Lue keskustelun säännöt.
Tiedättehän ne maalaiset, jotka eivät ymmärrä kerrostaloasumista?
04.06.2017 |
Eivät pysty ymmärtämään, että joku arvostaa enemmän kaupunkiasumista omakotitaloasumisen sijaan.
Kommentit (49)
No kun tietää paremmasta.. En ikinä lähtis takasin kerrostaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa että lapsena ja teininä vihasin asua maalla, halusin muuttaa kaupunkiin mahdollisimman lähelle keskustaa kerrostaloon ja kaiken hälinän keskelle.
Kuitenkin nyt parikymppisenä mieleni on muuttunut ihan täysin. Nyt kaipaan luontoa, rauhaa hiljaisuutta ja luonnonääniä. Miten ihana on kesäaamuna mennä ulos yöpaidassa, teekuppi kädessä, astella paljain jaloin kasteisella nurmikolla. Raikkaus, kesäntuoksu, lintujen laulu, puiden lehtien kahina, veden liplatus ja täysi yksinäisyys. Siinä sielu lepää. N22
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasuminen tuntuu mulle helvetiltä, en kestäis varmaan kovin monta viikkoa. Mun pitää päästä luontoon jo heti aamusta. Herään viiden tienoilla ja aamumeditoinnin ja joogan jälkeen lähden joko lenkille tai pihahommiin, kesällä kävelen 100 m polkua ja pulahdan uimaan. Mun on päästävä marjametsään ja sienestämään mahdollisimman helposti, eli ihan tuohon lähimetsään. Omalta takaovelta sukset tai lumikengät jalkaan ja menoksi. Meillä on lapsia, kissoja, koiria, kanoja, lampaita, eihän niitä vois pitää kerrostalosaa, no jaa lapsia kai voi ;).
Mutta kyllä mä ymmärrän ihan hyvin, että joku viihtyy erinomaisesti kerrostalossa. Minusta on kivempaa pukata lunta kuin mennä kuntosalille. Tykkään uida ennemmin luonnonvesissä kuin hallissa. Mieluummin pilkon puita ja teen risusavottaa kuin menen jumppaan. Mieluummin haen syömistä omalta kasvimaalta kuin lähden torille ostoksille. JOku toinen taas tykkää just päinvastoin.
Ei tämän asian ymmärtämisessä ole kyllä mitään vaikeaa.
Ai sulla on noin pitkä matka uimaan. Meidän kerrostalo sijaitsee lammen rannalla ja matka uimaan on 5- 20m riippuen mistä kohtaa haluaa pulahtaa. Samalla lammella voi luistella talvella. Metsä alkaa 100m päästä. Lammen takana laitumella ammuvat lehmät (ei omat). Hiihtämäänkin halutessaan pääsee heti ulko-ovelta. Lumityöt, nurmikon leikkuut yms. hoitaa huoltoyhtiö.
Terkkuja Helsingistä
Vierailija kirjoitti:
Esim. Helsingin Patolaa pidetään "ankeana betonihelvettinä" ja silti talon pihalta lähtee polku metsään. Ja näin on asia monella muullakin Helsingin kerrostaloalueella.
No se "metsä" ei ole metsää nähnytkään. Se on vain kaupungin pieni pusikko, ei mitään tekoa oikean metsän ja oikean luonnon vieressä asumisen kanssa.
No itse asiassa en tiedä, kun en tunne niin ahdasmielisesti ajattelevia. Lähipiirissä on sekä maatilalla asuvia, maaseudulla omakotitalossa, rivarissa tai kerrostalossa asuvia sekä kaupungissa omakoti-, kerros- ja rivitalossa asuvia. Itsekin olen kokeillut useampaa eri vaihtoehtoa kaupungin keskustaa lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko lapsuuteni omakotitalossa maaseudulla asuneena kaupungin kerrostaloelämä on tuntuu helvetiltä. Ymmärrän kerrostaloasujia jotka ovat koko elämänsä niin asuneet. Tottumiskysymyksiä nääs.
Ihan pikkujuttuja... Kukaan ei vedä naapurissa sisällä röökiä, kukaan ei tappele naapurissa, kukaan ei imuroi kello 7.00 ja paisko kamoja, kukaan ei valita mun lasten leikeistä, kukaan ei kyttää, kyylää, käy koskeen mun pyykkeihin, murtaudu mun autoon.. Siksi asutaan maalla oktalossa ja naapuri 200 m päässä.
Ei enää koskaan kerrostaloon!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen ymmärtämistä siinä muka on? Toiset ei vaan tykkää asua niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin Aasiassa suurkaupungissa pilvenpiirtäjän 38. kerroksessa. Äitini muisti jokaisella visiitilläni Suomeen taivastella, kuinka epäkodikasta asumiseni oli ja lähes tulkoon surkutteli elämäntilannettani. Kun ei minulla ollut edes omaa pihaa. Eikä luontomaisemaa ikkunasta.
:)
Miksi tästä tuli pitkä ketju? Joku tykkää jostain ja joku toinen jostain muusta. Suurin osa joutuu tekemään jotakin kompromisseja asumisessaan. Jollain ei edes ole asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankala asia. Yritettiin löytää Helsingin keskustasta kerrostalokämppää, jonne saisi ottaa mukaan 60 lypsävää, mutta ei oikein tunnu löytyvän. Mielellämme asuisimme kerrostalossa, ei olisi nurmikonleikkuuta eikä laitumien aitaamista, mutta vielä ei ole sopivaa asuntoa löytynyt.
No mutta hei, teillehän voisi sopia asunto josta täällä juuri oli puhetta! Eli tämä http://www.etuovi.com/kohde/1167024?sc=M1073909825&pos=11
Lehmätkin voisivat mahtua ja pääsisivät noille partseille ulkoilemaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Helsingin Patolaa pidetään "ankeana betonihelvettinä" ja silti talon pihalta lähtee polku metsään. Ja näin on asia monella muullakin Helsingin kerrostaloalueella.
No se "metsä" ei ole metsää nähnytkään. Se on vain kaupungin pieni pusikko, ei mitään tekoa oikean metsän ja oikean luonnon vieressä asumisen kanssa.
Määrittele metsä? Kelpaako pelkästään Lapin erämaa? Monet kerrat lenkkeilty Keskuspuistossa ja Oulunkylän alueen metsissä, mutta viihdyn paremmin täällä Lauttasaaressa meren äärellä lintujen laulua kuunnellen.
Röhönaurua myös "oikealle luonnolle"
:D Riittääkö jänikset vai pitääkö olla karhuja ja ilveksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Helsingin Patolaa pidetään "ankeana betonihelvettinä" ja silti talon pihalta lähtee polku metsään. Ja näin on asia monella muullakin Helsingin kerrostaloalueella.
No se "metsä" ei ole metsää nähnytkään. Se on vain kaupungin pieni pusikko, ei mitään tekoa oikean metsän ja oikean luonnon vieressä asumisen kanssa.
Määrittele metsä? Kelpaako pelkästään Lapin erämaa? Monet kerrat lenkkeilty Keskuspuistossa ja Oulunkylän alueen metsissä, mutta viihdyn paremmin täällä Lauttasaaressa meren äärellä lintujen laulua kuunnellen.
Röhönaurua myös "oikealle luonnolle"
:D Riittääkö jänikset vai pitääkö olla karhuja ja ilveksiä?
No mulle riittää ihan että kävelen tuohon metsään sieneen ja marjaan ilman että astun 35 koiran paskaan mennessäni. Meillä metsä alkaa takapihalta ja joo, siinä on kettuja, ilveksiä ja karhuja ja metsää jota kukaan ei ole hoitanut liikkumiseen sopivaksi. Linnut laulaa niin että korvat halkee, tintit, kyyhkyt, pensaslinnut, rastaat, kahlaajat.. Tässä kuulee janäkee satoja lajeja kun tekee tunnin lenkin.
On metsää, suota, järvi, lehtoa, kangasta..
Se on se ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Helsingin Patolaa pidetään "ankeana betonihelvettinä" ja silti talon pihalta lähtee polku metsään. Ja näin on asia monella muullakin Helsingin kerrostaloalueella.
No se "metsä" ei ole metsää nähnytkään. Se on vain kaupungin pieni pusikko, ei mitään tekoa oikean metsän ja oikean luonnon vieressä asumisen kanssa.
Määrittele metsä? Kelpaako pelkästään Lapin erämaa? Monet kerrat lenkkeilty Keskuspuistossa ja Oulunkylän alueen metsissä, mutta viihdyn paremmin täällä Lauttasaaressa meren äärellä lintujen laulua kuunnellen.
Röhönaurua myös "oikealle luonnolle"
:D Riittääkö jänikset vai pitääkö olla karhuja ja ilveksiä?
Ehkäpä "oikea metsä" tarkoittaa kirjoittajalle metsätalousmetsää? Sellaista yhdestä puulajista koostuvaa, jossa kaikki puut ovat samanikäisiä ja jota säännöllisesti harvennetaan ja korjataan ylimääräiset risut pois, ja jossa risteilee metsäautoteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasuminen tuntuu mulle helvetiltä, en kestäis varmaan kovin monta viikkoa. Mun pitää päästä luontoon jo heti aamusta. Herään viiden tienoilla ja aamumeditoinnin ja joogan jälkeen lähden joko lenkille tai pihahommiin, kesällä kävelen 100 m polkua ja pulahdan uimaan. Mun on päästävä marjametsään ja sienestämään mahdollisimman helposti, eli ihan tuohon lähimetsään. Omalta takaovelta sukset tai lumikengät jalkaan ja menoksi. Meillä on lapsia, kissoja, koiria, kanoja, lampaita, eihän niitä vois pitää kerrostalosaa, no jaa lapsia kai voi ;).
Mutta kyllä mä ymmärrän ihan hyvin, että joku viihtyy erinomaisesti kerrostalossa. Minusta on kivempaa pukata lunta kuin mennä kuntosalille. Tykkään uida ennemmin luonnonvesissä kuin hallissa. Mieluummin pilkon puita ja teen risusavottaa kuin menen jumppaan. Mieluummin haen syömistä omalta kasvimaalta kuin lähden torille ostoksille. JOku toinen taas tykkää just päinvastoin.
Ei tämän asian ymmärtämisessä ole kyllä mitään vaikeaa.
Ai sulla on noin pitkä matka uimaan. Meidän kerrostalo sijaitsee lammen rannalla ja matka uimaan on 5- 20m riippuen mistä kohtaa haluaa pulahtaa. Samalla lammella voi luistella talvella. Metsä alkaa 100m päästä. Lammen takana laitumella ammuvat lehmät (ei omat). Hiihtämäänkin halutessaan pääsee heti ulko-ovelta. Lumityöt, nurmikon leikkuut yms. hoitaa huoltoyhtiö.
Terkkuja Helsingistä
100m = pitkä matka
Huomaa kyllä että olet Helsingistä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Helsingin Patolaa pidetään "ankeana betonihelvettinä" ja silti talon pihalta lähtee polku metsään. Ja näin on asia monella muullakin Helsingin kerrostaloalueella.
No se "metsä" ei ole metsää nähnytkään. Se on vain kaupungin pieni pusikko, ei mitään tekoa oikean metsän ja oikean luonnon vieressä asumisen kanssa.
Määrittele metsä? Kelpaako pelkästään Lapin erämaa? Monet kerrat lenkkeilty Keskuspuistossa ja Oulunkylän alueen metsissä, mutta viihdyn paremmin täällä Lauttasaaressa meren äärellä lintujen laulua kuunnellen.
Röhönaurua myös "oikealle luonnolle"
:D Riittääkö jänikset vai pitääkö olla karhuja ja ilveksiä?No mulle riittää ihan että kävelen tuohon metsään sieneen ja marjaan ilman että astun 35 koiran paskaan mennessäni. Meillä metsä alkaa takapihalta ja joo, siinä on kettuja, ilveksiä ja karhuja ja metsää jota kukaan ei ole hoitanut liikkumiseen sopivaksi. Linnut laulaa niin että korvat halkee, tintit, kyyhkyt, pensaslinnut, rastaat, kahlaajat.. Tässä kuulee janäkee satoja lajeja kun tekee tunnin lenkin.
On metsää, suota, järvi, lehtoa, kangasta..
Se on se ero.
No tuota, minulla kaupunkilaisena on myös suota, järvi (itse asiassa tässä on kävelymatkan päässä neljä järveä), ja linnut laulaa, kaikkia noita mainitsemiasi löytyy ja nokitan tervapääskyllä, tikoilla (palokärkikin bongattu tien viereisestä puusta), laulujoutsenilla ja tietenkin lokeilla. Kettuja löytyy kanssa, sehän on kaupunkieläin nykyään, pitää rusakkokantoja kurissa. Karhuja en haluakaan, enkä hirviäkään vaikka kyllä niitä samoin kuin peuroja täällä käy. Sienet sen mitä syön keräilen kävelymatkan päästä. Moni sienilaji muuten viihtyykin paremmin myllerretyssä maaperässä.
Maalaisilla on joku kumma käsitys, että vain maalla on luontoa. Todellisuudessa kaupunkien lajisto on yleensä runsaampi - ihmiset levittävät mukanaan kasvien siemeniä ja luovat monenlaisia elinympäristöjä hyönteisille ja nisäkkäille, ruokkivat lintuja. Niinkin kivisestä paikasta kuin Helsingin tuomiokirkon rappusilta on löydetty useita kymmeniä eri kasvilajeja: http://yle.fi/uutiset/3-7381589
.
Meille taas muutto omakotitalosta kerrostaloon Meilahteen teki elämän ihanaksi ja helpoksi.
Kaikki on lähellä, työmatkat kävellään, lapset menevät itse harrastuksiin.
Omakotitalossa asuessa työmatkoihin meni kummaltakin 45 min aamuin illoin, nyt 5-10min. Lisäksi piti kuskata lapsia harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala asia. Yritettiin löytää Helsingin keskustasta kerrostalokämppää, jonne saisi ottaa mukaan 60 lypsävää, mutta ei oikein tunnu löytyvän. Mielellämme asuisimme kerrostalossa, ei olisi nurmikonleikkuuta eikä laitumien aitaamista, mutta vielä ei ole sopivaa asuntoa löytynyt.
Selvää syrjintää!
Meillä sama porsaiden kanssa.
Esim. Helsingin Patolaa pidetään "ankeana betonihelvettinä" ja silti talon pihalta lähtee polku metsään. Ja näin on asia monella muullakin Helsingin kerrostaloalueella.