Olen tarkka siitä ettei lapseni syö liikaa makeaa mutta itse herkuttelen salassa lähes päivittäin. Muita?
Kommentit (8)
Aika hoitaa ongelman. Kun lapsi kasvaa, joutuu antamaan sillekin herkkuja, koska salahommat paljastuvat.
Nimim. Been there.
Tästä tuli mieleen eräs tapaus joka sattui tänään kaupassa: Äiti ja lapsi kävelivät limpparihyllyn ohi ja lapsi kysyi voiko saada cokista.. Ei kuulemma voi kun siinä on niin paljon sokeria eikä ole terveellistä! Seuraavaksi törmäsin tähän samaan äitiin kun hän lappasi kärryynsä itselleen jotain mansikkasiidereitä ja lonkeroita! Niissähän ei onneksi ole yhtään sokeria.. :D
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen eräs tapaus joka sattui tänään kaupassa: Äiti ja lapsi kävelivät limpparihyllyn ohi ja lapsi kysyi voiko saada cokista.. Ei kuulemma voi kun siinä on niin paljon sokeria eikä ole terveellistä! Seuraavaksi törmäsin tähän samaan äitiin kun hän lappasi kärryynsä itselleen jotain mansikkasiidereitä ja lonkeroita! Niissähän ei onneksi ole yhtään sokeria.. :D
Voisin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen. Meillä ei lapsi saa juoda cokista kofeiinin takia, mutta en välttämättä jaksaisi alkaa sitä kesken kauppareissun sen syvällisemmin selittämään.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen eräs tapaus joka sattui tänään kaupassa: Äiti ja lapsi kävelivät limpparihyllyn ohi ja lapsi kysyi voiko saada cokista.. Ei kuulemma voi kun siinä on niin paljon sokeria eikä ole terveellistä! Seuraavaksi törmäsin tähän samaan äitiin kun hän lappasi kärryynsä itselleen jotain mansikkasiidereitä ja lonkeroita! Niissähän ei onneksi ole yhtään sokeria.. :D
Jos ne oli iskälle joka ei kehdannut ostaa kun ei oo kauheen miehekästä
En aivan. Lapsi saa joka päivä hieman karkkia halutessaan. Meillä ei pidetä karkkipäivää koska muuten sitä sitten ajattelee koko viikon ja sit vetää sokeriöverit. Oma lapsi osaa nyt säännöstellä. Toivoin että olis tehty samalla tavalla mun kohdalla kun olin pieni. Itse kyllä syön niin paljon kun haluan ja lapselle on riittänyt selitys että aikuisilla on eri säännöt.
Minä. Mulla taitaa olla syömishäiriö. Annan lapsellekin vähän herkkuja usein, jälkiruokaa esim. Mutta itse yksin ollessani syön vaikka mitä. En osaa olla syömättä enkä niin välitä huolehtia itsestäni. Se ei sulje pois sitä, että haluan lapselleni hyvän ja terveen elämän, kaikkea parasta ja herkkujakin kohtuudella. Lapsella se näyttää toimivan hyvin. Pystyispä itse samaan.
Niin ja sitten lopulta lapsi päätyy tekemään samaa kuin äitinsä.