Kun saisi nuoruuden takaisin

Fyysisen nuoruuden ehkä saattaakin joskus saada takaisin, jos tiede kehittyy riittävän pitkälle. Kaikkein optimistisimmat futuristit sanovat, että tuo voi olla mahdollista jo nykyisen sukupolvien elinaikana.

Sen sijaan henkistä nuoruutta voi olla vaikeampaa saada takaisin. Mutta kokonaan toinen kysymys on, haluaako sitä edes takaisin? Itse olen vielä melko nuori, mutta en todellakaan haluaisi ainakaan mitään henkistä teiniminää takaisin. No, ehkä se henkinen nuoruus voisi sillä tulla takaisin, jos tulee jokin aivovamma, ja sen vuoksi taantuu takaisin teinin tasolle.

Sitten on toki vielä se, että ikää tulee aina lisää, vaikka fyysisesti olisi missä kunnossa tahansa.

Itse en ole ollut päivääkään elämästäni kaunis, vaikka nuori vielä olenkin. Vapaasta puhumattakaan, kun opiskelu-, työ- ja sitä kautta rahahuolet painaa päälle. Sinkku toki (arvatenkin) olen, jos sitä tuolla vapaudella haettiin. Mutta paljoakaan ei tosiaan pysty tekemään, näkemään tai kokemaan, kun rahaa ei ole, vaikkei olekaan niitä lapsia kotiin sitomassa. Miehet eivät ole koskaan kuolanneet perään – paitsi humalaiset pappaikäiset. Oi, "ihanaa" aikaa.

Itse kaipaan juuri sitä nuoruuteen kuuluvaa odotusta ja toiveikkuutta. En ole vielä edes 40, mutta en odota elämältä enää mitään. Joka päivä tympii enemmän tai vähemmän.

Jos saisin nuoruuden otettua takaisin, eläisin nyt paljon viisaammin. Vanhetessa viisastuu mutta nuoruuttaan ei saa takaisin. Näin se vaan menee.

Ei tää vapaus ole niin kivaa. Tietäsitpä miltä tuntuu kun on vanha ja tietää ettei koskaan saa perhettä.