Kertokaa tarinoita k-päisistä naapureista!

Alakerrassa ylilautajonne; nukkuu päivät hilluu yöt, nauhoittaa aikansa kuluksi naapureiden elämän ääniä (siksi en viitsi oleilla parvekkeella) paskamazda vm kivi ja kirves saavuttaa parkkiksella ja käyntiääni kuuluu kilometrin päähän. Täysi k..pä jätkä.

Siivoton. Autonromu,vene vuoden ympäri,kaikenlaista purkkia ja purnukkaa lojuu pitkin pihaa. Olkoon kämppä sisältä vaikka minkälainen kaatopaikka ,mutta piha joka ei ole oma pitäis olla jonkinlaisessa kuosissa. Ärsyttää tommonen vetelys.

Naapuri väitti meidän naarmuttaneen autoaan. Meillä on viereiset autopaikat ja hänen autonsa oveen oli ilmestynyt samanvärisiä maalijälkiä kuin meidän automme on, joskin silminnähden eri sävyisiä. Ensinnäkin jälkiä oli kolmessa kohtaa, eli meidän olisi täytynyt kolhia ovi kolmeen kertaan muutaman viikon aikana, mitä olimme todellakin varoneet tekemästä, koska tiedämme naapurin neuroottiseksi valittajaksi. Jälkien syntyminen olisi myös vaatinut, että olisimme välillä jättäneet auton perän ruudun ulkopuolelle, mitä ei myöskään ole tapahtunut.

Tilanne ratkesi siihen, että havaitsin samanvärisen maalitahran auton toisessa kyljessä, jonka puolelle emme ole koskaan pysäköineet. Naapuri väitti tätä likatahraksi joka lähti pyyhkimällä pois, mutta siinä se edelleen komeili kun kävin tarkistamassa. No, loppujen lopuksi kaikki tahrat sitten lähtivätkin pyyhkimällä, varmaan jollakin liuottimella, auton molemmista kyljistä, joihin ei siis jäänyt minkäänlaista pintarikkoa väitetyistä kolhimisista. Tästä naapuri ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi ilmoittaa meille. Epäilen että kyseessä oli mökkiremontissa tms. roiskunut talomaali tai kynsilakka, mutta käteväähän oma moka on yrittää maksattaa muilla.

Tämä on aika pieni ongelma eikä ihan kusipäisyyttä, mutta eräs naapuri tykkää jääkiekosta, ja huutaa lempijoukkueidensa tehdessä maaleja hyvinkin kuuluvasti, vaikka kyseessä olisi joku aamuöinen NHL-matsi. Talon seinät eivät ole mitään paperia, ja normaalin elämän äänet eivät yleensä kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungin vuokrataloh**vetistä löytyy koko k-päänaapurien kirjo. Lasken päiviä kunnes pääse muuttamaan pois täältä. Sanottakoon yhtenä asiana vaikka, että huomaa miksi Suomen nuoriso on pilalla: vanhemmat ovat täällä monella seinähulluja. Surullista lasten kannalta :/

Nimen omaan. Tuli ihan inhon väristys. Onneksi pääsin muuttamaan pois.

Alakerrassa asuu pari vanhempaa rouvaa, muuttivat muutama kuukausi sitten. Meille tuli heti ensimmäinen valitus 1v8kk lapsestani, kuulema leikkii liian kovasti että haittaa heidän rauhaa. Yleensä kerrostalossa kuuluu ääniä ja varsinkin jos lapsia, ovat ottaneet meidät silmätikuksi. Joka kerta kun mennään ulos tai johonkin ovat ikkunassa kurkkimassa, vaikka mitään ei olla sääntöjen vastaista tehty. Ulko-ovessa on jopa lappu missä pitää välttää liikkumista porraskäytävässä ettei heitä häiritse, en ihan ymmärrä tätä touhua.

Tästä on useampi vuosi aikaa, mutta asuin vanhempieni kanssa kerrostalossa ja olin ala-asteella. Talossa asui noin 50 vuotias nainen miehensä kanssa ja minä tunnuin olevan ongelma tälle naiselle. Kaverin kanssa aina pystytettiin teltta pihalle ja leikittiin. Tosi usein tuli äkäsesti valittamaan, että hänen ikkunan alta pois. Asui siis ylimmässä viidennessä kerroksessa. Ei siinä vielä mitään, mutta ulkoilutin meidän kissaa aina välillä ja sekin häiritsi. Otti yhteyttä eläinsuojeluun ja sieltä tulivat tarkastamaan. Kissan kunto oli mainio eli perätön ilmianto. En muista tarkkoja aikavälejä, mutta pelasin ulkona yksin jalkapallon kanssa ja joku siinä ärsytti häntä jälleen kerran ja kirjotti kirjeen isälleni missä sanoi, että jos se pelaaminen ei lopu niin ilmottaa lastensuojeluun, että isäni hyväksikäyttää lastaan. Todellakaan näin ei ole ollut, mulla on tosi rakastava perhe. Isällä hieman kiehahti päässä ja tuli sen päiväset huudot. Kaikkia sitä maailmaan mahtuu..

Naapuri oli kunnon WT-lähihoitaja. Aina kun kaupungissa oli joku isompi tapahtuma, oli varmasti ryyppäämässä ja valomerkin jälkeen tultiin taas eri miehen kanssa kotiin panemaan erittäin kovaäänisesti. Oli sellaista huutoa että harvemmin kuulee edes alan elokuvissa moista mölinää. Sanottiin asiasta, hän väitti ettei ole äännellyt yhtään mitään  mutta kylläpäs kovasti posket punehtuivat...

Samassa taloyhtiössä toin muuttokuormaa ja pysäköin oven eteen että viedään sohva sisälle. Ei mennyt edes kahta minuuttia kun paikalle tuli mummo joka sanoi, että tämä on pelastustie, aion hankkia teille sakot jos ette mene pois HETI. Jututin mummoa niin kauan että muuttoporukka sai kuorman tyhjennettyä. Mummo katseli vihaisesti siitä lähtien joka kerta kun minut näki.

Asuin hetken aikaa solussa, jossa oli jaettu eteinen, mutta kaksi muuten erillistä asuntoa. Solunaapurin kanssa ensimmäistä kertaa keskustellessa kertoi mm., että säilyttää eteisen kaapissa seksilelujaan, koska hänen 300km päässä asuva äitinsä kyläillessä tutkii aina kaikki kaapit(?). Jos hän joskus löytäisi nuo lelut niin naapuri kuulemma selittäisi äidilleen niiden olevan minun eli naapurin... Eihän siinä, en minä välitä mitä joku tuntematon ihminen minusta ajattelee, mutta tuo oli tosi erikoista toimintaa yli 25-vuotiaalta maisteriopiskelijalta. Lisäksi hän varmaan suuttui minulle, kun vajaan vuoden asumiseni aikana meistä ei tullutkaan bff, vaan vietin aikaa todella paljon uuden seurustelukumppanini luona ennen poismuuttoani. Hän olisi halunnut viettää leffailtoja, pitää meidän välisten kämppien ovia auki ja kikatella peiton alla pimeässä tyttöjen jutuille varmaankin, kun itse taas asuin solussa alhaisten asumiskustannusten takia. Lisäksi hän aina odotti, milloin olen lähdössä tai tulossa, sillä aina samalla sekunnilla hän tuli käytävään rupattelemaan ja tekemään tikusta asiaa.

Ihan kiva naapuri joo, mutta ihan liian liimaantunut ja huomionkipeä jopa.

Koira on ihan pakko laittaa haukkumaan joka aamu klo 5 pihalle. Ei minkäänlaista muiden ihmisten huomioonottamista.

Mieheni asui vilkkaassa kaupungissa uudessa kerrostalossa osakkeessaan nuorena sinkkuna, kun aloimme seurustella. Taloon oli muuttanut myös ilmeisesti maalta sellainen pulskanpyöreä, punottavakasvoinen, vanhempi rouvashenkilö miehensä kanssa. Asuin omassa kämpässäni muutaman sadan metrin päässä mieheni asunnosta. Seurustelun kiihtyessä ravattiin tietty joka päivä asunnosta toiseen toisiamme tapaamaan. Niin tarkkaan tämä rva oli mieheni kulkemista kytännyt, että oli tullut kysymään, että "Mitä sinä siellä "Nokkosaholla", joka päivä käyt?" ...eikö ihmisillä ole omaa elämää?

Yläkerran naapuri lompsii raskaat työkengät jalassa lähes joka aamu klo 5.35. Saattaa vartinkin jyrätä ympäri huushollia ennen kuin lähtee töihin. Miten kukaan on niin ääliö?

Naapurissa asuu kaksi ketjupolttajaa, jotka käyvät parvekkeella tupakalla mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Molemmat eri aikaan. Tupakansavu tulee minun asuntooni ilmanvaihtoaukoista, ikkunaa en edes voi pitää auki. Parvekkeenoven avaaminen ja sulkeminen pitää järkyttävää meteliä. Muutoin ei häiriöitä.

Huhhuh. Mä olen ikuisesti traumatisoitunut eräästä entisestä naapurista. Se nainen ukkoineen oli seinähullu, oikea ammattivalittaja. Kaikki alkoi kun muutettiin heidän alapuolelleen kerrostaloon. Ensimmäiset viikot meni ihan normaalisti, he tervehtivät meitä ja käyttäytyivät muutenkin normaalisti. Sitten kuin tyhjästä alkoi valitus milloin mistäkin, parvekkeelta tuli pahoja hajuja heille (?), auto oli väärin parkkeerattu (ihan omassa ruudussa oli aina), lastenvaunut vei liikaa tilaa pyöräkellarissa (kellarissa ei ollut vaunujen lisäksi kuin 1 pyörä) jnejne. Tilanne eskaloitui aika nopeasti. Pahin heidän keksimä temppu oli se kun tää nainen keksi heittää ämpärillä vettä omalta parvekkeeltaan meidän parvekkeelle, ei muuten mitään mutta meidän silloin alle vuoden ikäinen lapsi oli samaan aikaan nukkumassa päiväunia rattaissa siellä parvekkeella. Silloin mulla napsahti päässä. Valitin isännöitsijälle varmaa sata kertaa tästä pariskunnasta, soitin poliisit, tein rikosilmoituksen - ihan kaiken mitä vain keksin. Mistään ei oikein ollut apua. Pariskunnan mies kävi useasti käsiksi omaan mieheeni alaovella. He puhkoivat esikoisen pyörästä ja vaunuista renkaat. Loppuhuipennus oli se kun tää valopää keksi ruveta sumuttelemaan etikkaa sumutinpullolla meidän parvekkeelle. Ihan tosissaan, roikkui sieltä omalta parvekkeelta sumutinpullon kanssa ja sumutti sitä saatanan etikkaa meille. Nauroi päälle. Uhkaili lastensuojelu ilmoituksella. Sanoin suoraan että sen jos teet niin tapan sut. Onneksi päästiin tuolta helvetistä pois. Ei enää ikinä kerrostaloon.

Muuttopäivänäni joku naapuri oli soittanut talonmiehelle, että minä ja muutossa auttaneet kaverini olisimme pissineet kerrostalon pihalle. En osaa edes kuvitella, mistä naapuri oli saanut sellaista päähänsä, sillä muuttopäiväni oli keskellä tammikuun pakkasia ja noin muutenkin suosimme pääsääntöisesti sisävessoja.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh. Mä olen ikuisesti traumatisoitunut eräästä entisestä naapurista. Se nainen ukkoineen oli seinähullu, oikea ammattivalittaja. Kaikki alkoi kun muutettiin heidän alapuolelleen kerrostaloon. Ensimmäiset viikot meni ihan normaalisti, he tervehtivät meitä ja käyttäytyivät muutenkin normaalisti. Sitten kuin tyhjästä alkoi valitus milloin mistäkin, parvekkeelta tuli pahoja hajuja heille (?), auto oli väärin parkkeerattu (ihan omassa ruudussa oli aina), lastenvaunut vei liikaa tilaa pyöräkellarissa (kellarissa ei ollut vaunujen lisäksi kuin 1 pyörä) jnejne. Tilanne eskaloitui aika nopeasti. Pahin heidän keksimä temppu oli se kun tää nainen keksi heittää ämpärillä vettä omalta parvekkeeltaan meidän parvekkeelle, ei muuten mitään mutta meidän silloin alle vuoden ikäinen lapsi oli samaan aikaan nukkumassa päiväunia rattaissa siellä parvekkeella. Silloin mulla napsahti päässä. Valitin isännöitsijälle varmaa sata kertaa tästä pariskunnasta, soitin poliisit, tein rikosilmoituksen - ihan kaiken mitä vain keksin. Mistään ei oikein ollut apua. Pariskunnan mies kävi useasti käsiksi omaan mieheeni alaovella. He puhkoivat esikoisen pyörästä ja vaunuista renkaat. Loppuhuipennus oli se kun tää valopää keksi ruveta sumuttelemaan etikkaa sumutinpullolla meidän parvekkeelle. Ihan tosissaan, roikkui sieltä omalta parvekkeelta sumutinpullon kanssa ja sumutti sitä saatanan etikkaa meille. Nauroi päälle. Uhkaili lastensuojelu ilmoituksella. Sanoin suoraan että sen jos teet niin tapan sut. Onneksi päästiin tuolta helvetistä pois. Ei enää ikinä kerrostaloon.

Tossa olisi monta todistavaa motiivia poliisille, jos olisitte uudelleen ottanut yhteyttä. Harmi että koitte tällaista kiusaamista 😔

Kai nyt isännöitsijään olet ottanut yhteyttä? Tuohan on pienen lapsen äidille raskasta, ja vanhukset voivat vain yltyä valittamaan kaikesta, jos et heti katkaise. Tietty ihmistyyppi kun rakastaa valtaa ja "heikompien" kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni asui vilkkaassa kaupungissa uudessa kerrostalossa osakkeessaan nuorena sinkkuna, kun aloimme seurustella. Taloon oli muuttanut myös ilmeisesti maalta sellainen pulskanpyöreä, punottavakasvoinen, vanhempi rouvashenkilö miehensä kanssa. Asuin omassa kämpässäni muutaman sadan metrin päässä mieheni asunnosta. Seurustelun kiihtyessä ravattiin tietty joka päivä asunnosta toiseen toisiamme tapaamaan. Niin tarkkaan tämä rva oli mieheni kulkemista kytännyt, että oli tullut kysymään, että "Mitä sinä siellä "Nokkosaholla", joka päivä käyt?" ...eikö ihmisillä ole omaa elämää?

Tää on ihan parasta :D päivän naurut. Maalta kotoisin tiedän noita naisia ja miehiä olevan oikeasti. Yrittävät urkkia kaiken mahdollisen tiedot, seuraavat naapureita, juoruavat, ja pitävät sitä normaalina kanssakäymisenä :D. Onneksi en enää asu, tosin minulta eivät koskaan saaneet edes nuorena kiskottua ulos mitään tietoa perheestäni niin piti sitten juoruja keksiä :D

Meidän kerrostalossa oli joskus lapsia, joihin äitinsä ei saanut mitään kuria. Suunnilleen kymmenenvuotiaita. Eräänä päivänä likat keksivät sotkea taloyhtiön asukkaiden pyöränsatulat hieromalla niihin sitä itseään, elikkä omaa ulostettaan - naapuri oli bongannut tytöt kykkimässä jossain talonnurkalla ja ihmetellyt, kun ei ollut hoksannut, että sissipskallahan siellä oltiin. Sen jälkeen olikin pyörät tahrittu. Eikö tuollaisten kakaroiden päässä liiku mitään järkevää? Naapurit laittoivat tytöt puhdistamaan sotkemansa pyörät. 

Asutaan omakotitalossa. Tuli hyvin selväksi heti muuton jälkeen että naapurin eläkeläispariskunta on astetta uteliaampaa sorttia. Ne vietti meidän pihassa enemmän aikaa kuin omassaan. :D Kulkivat pensasaidan läpi, siinä oli oikein polku kun olivat edellisenkin naapurin aikana siitä kulkeneet. No, tehtiin koirille aitaus. Pitää koirat tontilla ja naapurit omallaan. Samat naapurit toivoivat että leikattaisiin tuota äsken mainittua pensasaitaa matalammaksi, eivät näe meidän pihaan kunnolla. :D Arvatkaa leikattiinko. 

Sinänsä ihan herttainen pariskunta mutta niin juoruileva että oli pakko ottaa etäisyyttä.

Toinen naapuri oli uutenavuotena erikoinen. Kello oli ehkä puoli yhdeksän illalla kun ammuttiin pieniä raketteja meidän pihassa lasten kanssa. Naapuri tulee puhisten pihaan ja pyytää meitä menemään muualle ampumaan raketteja "kun mun vauva huutaa hulluna ja koira räksyttää kun valot välähtelee ikkunassa ja toisessakin naapurissa on pieni vauva jota pitää ajatella". Oltiin kohteliaita ja mentiin sitten muualle. Jälkeenpäin harmittaa, sen talo oli myynnissä mutta en tiennyt sitä. Jos olisin tiennyt ettei naapurisopua tarvi ylläpitää, olisin kehottanut rouvan mennä kotiin ja laittaa verhot kiinni. Hemmetti, on munkin lapset olleet vauvoja eikä tullut mieleekään kieltää naapurien uudenvuoden viettoa niiden takia.

Moi jos tunnistit. :) Taisit onneksi jo saada kämppäsi myytyä?