Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä ilmoitti etten saa enää ensi vuonna hakea yliopistoon
02.06.2017 |
Tulokset eivät vielä tulleet, mutta lähdin sosiaalitieteiden pääsykokeesta tunnin jälkeen itkien kun eivät sattuneet kysymykset osumaan kohdalle. Miten saan selitettyä poikkikselle, että koulutus on kannattava investointi? Hän on itse ainoastaan off set -painaja.
Kommentit (94)
Olet aikuinen eli saat ihan itse päättää omasta elämästäsi. Jos kumppani yrittää kieltää niin sen pitäisi olla varma merkki siitä että kannattaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aikuinen ihminen mutta poikaystäväsi elättää sinua. Hänellä on oikeus lopettaa sinun elatuksesi ihan milloin vain. Ilmeisesti hän tarkoitti että suhde on sitten ohi jos et meinaa alkaa tienaamaan vaan leikit seuraavan vuoden taas että luet pääsykokeisiin. Ymmärrän poikaystävääsi.
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen eli saat ihan itse päättää omasta elämästäsi. Jos kumppani yrittää kieltää niin sen pitäisi olla varma merkki siitä että kannattaa erota.
Kumppanin pitäisi ymmärtää erota lahjattomasta haihattelijasta joka ei edes neljännellä kerralla onnistu eikä ymmärrä ettei yliopisto ole kaikkia varten.
Itse en tuollaisen poikaystävän kanssa olisi, mutta se on sun päätöksesi mitä suhteellenne teette. Ehkä kannattaa selostaa hänelle että tämä on sulle tärkeä asia ja haluat päästä sisään yliopistoon. Hänellä on myös oikeus sanoa mielipiteensä tai pahimmassa tapauksessa päättää suhteenne tms. Sinuna miettisin mihin oot valmis, ootko valmis tekemään töitä ja ootko valmis siihen vaikka poikkikselta tulis kuraa niskaan.
Vähän on selittelyn makua noissa sun epäonnistumisissa pääsykokeiden kohdalla. Uskon että selvästi kuitenkin haluat sinne opiskelemaan. Sitten kun ensi vuonna haet niin panostat kaiken täysillä ja menet esimerkiksi valmennuskurssille tai avoimen kursseille ja pyrit sinne kuin viimeistä kertaa. Analysoi viime vuoden kysymyksiä. Mitä osasit mitä et? Onko jotain tapoja miten voisit opetella siihen (kuin ne mitä käytit)? Toisin kuin monet muut väittävät ei ole kyse siitä kuinka älykäs on tai ei, vaan se että kuinka paljon töitä teet. Suurin osa ihmisistä on samankaltaisia älykkyydeltään. Sun kannattaa unohtaa viime vuosien mokailut ja keskittyä vaan seuraavaan vuoteen. Totta kai opit sit niistä virheistäs. Tsemppiä sulle, ei nyt ihan mutta "melkein kohtalon toveri" kirjoittaa sulle täältä.
Turha yrittää enään , et näytä pääsevän kouluun, jos järki ei leikkaa niin se ei leikkaa, niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä täältäkin! En tiedä mihin haluat opinnoissasi suuntautua, mutta ainakin sosiaalityöntekijöille (sosiologeille) tuntuisi olevan töitä ja palkatkin käsittääkseni hyvät (?) vaikka rankkaa työtä toki. Täällä on moni ehkä oikonut mutkia vähän suoriksi ja väittänyt että AP ei ole tehnyt MITÄÄN paitsi lukenut pääsykokeisiin neljänä vuonna. Vaikka poikaystävä tällä hetkellä elättäisikin, niin onhan sitä voinut pätkätöitä tai osa-aikaisia tehdä välillä, tai opiskella vaikka jollain ei niin mieleisellä alalla? Tätähän AP ei kertonut. Ei se töiden saaminen ilman koulutusta niin helppoa ole, joillakin alueilla tosi vaikeaa. Ei siis ole mikään oikotie onneen sekään että luopuu sosiaalialan haaveista ja "menee töihin". Mutta monen vuoden yrittämisen jälkeen ymmärrän kyllä poikaystävääkin, vaikuttaahan se tilanne hänen elämäänsä tosi paljon (etenkin jos pitää olla aina "valmiina" muuttamaan toisaalle jos ap pääseekin sinne yliopistoon).
Kuitenkin minustakin tuntuu, että ehkä et yritä ihan niin kovasti kuin voisit (käsittääkseni kahtena viime vuonna olet voinut panostaa pääsykokeisiin ihan täysillä?), mutta en tietysti tiedä elämäntilanteestasi juuri mitään :) Suosittelisin ensi vuodeksi kuitenkin varasuunnitelmaa, jos et SITTENKÄÄN pääse yliopistoon niin voisit hakea myös helpommalle alalle (tai vaikka parillekin) ettei menisi vuosi hukkaan (ja tuskin sentään ikuisesti haluat tuolle alalle yrittää jos ei ensi vuonna onnistu). Vaikka tuonne monen mainitsemiin sosionomiopintoihin? Tai ihan muulle alalle amk:hon? Ja tietysti tänä vuonna voit opiskella avoimessa (yliopisto tai amk), hakea töitä, yrittää syksyn haussa jonnekin (onko sosiaalialalle koetta syksyllä?)...
t: yks toinen "lusmu", monta vuotta päätä hakannut seinään yliopistolla turhan tutkinnon takia. Välillä itsepäisyys kannattaa, välillä kannattaa muuttaa suuntaa. Nyt hain amkkiin ;)
Esimerkiksi millaista työtä sosiaalipsykologi tekee? Tuttavani opiskelee sitä, mutta en oikein ole ymmärtänyt, mihin työhän hän sitten sijoittuu aikanaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskuntatieteissä (paitsi sosiaalityö) on sellainen idea, että ne eivät valmista ammattiin van antavat valmiuksia moneen. Kympintytölle ala ei sovi, koska todistuksia jaettaessa ope ei kerro, missä on työpaikka ja anna osoitetta stipendikuoressa. Omia opiskelukavereitani on töissä tiedotusvälineissä, julkishallinnossa (minä myös), järjestöissä.
Suosittelen avointa yliopistoa. Näet samalla sopiiko opiskelu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä täältäkin! En tiedä mihin haluat opinnoissasi suuntautua, mutta ainakin sosiaalityöntekijöille (sosiologeille) tuntuisi olevan töitä ja palkatkin käsittääkseni hyvät (?) vaikka rankkaa työtä toki. Täällä on moni ehkä oikonut mutkia vähän suoriksi ja väittänyt että AP ei ole tehnyt MITÄÄN paitsi lukenut pääsykokeisiin neljänä vuonna. Vaikka poikaystävä tällä hetkellä elättäisikin, niin onhan sitä voinut pätkätöitä tai osa-aikaisia tehdä välillä, tai opiskella vaikka jollain ei niin mieleisellä alalla? Tätähän AP ei kertonut. Ei se töiden saaminen ilman koulutusta niin helppoa ole, joillakin alueilla tosi vaikeaa. Ei siis ole mikään oikotie onneen sekään että luopuu sosiaalialan haaveista ja "menee töihin". Mutta monen vuoden yrittämisen jälkeen ymmärrän kyllä poikaystävääkin, vaikuttaahan se tilanne hänen elämäänsä tosi paljon (etenkin jos pitää olla aina "valmiina" muuttamaan toisaalle jos ap pääseekin sinne yliopistoon).
Kuitenkin minustakin tuntuu, että ehkä et yritä ihan niin kovasti kuin voisit (käsittääkseni kahtena viime vuonna olet voinut panostaa pääsykokeisiin ihan täysillä?), mutta en tietysti tiedä elämäntilanteestasi juuri mitään :) Suosittelisin ensi vuodeksi kuitenkin varasuunnitelmaa, jos et SITTENKÄÄN pääse yliopistoon niin voisit hakea myös helpommalle alalle (tai vaikka parillekin) ettei menisi vuosi hukkaan (ja tuskin sentään ikuisesti haluat tuolle alalle yrittää jos ei ensi vuonna onnistu). Vaikka tuonne monen mainitsemiin sosionomiopintoihin? Tai ihan muulle alalle amk:hon? Ja tietysti tänä vuonna voit opiskella avoimessa (yliopisto tai amk), hakea töitä, yrittää syksyn haussa jonnekin (onko sosiaalialalle koetta syksyllä?)...
t: yks toinen "lusmu", monta vuotta päätä hakannut seinään yliopistolla turhan tutkinnon takia. Välillä itsepäisyys kannattaa, välillä kannattaa muuttaa suuntaa. Nyt hain amkkiin ;)
Sosiaalityöntekijöille on töitä. Palkka on kuitenkin vastuuseen ja työn rankkuuteen verraten todella pieni.
Sosiologi on eri kuin sosiaalityöntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit trolli tai et, mutta mikset käy avoimen puolelta tarvittavaa kurssimäärää ja hae sitten erillishaussa
Huoh en ole trolli. Haluan kuitenkin opiskella ihan oikeassa yliopistossa..
AP
Samoja opintoja avoimessa ja "oikeassa yliopistossa" on perus- ja aineopinnot. Avoimen opinnot auttaisivat myös pääsykokeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin pääsin vasta useammalla yrittämällä sisään ja minäkin kävin ekalla vain katsomassa kokeen, en nimittäin lukiossa lukenut alalle vaadittavia aineita ja ylioppilaskevään tein vielä koulujuttuja (mulla ei ollut lukulomaa, kävin kursseja kirjoituksien aikana ja toukokuussakin osallistuin yhteen kansainväliseen lukiokokoukseen johon piti valmistautua). Miks kukaan ihmettelee että käy vain katsomassa kokeen, onhan se parempi niin ens vuonna ei ehkä jännitä niin paljoa kun on jo jonkinlainen tuntuma kokeeseen? Itsellä tämä tosin ei pätenyt kun on sairaalloinen jännittäjä. Seuraavina vuosina luin aina yli puoli vuotta pääsykokeisiin (syksyllä suoritin yliopiston kursseja, elin opintotuella ja -lainalla) mutta koska alalle on paljon hakijoita en päässyt sisälle. Jäin aina parin pisteen päähän. Kokeissa jännitin, kädet tärisi ja aamulla en voinut syödä kun oksetti niin paljon. Lopulta kun pääsin sisälle jännitin kokeessa yhtä paljon mutta ilmeisesti kävi tuuri, en tehnyt niin paljoa huolimattomuusvirheitä.
Nyt oon opiskellu unelma-alaa 2 vuotta, tentit menee hyvin ja töitäkin oon saanut kesälle omalta alalta. Ketään ei oo kiinnostanu mitä oon tehny aiemmin ja sitä paitsi suurin osa tällä alalla on useamman pääsykokeen tehnyt ennen kuin tärppäs. Jotkut ovat muuttaneet takaisin vanhempien luokse asumaan että ovat voineet lukea täyspäiväsesti. Kyll mä sanon ett unelmien tavoittelu kannattaa, eipähän myöhemmin harmita. Ei kannata välittää muiden mielipiteistä vaan tähdätä sinne minne itse haluat. Itse en todellakaan haluais olla yhtään millään muulla alalla.
Huvittaa aina nämä pääsykokeissa itkijät.
Eiköhän sinun kannattaisi jo uskoa, että et tule koskaan pääsemään yliopistoon, vaikka kävisitkin yhä uudestaan pääsykokeissa. Pääsykokeissa menestymättömyytesi syy kun ei ole kyse huono stägästä, vaan laiskuutesi ja pitkäjänteisyyden puutteesi. Älykkyysosamäärälläsi on luultavasti asian kanssa jotain tekemistä.