Lapsi ei ole saanut kertaakaan stipendiä

Vierailija kirjoitti:

Jos ei stipendiä lapselle tullut niin kannattaa vain todeta, että ensi vuonna sitten yrittää sitten vähän enemmän jos stipendiä kaipaa. :)

t. Stipendejä peruskoulussa 1-, 6-, 8-, 9-luokilla, lukiossa 2- ja 3-luokilla sekä yliopistossa 2 vuonna saanut.

Lapsella käytös 10 ja ka 9,54.

En aio usuttaa häntä pinnistelemään stipendin takia. 😂

Ap

Ei saanut minunkaan tyttö, vaikka keskiarvo oli 9,7. Ei saanut viime vuonnakaan 9,8:n keskiarvolla, vaan kumpanakin vuonna stipendin sai oppilas, jolla on vielä parempi todistus. Itse sain aikoinaan 9,6:n keskiarvolla, kun luokallani ei mua parempia ollut.

Pelkästä keskiarvosta ei usein enää välttämättä anneta, olennaista myös asenne muihin ja yhteistyökyky ja kaveritaidot

Vierailija kirjoitti:

Pelkästä keskiarvosta ei usein enää välttämättä anneta, olennaista myös asenne muihin ja yhteistyökyky ja kaveritaidot

No se käytös on kymppi ja hän on kyllä tosi pidetty. No hän pärjää ilmankin.

Mun lapsella lukuaineiden ka 10, käytös 10 ja taideaineet 9-10. Ei tule stipendiä, koska ne jaetaan parhaiten petranneelle /tsempanneelle. Mitä voi paranraa kun ka on jo 10? Eipä saanut edes kehuja opelta :-( Suomessa ei arvosteta menestystä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulussme opiskelijakunta jakoi 5 stipendiä reilulle ja rehdille oppilaalle. Opiskelijakunnassa siis päätettiin, kuka saa ne.

Kaikki palkitut olivat opiskelijakunnan jäseniä.

Olipa ihmeellinen sattuma. :D

Järkyttävät älykkyysosamäärät nykyään jengillä, kun lähes joka toisella tuntuu olevan keskiarvo vähintään 9,0.

Tai sit on niin, että keskiarvot, joilla usein kerskaillaan, ei ole juuri mitään tekemistä älyn kanssa. Tämä onkin paljon todennäköisempää, koska puolella porukasta ei ole äo 120+

Stipendit jaetaan niille, jotka eniten tarvitsevat kannustusta ja tsemppiä ja ovat yrittäneet ja parAntaneet eniten omalla tasolllaan suoritustaan - ja ovat myös yleensä opettajille helppoja ja myönteisiä oppilaita.

Itse olin hankala, kyseenalaistin ja olin kriittinen kaikesta- varmaan opettajille rasittava, enkä ikinä saanut stipendiä. Lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 10.0 ja kirjoitin 6 laudaturia - enempää ei silloin 90-L voinut kirjoittaa. Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri. Ei ole ollut haittaa stipendien puutteesta, stipendeillä ei mennä jatko-opintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Stipendit jaetaan niille, jotka eniten tarvitsevat kannustusta ja tsemppiä ja ovat yrittäneet ja parAntaneet eniten omalla tasolllaan suoritustaan - ja ovat myös yleensä opettajille helppoja ja myönteisiä oppilaita.

Itse olin hankala, kyseenalaistin ja olin kriittinen kaikesta- varmaan opettajille rasittava, enkä ikinä saanut stipendiä. Lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 10.0 ja kirjoitin 6 laudaturia - enempää ei silloin 90-L voinut kirjoittaa. Olen lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri. Ei ole ollut haittaa stipendien puutteesta, stipendeillä ei mennä jatko-opintoihin.

Hankalat mänttipäät tosiaan hakeutuu lääkäreiksi. On huomattu.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsella lukuaineiden ka 10, käytös 10 ja taideaineet 9-10. Ei tule stipendiä, koska ne jaetaan parhaiten petranneelle /tsempanneelle. Mitä voi paranraa kun ka on jo 10? Eipä saanut edes kehuja opelta :-( Suomessa ei arvosteta menestystä.

Näin. Opet dissaa superlahjakkuuksia. Moni ope on itse sellainen stipendejä saanut kympintyttö, josta tuli vain opettaja, ja katkera ja kaunainen omasta tilanteestaan, kun näkee lahjakkaat lapset ja heidän rajattomat mahdollisuutensa

Miten minusta tuntuu, että ne stipendit ovat vanhemmille tärkeämpiä kuin oppilaille? Minä sain aikoinani muutamia kirjastipendejä ja hymytyttöpatsaan, tuolla ne pölyyntyvät kirjahyllyssä. Eikä niistä sanakirjoista ja Dickensin romaaneista hyötyä ollut kouluaikoinakaan, kun sanat tarkastettiin jo silloin nopeammin netistä ja englanninkielisissä romaaneissa kieli on niin vanhanaikaista, etten siitä vieläkään ota kunnolla selvää, vaikka kielten opintoja on takana useampi vuosi kuin peruskouluaikoina...

^ihmettelen aina sitä, miksi opettajille ei saa sanoa vastaan ja antaa kritiikkiä. Eikö se juuri kehitä älyä?

Mua harmittaa oikeasti lapsen puolesta, kun ei saanut stipendiä, vaikka kaikissa aineissa paras mahdollinen arvosana (ei vielä numeroarvosanoja). Ei edes luokan matikkastipendiä, vaikka siinä ihan huippu. Ja vuorovaikutus- ja kaveritaitoja niitäkin erikseen todistuksessa kehutaan. Kun täällä moni sanoo, että stipendit jaetaan tsemppaamisesta, niin opettaja ei varmasti edes tajua kuinka paljon lapsi on joutunut kuluneen lukuvuoden aikana tsemppaamaan, vaikka on ennenkin pärjännyt koulussa hyvin. Vuoteen on kuulunut mm. lähiomaisen kuolema, oma sairastumiseni syöpään ja sisaruksen rankan murrosiän vaikeudet. On tehnyt tosissaan töitä ja olisi ansainnut tulla huomatuksi. No, palkitsemme toki kotona aherruksesta.

Epäonnistunut lapsi jos ei stipendiä edes tipu. En kattelis.

Minä sain tasan yhden stipendin kouluaikana (ysin keväällä), vaikka olin luokan paras oppilas, luottamusoppilas, käytös kymppi jne. Peruste oli se, että perheeni oli varakas ja meidän perheen kohdalla kiskaistiin aina sosiaaliset perusteet siihen, ettei mulle voi antaa stipendiä. Sen sijaan muilta luokilta annettiin vaan parhaalle, eikä perhen rahoja huomioitu mitenkään. Ei kyse ollut rahasta vaan siitä periaatteesta, symbolisesta arvosta. Tiedän nämä perusteet, koska äitini paras ystävä oli opettajana ja kertoi näin asian. Oli kuulemma sanonut asiasta opekokouksessa, mutta rehtori heti veti tuon varallisuuskortin.

Oma tyttäreni on myös ikuinen stipenditön. Ei yhtään stipendiä koko kouluaikana. Heidän luokassaan on 20 oppilasta, joista varmaan 15 on jossain vaiheessa saanut jonkun stipendin. Joko reilun kaverin, hymypatsaan, tsempparin yms. Tyttäreni ei ole luokan paras tai toiseksi paras tai varmaan kolmanneksikaan. Sosiaaliset taidot on erinomaiset, koska opettaja erikseen mainitsee sen perusteeksi harvinaiseen käytösysiin muuten hiljaisella oppilaalla. Tyttäreni aina tukee uusia oppilaita, huomioi kaikki jne. Tyttäreni on vaan se tapettioppilas, hiljainen hissukka. Ei ole se häirikkö, joka tsemppaa tai se luokan loistohahmo, joka saa eniten ääniä reilu kaveri -äänestyksessä, vaikka onkin siinä aina kärkipäässä. Harmittaa jo hiukan, kun melkein kaikki muut on jossain vaiheessa saaneet, mutta tämä perushyvä ja tunnollinen hissukka ei saa koskaan mitään noteerausta.  Minulle asia on sinänsä yksi ja sama, mutta tytön naamalla on joka kevät pettymys. Tänäkin vuonna heidän luokan tytöistä kuusi kymmenestä sai stipendin. Niistä neljästä, jotka ei nyt saaneet, sai kaksi viime vuonna.

Itse valmistuin ensimmäisenä ja ainoana meidän vuosikurssilta yamk-tradenomiksi. Ka yli 4. Valmistuin jo muutama kk sitten ja kukaan muu ei edelleenkään ole valmistunut. Silti en ole saanut mitään stipendiä. Ihmettelen vähän, mutta ei kai niitä stipendejä sit jaeta yamkeille ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten minusta tuntuu, että ne stipendit ovat vanhemmille tärkeämpiä kuin oppilaille? Minä sain aikoinani muutamia kirjastipendejä ja hymytyttöpatsaan, tuolla ne pölyyntyvät kirjahyllyssä. Eikä niistä sanakirjoista ja Dickensin romaaneista hyötyä ollut kouluaikoinakaan, kun sanat tarkastettiin jo silloin nopeammin netistä ja englanninkielisissä romaaneissa kieli on niin vanhanaikaista, etten siitä vieläkään ota kunnolla selvää, vaikka kielten opintoja on takana useampi vuosi kuin peruskouluaikoina...

Olen samaa mieltä. Vanhemmat, jotka ylpeilee lapsensa koulumenestyksellä ovat muutenkin usein itse vähän järjenköyhän ja ulkokultaisen oloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minusta tuntuu, että ne stipendit ovat vanhemmille tärkeämpiä kuin oppilaille? Minä sain aikoinani muutamia kirjastipendejä ja hymytyttöpatsaan, tuolla ne pölyyntyvät kirjahyllyssä. Eikä niistä sanakirjoista ja Dickensin romaaneista hyötyä ollut kouluaikoinakaan, kun sanat tarkastettiin jo silloin nopeammin netistä ja englanninkielisissä romaaneissa kieli on niin vanhanaikaista, etten siitä vieläkään ota kunnolla selvää, vaikka kielten opintoja on takana useampi vuosi kuin peruskouluaikoina...

Olen samaa mieltä. Vanhemmat, jotka ylpeilee lapsensa koulumenestyksellä ovat muutenkin usein itse vähän järjenköyhän ja ulkokultaisen oloisia.

Eikä yhtään kateus narskukaan näissä puheenvuoroissa😂

Itse sain useita stipendejä kouluaikana (hyvistä tuloksista), ja kun muistelen sitä koulukiusauksen täyttämää helvettiä, niin antoihan se ainakin vähän kallisarvoista tunnetta siitä että edes jotain minussa arvostetaan, kun muuten kohtasit vähättelyä ja halveksuntaa.

Ihan vain tällainenkin näkökulma.