Lue keskustelun säännöt.
Miksi huonosti koulussa pärjääville vieläkin sanotaan että jokainen on hyvä jossain?
03.06.2017 |
Ja jokainen löytää vahvuutensa? sehän on ihan jonnin joutavaa puhetta. Minäkin olen kohta 44v enkä ole pärjännyt yhtään missään. Ei ammattia, ei työtä. Ei mitään lahjakkuuksia missään.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on tästä aiheesta ihan pihalla. Osaanko soittaa pianoa, koska olen lahjakas? En. Vaan siksi, että olen tehnyt ihan törkeästi töitä ja harjoitellut sanoinkuvaamattoman paljon.
Sitten he sanovat, että mutku sä oot niin lahjakas ja sulla aina onnistuu kaikki.
No, onnistuu tehdä se vaadittava työ. Miten se onnistuu surkean itseluottamuksen kanssa? Et taida tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on tästä aiheesta ihan pihalla. Osaanko soittaa pianoa, koska olen lahjakas? En. Vaan siksi, että olen tehnyt ihan törkeästi töitä ja harjoitellut sanoinkuvaamattoman paljon.
Sitten he sanovat, että mutku sä oot niin lahjakas ja sulla aina onnistuu kaikki.
Sitäpaitsi minä en arvosta niitä, jotka kehuvat tehneensä "ihan törkeästi töitä" jonkun asian eten. Ei kuulosta kovinkaan kivalta. Monen lahjakkaan ei ole tarvinnut tehdä törkeästi töitä taitojensa eteen, vaan ahnaasti tms. positiivisesti ilmaistulla määreellä. Olisin mieluiten sellaisissa hommissa lahjakas, kuin lahjattomana tekisin törkeästi töitä. Katsos, hölmö paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Kyllä mä uskon et kaikilla on joku osaaminen aina parempi ku jollain toisella. Eli kyllä meissä kaikissa on joku vahvuus.
Surkeaan itseluottamukseen auttaa se, että tekee sitä työtä, esim. soittaa pianoa tai vaikka kasvattaa kukan taimia. Kun näkee vaivaa, oppii, saa onnistumisen kokemuksia ja voi iloita, että jes, mä osaan. Voi olla ylpeä itsestään. Jos istut sohvalla vaan miettimässä, että miksi mä oon niin lahjaton, niin ei ihme, että rippeetkin itsetunnosta häviävät. Ja sitten tosiaan kadehtii niitä "lahjakkaita".
Vierailija kirjoitti:
Surkeaan itseluottamukseen auttaa se, että tekee sitä työtä, esim. soittaa pianoa tai vaikka kasvattaa kukan taimia. Kun näkee vaivaa, oppii, saa onnistumisen kokemuksia ja voi iloita, että jes, mä osaan. Voi olla ylpeä itsestään. Jos istut sohvalla vaan miettimässä, että miksi mä oon niin lahjaton, niin ei ihme, että rippeetkin itsetunnosta häviävät. Ja sitten tosiaan kadehtii niitä "lahjakkaita".
Ei kyllä oikeasti auta yhtään. Miksi se olisi onnistumisen kokemus, että kastelemalla ja lannoittamalla taimesta tulee kasvi? Itsestäänselvyys. Olisi ainoastaan epäonnistuminen, jos siitä ei tulisi, tai ei jaksaisi tehdä sitäkään vähää hommaa saadakseen sen kasvin aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ongelma on sen hyvän määrittelyssä. Onko hyvä, jos ei ole paras? Onko hyvä jossain, jos ei heti alussa onnistu siinä?
Minusta meillä on täällä aika lannistava ilmapiiri monen asian suhteen, ja iso osa ihmisistä on oudon kykenemättömiä näkemään syitä ja seurauksia siinä, miksi joku ei ole pärjännyt niin hyvin esimerkiksi peruskoulussa. Vaikka olisi kiusattu ja olisi alkoholistivanhempien lapsi, silti yleinen mielipide tuntuu olevan, että pärjätä täytyy, vaikka sitten ilman kenenkään apua ja tukea. Ja siten ne pienet hyvät ihmisessä menettävät merkityksensä, koska ei ole ollut paras tai selvinnyt vaikeuksien kautta voittoon.
Minulle elämä jakoi niin huonot kortit ensi alkuun, että kesti kaksikymmentä vuotta ymmärtää, etten ole huono ihminen siksi että en pärjännyt koulussa. Ja kesti vielä pidempään uskoa itse, että osaan jotakin, vaikka en heti alussa ymmärtäisi tai yltäisi huippusuorituksiin.
Minua ei koskaan kukaan kannustanut, ja tämä on siis aivan tosi. Ei kotona, ei suvussa, ei naapuri, ei yksikään opettaja, ei kukaan. Joko olin näkymätön tai virheestä huomautettiin. Luokanvalvoja huusi, ettei minusta tulee koskaan mitään, ei edes työtöntä. Vanhemmat eivät ehtineet keskittyä minuun omilta ongelmiltaan ja tuskastuivat kun kysyin missä olisin hyvä, mihin kouluun hakisin.
Päädyin mielenterveysongelmaiseksi aikuiseksi, joka nyt melkein 40-vuotiaana yrittää rakentaa minuuttaan ja opiskella jotakin. Silti häpeä minussa elää aina.
Toivottavasti edes joku vanhempi luki tämän pienen tarinani ja muistaisi aina kannustaa lapsiaan, ja muitakin lapsia, kehua kun on aihetta, kiittää kun on aihetta ja tukea, kun on aihetta. Kaikilla lapsilla ei ole elämässään yhtään välittävää aikuista, vaikka päälle päin siltä voisi näyttääkin.
No mitä niille huonosti koulussa pärjääville sitten pitäisi sanoa?
Että joo, olet tosiaan huono etkä missään hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut kun... se niin hienoa, kun joku on lahjakas... Se, joka on tehnyt töitä, on vaan hölmö. Heh. Riippuu tasosta, jolle pyrkii ja pääsee. Jokainen Sibelius-Akatemian käynyt ja klassisella puolella kansainväliselle tasolle päässyt on tehnyt nimenomaan TÖRKEÄSTI TÖITÄ. Ei vaan silleen vähäsen, kun on niin kiva soittaa, kun on lahjakas.
On eri asia olla hyvä ja olla paras. Ap on tainnut sekoittaa nämä kaksi asiaa.
Kyllä jokainen on hyvä JOSSAIN asiassa, itse keksin itsestäni lukuisia asioita, joissa olen hyvä, missään en koe olevani paras. Aika harva ihminen voi olla paras, esim. urheiluakin kun miettii, niin ei niitä maailman parhaita kovin montaa ole, mutta huippuhyviä sitten onkin vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jokainen löytää vahvuutensa? sehän on ihan jonnin joutavaa puhetta. Minäkin olen kohta 44v enkä ole pärjännyt yhtään missään. Ei ammattia, ei työtä. Ei mitään lahjakkuuksia missään.
Jaa, mun mies oli surkea koulussa ja opiskeli aikuisena. Nyt FM ja hyvä työ ja hyvä palkka.
Että on se hyvä ja pystyisi väittelemään tohtoriksi asti.
Tiedän muitakin samanlaisessa tilanteessa olevia.
Minä en ollut koulussa erityisen hyvä.
Silti voin sanoa olevani työssäni hyvä ja monessa muussakin asiassa hyvä. Ei se koulumenestys koko ihmistä määrittele, kaikki ei vain ole luotu istumaan koulunpenkillä ja pänttäämään tietoa kirjoista, toisten vahvuus on tehdä töitä, ihan fyysisesti ja tekevät sen hyvin, kirjanlukeminen ei välttämättä tee hyvää työntekijää, siihen tarvitaan vähän muutakin.
Työssäni ajattelen, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Jotkin asiat on toisille vaikeampia kuin toisille, eikä se ole yleensä ihmisten oma vika, paljon saadaan elämän arpajaisissa, geenien mukana, johon ei voida vaikuttaa. En ole vielä törmännyt ihmiseen, joka ei olisi hyvä missään asiassa, jokaikisellä ihmisellä on vahvuutensa.
- Lastenhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pitäiskö niille sanoa, että oot paska kaikessa eikä susta tuu ikinä mitään? Ei musta ainakaan ois mitään tullut ilman kannustusta, että olet hybä jossain kun löydät sen.
Mä olin aina tosi huono koulussa, mutta löysin työn valokuvaamisesta. Yhtään valokuvausalan tutkintoa en ole tehnyt. Ostin järkkärin ja aloin opetella, sain pari isompaa kuvausta kaverin bändin kautta ja joululahjaks rahaa ja ostin paremman kameran ja tein itse taustakankaita ja värväsin kavereita feikki yo-kuva yms malliksi ja sain vähitellen viidakkorummun avulla kuvauspyyntöjä ja nyt onkin sitten monta vuotta jo maksettu laskut kuvien räpsimisellä.
Vierailija kirjoitti:
Mut kun... se niin hienoa, kun joku on lahjakas... Se, joka on tehnyt töitä, on vaan hölmö. Heh. Riippuu tasosta, jolle pyrkii ja pääsee. Jokainen Sibelius-Akatemian käynyt ja klassisella puolella kansainväliselle tasolle päässyt on tehnyt nimenomaan TÖRKEÄSTI TÖITÄ. Ei vaan silleen vähäsen, kun on niin kiva soittaa, kun on lahjakas.
Joo, mutta en arvosta sellaista, enkä haluaisi sellaista elämää, enkä haluaisi sellaista elämää lapsillenikaan. Oikeasti lahjakkaiden tarvii tehdä vähemmän töitä silti kuin keskinkertaisten. Mieti vaikka Aliisa Vainiota. Ei varmaan monikaan pärjäisi yhtä hyvin tuplallakaan harjoittelulla. Idiootti vain pyrkisi pärjäämään yhtä hyvin lahjattomampana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö niille sanoa, että oot paska kaikessa eikä susta tuu ikinä mitään? Ei musta ainakaan ois mitään tullut ilman kannustusta, että olet hybä jossain kun löydät sen.
Mä olin aina tosi huono koulussa, mutta löysin työn valokuvaamisesta. Yhtään valokuvausalan tutkintoa en ole tehnyt. Ostin järkkärin ja aloin opetella, sain pari isompaa kuvausta kaverin bändin kautta ja joululahjaks rahaa ja ostin paremman kameran ja tein itse taustakankaita ja värväsin kavereita feikki yo-kuva yms malliksi ja sain vähitellen viidakkorummun avulla kuvauspyyntöjä ja nyt onkin sitten monta vuotta jo maksettu laskut kuvien räpsimisellä.
Eli tässäkin tarvittiin vain intoa, itseluottamusta ja uskoa itseen, ei lahjoja itse kuvaajana.
Toisekseen jos nauttii siitä mitä tekee, niin voiko sanoa että se oli törkeän työlästä? Ymmärrän, jos ei nauti ja silti tekee, mutta se on minusta ihan yhtä tyhmä elämä, kuin maata sohvan pohjallakin, sama kärsimys molemmilla läsnä.
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö niille sanoa, että oot paska kaikessa eikä susta tuu ikinä mitään? Ei musta ainakaan ois mitään tullut ilman kannustusta, että olet hybä jossain kun löydät sen.
Mä olin aina tosi huono koulussa, mutta löysin työn valokuvaamisesta. Yhtään valokuvausalan tutkintoa en ole tehnyt. Ostin järkkärin ja aloin opetella, sain pari isompaa kuvausta kaverin bändin kautta ja joululahjaks rahaa ja ostin paremman kameran ja tein itse taustakankaita ja värväsin kavereita feikki yo-kuva yms malliksi ja sain vähitellen viidakkorummun avulla kuvauspyyntöjä ja nyt onkin sitten monta vuotta jo maksettu laskut kuvien räpsimisellä.
Mulle taas sanottiin, että olen paska. Vanhemmat ja isovanhemmat oli sitä mieltä, ettei musta tule mitään koskaan. Kaveritkin oli sitä mieltä, etten saa koskaan ammattia.
Mutta niinvain valmistuin ammattiin ja olen nyt vakityössä. Joku vähän huonommalla päänsisällöllä varustettu olis tehnyt varmaan itsemurhan jo ajat sitten, oli kyllä lähellä mullakin (mitä elämisen arvoista on ihmisellä, joka on ihan paska ja josta kaikki aikuisetkin sanoo, ettei susta ole mihinkään?).
Mä en ole hyvä missään. Tosiaan olen 44v ja vaan kotona. On yrittänyt ammatinvalintapsykologit yms keksiä asiaan ratkaisua vaan kukaan ei keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö niille sanoa, että oot paska kaikessa eikä susta tuu ikinä mitään? Ei musta ainakaan ois mitään tullut ilman kannustusta, että olet hybä jossain kun löydät sen.
Mä olin aina tosi huono koulussa, mutta löysin työn valokuvaamisesta. Yhtään valokuvausalan tutkintoa en ole tehnyt. Ostin järkkärin ja aloin opetella, sain pari isompaa kuvausta kaverin bändin kautta ja joululahjaks rahaa ja ostin paremman kameran ja tein itse taustakankaita ja värväsin kavereita feikki yo-kuva yms malliksi ja sain vähitellen viidakkorummun avulla kuvauspyyntöjä ja nyt onkin sitten monta vuotta jo maksettu laskut kuvien räpsimisellä.
Eli tässäkin tarvittiin vain intoa, itseluottamusta ja uskoa itseen, ei lahjoja itse kuvaajana.
Huono kuvaaja taas on sellainen vaiettu totuus, jota ei sanota ääneen. Kaikki vain tietävät sen ja ovat kiusaantuneita. En tarkoita, että tässä ketjussa kirjoittanut olisi huono.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole hyvä missään. Tosiaan olen 44v ja vaan kotona. On yrittänyt ammatinvalintapsykologit yms keksiä asiaan ratkaisua vaan kukaan ei keksi.
Olet vain päättänyt olla huono kaikessa ja toimit sen mukaan.
Sitten he sanovat, että mutku sä oot niin lahjakas ja sulla aina onnistuu kaikki.