En tajua ihmisiä jotka eivät voi lomalla pariin sähköpostiin vastata

Vierailija kirjoitti:

Suorittavaa työtä tekevö ihminen voi kuvitella, että pariin söhköpostiin vastaaminen ei ole edes työtä.

Ajatustyötä tekevälle sähköpostiin vastaaminen tarkoittaa töissä oloa: joutuu miettimään työasioita ja ottamaan vastuuta työasioista.

Kyllä fyysistäkin työtä tekevällä stressitaso nousee jos joutuu lomalla työpuheluun vastaamaan ja rentoutuminen on tipotiessään. Mun mielestä ihminen on semmoinen kokonaisuus, että ajatustyötä tekevä pöydän ääressä istuva on myös fyysisesti koetuksella, vaikka ei varsinaisesti hengästy tai hikoile.

Työ kuluttaa oli se fyysistä tai henkistä, ja siitä pitää saada paussi.

Vierailija kirjoitti:

Maksatko sinä kenties tuplana kilometrirahat ja päivärahat, jos tulen käymään toimistolla. 

Tai lentoliput meno-paluu Malediiveille takaisin lomailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun loma alkaa niin minä jätän työkännykän työpaikalle. En tarvitse sitä mihinkään loman aikana eikä minulle makseta työasioitten hoitamisesta loman aikana.

Niin mäkin jätin. Sitten työpaikalta soiteltiinkin hlökohtaiseen puhelimeeni kun olin ulkomailla. Parin puhelun jälkeen suljin puhelimeni loppulomaksi.

Esimiehenä kiellän työntekijöitäni olemaan tavoitettavissa tai tekemään töitä vapaa-ajalla, lomasta puhumattakaan. On ehdottomasti työnantajan etu, että työntekijällä on muutakin elämää kuin työ ja että hän lataa akkujaan. Siten hän voi töissä toimia tehokkaasti ja laadukkaasti, kun työ ei pyöri koko ajan ajatuksissa.

Samoin en itse ole käytettävissä lomalla. Sijaisjärjestelyt ovat kunnossa (aina joku esimiehistä on töissä), joten voin hyvällä omallatunnolla tehdä sen. Suosittelen kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole iso juttu loman aikama hoitaa paria sähköpostia, puhelua tai käydä tarvittaessa toimistolla. Asiakkaista on huolehdittava. Kyllä pitää sen verran arvostaa työpaikkaa. Jos tulee yt:t niin tiedän olevani turvassa, sillä olen niin joustava työntekijä. Pomonikin varmasti arvostaa. Mitä pienemmästä firmasta on kyse, niin sitä tärkeämpää on ettei ole tiukkapipo.

No meillä ainakin parhainta tulosta tehnyt yksikkö suljettiin YT-neuvotteluiden jälkeen. Mtiä tästä opimme, ei kannata olla paras vaan keskinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun loma alkaa niin minä jätän työkännykän työpaikalle. En tarvitse sitä mihinkään loman aikana eikä minulle makseta työasioitten hoitamisesta loman aikana.

Niin mäkin jätin. Sitten työpaikalta soiteltiinkin hlökohtaiseen puhelimeeni kun olin ulkomailla. Parin puhelun jälkeen suljin puhelimeni loppulomaksi.

Tuo  on syy miksi jätän puhelimen, jonka numero on  pomolla tiedossa, Suomeen aina lähtiessani lomalle. Mukaan lähtee toinen puhelin jonka salainen  numero on vain lähimpien tiedossa hätätilanteita varten ja senkin pidän suurimman osan aikaa kiinni. Ohjeistan ennen lomalle lähtöä tarvittavista asioista ja ilmoitan etten ole tavoitettavissa hlökohtaisesta numerosta , omapa on vikansa jos ei kiinnosta kuunnella. Kun ei ole työsuhdeluuria, ei ole vapaalla pakko  hoitaa mitään firman asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtiolla tuo on normaalia toimintaa. Meillä on tiukat aikarajat, ei sijaisia, joten vuosilomalla pitää tehdä töitä palvelulupauksen täyttämiseksi. Kesälomasta 2-3 päivää ollaan töissä, sähköposteihin vastataan vähintään kerran viikossa.

Oma valintasi.

Olisikin. Mutta kun meitä tarpeettomia ja turhia palkansaajia on valtiolla aika vähän, niin siinä saattaa jäädä muutamalta kansalaiselta rahat saamatta, jos emme tekisi töitä myös lomalla. Mutta toisaalta: eihän se ole minun asiani, jos joku ei hoida asioitaan ajoissa! Pidän tänä vuonna lomat lomana ja elokuussa kerron tuohtuneille kansalaisille, että ei se rahattomuus iso ongelma ole. Odotelkoot muutaman kuukauden ja lainatkoon rahat jostain.

Pomosi heittää sinut ap pihalle ensimmäisenä yt:sse koska olet selvästi nuoleskeleva pyrkyri. Se paistaa kilometrien päähän.

Mä en taas tajua ihmisiä joille työ on tärkeämpää kuin yksityiselämä. Mulle työ on vaan keino rahoittaa kaikkea sitä mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Me ollaan ihmisiä eikä mitään muurahaisia jotka elää vain työtä tehdäkseen ja kuolee sit pois.

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas tajua ihmisiä joille työ on tärkeämpää kuin yksityiselämä. Mulle työ on vaan keino rahoittaa kaikkea sitä mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Me ollaan ihmisiä eikä mitään muurahaisia jotka elää vain työtä tehdäkseen ja kuolee sit pois.

Näin ne työantajat haluaisivat että asiat on. Kuitenkaan en ole koskaan ollut hautajaisissa, joissa työnantaja olisi ollut itkemässä saattoväen mukana. Se kannattaa aina muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee työpostit kännykkään enkä malta olla lukematta. Vastailen ja hoidan juttuja, joita voin kotoa käsin. Minun postiini tulevat sähköiset remontti-ilmoitukset, joten mitähän ihmiset sanoisivat, jos eivät pääsisi tekemään remppojaan, kun ilmoitukset makaisivat minun postissani 4 viikkoa eivät menisi isännöitsijälle.

Myös mieheni lukee postejaan ja vastaa työpuhelimeen läpi loman. Välillä joutuu menemään ihan paikan päällekin, koska sijaista ei ole. Joskus minäkin olen joutunut jalkautumaan paikan päälle. Nykyajan työelämä.

Itsehän en vietä viikonloppuja tai pidä lomaa, sillä haluan olla 10+++ työntekijä. Öisinkin nukun vain noin 2-3 tuntia ja loput yöstä valmistelen presentaatioita ja etsin sopivia asiakkaita internetistä! Pomo kiittää, sillä hänellä on noin viiden miljoonan vuositulot ja aikaa lomailla perheensä kanssa!

Minä en ainakaan pääse omaan työsähköpostiin kuin töissä, joten en todellakaan lomalla ala hengaileen työpaikalla lukemassa postejani.😂 En vastaa edes työpuhelimeen työpäivän ulkopuolella/vapaapäivänä... ainoastaan jos työkaveri soittaa joko omasta tai työpaikan puhelimesta tai ihan päällikkö jne. soittaa. Kun molempiin luureihin on olemassa oma numeronsa, mutta siihen "yleisnumeroon" soittaessa molemmat puhelimet soivat ja jos näkyy vain vieras numero, oletan että puhelun on tarkoitus mennä ihan sinne työpaikalle, niin en vastaa kun en kuitenkaan mahdollista ongelmaa ala kotoa käsin vapaa-ajalla setvimään.

Vierailija kirjoitti:

Pomonne ei katso tuota asennetta hyvällä. Toisaalta, palstalla tuskin paljoa työtä tekeviä onkaan. Ap

Höpöhöpö. No provohan tämä aloitus on, mutta tämä käsitys on yllättävän yleinen että pomo arvoistaisi tuollaista kuramatto-asennetta. Jos työntekijä ei osaa pitää kiinni edes omasta, lailla säädetystä edustaa niin miten hän osaisi pitää kiinni mistään muustakaan ja neuvottelemaan esim. toimeksiannoista tai sopimuksista yrityksen nimiin? Selkärangaton työntekijä, joka on kaikkien pyöriteltävissä on ihan pomon painajainen: saa katsoa jatkuvasti perään, ettei ole suostunut tai luvannut mitään tyhmää firman nimiin. Uupumustakin tuollainen aiheuttaa, jos ei kykene irtaantumaan töistä ollenkaan.

Jos työnantaja ei tarjoa selkeästi etuja tai palkintoja siitä että vastaa posteihin lomalla niin miksi vaivautua?

Olalletaputus ja kehuminen ei ole riittävä palkinto eikä mitaleita voi syödä.

Kun alat antamaan periksi omista oikeuksistasi lomailla niin siitä ei loppua tule.

Kukaan ei ole kone joka on olemassa vain työtä varten.

ty

Ihan mielelläni katselen kesälomallanikin viestit ja reagoin jos on jotain tärkeää, kun vastapalvelukseksi saan 4vk kesäloman lisäksi olla vielä toisenkin 4vk mökillä 400km päässä konttorilta etätöissä. Toki joustamattomamman työnantajan kohdalla voisi työpuhelin pysyä kiinni. 

Ymmärrän kyllä niitäkin joita työ- ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen häiritsee, mutta itse olen kokenut niin, että jos joustoa löytyy molempiin suuntiin niin se on ok. Sekin tietysti auttaa asiaa, että pidän työstäni.

Itse asiassa enimmäkseen pään sisällä tehtävä työ voi olla vaarallisempaa jos niistä asioista ei pääse eroon vapaa-ajalla vaan ne jäävät jauhamaan.

Vapaa-ajalla tarvitaan sitä fyysistä tekemistä että pääsee irti työasioiden kelailuista.

Puhumattakaan istumatyön vaikutuksesta peruskunnon romuttumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas tajua ihmisiä joille työ on tärkeämpää kuin yksityiselämä. Mulle työ on vaan keino rahoittaa kaikkea sitä mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Me ollaan ihmisiä eikä mitään muurahaisia jotka elää vain työtä tehdäkseen ja kuolee sit pois.

Näin ne työantajat haluaisivat että asiat on. Kuitenkaan en ole koskaan ollut hautajaisissa, joissa työnantaja olisi ollut itkemässä saattoväen mukana. Se kannattaa aina muistaa.

Minä olen ollut, useammankin kerran.