Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihastun aina miehiin, joista käy sitten ilmi, että ovat masentuneita? Argh
31.05.2017 |
Olen jo nelikymppinen nainen, ja elämään on mahtunut useampi pitkä parisuhde, avioliittokin. Ja muutama lyhyt seurustelu noiden pitkien lisäksi. Seuraa on siis aina riittänyt, ollut kai tungokseksikin asti joskus. Mutta mikä ihme siinä on, että kohtaloni on masentuneet ja ahdistuneet miehet?? Vedänkö minä heitä puoleeni, vai vetävätkö he minua puoleensa?
Tietystikään suhteen alussa he eivät ole masentuneita, vaan ihastuneita minuun ja iloisia ja energisiä. Sitten jossain vaiheessa tulee ilmi, että heillä on masennusta ollut joskus, tai joku ahdistushäiriö. Siis ennen minun tapaamista. No ok, yritän ymmärtää, että eihän se haittaa, kun on jo parantunut, kaikillahan voi jotain sairauksia joskus olla... Suhde jatkuu ja syvenee, ja jossain vaiheessa se masennus sitten tulee takaisin. Tai ehkä se ei ollut koskaan parantunutkaan, vaan ihastuksen tunne vaan sai hetkellisesti iloisen olon miehelle? Jokainen pitkä suhteeni on ollut tällainen. Osa miehistä on kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen suostunut tunnustamaan, että on käynyt terapiassa ja syönyt masennuslääkkeitä, osa taas on "hoitanut" masennustaan vain pakenemalla tunteitaan työhön tms.
En enää jaksa näitä masentuneita miehiä. Miksi, oi miksi, minä aina sekaannun heihin??? Kun vieläpä yritän sitä tietoisesti välttää ja kysellä tutustuessa, että onko joskus ollut jotain alavireyttä, niin ei, hehän valehtelevat suhteen alussa, että elämänsä on ollut ihan ilon ja onnen liitoa vain!
Kommentit (41)
Mulla on kaveri joka on samanlainen ja syy miksi hän aina ihastuu näihin miehiin on se että masentuneet yleensä ovat syvällisempiä ja helposti antaa "ei niinkuin muut" -kuvan itsestään. Sitten se masennus tietenkin hälvenee ihastuksen ensihuumassa ja tulee takaisin kun se huuma lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaveri joka on samanlainen ja syy miksi hän aina ihastuu näihin miehiin on se että masentuneet yleensä ovat syvällisempiä ja helposti antaa "ei niinkuin muut" -kuvan itsestään. Sitten se masennus tietenkin hälvenee ihastuksen ensihuumassa ja tulee takaisin kun se huuma lähtee.
Tuossahan voisi minunkin kohdalla olla jotain perää.. Ihastun nimittäin miehessä tiettyyn syvällisyyteen, tai sellaiseen pohdiskelevaisuuteen. Ap.
Älykkäillä ihmisillä monesti mt-ongelmia ja itseäni se älykkyys juuri kiehtoo. Nykyinen mieheni ja lasteni isä on joskus vuosia ennen suhdettamme ollut suljetulla. Sinkkuna tapailin paria miestä joilla masennustaustaa. Raskastahan se on. Nykyinen mieheni on taas hiljalleen kohti lipumassa masennusta..
Mulla on aivan sama. 3 viimeisintä ollut masentuneita ja heidän on vaikea myös hoitaa elämäänsä eivätkä oikeastaan halua tavata kavereitakaan tms. Välillä tuntuu että teen heistä sellaisia..
Mä kun rakastan huumoria ja rempseää asennetta elämään. :(
Syy miksi en enää millään jaksaisi masentuneita miehiä on se, että kerta toisensa jälkeen löydän itseni tilanteesta, että jokainen mies vuorollaan vetäytyy ilmeettömyyteen, makaa vain kaikki päivät sängyssä, siis viikkotolkulla, huokailee ja selittää että ahdistaa ja väsyttää, on kiukkuinen ja ärtynyt ja kaikki on "pask*a". Sellainen lievä masennus, jota mies alkaisi hoitaa kunnolla, olisi kai ok, mutta kun jokainen pitkä suhteeni päätyy siihen, että mies makaa vain sängyssä huokaillen ja on kuin varjo itsestään. Ja ei, syy ei ole minussa, vaan sitten vasta kun tilanne on päässyt tuohon sängyssämakaamisvaiheeseen niin tulee se tunnustus, että tällaista on elämä ollut jo ennen kuin tapasimme :( . Normaalielämästä ei tule mitään, koska miehet ei masennukseltaan jaksa mitään eikä oikein kiinnosta mikään.
Osaako joku neuvoa, miten voisit suojella itseäni tällaisilta miehiltä?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aivan sama. 3 viimeisintä ollut masentuneita ja heidän on vaikea myös hoitaa elämäänsä eivätkä oikeastaan halua tavata kavereitakaan tms. Välillä tuntuu että teen heistä sellaisia..
Mä kun rakastan huumoria ja rempseää asennetta elämään. :(
Minäkin olen miettinyt joskus, että teenkö miehistä sellaisia, että he vain makaavat ja ovat masentuneita. Mutta kun minä, kuten sinäkin, rakastan huumoria, asioille nauramista, olen aika rohkea ja rempseä ja jämäkkä.. Kannustan miehiä, ja kehun, enkä valita itse oikein mistään enkä muutenkaan pyörittele mitään negatiivista. En tiedä mitä teen väärin, vai teenkö mitään?
Tuttu kuvio. Oikeastaan olen seurustellut lähes koko elämäni, sellaisten kanssa jotka ovat vähintään välillä kärsineet masennuksesta. Olen itsekin tunnistanut tämän, että syvälliset miehet vetoavat minuun. Siihen asti, että toisessa nousee esiin voivottelu-aspekti masennuksen syventyessä, ja tämä saa minut yleensä hetimiten ärsyyntymään. Siihenpä ne suhteet ovat sitten loppuneetkin, en halua äidiksi kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa miesten maailmaan. Masennus on naisilla paljon, paljon yleisempää kuin miehillä, joten tuo sinun skenaariosikin on miehille hyvin, hyvin tuttu tilanne. Jokaista ap:n kaltaista naista kohtaan on varmaan 10 samassa tilanteessa olevaa miestä. Mutta miehet eivät tästä tilanteesta itke ja syyllistä noita masentuneita naisia, kuten ap tekee. Tuo syyllistäminen taitaa olla naisille tyypillisempi ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa miesten maailmaan. Masennus on naisilla paljon, paljon yleisempää kuin miehillä, joten tuo sinun skenaariosikin on miehille hyvin, hyvin tuttu tilanne. Jokaista ap:n kaltaista naista kohtaan on varmaan 10 samassa tilanteessa olevaa miestä. Mutta miehet eivät tästä tilanteesta itke ja syyllistä noita masentuneita naisia, kuten ap tekee. Tuo syyllistäminen taitaa olla naisille tyypillisempi ominaisuus.
Syyllistinkö minä? Millä tavalla?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on jotain puoli miljoonaa psyykenlääkkeitä syövää, joten helposti törmää sellaiseen.
Selvitä heti alkuun jotenkin miehen työhistoria tai sen puuttuminen. Ei tuollainen sänkyyn jäävä masentuja voi olla normaalin työhistorian omaava.
Herkkyys, pohdiskelevuus, tietty tunteellisuus, joka ei ihastumisvaiheessa näyttäydy synkkämielisyytenä. Tuttua, on vedonnut minuunkin, ja samoja piirteitä on myös itsessäni. Menin kuitenkin naimisiin älykkään mutta käytännöllisen insinöörityypin kanssa. Onneksi, hän tasapainottaa minun masennustaipumustani. Ajoittain kyllä vähän raskasta hänelle, mutta olen kyllä oppinut häneltä paljon ja alavireisyyteni pysyy aisoissa (yhdessä 15v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jotain puoli miljoonaa psyykenlääkkeitä syövää, joten helposti törmää sellaiseen.
Selvitä heti alkuun jotenkin miehen työhistoria tai sen puuttuminen. Ei tuollainen sänkyyn jäävä masentuja voi olla normaalin työhistorian omaava.
Nämä miehet siis ovat käyneet töissä, ja osa on ollut työnarkomaanikin. Mutta kaikki muu aika on mennyt sitten sängyssä maatessa, sen masennuksen iskiessä. Suoraan töistä sänkyyn klo 16.. sitten ehkä vessaan.. ja sitten aamulla takaisin töihin. Työt ovat priorisoineet, kaikki muu on sitten jäänyt. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa miesten maailmaan. Masennus on naisilla paljon, paljon yleisempää kuin miehillä, joten tuo sinun skenaariosikin on miehille hyvin, hyvin tuttu tilanne. Jokaista ap:n kaltaista naista kohtaan on varmaan 10 samassa tilanteessa olevaa miestä. Mutta miehet eivät tästä tilanteesta itke ja syyllistä noita masentuneita naisia, kuten ap tekee. Tuo syyllistäminen taitaa olla naisille tyypillisempi ominaisuus.
Syyllistinkö minä? Millä tavalla?
Ap.
"hehän valehtelevat..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa miesten maailmaan. Masennus on naisilla paljon, paljon yleisempää kuin miehillä, joten tuo sinun skenaariosikin on miehille hyvin, hyvin tuttu tilanne. Jokaista ap:n kaltaista naista kohtaan on varmaan 10 samassa tilanteessa olevaa miestä. Mutta miehet eivät tästä tilanteesta itke ja syyllistä noita masentuneita naisia, kuten ap tekee. Tuo syyllistäminen taitaa olla naisille tyypillisempi ominaisuus.
Syyllistinkö minä? Millä tavalla?
Ap.
"hehän valehtelevat..."
No mutta valehteluahan se on ollut. Olen kysynyt seurustelun alussa suoraan, että oletko ollut joskus masentunut, ja on sanonut että "ei, en ole". Ja sitten vuosi myöhemmin on tunnustanut, että on ollut diagnosoitu masennus useamman kerran aiemmin. En minä tarkoita "syyllistää" vaan totesin vain, että kysyn suoraan, ja minulle kerrotaan ihan paikkaansa pitämätön kuva todellisuudesta. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa miesten maailmaan. Masennus on naisilla paljon, paljon yleisempää kuin miehillä, joten tuo sinun skenaariosikin on miehille hyvin, hyvin tuttu tilanne. Jokaista ap:n kaltaista naista kohtaan on varmaan 10 samassa tilanteessa olevaa miestä. Mutta miehet eivät tästä tilanteesta itke ja syyllistä noita masentuneita naisia, kuten ap tekee. Tuo syyllistäminen taitaa olla naisille tyypillisempi ominaisuus.
Äläpä puhu paskaa. Kumpi sukupuoli se keikkuu sielä itsemurhatilastojen kärjessä? Aivan. Miehet ei vielä yleensä edes hae apua ongelmiinsa eli ovat vielä raskaampia naiselle kun toisin päin. Lisäksi ap ei syyllistänyt mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi en enää millään jaksaisi masentuneita miehiä on se, että kerta toisensa jälkeen löydän itseni tilanteesta, että jokainen mies vuorollaan vetäytyy ilmeettömyyteen, makaa vain kaikki päivät sängyssä, siis viikkotolkulla, huokailee ja selittää että ahdistaa ja väsyttää, on kiukkuinen ja ärtynyt ja kaikki on "pask*a". Sellainen lievä masennus, jota mies alkaisi hoitaa kunnolla, olisi kai ok, mutta kun jokainen pitkä suhteeni päätyy siihen, että mies makaa vain sängyssä huokaillen ja on kuin varjo itsestään. Ja ei, syy ei ole minussa, vaan sitten vasta kun tilanne on päässyt tuohon sängyssämakaamisvaiheeseen niin tulee se tunnustus, että tällaista on elämä ollut jo ennen kuin tapasimme :( . Normaalielämästä ei tule mitään, koska miehet ei masennukseltaan jaksa mitään eikä oikein kiinnosta mikään.
Osaako joku neuvoa, miten voisit suojella itseäni tällaisilta miehiltä?
Ap.
Ainoa keino suojautua tuolta on vaihtaa miesmakua ja etsiä täysin erilaista miestä kun aikaisemmin olet etsinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa miesten maailmaan. Masennus on naisilla paljon, paljon yleisempää kuin miehillä, joten tuo sinun skenaariosikin on miehille hyvin, hyvin tuttu tilanne. Jokaista ap:n kaltaista naista kohtaan on varmaan 10 samassa tilanteessa olevaa miestä. Mutta miehet eivät tästä tilanteesta itke ja syyllistä noita masentuneita naisia, kuten ap tekee. Tuo syyllistäminen taitaa olla naisille tyypillisempi ominaisuus.
Syyllistinkö minä? Millä tavalla?
Ap.
"hehän valehtelevat..."
No mutta valehteluahan se on ollut. Olen kysynyt seurustelun alussa suoraan, että oletko ollut joskus masentunut, ja on sanonut että "ei, en ole". Ja sitten vuosi myöhemmin on tunnustanut, että on ollut diagnosoitu masennus useamman kerran aiemmin. En minä tarkoita "syyllistää" vaan totesin vain, että kysyn suoraan, ja minulle kerrotaan ihan paikkaansa pitämätön kuva todellisuudesta. Ap.
Niinpä niin. Täällä netissähän sä voit väittää mitä tahansa, mutta fakta on se, että sinä syyllistit noita masentuneita miehiä siitä, että sinä olet tuohon tilanteeseen kerta toisensa jälkeen ajautunut. Tätä on syyllistäminen, ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa miesten maailmaan. Masennus on naisilla paljon, paljon yleisempää kuin miehillä, joten tuo sinun skenaariosikin on miehille hyvin, hyvin tuttu tilanne. Jokaista ap:n kaltaista naista kohtaan on varmaan 10 samassa tilanteessa olevaa miestä. Mutta miehet eivät tästä tilanteesta itke ja syyllistä noita masentuneita naisia, kuten ap tekee. Tuo syyllistäminen taitaa olla naisille tyypillisempi ominaisuus.
Äläpä puhu paskaa. Kumpi sukupuoli se keikkuu sielä itsemurhatilastojen kärjessä? Aivan. Miehet ei vielä yleensä edes hae apua ongelmiinsa eli ovat vielä raskaampia naiselle kun toisin päin. Lisäksi ap ei syyllistänyt mitenkään.
Miehet ovat itsemurhatilastojen kärjessä, koska heidän käyttämänsä metodit ovat tehokkaampia. Itsemurhayrityksissä naiset ovat edellä. Ja muutenkin sinulla menee nyt mittasuhteet ihan sekaisin - itsemurhat lasketaan sadoissa, masentuneet sadoissa tuhansissa. Lisäksi selitin jo miten ap syyllisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa miesten maailmaan. Masennus on naisilla paljon, paljon yleisempää kuin miehillä, joten tuo sinun skenaariosikin on miehille hyvin, hyvin tuttu tilanne. Jokaista ap:n kaltaista naista kohtaan on varmaan 10 samassa tilanteessa olevaa miestä. Mutta miehet eivät tästä tilanteesta itke ja syyllistä noita masentuneita naisia, kuten ap tekee. Tuo syyllistäminen taitaa olla naisille tyypillisempi ominaisuus.
Syyllistinkö minä? Millä tavalla?
Ap.
"hehän valehtelevat..."
No mutta valehteluahan se on ollut. Olen kysynyt seurustelun alussa suoraan, että oletko ollut joskus masentunut, ja on sanonut että "ei, en ole". Ja sitten vuosi myöhemmin on tunnustanut, että on ollut diagnosoitu masennus useamman kerran aiemmin. En minä tarkoita "syyllistää" vaan totesin vain, että kysyn suoraan, ja minulle kerrotaan ihan paikkaansa pitämätön kuva todellisuudesta. Ap.
Niinpä niin. Täällä netissähän sä voit väittää mitä tahansa, mutta fakta on se, että sinä syyllistit noita masentuneita miehiä siitä, että sinä olet tuohon tilanteeseen kerta toisensa jälkeen ajautunut. Tätä on syyllistäminen, ymmärrätkö?
Miten tiedät että se on fakta kun et ole ap:n elämässä ja parisuhteissa ollut mukana? Toisekseen ap ei syyllistänyt siitäkään että on ajautunut tuohon tilanteeseen vaan tässä juuri kysyy neuvoa miten asioita muuttaa itse että näin ei taas käy. Mene sinä katsomaan pornoa tai jotain sen sijaan että itse täällä syyllistät ihmisiä asioista mitä eivät ole tehneet ja luet rivien välistä asioita joita sielä ei ole.
Tarkoitus oli siis tulla tänne kysymään, että onko kukaan muu samaan taipuvainen kuin minä? Ja osannut selittää itselleen että miksi haksahtaa masentuvaisiin miehiin? Tai osaisiko joku sanoa tähän aiheeseen vaikka sivusta muuten jotain viisasta? Ap.