HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen "hyvä kaveri" perui noin puolet tapaamisista viime tipassa vedoten migreeniin tai muuhun vastaavaan. Usein muutama tunti tapaamista ennen alkoi jahkailu pääseekö nyt tulemaan vai ei. Myös monet syntymäpäiväni. Tämä ei hätkähdyttänyt minua paljon silloin, (paitsi nuo synttärit kun perui noin 1 h varoitusajalla, sitä ennen sanoi tulevansa!!) koska minulla oli paljon muitakin ystäviä ja kavereita ja aina useita ihmisiä kuitenkin juhlissa tai sain pienellä varoitusajalla uutta seuraa. Myöhemmin kuitenkin, ollessani todella uuvuttavassa ja vaikeassa elämäntilanteessa, veti monet raivarit kun sanoin hänelle rehellisesti suoraan, että nyt ei pysty, olen väsynyt/uupunut, en tule baariin/yökerhoon/illanistujaisiin/milloin minnekkin. Välit meni lopulta, ymmärrystä ei löytynyt kun oli oikeasti vaikea tilanne, toisin kuin itseltä löytyi hänelle, olis syyt oikeat tai ei.

Onpas ikävän kuuloinen tilanne. :(

Täällä yksi, jonka ystävyyssuhde on pahassa jamassa, koska toisella on jatkuvasti "väsymys" tai "pää kipeä", näen kuitenkin sosiaalisesta mediasta että käy esim. taidenäyttelyissä suhteellisen usein. Ehkä pitää ottaa vihjeestä vaari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä tätä huonoista tekosyistä valittamista. Sehän tarkottaa, ettei henkilö oo teidän juhliin halunnut tulla ja yrittää olla kohtelias sen sijaan että sanoisi, ettei vähempää voisi kiinnostaa. Haluatteko muka oikeasti juhliinne ihmisiä, ketkä ei siellä halua olla?

Eri asia toki jos viime tippaan perutaan, mut jos on hyvissä ajoin jo kieltäydyttä niin en näe ongelmaa.

Kuka nyt valehtelua arvostaisi? Omalla kohdallani tekosyy oli merkki siitä, että ei sitten näköjään oltukaan ystäviä, vaikka näin luulin. Tottakai se loukkaa ja suututtaa. Onko me edes koskaan oltu ystäviä vai onko toinen vaan esittänyt kaikki nämä vuodet?

Minä ainakin arvostan näissä asioissa enemmän hienotunteista valkoista valhetta, kuin yltiörehellistä tylytystä. Jokaisen, joka on perunut juhliintulon "väsytti tänään liikaa"-tyylillä, olen pyyhkinyt ikuisesti kutsulistoiltani. Sen sijaan "sain kamalan flunssan, olen todella pahoillani että joudun perumaan näin lyhyellä varoitusajalla" olen päästänyt jatkoon.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Minä nimittäin arvostan enemmän rehellisyyttä kuin tekosyy-lässytystä jostakin flunssasta. Pahoittelu siitä, ettei pääsekään juhliin ei muuten ole tekosyy, vaan kohteliaisuutta. Ootko varma, että arvostat niitä tekosyitä vai sitä kohteliasta pahoittelua, joka siihen ehkä sisältyy?

Itsehän kysyit "Kuka nyt valehtelua arvostaisi?", kuvitellen että kaikki ovat kuten sinä. Joo minulle on ihan selvää, että kaikki eivät ole samanlaisia. Suurin osa arvostaa enemmän tekosyy-lässytystä kuin julmuuteen asti rehellisyyttä.

No tulipa taas ilmaistua itseään huonosti. En kuvittele, että kaikki ovat kuin minä. Joskus sitä vaan unohtaa, miten erilaisia ihmiset voivatkaan olla, meinaan tuo, että sä otat jatkoon mieluiten kohteliaat p skanjauhajat ja heivaat rehelliset pois. Minun korvaani kuulostaa aika surulliselta. Tai toivottavasti käsitin vain väärin mitä tarkoitit, eikä lähipiirisi koostu pelkistä teeskentelijöistä.

En minäkään raato-rehellisyyttä yli kaiken arvosta, vaan ihan vaan rehellisyyttä. Miten mahtaa olla, arvostaako suurin osa ihmisistä rehellisyyttä (siis ilman tuota raato-etuliitettäsi) vai tekosyitä?

Minulle hienotunteisuus on tärkeämpää, kuin täydellinen rehellisyys. Haluan rehellisyyttä isoissa asioissa, kuten siinä että aidosti haluaa olla ystäväni. En halua rehellisyyttä mitättömän pienissä asioissa, jotka aiheuttavat vain pahaa mieltä. Silloin toivon mieluummin kohteliasta teeskentelyä ja se kertoo minulle siitä, että haluaa ottaa toisen tunteet huomioon. Esimerkiksi se että ystävä väittää olevansa flunssassa, kun oikeasti on pahassa krapulassa, ei ole millään tavalla minulle vahingoksi. Sen sijaan jos hän väittäisi olevansa flunssassa ja menisi toisen ystävän juhliin, tai olisi ystäväni vain vaikkapa kuuluisan nimeni takia, olisi se vahingoksi.

Tämä on ketju huonoista tekosyistä, eli esim. tuollaisesta että väitetään että ollaan darrassa ja mennäänkin toisen kaverin juhliin. Kyllä jotkin tekosyyt siis sinuakin kismittävät.

Joo kyllä, haluankin nimenomaan kohteliaan tekosyyn.

"Minä ainakin arvostan näissä asioissa enemmän hienotunteista valkoista valhetta, kuin yltiörehellistä tylytystä. Jokaisen, joka on perunut juhliintulon "väsytti tänään liikaa"-tyylillä, olen pyyhkinyt ikuisesti kutsulistoiltani. Sen sijaan "sain kamalan flunssan, olen todella pahoillani että joudun perumaan näin lyhyellä varoitusajalla" olen päästänyt jatkoon."

Takaisin aiheeseen – huonoin tekosyy taisi olla juurikin väsymys, samana päivänä ilmoitettuna. Matkaa minun luokseni 1 km ja liian väsynyt edes piipahtamaan.

Et varmaan kutsunut mokomaa enää ikinä kylään? Olisipa hän vain älynnyt valehdella ja sanoa, että olisi niin hirmu mielellään tullut kylään, mutta hänen mummonsa on sairastunut ja pitää mennä sairaalaan.

Joo, en kutsunut enää ikinä. Jos olisi vain ilmoittanut ettei pääse, olisin luultavasti muuten kutsunut, mutta tällä ihmisellä niitäkin syitä oli useammin kuin on uskottavaa. Joten oli muutenkin viimeisiä mahdollisuuksia hänelle.

Miksi väsymys on epäuskottavaa? Etkö itse ikinä väsy? 

Väsyneenä jätetään välistä vain ne menot, jotka eivät ole niin tärkeitä.

Minä olen jättänyt väsymyksen takia mieleisiäkin menoja väliin. 

Minusta on epäreilua kaveria kohtaan, että menee kylään ihan puoliunessa eikä jaksa juuri kuunnella mitä toinen puhuu. Ei siitä ainakaan mitään mukavaa vierailua tule.

Itse loukkaantuisin enemmän siitä kuin perumisesta.

Jaa, minun luo kyllä saa hyvät kaverit ja muutkin tulla myös väsyneenä jos vain itse tulevat. Ei tarvitse olla yltiösosiaalinen, voidaan vain olla rauhassa. Ei ole käynyt mielessäkään loukkaantua moisesta

Mutta entäpä jos hän haluaa väsyneenä jäädä kotiinsa, siitähän tässä on kysymys.

Silloin on kohteliasta vain ilmoittaa, ettei pääsekkään paikalle. (Jos ennakoitavissa oleva tilanne, esim. tietää että tiukka viikko töissä ja tuntee itsensä.) Jos on samasta päivästä kysymys, olisi kohteliasta piipahtaa hetkonen, jos juhlista kyse. Jos aivan kuoleman väsynyt, niin kysyä voisiko mitenkään tulla huomenna onnittelemaan.

En itse juhli synttäreitäni enkä pidä niistä mitään meteliä, joten on kyllä aina hämmentävää törmätä ihmisiin, joille ne synttärit ovat kamalan tärkeä minäminäminä-juhla. Vai että pitäisi oikein poiketa erikseen onnittelemaan, jos ei pääse juhliin. Eikö tuo nyt ole jo vähän itsekeskeistä? Kuulostaa ihan joltain downton abbey -seurapiiri keikaroinnilta.

Aika surullista, että olet omaksunut tuollaisen näkymättömän "ei minua varten mitään"-roolin, mutta jos kuvittelet että muut haluavat elää yhtä ankeasti, kannattaa ehkä kaverustua vain toisten ankeuttajien kanssa.

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Minä olen ainakin käynyt ystäviä erikseen onnittelemassa, jos on pyöreän vuoden juhlat jääneet välistä. Luulin että ihan tavallinen käytäntö.

Yleinen tapa, jos esim. kysyn: "Hei mentäisiinkö lähiaikoina kahville?" Jos vastaus on vain kieltävä, varsinkin jos jatkuvasti on näin, voi päätellä että ehkä ei kahvittelu kiinnosta laisinkaan ja on kohteliasta lopettaa tällaisen ihmisen ahdistelu. Jos vastaus on "Nyt en pääse, mutta mennäänkö ensi kuun puolella, kun minulla on enemmän aikaa?" -tyylinen niin hän ei aidosti pääse paikalle ja haluaa nähdä.

Huonoja tekosyitä on nähty. Esim. joku koiran ulkoilutus (ei sitä nyt koko iltaa ulkoiluteta – eihän?). Mutta juttu on enemmänkin se, tuleeko vastaehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Minä olen ainakin käynyt ystäviä erikseen onnittelemassa, jos on pyöreän vuoden juhlat jääneet välistä. Luulin että ihan tavallinen käytäntö.

Ei mikään pakollinen käytäntö, mutta kohtelias tapa. Toinen vaihtoehto on lähettää kortti, jos asuu kauempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Minä olen ainakin käynyt ystäviä erikseen onnittelemassa, jos on pyöreän vuoden juhlat jääneet välistä. Luulin että ihan tavallinen käytäntö.

Heh. Mietinkin, että nyt on kyllä ehkä itseäni vanhemmista ihmisistä kyse. Onko tää oikeesti normaali käytäntö nykypäivänä? Minkä ikäpolven väki tätä tekee ja missä päin Suomea? Olen varmaan liian nuori ja kaupunkilainen, kun kuulostaa joltakin maaseudun herrasväen touhulta 1800-luvulla.

Pyysin ystävää avuksi muuttoon. Kyse ihmisestä, joka sanoi että olen hänen paras ystävänsä. 

Ystävä kohteliaasti ilmoitti, että hän on matkoilla silloin. Ei mitään, sain kyllä toisen kaverin avuksi. 

Muuttopäivän jälkeen katsoin Facebookia ja ystävällä oli päivitys, miten ihanaa oli pitää kerrankin oikein vapaapäivä eikä ollut mitään menoa, hän oli maalannut taulun jne. 

Olin monttu auki, miksi hän valehteli matkasta ja vielä ilmeisesti unohti koko asian.

Tietysti olisi epäkohteliasta sanoa, että en halua tulla muuttoavuksi. Mutta olisi sitten muistanut sen valheen. 

Tosin olisin kyllä nähnyt somesta, jos hän olisi ollut oikeasti matkoilla, koska tämä tyyppi postaa kaiken päivästään, aterioista auringonlaskukuviin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Minä olen ainakin käynyt ystäviä erikseen onnittelemassa, jos on pyöreän vuoden juhlat jääneet välistä. Luulin että ihan tavallinen käytäntö.

Heh. Mietinkin, että nyt on kyllä ehkä itseäni vanhemmista ihmisistä kyse. Onko tää oikeesti normaali käytäntö nykypäivänä? Minkä ikäpolven väki tätä tekee ja missä päin Suomea? Olen varmaan liian nuori ja kaupunkilainen, kun kuulostaa joltakin maaseudun herrasväen touhulta 1800-luvulla.

Olen 30-vuotias helsinkiläinen ja teen tätä. Tosin kortin lähetän yleensä vain vanhemmalle sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Minä olen ainakin käynyt ystäviä erikseen onnittelemassa, jos on pyöreän vuoden juhlat jääneet välistä. Luulin että ihan tavallinen käytäntö.

Heh. Mietinkin, että nyt on kyllä ehkä itseäni vanhemmista ihmisistä kyse. Onko tää oikeesti normaali käytäntö nykypäivänä? Minkä ikäpolven väki tätä tekee ja missä päin Suomea? Olen varmaan liian nuori ja kaupunkilainen, kun kuulostaa joltakin maaseudun herrasväen touhulta 1800-luvulla.

Olen 30-vuotias helsinkiläinen ja teen tätä. Tosin kortin lähetän yleensä vain vanhemmalle sukupolvelle.

30-vuotias turkulainen täällä kyselee enkä ole ikinä ennen törmännyt tällaiseen käytäntöön. Siis ihanko ikätovereitasi poikkeat erikseen onnittelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Minä olen ainakin käynyt ystäviä erikseen onnittelemassa, jos on pyöreän vuoden juhlat jääneet välistä. Luulin että ihan tavallinen käytäntö.

Heh. Mietinkin, että nyt on kyllä ehkä itseäni vanhemmista ihmisistä kyse. Onko tää oikeesti normaali käytäntö nykypäivänä? Minkä ikäpolven väki tätä tekee ja missä päin Suomea? Olen varmaan liian nuori ja kaupunkilainen, kun kuulostaa joltakin maaseudun herrasväen touhulta 1800-luvulla.

Näin suoraan sanottuna, luulen että kyse on enemmänkin kasvatuksesta ja jossain määrin "yhteiskuntaluokasta". Varmaan vanhempi väki silti harrastaa enemmän. Lähetän esim. sedilleni tai tädeilleni pienen lahjan, jos en pääse juhlimaan pyöreitä heidän kanssaan. Myös kaikista lähimmille ystäville annan pienen lahjan joka tapauksessa. Jos en pääse ystävän juhliin, kysyn vähintään että voinko tarjota hänen juhliensa kunniaksi oluen/kahvin/lounaan. Jos kyse tuttavasta tai ei-niin-läheisestä kaverista, teen tämän vain jos satumme luotevasti muuten tapaamaan lähiaikoina. Sama, jos en pääse esim. näyttelyn avajaisiin. "Hei juhlitaanko näyttelyäsi! Minä tarjoan seuraavat."-tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Minä olen ainakin käynyt ystäviä erikseen onnittelemassa, jos on pyöreän vuoden juhlat jääneet välistä. Luulin että ihan tavallinen käytäntö.

Heh. Mietinkin, että nyt on kyllä ehkä itseäni vanhemmista ihmisistä kyse. Onko tää oikeesti normaali käytäntö nykypäivänä? Minkä ikäpolven väki tätä tekee ja missä päin Suomea? Olen varmaan liian nuori ja kaupunkilainen, kun kuulostaa joltakin maaseudun herrasväen touhulta 1800-luvulla.

Olen 30-vuotias helsinkiläinen ja teen tätä. Tosin kortin lähetän yleensä vain vanhemmalle sukupolvelle.

30-vuotias turkulainen täällä kyselee enkä ole ikinä ennen törmännyt tällaiseen käytäntöön. Siis ihanko ikätovereitasi poikkeat erikseen onnittelemaan?

Kyllä, siis jos kyse on ystävästä.

Vierailija kirjoitti:

Pyysin ystävää avuksi muuttoon. Kyse ihmisestä, joka sanoi että olen hänen paras ystävänsä. 

Ystävä kohteliaasti ilmoitti, että hän on matkoilla silloin. Ei mitään, sain kyllä toisen kaverin avuksi. 

Muuttopäivän jälkeen katsoin Facebookia ja ystävällä oli päivitys, miten ihanaa oli pitää kerrankin oikein vapaapäivä eikä ollut mitään menoa, hän oli maalannut taulun jne. 

Olin monttu auki, miksi hän valehteli matkasta ja vielä ilmeisesti unohti koko asian.

Tietysti olisi epäkohteliasta sanoa, että en halua tulla muuttoavuksi. Mutta olisi sitten muistanut sen valheen. 

Tosin olisin kyllä nähnyt somesta, jos hän olisi ollut oikeasti matkoilla, koska tämä tyyppi postaa kaiken päivästään, aterioista auringonlaskukuviin. 

Auts!

Mulla käynyt joskus niin, että kiireiset kaverit, joiden kanssa ollut vaikea sopia mitään, olen bongannut KESKENÄÄN somesta jonkun heidän mökillään juhlimassa. :D Ei siis ollut mistään parhaista kavereista kyse, mutta tuli selväksi etten kuulu ydinporukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minua oikeastaan haittaa mitkään huonot tekosyyt. Mielelläni hyväksyn huononkin selityksen, koska jos henkilö ei ole tulossa, ymmärrän, että hänen täytyy säilyttää kasvonsa jollain tavalla. Jos hän ei halua kertoa todellista syytä, sitten pitää kuitenkin kieltäytyä jollain tavalla. Minulle riittää mikä tahansa syy.

Tekosyillä selittely on kiertoilmaus pitkän kaavan mukaan sille, ettei henkilöä voisi vähempää kiinnostaa toisen kutsuille lähtö. Pitäköön tunkkinsa, eikä tartte jatkossakaan tulla mihinkään juhliin yms. ja muutenkaan ei tarvi olla enää missään tekemisissä. Ihminen on todellisen puolensa näyttänyt, joten jääkööt lopullisesti pois kelkasta.

Itse en ole selittelevien ääliöiden kanssa missään tekemisissä, joten elämä on siltä osin mukavempaa.

Vaikutat aika ikävältä tyypiltä, sori vaan.

Jos olet muutenkin noin tyly, niin ei ihme etteivät ihmiset halua tulla juhliisi. 

👏 Hienosti vedetty johtopäätös, joka meni sulta nyt ihan metsään.

En ole tyly, ja viimeaikoina on ihmiset tulleet juhliini, kun kerran on kutsuttu ja asioista sovittu. Mutta takavuosina, kun olin väärien ihmisten seurassa, jätettiin tulematta, eikä edes selitelty. Tehtiin kerrankin oikein porukalla oharit. No, enpä ole kohta 20 vuoteen ollut heidän kanssa missään tekemisissä. Karistin entisen kotikylän tomut jaloistani jo 2008 ja olen löytänyt ympärilleni parempaa seuraa. Kun jostain jotain sovitaan, niin se myös pitää eikä lähdetä vetämään kaikkea täydeksi pelleilyksi. Nykyään pystyn jopa luottamaan ihmisiin. Toista oli ennen, siellä entisessä kotikylässä.

Sanoin nyt vaan suoraan, niin kuin asia on. Jos ihminen on tosiaan niin pelkurimainen luonteeltaan, ettei kykene suoraan ja rehellisesti sanomaan, vaan alkaa selittelemään, kiertelee, kaartelee ja kiemurtelemaan, niin semmoinen saa kyllä kuviosta pois jäädäkin. Se on silloin epärehellinen kaikesta muustakin, joten sitä ei tiedä, miten vittumaisesti vielä tulee selkään puukottamaan. Olen tämän oppinut vanhoista virheistäni. Ihmisten kanssa ei pidä olla liian sinisilmäinen, jolla menee kaikki selitykset, tuhannen ja yhden yön sadut läpi. Seura kannattaa valita fiksusti.

Päättelit mun olevan ikävä tyyppi. Voi kun en osaa olla edes puoliksi niin ikävä tyyppi kuin mitä mulle on oltu ikäviä silloin joskus. En, vaikka kuinka yrittäisin. Mutta miksi pitäisikään? ☺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Minä olen ainakin käynyt ystäviä erikseen onnittelemassa, jos on pyöreän vuoden juhlat jääneet välistä. Luulin että ihan tavallinen käytäntö.

Heh. Mietinkin, että nyt on kyllä ehkä itseäni vanhemmista ihmisistä kyse. Onko tää oikeesti normaali käytäntö nykypäivänä? Minkä ikäpolven väki tätä tekee ja missä päin Suomea? Olen varmaan liian nuori ja kaupunkilainen, kun kuulostaa joltakin maaseudun herrasväen touhulta 1800-luvulla.

Näin suoraan sanottuna, luulen että kyse on enemmänkin kasvatuksesta ja jossain määrin "yhteiskuntaluokasta". Varmaan vanhempi väki silti harrastaa enemmän. Lähetän esim. sedilleni tai tädeilleni pienen lahjan, jos en pääse juhlimaan pyöreitä heidän kanssaan. Myös kaikista lähimmille ystäville annan pienen lahjan joka tapauksessa. Jos en pääse ystävän juhliin, kysyn vähintään että voinko tarjota hänen juhliensa kunniaksi oluen/kahvin/lounaan. Jos kyse tuttavasta tai ei-niin-läheisestä kaverista, teen tämän vain jos satumme luotevasti muuten tapaamaan lähiaikoina. Sama, jos en pääse esim. näyttelyn avajaisiin. "Hei juhlitaanko näyttelyäsi! Minä tarjoan seuraavat."-tyyliin.

No seuraavaksi olisinkin arvellut, että tämä on joku "paremman väen" juttu. Se selittääkin paljon tästä kirjoittajasta, joka harmistui kun väsynyt ystävä perui synttärijuhliin tulonsa viime tingassa.

Kiitos kutsusta. Valitettavasti ajankohta ei sovi.

Kiitos kutsusta. Valitettavasti en pääse tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minua oikeastaan haittaa mitkään huonot tekosyyt. Mielelläni hyväksyn huononkin selityksen, koska jos henkilö ei ole tulossa, ymmärrän, että hänen täytyy säilyttää kasvonsa jollain tavalla. Jos hän ei halua kertoa todellista syytä, sitten pitää kuitenkin kieltäytyä jollain tavalla. Minulle riittää mikä tahansa syy.

Tekosyillä selittely on kiertoilmaus pitkän kaavan mukaan sille, ettei henkilöä voisi vähempää kiinnostaa toisen kutsuille lähtö. Pitäköön tunkkinsa, eikä tartte jatkossakaan tulla mihinkään juhliin yms. ja muutenkaan ei tarvi olla enää missään tekemisissä. Ihminen on todellisen puolensa näyttänyt, joten jääkööt lopullisesti pois kelkasta.

Itse en ole selittelevien ääliöiden kanssa missään tekemisissä, joten elämä on siltä osin mukavempaa.

Voihan siinä olla joku oikea syy taustalla, jota ei vain kehtaa sanoa. Kuten tässäkin ketjussa on tullut esille, esim. puoliso alkaa ryypätä juhlissa ja siitä aukeaa putki. 

Ei se välttämättä ole aina sitä, ettei haluaisi tulla. 

Niin, kyllä. Voihan se jonkun kohdalla vähän noinkin olla, mutta monesti se ei ole noin. Tarinoita on enemmän kuin on kertojia. ☺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Minä olen ainakin käynyt ystäviä erikseen onnittelemassa, jos on pyöreän vuoden juhlat jääneet välistä. Luulin että ihan tavallinen käytäntö.

Heh. Mietinkin, että nyt on kyllä ehkä itseäni vanhemmista ihmisistä kyse. Onko tää oikeesti normaali käytäntö nykypäivänä? Minkä ikäpolven väki tätä tekee ja missä päin Suomea? Olen varmaan liian nuori ja kaupunkilainen, kun kuulostaa joltakin maaseudun herrasväen touhulta 1800-luvulla.

Olen myös kaupunkilainen ja en kovin vanha, mutta piipahtelen ystävien luona silloin tällöin. Ja jos ystävällä on vasta ollut syntymäpäiväjuhlat tai muu vastaava tilaisuus, niin yleensä onnittelen samalla. Mikä tässä on erikoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minusta synttäreitä saa juhlia ja se on ihan normaalia, ei siinä mitään. Mutta joku erikseen onnittelemaan piipahtaminen? Oikeasti?

Minä olen ainakin käynyt ystäviä erikseen onnittelemassa, jos on pyöreän vuoden juhlat jääneet välistä. Luulin että ihan tavallinen käytäntö.

Heh. Mietinkin, että nyt on kyllä ehkä itseäni vanhemmista ihmisistä kyse. Onko tää oikeesti normaali käytäntö nykypäivänä? Minkä ikäpolven väki tätä tekee ja missä päin Suomea? Olen varmaan liian nuori ja kaupunkilainen, kun kuulostaa joltakin maaseudun herrasväen touhulta 1800-luvulla.

Näin suoraan sanottuna, luulen että kyse on enemmänkin kasvatuksesta ja jossain määrin "yhteiskuntaluokasta". Varmaan vanhempi väki silti harrastaa enemmän. Lähetän esim. sedilleni tai tädeilleni pienen lahjan, jos en pääse juhlimaan pyöreitä heidän kanssaan. Myös kaikista lähimmille ystäville annan pienen lahjan joka tapauksessa. Jos en pääse ystävän juhliin, kysyn vähintään että voinko tarjota hänen juhliensa kunniaksi oluen/kahvin/lounaan. Jos kyse tuttavasta tai ei-niin-läheisestä kaverista, teen tämän vain jos satumme luotevasti muuten tapaamaan lähiaikoina. Sama, jos en pääse esim. näyttelyn avajaisiin. "Hei juhlitaanko näyttelyäsi! Minä tarjoan seuraavat."-tyyliin.

No seuraavaksi olisinkin arvellut, että tämä on joku "paremman väen" juttu. Se selittääkin paljon tästä kirjoittajasta, joka harmistui kun väsynyt ystävä perui synttärijuhliin tulonsa viime tingassa.

En ole mitenkään parempaa väkeä (tietääkseni) ja harrastan myös tuota. Olen toki saanut muutenkin harvinaisen hyvän kasvatuksen. Siis oikeasti olen, en sano tätä leuhkiakseni. :D Meillä on ollut aina hyvin tärkeää kaikenlaiset kauniit käytöstavat. Vanhemmat duunariperheistä, muttei se tarkoita huonoja tapoja. Olen nähnyt niin huonokäytöksistä "parempaa väkeä", kuin todella hyväkäytöksistä asunnotonta "puliukkoa".