Pääset aikakoneella menneisyyteen, mihin kohtaan elämässäsi menisit?
Ja mitä tekisit?
Mä menisin sinne aikaan kun olin 16-vuotias. Aloittaisin taas seurustelemaan sen saman ihmisen kanssa ja eläisin sen uskomattoman hienon ekan seurusteluvuoden just semmosena ku se menikin. Sit ku alkais tulemaan ongelmia suhteeseen, toimisin ihan eri tavalla niin monessa asiassa..
Niin kova ikävä sitä.. meistä olis voinu tulla jotain niin hienoa jos oltais osattu käsitellä asioita vähän kypsemmin :)
Kommentit (34)
Varmaankin takaisin peruskouluun. Nyt tiedän, että jos olisin pistänyt kiusaajani silloin pois päiviltä olisin nyt parempi ihminen. Nyt kiusaajani menestyvät ja itse kärsin kiusaamisen aiheuttamista ongelmista koko elämäni.
Eli näin koulukiusattuna olisin päässyt elämässä helpommalla tekemällä jotain todella pahaa kiusaajilleni.
Sairasta edes ajatella mutta taposta tässä maassa selviää helpommalla, kuin joutumalla koulukiusaamisen uhriksi.
Oi. Sinne täysi-ikäisyyyden kynnykselle palaisin. Ja tajuaisin kuinka hiton nätti ja ihana tuolloin olinkaan. Silloin olin niin kovin eri mieltä. Pöh.
Palaisin jonkun rakkaussuhteen alkuaikoihin, haluaisin pomppia niiden kaikkien välillä, enkä joutua lainkaan siihen hetkeen kun arki astuu kuvioihin.
Siihen yöhön kun menetin neitsyyteni unelmieni miehelle. Elämäni paras yö! En tule koskaan enää saamaan sellaista miestä sänkyyni tai muutenkaan elämääni. Mietin häntä joka päivä.
joko syksyyn 2014 ja tekisin kaiken eri tavalla rakastamani miehen kanssa (tosin voi olla ettei se siltikään toimisi) tai vielä mieluummin aloittaisin koko elämäni alusta ehkä toiseana ihmisenä syntyen toisille vanhemmille. ehkä jopa toisessa maassa kuin suomessa
Menneisyydessä ei ole mitään mitä välttämättä haluaisin muuttaa. Luultavasti palaisin johonkin lapsuuden kesään ja viettäisin huoletonta elämää. Mieluummin menisin 20 vuotta tulevaisuuteen niin näkisin mitä tulevaisuudessa on odotettavissa nykyisillä valinnoillani.
Loppiaisaattoon -95 kun kohtasin jatkoilla mieheni. Hän oli silloinkin kännissä, jättäisin väliin.
Opiskelisin tarmokkaasti siitä pari vuotta, hakisin töitä itsevarmemmin ja muuttaisin pääkaupunkiseudulle töiden perässä.
Koko loppuelämäni näyttäisi toiselta. En olisi nyt köyhä yh tuppukylässä, työssä jossa ei ole mitään etenemismahdollisuuksia.
En osaa sanoa. Elämässä on niin paljon sellaista, mitä olisi voinut tehdä toisin. Mutta jos olisin tehnyt jotain toisin, en välttämättä olisi kuitenkaan paremmassa tilanteessa. Jälkiviisaana on helppo ajatella mitä tekisi toisin ja miten jatkaisi siitä eteenpäin, mutta todellisessa elämässä se ei mene niin. Eli se suuri katumus, jonka tekisi toisin ei välttämättä johtaisi siihen onneen, jota etsii.
2.3.1994.
Jäisin kotiin, lintsaisin sen päivän töistä ja selvittäisin asiat suuren rakkauteni kanssa. Nyt menetin hänet 16 vuodeksi enkä koskaan tule saamaan itselleni kokonaan. Rakkautta on mutta myös rajoitteita kummallakin.
Saisiko viedä viimeisen kolmenkymmenenviiden vuoden lottoarvontojen tulokset?
Jos saa, niin olisihan se vähän arveluttavaa viedä 10-vuotiaalle itselleni tommonen lista, mutta ehkä valikoituja kuusi ja seitsemän oikein rivejä.
En mihinkään kohtaan. Menisin kauemmas ja estäisin vanhempiani tapaamasta.
Menisin siihen kohtaan kun olin 15. Eli vuoteen 1979. Opiskelun suunta muuttuisi täysin ja alkaisin ostaa Nokian osakkeita kaikilla ylimääräisllä rahoilla odottaen kännykkäteollisuuden alkua.
Vuoteen 2015.
En ikinä tapaisi entistä poikaystävääni, en ikinä edes olisi hänen kanssaan kaveri.
Jos olisin tehnyt näin kaksi vuotta sitten, olisin henkisesti enemmän kasassa
Loistava kysymys.
En oikein osaa vastata. Minun elämäni suurin pettymys oli ero 20-vuotisesta avioliitosta. Kun mies rakastui toiseen. Mutta mihin kohtaan aikakoneella menisin? En tiedä, koska en tiedä missä kohtaan mentiin vikaan. En myöskään tiedä, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin.