Minkälainen mies ei pysty olemaan ollenkaan yksin, vaan uusi suhde heti
aiemman loputtua? Takana lukuisia lyhyitä suhteita muutamasta viikosta max puoleen vuoteen. Kaikki naiset ovat olleet jotenkin huonoja . Oma alkon käyttö ja ailahteleva luonne ei merkkaa mitään, vaan vika on aina ollut naisessa.
On se jännä, kun joku törmäilee vaan huonolaatuisiin naisiin ;)
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkin on hyvä oppia olemaan.
Kyllä minä osaan yksin olla ja omat asiani hoitaa. Ystäviä ja harrastuksia on. Mutta jos tyypilliselle hyvän päivän onnellisuudelle parisuhteessa annetaan arvo 1, onnellisuus sinkkuna on tyypillisesti 0,6–0,7 ja parhaimmillaankin 0,95.
Kuinka monta vuotta pitää olla yksin, ennen kuin saa taas koettaa olla niin onnellinen kuin tietää pystyvänsä olemaan? -1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa epätoivoisesti kelvata jollekin ja peilata itseään toisen kautta. Epävarma ja tarvitseva.
Ei miehet ajattele näin, vaan naiset. Siksi naisten ajattelu ja sen transformointi mieheksi on nyt yksinkertaisesti -perseestä-
Sinkkumies
Kyllä mä ainakin tunnen myös epävarmoja ja tarvitsevia miehiä.
Mutta me ei puhutakaan enemmistöstä. Sama kuin alkaisi puhumaan gay miehistä miehinä. (jota kyllä välillä näkee lehdistössä, mutta eivät edusta enemmistöä)
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mun tuntemat miehet on tällaisia. Laastaria vaan äkkiä päälle, ettei tarvi miettiä oliko itsessä jotain vikaa.
Täytyy kyllä lisätä, että suurin osa tuntemistani naisistakin on tällaisia.
Sitten varmaan osaat kuvata heitä tarkemmin. - Yhdistääkö heitä muu kuin se, että vanhan sutheen jälkeen heillä on heti uusi kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asian virheellinen ajattelu lähtee siitä, että pitäisi olla yksin. Miksi pitäisi. Mikä ap sitä on määrittämään, voittaako karhu vai leijona.
Sinkkumies
Millä todennäköisyydellä löytää oikeasti sopivan kumppanin sillä tyylillä että ensimmäinen vastaantulija joka vaan kelpuuttaa otetaan?
Ongelma on ajattelussasi. Ei kumppanissa.
Sinkkumies
Mutta katsoppas kun sillä "kuka vaan otetaan" tyylillä saattaa saada tällaisen väärällä tavalla ajattelevan.
Ihan millä tyylillä tahansa voi saada. Siinä se ajattelun ongelma onkin.
Sinkkumies
En tiedä pitäsikö minun olla kateellinen heille, jotka löytävät heti suhtten päätyttyä, ellei jo sitä ennen itselleen uuden kummpanim, kun itse en ole löytänyt itseäni miellyttävää kumppania yseampaan vuoteen. Sanokaa vain, että olen nirso. - Olen kyllä; en minä halua kumppania vain siksi, että vosiin sanoa eläväni tai olevani parisuhteessa. Kyllä kumppanin täytyy "vähän" enemmän tuoda mukanaan elooni, sanosinko lisä -arvoa. Täydellistä ja virheetöntä en etsi, tai odota kumppanin olevan, enhän ole itsekään. Ja kyllä, kyllä varmaan olen myös saamaton, kun en ole alkaa haeskelemaan ja etsimään ketään "hampaat irvessä" saati, että olisin asettanut itseni likoon Tinderissä tai missään nettitreffi -porttaalissa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet on tuollaisia.
Minäkin vaikka olen ollut sinkku koko elämäni?
M32
Kyllä minä osaan yksin olla ja omat asiani hoitaa. Ystäviä ja harrastuksia on. Mutta jos tyypilliselle hyvän päivän onnellisuudelle parisuhteessa annetaan arvo 1, onnellisuus sinkkuna on tyypillisesti 0,6–0,7 ja parhaimmillaankin 0,95.
Kuinka monta vuotta pitää olla yksin, ennen kuin saa taas koettaa olla niin onnellinen kuin tietää pystyvänsä olemaan? -1