Pph:n omat lapset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuonne tarhaan tuo työntekijät omatkin pennut ja ovat itse samassa ryhmässä kuin omat lapset. Härskiä porukkaa vaikka varatarhoja pilvin pimein tarjolla. Kyllä se on eturistiriita kun omat pennut tuodaan samaan tarhaan missä itse töissä.

Riippuu paikkakunnasta. Pikkupaikoissa on se yksi tarha ja yksi koulu. Ole tarhantäti tai opettaja, omat tulevat vastaan ennen pitkää...

Varmasti on hyviä ja huonoja ja tasapuolisia ja vähemmän tasapuolisia. Itse olin perhepäivähoitajalla, jolla oli samanikäinen tytär, kuin pikkusiskoni. Ihan ei mennyt jutut tasan. Esim. oma lapsi oli useimmiten aamulla vielä nukkumassa, kun tultiin hoitoon ja meidän piti olla hiljaa, että sai nukkua. Aamupalalla meille hoitolapsille oli aina puuroa voisilmällä tai marjoilla, oma söi puuronsa useimmiten hillon kera tai sitten sai aamupalaksi jugurttia tai leipää. Samoin hän sai usein ruokajuomaksi mehua, kun muut sai maito tai vettä. (peruste oli, että on niin huono syömään, että on tärkeää, että syö kuitenkin jotain). Sadesäällä ja kovilla pakkasilla meidät hoitolapset pistettiin ulkoilemaan, kun oma sai useimmiten jäädä sisälle katsomaan videoita (hoitaja piti omaa silmällä ikkunasta, joten näinä päivinä tietenkin leikittiin omassa pihassa).

Pahinta oli kuitenkin, että pikkusiskoni ja tämä oma oli molemmat aika tempperamenttisia, joten kinaa tuli usein. Hoitaja oli useimmiten näissä kinoissa omansa puolella. Hoitaja myös valitti vanhemmille, että pikkusiskoni kiusaa, vaikka selkeästi kiistoissa oli kyse kahden voimakkaan persoonan yhteentörmäyksistä.

Kaverin lapset oli pph:lla, jolla oli myös omia pieniä lapsia. Tosi paljon tuli varahoitoa ja muuta lasten pallottelua kun hoitajan omat lapset sairastivat, ja esim. päiväunikäytännöt menivät niin kuin menivät koska hoitajan oma pienin suostui nukkumaan vain tavalla x tai y. Hoitolapsilla tuskin olisi ollut valtaa sanoa että nukun vain tällä tavalla ja näillä tempuilla ja tähän aikaan, muut sopeutukaa. On luonnollista että oma lapsi testaa/vaatii/uhmaa sitkeämmin kuin hoitolapsi.

Sinulle toisin lapseni mielelläni hoitoon. Oma äitini oli myös aikoinaan perhepäivähoitaja ja samanlaiset periaatteet oli hänelläkin. Ei saatu me omat mitään etuoikeuksia eikä kyllä kaivattukaan. Mutta se oli tietysti plussaa ettei itse koskaan tarvinnut mennä hoitoon ja silti oli kavereita kun oli niitä hoitolapsia. Ja varmaan tuli äidin enemmän askarreltua ja aktiivisesti touhuiltua meidän kanssa kun työnkuvaan kuului.

Vierailija kirjoitti:

Olen perhepäivähoitaja ja monesti törmännyt netissä väittämään, ettei pph:lle kannata viedä lastaan hoitoon, jos tällä on omia lapsia. Onko tämä jokin kiertävä huhu, vai onko jollakulla vaikkapa täällä ihan omakohtaista kokemusta?

Kysyn ihan uiteliaisuudesta. Omalla kohdallani ei olisi tullut mieleenkään esimerkiksi tehdä parempia ruokia omille lapsilleni ja jotain halpaa mössöä hoitolapsille, kuten jossain on väitetty tehdyn. Tai muuten antaa omilleni jotain erioikeuksia. Johan siinä ampuisin omia lapsiani jalkaan, jos antaisin heidän ymmärtää olevansa jotenkin hoitolapsia oikeutetummassa asemassa. Maailman napoja. Tietysti he tietävät olevansa minulle tärkeimmät ihmiset maailmassa, mutta yhtä lailla hoitolasten läsnäollessa on juteltu, että he kaikki puolestaan ovat maailman tärkeimpiä omille vanhemmilleen. Meillä ollessa on kumminkin ihan yhteiset pelisäännöt koko köörille. Jokainen saa vuorollaan olla eka vaikka välipalalla, saa ehdottaa vuorollaan leikkiä tai vaikka luettavaa kirjaa...

Lelujen suhteen asia on ratkaistu niin, että omilla lapsillani kyllä saa olla leluja, joihin muilla ei ole asiaa koskea. Mutta ne pidetään hoitopäivän ajan jemmassa. Leikkivät niillä sitten työpäiväni jälkeen ja viikonloppuna, eikä "lällällei, mulla on tällainen, mutta tepäs ette saa..." Samoin hoitolapset saavat tuoda omia lelujaan, mutta niidenkin suhteen on sääntö, että tuovat vain jaettavaksi soveltuvia leluja. Eikä niin, että tuodaan joku superhieno väkkärä, eikä anneta muiden hipaistakaan sitä. Hekin saavat leikkiä omilla tärkeillä jutuillaan sitten kotonaan.

Minä toimin aikoinani aivan samalla tavalla, enkä olisi voinut kuvitellakaan toimivani toisin. Saattaa jopa olla, että olin korostuneesti tiukempi omille lapsille kuin hoitolapsille, tosin eivät nuo pahalla muistele lapsuuttaan.

Itse asiassa olen jälkeenpäin tullut siihen tulokseen, että pääsin omieni uhma-aikojen kanssa vähemmällä juuri siksi, että kohtelin heitä samalla tavalla kuin hoitolapsia; samat säännöt, saman verran huomiota jne.samat kaikki.

Vieraat lapset käyttäytyvät useimmiten hyvin, vaikka olisi kuinka tuttu, turvallinen ja tykätty hoitopaikka ja hoitotäti. Uhmat säästetään yleensä kotiin - ne kuuluvat vanhemmille.  Omat ottivat esimerkkiä muista. Uhmasivat vain silloin, kun "vieraita" lapsia ei enää ollut paikalla.