Tein positiivisen raskaustestin, pidänkö lapsen vai en?

Pelaako teillä miehen kanssa arki ja olette varmoja, että jaksatte yhdessä vaikka vauva olisi hyvin itkuinen ja vaativa? Kuinka kauan olette olleet yhdessä, pystyttekö puhumaan vaikeistakin asioista? Oletteko valmiita luopumaan nuoruudestanne siinä mielessä, että olette yhdessä vastuussa lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan? Uraa voi luoda ja opiskellakin voi vielä lapsen syntymän jälkeen, se ei ole maailmanloppu. Tärkeintä on, että kumppani on oikea ja et jää lapsen kanssa yksin. Lapsi muuttaa elämän mutta tuo myös suurta iloa.

Älkää ainakaan muiden painostuksesta tehkö aborttia, jos suhteenne on hyvä ja tasapainoinen. Jos myöhemmin perustatte perheen, tulet aina miettimään, millainen isoveli tai isosisko lapsillanne olisi ollut jos olisitte hänet pitäneet...

Abortti. Jos et siedä vauvan itkua niin älä herranjestas lapsia hanki. Se vauva saattaa rääkyä 24/7, mies lähtee ja oot yh mamma

19v on liian nuori äidiksi.

No tuo ettet siedä lapsen itkua, puoltaa kyllä aborttia...

Kauan olette seurustelleet? Jos tyyliin alle vuosi niin eiei ja ei. Toki teet itse päätöksesi.

Vierailija kirjoitti:

19v on liian nuori äidiksi.

Ei ole. Riippuu ihan tulevan äidin henkisestä kypsyydestä.

Lapsia ei pitäisi missään nimessä hankkia, ellei ole täysin varma, että ihan aidosti ja oikeasti lapsen hankkii. Mieluiten tietysti niin, että lapsi on tehty tietoisesta päätöksestä. 

Jos oikeasti lapsen parasta haluaa ajatella, haluaa hänelle tarjota parhaan mahdollisen elämän ja tärkeä osa tätä on vanhemmat, jotka oikeasti sitä lasta haluavat. Siis ovat jo halunneet pitkään. Se ei ole mikään harvinaisuus, että vanhemmat katuvat lapsen hankintaa. 

On paljon parempi katua tekemätöntä lasta, kuin sitä tehtyä lasta. 

Ja kyllä, sekin kertoo toki paljon vanhemmista, että lapsi on tullut vahingossa. Jos noin tärkeässä asiassa sattuu vahinkoja, miten on muiden tärkeiden asioiden laita...?

Kiitos vastauksesta 🙂

Arki sujuu sekä voimme puhua mistä vain. Parisuhde voi erittäin hyvin.

Eniten huolin omasta jaksamisestani, olen herkkäpinnainen ihminen..

Kuitenkaan en koe että nuoruus jäisi kokematta, en viihdy baareissa, olen enemmän kotihiiri.

Olemme käyneet miehen kanssa ulkomailla ja puuhanneet jo kaikenlaista mitä ei ns. Lapsen kanssa voisi välttämättä rajoituksetta tehdä.

Ap

19-vuotias on aivan liian nuori vanhemmaksi. Muutenkin nuoruus kannattaa elää itselle, sillä nuoruutta et saa enää takaisin.

Kuulosuojaimet päähän ja mietiskelet ihan itse muiden mielipiteistä ja painostuksesta rauhassa. Aihe on: Jeesus ei tule, mutta vauva tulee, oletko valmis?

Jos et ole, niin suunta kohti aborttilääkäriä. Täysin sinun päätös.

Oletko varma, että mies on se oikea? Koska uutta miestä on sitten lapsen kanssa todella vaikeaa saada.

Aina se pelottaa aluksi. Mieti ihan rauhassa. Jos päätätte pitää lapsen, niin elämä muuttuu, sen voin sanoa. Jos taas haluat abortin, niin tee se vain omasta halusta. Painostuksen alla tehty päätös saattaa aiheuttaa kamalia tunnontuskia.

Provo. 0/5.

Minä tässä pohdin kun ostin laukun että pidänkö vai palautanko? Kai mä tän pidän.

Kaikilla omat päänvaivansa ja kukin tavallaan...

Ei se vauva välttämättä itke, jos ei ole koliikkia tms. Kun itku alkaa, annat ruokaa tai vaihdat kuivat vaipat. Simple as that. Ja ei se oman lapsen itku vituta samalla tavalla kuin vieraiden. Hormonit hoitaa sut äidiksi. Teillä on muutenkin hyvin asiat, ammatit ja mieskin innostunut lapsesta.

Ei ole provoa aloitus nähnytkään. Olen vain pyörällä päästäni vaihtoehtojen kanssa, haluan kysyä neuvoja ja apuja. Ps. Ehkäisystä huolehdimme ja söin pillerit ajallaan. Silti tässä tilanteessa ollaan.

Ap

Voisikohan neuvolasta löytyä keskusteluapua? Neutraali taho, jonka kanssa voisit jutella ja punnita vaihtoehtoja? Kaikki nämä perusteet puolesta ja vastaan kumoavat toisensa - voi olla, että raskauden edetessä ja lapsen syntyessä löydät itsestäsi sen äidin, jollainen haluaisitkin olla etkä ärsyynny lapsen itkusta, mutta toisaalta voi myös olla että toteat, ettet oikeastaan lasta halunnutkaan, ja silti se siinä on. Vastaavasti aborttia voi katua myöhemmin ja sillä voi olla vaikutuksensa myös esim. parisuhteeseesi.

Ensimmäisessä viestissäsi vahvin "ei"-peruste näytti olevan tuo sukulaisille kertominen ja heidän reaktioidensa sulattaminen. Se on ainakin minusta aika heikko peruste aborttiin. Elät täällä omaa elämääsi etkä vanhempiesi/sukulaistesi. He voivat vain hyväksyä tämän. Sinun on myös hyväksyttävä, että valintasi saattaa vaikuttaa näihin ihmissuhteisiin, kävi miten kävi. Toivottavaa olisi tietenkin, että suku oppisi hyväksymään asian ja haluaisi jopa auttaa lapsen kanssa, mutta koskaan ei voi tietää. Ehkä kannattaa kertoa heille raskaudesta ilman mitään selittelyjä ("ehkäisy petti")? Saamme lapsen silloin ja silloin, piste?

Vauvan itkun kammoaminen ei ole mikään syy tehdä aborttia, hän ei ole ikuisesti vauva. Vauva-aikaa on yksi vuosi, ja sitten sen jälkeen on lapsen kanssa ihan uudenlaiset ilot ja murheet.

Iso juttu!

En tiiä vastausta ongelmaasi.

Mutta sen tiedän että viikonloppuna valmistui ainokaisen 18v ammattiin ja itse olin 26v kun hänet sain. Vauva aika on helppo oli koliikkia tai ei, oikea kasvattaminen alkaa kun lapsi alkaa liikkumaan itsenäisesti (6kk?). Vanhemmuus on 24/7 ilman pekkasia tai kesälomaa tai viikonloppuvapaata ellei sitä järjestämällä järjestä ja aika moni ei sitten kuitenkaan halua olla erossa lapsestaan. Minun työni tulos on valmis nyt, tästä eteenpäin luottavaisin mielin saan seurata elämää jonka lapseni valitsee. On poika mutta jos ajattelisin hänen nyt odottavan vauvaa, tukisin vaikka sydämessäni toivoisin aborttia koska niin paljon on muutakin vielä tulossa ilman että on vastuussa pienestä ihmisestä. Toivoisin poikani rakentavan elämäänsä puolisonsa kanssa vielä pari vuotta rauhassa.

Kuitenkin sekä veljeni että siskoni ovat tehneet alle 20v esikoisensa. Uskon heidän olevan onnellisia päätöksistään.

Tee se jonka sydämessäsi oikeaksi tunnet.