtä altis pettämään ja vain kolmasosalle tulee tähän riittävän hyvä tilaisuus. Näinhän asia ei oikeasti ole. Osa ihmisistä ei ole viettien perässä sokeasti juoksevia eläimiä vaan kykenee itsehillintään. Nämä ihmiset noin keskimäärin toivovat parituvansa saman kaltaisten ihmisten kanssa. Sinä et ole tällainen itsehillintään kykenevä ihminen etkä pohjimmiltasi sovellu yksiavioiseen suhteeseen. Miehesi saattaa toki olla samaa ihmistyyppiä, jolloin sovittekin yhteen, tai hän saattaa olla uskollisuuteen ja itsehillintään kykenevää tyyppiä mutta antaa kuitenkin anteeksi. Sitä ei voi tässä vaiheessa vielä varmasti tietää.

Itse näkisin enemmän tulevaisuutta puolison kanssa, joka pettäisi silkkaa ilkeyttään, kun puolison kanssa joka pettää siksi ettei hänellä ole toimivaa seksuaalista itsekontrollia. Ensimmäisessä tapauksessa ihminen voi sentään itse valita muuttua.

Vierailija kirjoitti:

22, totta kai on niitä jotka eivät lankea, 2/3 suhteista tutkimusten mukaan ei ole uskottomuutta, mutta sunkin kaveripiirissä sit varmaan se 30% jotka tän kanssa on langennut, joten en mikään outolintu tässä ole. Ja toki olen katunut. TOtesin vain, että "joka seisoo, katsokoon, ettei kaadu". Kun tulee omalle kohdalle, ei olekaan välttämättä enää niin helppoa sitten jos on omassa suhteessa vaikeuksia ja rakkaudenälkä tms.

AP

Kyllä sinä nimen omaan olet juuri se outolintu tässä! Kuten jokainen pettäjä on! Kummallista moraalia sellainen, jossa tekoa jotenkin puolustellaan, kun muutkin ovat langenneet. Niillä muilla ei ole mitään väliä!!! SINÄ olet tehnyt väärin, sitä et millään selittelyllä loivenna tai pehmennä. Millään asialla et tuota tekoa voi selitellä etkä puolustella, nyt sinulle tulee sitä mitä kuuluukin, ja hyvä niin! Pask* olet joka tapauksessa, mitä enemmän selität, sitä läpi pas*empi olet! Olisiko nyt jo aika aloittaa se vastuun kantaminen omasta itsesta ja omista teoistaan?  Tätä ei ole mitään keinoa sanoa kauniisti, eikä tekemääsi asiaa.

Tuskin siitä koskaan pääsee täysin yli. Suhde voi toki jotenkuten toimia mutta särö siinä on jota ei saa millään pois.

Meillä petti nainen. Annoin "anteeksi" kasvotusten mutta sisimmässäni tiesin että luottamus ei koskaan palaa tähän suhteeseen. Tunteenii kylmenivät ja annoin sitten itsellenikin luvan käydä vieraissa ja niin teinkin.

  Suhde kesti joten kuten kasassa kunnes lapset olivat teini-ikäisiä.  Nykyisin olen uudessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

22, totta kai on niitä jotka eivät lankea, 2/3 suhteista tutkimusten mukaan ei ole uskottomuutta, mutta sunkin kaveripiirissä sit varmaan se 30% jotka tän kanssa on langennut, joten en mikään outolintu tässä ole. Ja toki olen katunut. TOtesin vain, että "joka seisoo, katsokoon, ettei kaadu". Kun tulee omalle kohdalle, ei olekaan välttämättä enää niin helppoa sitten jos on omassa suhteessa vaikeuksia ja rakkaudenälkä tms.

AP

Sinä tunnut olettavan, että jokainen on yhtä altis pettämään ja vain kolmasosalle tulee tähän riittävän hyvä tilaisuus. Näinhän asia ei oikeasti ole. Osa ihmisistä ei ole viettien perässä sokeasti juoksevia eläimiä vaan kykenee itsehillintään. Nämä ihmiset noin keskimäärin toivovat parituvansa saman kaltaisten ihmisten kanssa. Sinä et ole tällainen itsehillintään kykenevä ihminen etkä pohjimmiltasi sovellu yksiavioiseen suhteeseen. Miehesi saattaa toki olla samaa ihmistyyppiä, jolloin sovittekin yhteen, tai hän saattaa olla uskollisuuteen ja itsehillintään kykenevää tyyppiä mutta antaa kuitenkin anteeksi. Sitä ei voi tässä vaiheessa vielä varmasti tietää.

Itse näkisin enemmän tulevaisuutta puolison kanssa, joka pettäisi silkkaa ilkeyttään, kun puolison kanssa joka pettää siksi ettei hänellä ole toimivaa seksuaalista itsekontrollia. Ensimmäisessä tapauksessa ihminen voi sentään itse valita muuttua.

Tässä oikein harvinaisen viisas kirjoitus, ja niin totta, kuin totta vain voi olla!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tuttavapiirissämme sallivampi käsitys, en usko. Asioista vain puhutaan enemmän ja tunnustetaan syntisyys ja uudelleen alkamisen toivo.

AP

Jos tuttavapiirissänne on useita tapauksia, joissa uskottomuus on jopa parantanut suhdetta, niin kyllä se kielii vähän keskimääräisestä poikkeavasta ajatusmaailmasta. Usein tällaiset uusvapaamieliset nimenomaan liittävät maailmankuvaansa juuri kuvaamasi kaltaisia ajatusrakennelmia, joissa uskottomuuden vähättely on todiste omasta ylemmyydestä ja edistyneisyydestä. Saa niinkin toki ajatella, mutta perinteisen jäykän uskollisuuskäsityksen omaava ihminen ei välttämättä halua olla aviossa niin erilaisen ihmisen kanssa.

Ei palautunut oikeasti koskaan, oli vain pakko kylmettää itsensä niin, ettei olisi sattunut niin paljoa seuraavalla kerralla.

Sitten kävikin niin, että omat tunteet kylmenikin niin paljon, että huomasi ettei suhteessa ollut mitään järkeä ja löysin uuden paremman kumppanin. Tähän meni pari vuotta kokonaisuudessaan, takana oli n. kymmenen vuotta yhteiseloa

Itseäni petti nuoruuden poikaystäväni (olin 18v.) ja en päässyt enää sen asian yli, joten jätin hänet. Tuohon hetkeen asti olin aina ajatellut, että jokainen mokaa joskus ja kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden. Teoriassa ihanan jalomielistä, todellisuudessa kuitenkin poikaystävän läheisyys ällötti, jokainen kehu tuntui pelkältä mielistelyltä, yhteinen aika oli pakkopullaa ja en enää kunnioittanut poikaystävää lainkaan. Taika oli rauennut ja en vain nähnyt häntä enää rakastettavana. Pohdin paljon, että jos itse pystyn olemaan pettämättä, miksi se muka oli poikaystävälleni niin vaikeaa.

Toki eroomme vaikuttivat pettämisen lisäksi myös muut asiat. Hänellä oli tapana lytätä minua ja vertailla minua muihin. Hän ei pitänyt ystävistäni ja jouduin jakamaan vähän vapaa-aikani ystävieni ja hänen välillään. Ylläri, ystäväni eivät tietenkään pitäneet hänestä ja se aiheutti kitkaa ystäväsuhteissani. Lisäksi poikaystävä oli mustasukkainen muista (miespuolisista) ystävistäni. Pettäminen vain laukaisi sen ymmärryksen tuohon kaikkeen: Hän ei rakasta minua, koska jos rakastaisi, hän ei jatkuvasti satuttaisi ja saisi oloani niin kurjaksi.

Toiset pääsevät yli, toiset eivät koskaan. Jos olisin kumppanisi, ajattelisin ettei yksiavioisuus ole liikaa vaadittu --> löytäisin todennäköisesti jonkun toisen, joka uskollisuuteen pystyisi.

N24

Jaahas, täällä taas AV mammat kitisee..

AP - jäitkö siis kiinni usemman kerran? Vielä pahempaa jos et jäänyt kiinni vaan itse menit kertomaan...

Anyways, kyllä kaikesta voi selvitä mutta se riippuu ihmisistä. Kuten näkyy, täälläkin on katkeroita jotka eivät toivu pettämisestä. Jos kumppanisi kuuluu heihin niin vaikeaa tulee olemaan. Ne on isosti äänessä näköjään mutta paljon on niitäkin joille pettäminen sairaalla tavalla on tehnyt jopa hyvää kun suhteen kipupisteet on revitty aiki ja selvitetty asiaa. Tulos riippuu tahtotilasta, molemmilla. Jos miehesi ei halua niin ei onnistu, jos ette etsi ja korjaa syytä pettämiselle ei onnistu. Pitää muistaa että ei järvi soutamalla kulu. Itselleni riittää että toinen haluaa olla mun kanssa ja osoittaa sen. Jos se vaikka joskus pettäis niin en halua tietää eikä niin kiinnosta sen omat menot. Jos pettää niin pettäköön niin että mun ei tarvi asiaa miettiä. Pahinta on se että tullaan jossain oman tunnon tuskissa tunnustamaan moinen asia. Jos haluaa jatkaa niin paras olla hiljaa. Mutta jos siitä ei pääse yli niin ymmärrän senkin. Täällä nyt on vaan aika tuomitseva ilmapiiri.  Eikä se tilanne siitä vaihtamalla muutu, en tiedä missä kuvitelmissa täällä eletään että on jätetty petäjä ja sitten luotetaan kuin kallioon.. voi joutua uudelleen pettymään.

Sulta vaaditaan nyt todella läpinäkyvää elämää, sellaista että toiselle ei voi tulle edes mieleen että olet tekemässä jotain yleisten moraalikäsitysten mukaan tuomittavaa.  Kannattaa aluksi ainakin skippaa kaikki tyttöjen laivareissut ja muut sellaset. Jos ei rupea toimimaan niin lasten takia ei kannata tuhlata kaikkien aikaa, se paska näkyy ja kuuluu kaikessa ja kaikki siitä kärsii. Se on musta vielä suurempi synti että pidetään jotain helvetin kulisseja yllä muka lasten takia. Pelon takia sitä jäädään kun ei uskalleta lähteä tai ei taloudellisesti pärjätä yksin lasten kanssa edes osaa ajasta. Pettäminen on väärin, mutta uskon että jos suhteessa on kaikki kunnossa siihen ei ole niin tarvetta.

Hmmm, tiedän kyllä väärin tehneeni, en ole muuta koskaan väittänytkään. Tarkoitin sillä kun tuolla noita kuolintuomioitakin jo heitellään, että ehkä olisi kuitenkin syytä erotuomioiden sijaan tukea perheiden yhdessä pysymistä, jos kerran mun miehelläkin siihen vielä on halua, jos ja kun kerran meitä outolintuja mahtuu se kolmasosa parisuhteista jossakin vaihessa, tai no, ehkä puolet siitä jos ajatellaa, että puolissa kerroista pettäjä on vain mies.

Ja en nyt ihan vielä villieläimeksi ja viettien perässä juoksijaksi itseänikään pistäisi, jos olen kuitenkin yli 15 vuotta elänyt yksiavioisessa suhteessa, enkä vielä koskaan rakastellut muidenk uin oman aviomieheni kanssa vaikka olisikin ollut monia tilaisuuksia antaa vieteille valta.... Mutta kuten sanoin, en puolustele sitä, että tässä muutaman kuukauden ajan kuluneena vuonna se väärä vietti voitti.

AP

En ole sanonut, että missään tuttavieni suhteissa uskottomuus sallitaan, ei todellakaan. Joka kerta ollut ihan hirveä kriisi ja vienyt eron partaalle. Mutta jos on selvitty, liitto on lopulta jopa parantunut. On ollut pakko nostaa kissa pöydälle jne.  Silloin ei tietenkään selviäsikään, jos toinen suhtautuisi rennoin mielin että voi tehdä mitä vain ja toinen ajattelisi perinteisesti. Kyllä kaikissa suhteissa joissa tiedän olleen uskottomuutta molemmat ovat pitäneet asiaa todella pahana. Samoin omassa suhteessa. Kuten jo alussa sanoin, en usko, että itse pääsisin koskaan yli, enkä vielä tiedä pääseekö miehenikään. Yhtä pahana asiaa molemmat pidämme, mutta uskon sen perusteella mitä olen nyt nähnyt, että hänen kykynsä antaa anteeksi on omaani parempi.

AP

En pystynyt unohtamaan koskaan eikä luottamus palautunut. Otin eron. Takana oli kymmenen yhteistä vuotta.

Meillä takana niin pitkä liitto, jossa niin paljon muistoja ja niin paljon hyviä yhteisiä unelmia,e ttei sitä haluttu edes uskottomuuden takia heittää pois, koska pettäjä selvästi katui ja pettäminen sattui monella tapaa haastavaan elämänvaiheeseen, jossa toinenkaan ei ollut pystynyt paljon panostamaan parisuhteeseen. Totta, että pettäminen menee enemmän rajojen ylitse, mutta liittomme oli liian hyvä hukattavaksi. Laskimme tarkasti paperilla kumpi tuottaisi enemmän surua ja vaikeuksia ero vai jatkaminen ja totesimme, ett kannattaa jatkaa ja sitten menimme parisuhdeterapiaan ja käytimme paljon aikaa suhteen jälleenrakentamiseen. Se kannatti kyllä. Ehkä 1-2 vuotta meni, että asia enemmän pomppasi mieleen tietyissä hetkissä, mutta aluksi piti olla tosi avoin kaikista menoista ja auliisti olla näyttämässä puhelinta tms. aina kun toinen halusi.

En päässyt yli, joten erosivat.