Ketään epävakaata persoonallisuushäiriöistä paikalla tai heidän läheisiä?

Minä olen epäillyt, että olisin epävakaa tai sitten olen muuten vain sekaisin. Tulen alkoholistiperheestä joten ei olisi mikään ihme.

Valehtelen usein. Valehtelen lähinnä siksi, että elämäni vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta ja paremmalta. Olen keksinyt itselleni miehiä, joita mukamas tapailen. Valehtelin, että sain sijaisuuden eräästä työpaikasta. Milloin mitäkin. En halua tällä valehtelulla pahaa kenellekään. Se on vain tapa, jolla saan elämäni vaikuttamaan paremmalta. Säälittävää. Kaverisuhteita on vaikea ylläpitää, koska suutun helposti ja saatan katkaista välit. En enää edes tiedä suutunko hyvästä syystä vai liian helposti. Eräskin kerta suutuin, koska ystäväni lähti tanssimaan jonkun miehen kanssa ja jätti minut yksin pöytään. Lähdin raivoissani kotiin ja suunnittelin jo kaupungista muuttoa, itsemurhaa ja ties mitä. Humalassa suutun vielä helpommin ja kontrolli pettää hyvin helposti. Saatan ensin olla maailman iloisin ihminen, halailla kavereita jne. Sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain negatiivista ja saan hirveät raivarit ja piruilen kaikille. Tuntuu, että selvänä osaan edes jotenkin kontrolloida itseäni, mutta humalassa kaikki estot poistuu ja olen oma ilkeä itseni. Parisuhteissa minun on todella vaikea näyttää tunteitani. Esitän mieluiten vähän kylmää, koska pelkään, että minut jätetään. 

En tiedä olenko epävakaa persoonallisuus, mutta on selvä asia että apua mun pitäisi hankkia. Ongelma on siinä, että en usko että minua pystytään auttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen epäillyt, että olisin epävakaa tai sitten olen muuten vain sekaisin. Tulen alkoholistiperheestä joten ei olisi mikään ihme.

Valehtelen usein. Valehtelen lähinnä siksi, että elämäni vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta ja paremmalta. Olen keksinyt itselleni miehiä, joita mukamas tapailen. Valehtelin, että sain sijaisuuden eräästä työpaikasta. Milloin mitäkin. En halua tällä valehtelulla pahaa kenellekään. Se on vain tapa, jolla saan elämäni vaikuttamaan paremmalta. Säälittävää. Kaverisuhteita on vaikea ylläpitää, koska suutun helposti ja saatan katkaista välit. En enää edes tiedä suutunko hyvästä syystä vai liian helposti. Eräskin kerta suutuin, koska ystäväni lähti tanssimaan jonkun miehen kanssa ja jätti minut yksin pöytään. Lähdin raivoissani kotiin ja suunnittelin jo kaupungista muuttoa, itsemurhaa ja ties mitä. Humalassa suutun vielä helpommin ja kontrolli pettää hyvin helposti. Saatan ensin olla maailman iloisin ihminen, halailla kavereita jne. Sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain negatiivista ja saan hirveät raivarit ja piruilen kaikille. Tuntuu, että selvänä osaan edes jotenkin kontrolloida itseäni, mutta humalassa kaikki estot poistuu ja olen oma ilkeä itseni. Parisuhteissa minun on todella vaikea näyttää tunteitani. Esitän mieluiten vähän kylmää, koska pelkään, että minut jätetään. 

En tiedä olenko epävakaa persoonallisuus, mutta on selvä asia että apua mun pitäisi hankkia. Ongelma on siinä, että en usko että minua pystytään auttamaan. 

Ei kannata lannistua, ainakin itse epäilet itseäsi ja havainnoit käyttäytymisesi irrationaalisia puolia. Eli toivoa on, sillä ne tyypit joihin hoito ei tepsi ovat yleensä niitä jotka eivät osaa havainnoida itseään ja käytöstään, eivätkä tiedosta oman käytöksensä haitallisia piirteitä. Mielestäni voisit hyvin hyötyä terapiasta, missä oppisit ratkaisuhakuisempia käytösmalleja sekä tunteiden ja käytöksen hallintatapoja. Ajan kanssa oppisit varmasti jättämään heittelehtivät tunteesi omaan arvoonsa, kun alat nähdä käytöksessäsi toistuvuuksia ja opit tunnistamaan millaisissa tilanteissa todennäköisimmin vedät ylilyöntejä. Sekä opit ehkä ajattelemaan ihmisistä positiivisemmin etkä aina automaattisesti odota loukkauksia ja reagoi niihin, vaikka toinen ei välttämättä ole sitä tarkoittanut sellaisena.

Aika lailla samanlaisia muistoja entisestä epävakaa persoonalisuushäiriösestä ystävästä kuin virtahevollakin. Hän oli varmasti tuttavana ja kaverina ihan hyvää seuraa ja ihmisenä "hyvä." Mutta valitettavasti ystävyyden jouduin lopulta katkaisemaan, koska tuntui että ystävyydessä ei ollut tilaa meille kahdelle. Ystävyys pyöri lähinnä hänen oikkujensa mukaan. Hän ei ollut missään hoitosuhteessa, välillä kävi terapiassa. Lähinnä tuntui että terapiassa käyntikin oli hänelle sitä varten, kun minulta ja kenties muilta läheisiltä ei saanut enää tarvittavaa vastakaikua niin terapeutilta haettiin oikeutusta ja hyväksyntää omiin tunteisiin ja käyttäytymiseen. Sen sijaan, että terapiasta olisi saanut esim. työkaluja siihen oman tunne-elämän hallinnointiin. On todella vaikeaa olla ystävä henkilön kanssa, jolla oma kuva on täysin ristiriidassa todellisuuden kanssa. Hän oli aina se uhri ja muiden tehtävänä oli tukea häntä. Hän kiltti ihminen vastaan paha muu maailma.

Vierailija kirjoitti:

Aika lailla samanlaisia muistoja entisestä epävakaa persoonalisuushäiriösestä ystävästä kuin virtahevollakin. Hän oli varmasti tuttavana ja kaverina ihan hyvää seuraa ja ihmisenä "hyvä." Mutta valitettavasti ystävyyden jouduin lopulta katkaisemaan, koska tuntui että ystävyydessä ei ollut tilaa meille kahdelle. Ystävyys pyöri lähinnä hänen oikkujensa mukaan. Hän ei ollut missään hoitosuhteessa, välillä kävi terapiassa. Lähinnä tuntui että terapiassa käyntikin oli hänelle sitä varten, kun minulta ja kenties muilta läheisiltä ei saanut enää tarvittavaa vastakaikua niin terapeutilta haettiin oikeutusta ja hyväksyntää omiin tunteisiin ja käyttäytymiseen. Sen sijaan, että terapiasta olisi saanut esim. työkaluja siihen oman tunne-elämän hallinnointiin. On todella vaikeaa olla ystävä henkilön kanssa, jolla oma kuva on täysin ristiriidassa todellisuuden kanssa. Hän oli aina se uhri ja muiden tehtävänä oli tukea häntä. Hän kiltti ihminen vastaan paha muu maailma.

Tähän se tosiaan voi mennä, jos ei osaa reflektoida omaa käyttäytymistään ja tiedostaa problemaattisia ja muutosta kaipaavia asioita siinä. Kaikki eivät osaa ottaa apua vastaan :/

Narsistisen persoonallisuushäiriöisen uhriksi joutuu koko perhe, lapset, suku, ystävät... hän ei tunne sääliä, ei katumusta, edes lapsiaan kohtaan.

Tärkein kommentti on kertomatta: tuollaisesta ihmisestä on vain päästävä eroon!

Ero mahdollisimman pian.

Asiasta on minulla vuosikymmenten kokemus. Kaikki yrittäminen oli turhaa.

Häntä ei voi muuttaa, varsinkin kun hän useinkaan ei huoli mitään apua ongelmiinsa.

Koko maailma pyörii persoonallisuushäiriöisen navan ympärillä, ei auta kiltteys, ei kovuus.