En aio antaa lapseni koskea tablettiin tai kännykkään ennen kouluikää, hullua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin meillä lapsilla eskarissa pelaavat kosketusnäyttöpelejä esim. Matikkaa ja kirjaimia.

Koulussa on jo tietokoneet opiskelussa.

Kysymys kuuluukin, että miksi niitä pitäisi harjoitella kotonakin pelaamaan? Eikö eskarissa vietetty peliaika muka riitä tyydyttämään päivittäisen tarpeen ja kotona arkisin ja viikonloppuisin voi harrastaa jotain ihan muuta?

Lapsen opiskeluhan ei nykyään ole sitä, että pelkästää opettajat opettavat lapsia. Kouluissa ohjataan etsimään tietoa. Jos lapsi ei saa harjoitella sitä nykyajan tiedon hankkimista kotona, tulee hän olemaan pulassa, kun toiset lapset osaavat jo.

Lapsellani karsastaa ja saa peittohoitoa, silmälääkäri suositteli pelien pelaamista, kun silmä peitettynä. Lapsi on viisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun koulussa ei enää kirjoiteta tai piirretä käsin mitään tai lueta kirjoja, voin antaa lapselleni älykirjan luettavaksi ja tekstinkäsittelyohjleman sekä Paintin käyttöön. Alle kouluikäinen ei tee mitään tietokonepeleillä ym. jotka vain passivoivat istumaan huonossa asennossa pitkiä aikoja putkeen. Ymmärrän, että rajat voi asettaa, mutta tiedän kokemuksesta, että ei ole helppoa asettaa rajoja mukavalle istumiselle mielenkiintoisten pelien äärellä. Helpompi rajoittaa lapsen juoksemista ulkona, sillä sitä se ei jaksa kuitenkaan yötä myöten tehdä, vaan väsy tulee automaattisesti jossain vaiheessa.

Miten muuten suhtaudut lukemiseen? Onko se mielestäsi vuorovaikutteisempaa toimintaa? Tuleeko siinä samalla liikuttua?

En kannata älylaitteilla kasvattamista, mutta minusta tuollainen mustavalkoinen pahapahapaha-ajattelu ei tue lasten kehitystä mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla. Tietokonepeleistä (aivan kuten lautapeleistäkin) voi ammentaa myös hyötyä, mutta se taas tarkoittaa sitä että vanhemman on oltava perillä mitä lapsi siellä duunaa ja pistettävä touhulle myös järkevät rajat (aivan kuten kaikkeen muuhunkin lapsen toimintaan).

Kyse oli alle kouluikäisestä. Lasten kuuluu leikkiä, liikkua ja olla luovia. Pelien kanssa ehtii seurustella myöhemmällä iällä aivan tarpeeksi.

Äh, tämmöinen ihmeellinen Saariston lapset -idyllin unelmointi ei oikein sovi minusta nykyajan kasvatusnuoraksi. Ei lasten "kuulu" toteuttaa mitään aikuisten ulkoapäin määrittämää käpylehmäidylliä. Lapset syntyvät siihen aikakauteen mihin sattuvat syntymään, ja eri ikäpolvien lapsuus on aina erilainen koska niin on eri ikäpolvien aikuisuuskin. Ääripäihin ei kannata koskaan vetää, täyskielto (vaikkapa nyt sitten pelien suhteen) ei ole sen viisaampi teko kuin täysi välinpitämättömyyskään.

Vaikka eri sukupolvien elämä on aina ollut edes jossain määrin erilaista, niin Keijo Tahkokallion mukaan yksi asia on pysynyt samana: vanhemmat ovat suhtautuneet kriittisesti uusimpiin villityksiin ja pyrkineet rajoittamaan lastensa niihin mukaan menemistä. Paitsi nyt on ensimmäinen aikuissukupolvi, joka laajana rintamana tuntuu pitävän lastensa kotkotuksia itselleenkin tavoittelemisen arvoisina ja luottaa sokeasti lastensa arviointikykyyn. Oli Tahkokalliosta nyt muuten mitä mieltä vaan, niin minusta tuo on aika hyvä havainto. Minusta on ihan tervettä nähdä lapsissaan hyvää (tietysti!), mutta oikeasti minulla särähtää korvaan, kun joku vuolaasti kehuu taaperoaan, että kyllä hän jaksaa keskittyä älylaitteeseen vaikka pariksi tunniksi kerrallaan, että onpa nerokas lapsi. Riskit ovat kuitenkin melkoiset. Tietysti joskus huoli on turha ja onhan suloista lukea vanhoista Valituista Paloista, kuinka siellä taivastellaan, että mitähän tuollainen kauhea Beatles-musiikki vielä nuorille aiheuttaa, mutta silti väitän, että on terveempää huolestua vaikka välillä turhastakin kuin ihan lampaana seurata omia lapsiaan ja määkiä, että kyllä he osaavat ja ovat niin itsenäisiä. (Ja mitäs vikaa Saariston lapsissa on?)

Minä ihmettelen mihin arvostettu psykologi tämän mielipiteensä perustaa? Tuo edeltävä lause vanhempien kriittisestä suhtautumisesta läpi aikojen on juuri se, mitä yritän itse tässä keskustelussa sanoa. Kovasti hymyilytti juurikin tuo Beatles-kommentti. Mutta samalla ihmettelen kyllä, mistä tuo ajatus lasten kotkotuksiin mukaan menemisestä tulee?  Se ei vastaa oikein arkikokemusta, mutta en tiedä onko tuolle mitään mutua parempaa taustaakaan (poislukien tietysti se, että aina ja ikuisesti vanhempien joukossa on myös niitä vähän vähemmän vanhemmuudesta kiinnostuneita tyyppejä.) Melkein tekisi mieli sanoa että Tahkokallio hutkii nyt olkinukkea. Tähän voisi vielä vähän kyynisesti hymähtää että Tahkokallio itse on monesti haastatteluissa todennut olevansa melko ummikko viestintälaitteiden kanssa. Ja jos näin on, sitä suurempi riski on että mielikuvat asiaan liittyvistä ilmiöistä ovat hiukan värittyneitä.

Se, että älylaitteita ei nähdä mustavalkoisesti syöpänä lapsen kehitykselle, ei luonnollisestikaan tarkoita sitä että lapsen addiktoitumista laitteeseen ihastellaan ja syötetään hänelle digitulvaa taukoamatta koska hän niin tykkää siitä.

Ja ei Saariston lapsissa sinällään mitään vikaa olekaan. Paitsi että se on fiktiota. Ja 60-luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun koulussa ei enää kirjoiteta tai piirretä käsin mitään tai lueta kirjoja, voin antaa lapselleni älykirjan luettavaksi ja tekstinkäsittelyohjleman sekä Paintin käyttöön. Alle kouluikäinen ei tee mitään tietokonepeleillä ym. jotka vain passivoivat istumaan huonossa asennossa pitkiä aikoja putkeen. Ymmärrän, että rajat voi asettaa, mutta tiedän kokemuksesta, että ei ole helppoa asettaa rajoja mukavalle istumiselle mielenkiintoisten pelien äärellä. Helpompi rajoittaa lapsen juoksemista ulkona, sillä sitä se ei jaksa kuitenkaan yötä myöten tehdä, vaan väsy tulee automaattisesti jossain vaiheessa.

Miten muuten suhtaudut lukemiseen? Onko se mielestäsi vuorovaikutteisempaa toimintaa? Tuleeko siinä samalla liikuttua?

En kannata älylaitteilla kasvattamista, mutta minusta tuollainen mustavalkoinen pahapahapaha-ajattelu ei tue lasten kehitystä mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla. Tietokonepeleistä (aivan kuten lautapeleistäkin) voi ammentaa myös hyötyä, mutta se taas tarkoittaa sitä että vanhemman on oltava perillä mitä lapsi siellä duunaa ja pistettävä touhulle myös järkevät rajat (aivan kuten kaikkeen muuhunkin lapsen toimintaan).

Kyse oli alle kouluikäisestä. Lasten kuuluu leikkiä, liikkua ja olla luovia. Pelien kanssa ehtii seurustella myöhemmällä iällä aivan tarpeeksi.

No niin, miten lukeminen sopii tähän kuvioon?

Miksi alle kouluikäisen pitäisi oppia lukemaan? Sitä paitsi en ole ikinä kuullut, että lukeminen olisi passivoinut yhtään lasta niin paljon kuin pelit ja some. Jopa lukemisasento on usein huomattavasti ergonomisempi kuin tabletinräpläämisasento.

Kun sitä lukemaan oppimista ei vain voi alle kouluikäiseltä kieltää, jos sattuu oppimaan. Itse opin lukemaan ollessani 4v. Luin siitä alkaen kirjoja koko ajan. En tehnyt enää muuta kuin luin kirjoja. Eikä asennot ole aina parhaimmasta päästä.

Oma eskarilainen oppi lukemaan ja sisarensa 4v oppi siinä perässä. Lasten kehitykselle ei voi mitään, he oppivat asioita, joista ovat kiinnostuneita. Tai ehkä voisi, mutta itse en näe järkeä kieltää oppimasta jotain, johon lapsella on kulloinkin herkkyyskausi, on paljon vaikeampaa lapsen oppia silloin kun herkkyyskausi on mennyt ohi.

Meillä tosin lapset saa padilla pelata pelejä, tosin vain kehittäviä toistaiseksi, ehkä kerran kuussa puolen tunnin ajan. Eikä kukaan ole vielä koukuttunut mihinkään pahasti, edes ergonomia ei kärsi, jos pelaavat pöydän ääressä, niinkuin yleensä tekevät.

Mutta kukin tyylillään. Itse en näe järkeä siinä totaalikieltämisessäkään, ei siitäkään mitään hyvää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin meillä lapsilla eskarissa pelaavat kosketusnäyttöpelejä esim. Matikkaa ja kirjaimia.

Koulussa on jo tietokoneet opiskelussa.

Kysymys kuuluukin, että miksi niitä pitäisi harjoitella kotonakin pelaamaan? Eikö eskarissa vietetty peliaika muka riitä tyydyttämään päivittäisen tarpeen ja kotona arkisin ja viikonloppuisin voi harrastaa jotain ihan muuta?

Lapsen opiskeluhan ei nykyään ole sitä, että pelkästää opettajat opettavat lapsia. Kouluissa ohjataan etsimään tietoa. Jos lapsi ei saa harjoitella sitä nykyajan tiedon hankkimista kotona, tulee hän olemaan pulassa, kun toiset lapset osaavat jo.

En demonisoi noita laitteita, mutta vähän hymyilyttää ajatus, kuinka lapsukaiset kulkevat tuolla pitkin teitä nenä kiinni puhelimessa tietoa etsien ;) Tästä on jo jokunen vuosi, mutta hyvin digiaikaa jo elettiin, kun tutkittiin lukiolaisten tiedonhakutaitoja. Eivät olleet hyvät. Eli jotakin muuta niillä puhelimilla taidetaan tehdä kuin opiskella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin meillä lapsilla eskarissa pelaavat kosketusnäyttöpelejä esim. Matikkaa ja kirjaimia.

Koulussa on jo tietokoneet opiskelussa.

Kysymys kuuluukin, että miksi niitä pitäisi harjoitella kotonakin pelaamaan? Eikö eskarissa vietetty peliaika muka riitä tyydyttämään päivittäisen tarpeen ja kotona arkisin ja viikonloppuisin voi harrastaa jotain ihan muuta?

Lapsen opiskeluhan ei nykyään ole sitä, että pelkästää opettajat opettavat lapsia. Kouluissa ohjataan etsimään tietoa. Jos lapsi ei saa harjoitella sitä nykyajan tiedon hankkimista kotona, tulee hän olemaan pulassa, kun toiset lapset osaavat jo.

Olen itse infotyöläinen, ja erilaisten lähteiden arviointi kuuluu isona osana omaan ammattiini. Pyrin arjessa tarjoamaan lapsilleni mediakasvatusta. Juttelemme melkein päivittäin kirjoista, tv-ohjelmista, julkkiksista, katuvarsien mainostauluista jne.

Pädin lykkääminen lapsen käteen on mielestäni mediakasvatuksen vastakohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin meillä lapsilla eskarissa pelaavat kosketusnäyttöpelejä esim. Matikkaa ja kirjaimia.

Koulussa on jo tietokoneet opiskelussa.

Kysymys kuuluukin, että miksi niitä pitäisi harjoitella kotonakin pelaamaan? Eikö eskarissa vietetty peliaika muka riitä tyydyttämään päivittäisen tarpeen ja kotona arkisin ja viikonloppuisin voi harrastaa jotain ihan muuta?

Lapsen opiskeluhan ei nykyään ole sitä, että pelkästää opettajat opettavat lapsia. Kouluissa ohjataan etsimään tietoa. Jos lapsi ei saa harjoitella sitä nykyajan tiedon hankkimista kotona, tulee hän olemaan pulassa, kun toiset lapset osaavat jo.

Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Perus tiedonhaun oppii 10 sekunnissa. Tiedon käsittelyn kyvyt ovat oleellisempia, ja niitä ei tabletista löydy.

Tietokoneen käytön ei todellakaan tarvitse olla passivoivaa, myöskään alle kouluikäisille. Myös pelejä pelaamalla voi oppia hyödyllisiä taitoja kuten hienomotoriikkaa, hahmotuskykyä ja pitkäjänteisyyttä. Tietokoneilla voi kuitenkin harrastaa myös monenlaista luovaa tekemistä, esim. piirtämistä, rakentelua, jne. Jopa ohjelmointia voi alkaa opetella ennen kuin osaa edes lukea. Oma esikoiseni on alkanut kokeilla musiikin tekoa tietokoneellaan, tosin hän on jo 2. luokalla.

Voisiko joku sitten keksiä keinon, miten noita laitteita käytettäisiin niin, että ei koukututtaisi haitalliseen sontaan kuten porno ja some, ei haluttaisi olla koko vapaa-aikaansa ja osaa kouluajastakin ruudun ääressä, eikä näin ollen tulisi tuki-ja liikuntaelinsairauksia jo pienille lapsille? Kaikki netin sisältö ei ole lapsille, eikä myöskään monet pelit saati sitten some, jossa huomiohuorataan tykkäyksiä oman yksityisyytensä kustannuksella. On myös vaarallista, jos koulussa kesken tuntia katsotaan YouTube-videoita silmämeikkien tekemisestä yms. turhasta, kävellään naama kiinni pokemonissa vilkkaalla kadulla, ei liikuta muuta kuin jääkaapille ja lähikauppaan ostamaan karkkia (naamat kiinni ruudussa).

Sori kärjistys, mutta monen kakaran elämä pyörii ihan liikaa virtuaalitodellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tästä joku nykyajan vaatima kehitys viivästyä, jos ei anna lapsen koukuttua virtuaalipeleihin ennen kouluikää?

Minä tekisin aivan samoin. Tabletit varsinkin on ihan s**tanasta.

Typerää olla viimeinen jäärä ja ääripään kannattaja. Meilläkin 2v ja 5v saa käyttää vain padia ja hyvin rajatusti (maks kerran viikossa), mutta en kieltäisi kokonaan. Lapset oppivat laitteiden käyttöä ja padilla voi opetella myös hyödyllisiä taitoja, ja niistä voi myös ammentaa yhteisiä mielenkiinnonkohteita kavereiden kanssa.

Ja joo, toki sitä padia oppii näppäilemään vaikka 70-vuotiaana. Mutta kun mitään _haittaakaan_ siitä ei ole jos erottaa padin lehtiöstä jo ennen kouluikää, eli kohtuukäytöstä... eli mikä on sun peruste tälle totaalikiellolle? Vanhemman päätöksen tulisi aina lähteä siitä että on kiellolle jotain selvää perustetta. Ja miettiä että perustuuko se sittenkin enemmän omiin pelkoihin, simputukseen, kontrollointihaluun tms.

Minun lapsella on ollut oma tabletti kaksivuotiaasta. Käyttö on ollut enemmän tai vähemmän satunnaista. Tablettiin on ladattu vain Netflix, joka pidetään kielenoppimisen vuoksi englannilla ja opetuspelejä lukemiseen ja laskemiseen. Lapsi oppi juuri lukemaan noiden opetuspelien avulla. Täyttää neljä syksyllä. En ole kokenut mitään negatiivista lapsen tabletin käytössä. Ei se itse tabletti ole paha, vaan sisällöllä voi vaikuttaa paljon. Jos laitteen lataa täyteen pelkkiä viihdepelejä, koukkuuntuu siihen helpommin. Meillä tablettia käytetään ihan lapsen tahdosta vain aamuisin aamiaista syödessä ja joinain päivinä päiväkodin jälkeen ruokaa odotellessa. Muuten se saa lojua tuossa olkkarin pöydällä.

Jos et näe mitään välimuotoa koukuttumisen ja totaalikiellon välillä, niin sinulle lienee ihan turha vastata.

Muuta kuin että on, on hullua ja neuroottista.