Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa, ei ikinä tosielämässä?

Sairaalasarjat ovat tietty ihan oma lukunsa...

mutta just äskettäisessä Greyn anatomia -jaksossa jäi taas mieleen, miten potilasta kuskataan sängyllä leikkaussaliin ja sänkyä työntämässä on kolme kirurgia ... :D ja tais olla vielä muutama vähän vähempiarvoinen ns. "tavallinen" lääkärikin. Hah

Kodin ovia ei laiteta lukkoon, auton ovia ei laiteta lukkoon. Parkkipaikka on aina ihan siinä oven vieressä mihin ollaan menossa. Tappelun jälkiä ei seuraavassa kohtauksessa näy missään... Häiritsi

yhdessä uudemmassa bondissa, kun nainen ja mies olivat kauheassa tappelussa (junassa) molemmat. Seuraava kohtaus ->  ei edes laastaria missään :0

Naisen rakastuminen ei rikkaaseen tai komeaan mieheen.

Tätä ei todellisessa elämässä tapahdu mutta elokuvissa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Naisen rakastuminen ei rikkaaseen tai komeaan mieheen.

Tätä ei todellisessa elämässä tapahdu mutta elokuvissa kyllä.

Et ilmeisesti ikinä käy esim. viikonloppuna Prismassa? Siellä tuollaisen "harvinaisen" ihmissuhdetapauksen jatkoa pääsee todistamaan paljonkin.

T. nainen, joka onnellisesti naimisissa miehen kanssa, joka ei ole rikas eikä (välttämättä muiden silmissä) komea.

Se sarja päätähti, esim poliisi, etsivä tms keksii aina itse ratkaisun ja muut poliisit tai se tutkintatiimi tuijotaa kahvikuppi kourassa, että häh, mitä sä selität. Eli periaatteessa poliisiasemalla ei tarvittaisi töihin kun se yksi tyyppi.

Monissa ohjelmissa köyhät jne asuu jossain Manhattanin parhaimmilla alueilla ja kämpän koko on tyyliä sata neliöö yhdelle.

Unelmien mies yrittää monen monta kertaa saada vittuilevaa ja ongelmaista naista omakseen. Lopulta mies kyllästyy ja ottaa vähän etäisyyttä, jolloin nainen ymmärtää että kyseessä on hänen elämänsä mies. Tärmäävätkin pian sattumalta ja mies on taas heti valmis suhteeseen.

Saadaan turpiin niin perusteellisesti ja silti noustaan pystyyn ja mennään baariin / tapaamisiin niissä verisissä vaatteissa ja naama ruhjottuna, sitten joku ehkä kysyy oletko kunnossa ja uskoo kun sanotaan että kaikki on ihan fine, vaikka silmä roikkuisi poskella.

Ei paikkailla tai pestä veristä naamaa, vaan tupsutellaan pumpulilla ja se veri jää kasvoihin/ vaatteisiin, mutta on kuitenkin laastari naamassa.

Kukaan ei koskaan kuole siihen yhteen päähän osuneeseen iskuun.

Pahista ammutaan useamman kerran, mutta aina se vaan kykenee nousemaan.

Yksi mikä vituttaa joka kerta, on että ollaan jouduttu sairaalaan (tyypillisesti poliisi jonka roistot ovat hakanneet sairaalakuntoon), ja sitten karataan sieltä heikossa kunnossa, kanyyli revitään kädestä ja kaikki muukin. Sit nilkutetaan pois kertomatta kenellekään, kun on niin kiire jahtaamaan pahiksia pää kainalossa. Mietin aina että kuole sitten paska, kun ei hoito kelpaa. 

Breaking badissa häiritsi suunnattomasti se, että Walterin kodin ympäristössä ei liikkunut ainoakaan ulkopuolinen ihminen tai auto...kadut olivat autioita....ei ristin sielua...

Se kun leffoissa naiset ovat sateessa ja kuitenkin hiukset on täydellisen pöyhkeät, eikä todellakaan liimaudu päätämyöten...

Mua häiritsee sairaalakohtauksissa kun kaikilla potilailla on aina sellainen takaa solmittava sairaala vaate, valkoinen jossa sinisiä pyöreitä kuvioita. Aina. Joka. Elokuvassa. Sarjassa. Onko jenkeissä oikeasti vain yhdenlaisia/ sairaalavaatteita, niitä kaapuja? Ja kun synnyttämään mennään, mennään hirveellä huudolla ja mekastuksella, työnnetään pyörätuolissa sisään, synnytetään niin että kaikki huoneessa olijat huutaa ja mekastaa.

Kotibileissä on aina kirkkaanpunaisia isoja kertismukeja joista hörpitään juomaa. Taitaa olla se standardikertismuki mitä myydään kaikkialla, vai?

Poliisit astuu väijymäänsä rakennukseen, mistään ei laiteta isoja valoja päälle vaan hiivitään pimeässä , korkeitaan taskulampun valossa. Eikö olis kaikkien kannalta parempi että kattovalot huusholliin päälle ja näkyisi paremmin. Vois se piilossa lymyilevä roistokin ottaa äkkiä jalat alleen eikä poliisi tulis yllätetyksi. 

En jaksa ketjua lukea, eli sori jos tämä täällä on.

Mutta niin! Päädytään rakastelemaan villisti (yleensä se käsitys ettei ole kondomia) ja tullaan yhtä aikaa ja sitten vaan noustaan ylös ihan normaalisti. Ei tule sotkua tai mitään.

Tai sitten minä olen outo...

Aina jos joku loukkaa jotenkin, niin tää loukattu juoksee pois. Mua aina häiritsee tää juokseminen, koska tosielämässä aika harva juoksee muuten kuin lenkillä tai bussin perässä, niin leffoissa kaikki aina juoksee epämukavista tilanteista pois. Samoin aina kun lapset käsketään vaikka nukkumaan, niin ne juoksee pois.

Kun poliisit menee koputtelemaan jonkun ovelle niin ne odottaa ehkä sekunnin ja alkaa sitten jo kurkkimaan ikkunoista sisälle. Yleensä siinä oven avaamisessa kyllä kestää hetki.

Vierailija kirjoitti:

Breaking badissa häiritsi suunnattomasti se, että Walterin kodin ympäristössä ei liikkunut ainoakaan ulkopuolinen ihminen tai auto...kadut olivat autioita....ei ristin sielua...

Olihan siellä se utelias kiva naapurin täti joka kävi ovenkin tarkistamassa jne. Walter hengaili siellä yleensä päivällä, jolloin normaalit naapurit olivat töissä!

Wonder Woman lähti amatsonisaarelta pelastamaan maailmaa, mutta ajeli ensin kainalokarvansa. Tai ehkä Zeuksen tyttärille ei kasva kainalokarvoja.

Poliisien ym. viranomaisten laboratoriotutkimuksia tehdään aina äärimmäisen hämärästi valaistuissa tiloissa, joissa on korkeintaan jotain spottivaloja ja värivaloilla taustalla valaistuja koeputkia tms. rekvisiittaa. Luulisi, että niissä oikeustieteellisissä tutkimuksissa olisi ihan fiksua olla normaali sisävalaistus.

Verisiä ruumiskuvia kuljetellaan kotiin ja levitellään pöydille, vähät siitä jos joku vaimo, sisko tai lapset näkevät niitä.

Miehet lähettää vaimolleen/rakastajattarelleen kukkia tai jotain muuta mukavaa töihin. En ole kyllä itse ollut kertaakaan paikalla kun joku saisi lähetyksen ah niin ihanalta mieheltä ja muut sitten kateellisena vieressä että ei minun mieheni kyllä koskaan.