Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En aio antaa lapseni koskea tablettiin tai kännykkään ennen kouluikää, hullua?
30.05.2017 |
Voiko tästä joku nykyajan vaatima kehitys viivästyä, jos ei anna lapsen koukuttua virtuaalipeleihin ennen kouluikää?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun koulussa ei enää kirjoiteta tai piirretä käsin mitään tai lueta kirjoja, voin antaa lapselleni älykirjan luettavaksi ja tekstinkäsittelyohjleman sekä Paintin käyttöön. Alle kouluikäinen ei tee mitään tietokonepeleillä ym. jotka vain passivoivat istumaan huonossa asennossa pitkiä aikoja putkeen. Ymmärrän, että rajat voi asettaa, mutta tiedän kokemuksesta, että ei ole helppoa asettaa rajoja mukavalle istumiselle mielenkiintoisten pelien äärellä. Helpompi rajoittaa lapsen juoksemista ulkona, sillä sitä se ei jaksa kuitenkaan yötä myöten tehdä, vaan väsy tulee automaattisesti jossain vaiheessa.
Miten muuten suhtaudut lukemiseen? Onko se mielestäsi vuorovaikutteisempaa toimintaa? Tuleeko siinä samalla liikuttua?
En kannata älylaitteilla kasvattamista, mutta minusta tuollainen mustavalkoinen pahapahapaha-ajattelu ei tue lasten kehitystä mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla. Tietokonepeleistä (aivan kuten lautapeleistäkin) voi ammentaa myös hyötyä, mutta se taas tarkoittaa sitä että vanhemman on oltava perillä mitä lapsi siellä duunaa ja pistettävä touhulle myös järkevät rajat (aivan kuten kaikkeen muuhunkin lapsen toimintaan).
Kyse oli alle kouluikäisestä. Lasten kuuluu leikkiä, liikkua ja olla luovia. Pelien kanssa ehtii seurustella myöhemmällä iällä aivan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran taaperon, joka juuri ja juuri osasi kävellä, taapertavan kännykkää katsoen eteenpäin hitaasti kuin etana, eteensä katsomatta 20 metriä äitiään jäljessä. Näytti todella ryhdikkäältä ja vauhdikkaalta pikkulapsen menolta. NOT!
Meillä yläkoululainen manaa lähistön alakoululaisia, jotka kulkevat puhelin kädessä kouluun. Tuijottavat tiukasti laitetta ja seilaavat huomaamattaan tien laidasta toiseen. Ei tiedä, mistä välistä pyörällä pääsisi ohitse. Ihme, ettei kai kukaan ole vielä jäänyt auton alle.
On niillä kännyköillä ja tableteilla muitakin funktioita kuin pelit.
Saako lapsi edes puhua puhelimessa tai esim. katsoa tabletilta ohjelmia pitkän ajomatkan aikana?
Totaalikielto on mielestäni liioittelua, kuten myös se toinen ääripää, jossa kännykkä tai tabletti on juurtunut lapsen käteen pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun koulussa ei enää kirjoiteta tai piirretä käsin mitään tai lueta kirjoja, voin antaa lapselleni älykirjan luettavaksi ja tekstinkäsittelyohjleman sekä Paintin käyttöön. Alle kouluikäinen ei tee mitään tietokonepeleillä ym. jotka vain passivoivat istumaan huonossa asennossa pitkiä aikoja putkeen. Ymmärrän, että rajat voi asettaa, mutta tiedän kokemuksesta, että ei ole helppoa asettaa rajoja mukavalle istumiselle mielenkiintoisten pelien äärellä. Helpompi rajoittaa lapsen juoksemista ulkona, sillä sitä se ei jaksa kuitenkaan yötä myöten tehdä, vaan väsy tulee automaattisesti jossain vaiheessa.
Miten muuten suhtaudut lukemiseen? Onko se mielestäsi vuorovaikutteisempaa toimintaa? Tuleeko siinä samalla liikuttua?
En kannata älylaitteilla kasvattamista, mutta minusta tuollainen mustavalkoinen pahapahapaha-ajattelu ei tue lasten kehitystä mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla. Tietokonepeleistä (aivan kuten lautapeleistäkin) voi ammentaa myös hyötyä, mutta se taas tarkoittaa sitä että vanhemman on oltava perillä mitä lapsi siellä duunaa ja pistettävä touhulle myös järkevät rajat (aivan kuten kaikkeen muuhunkin lapsen toimintaan).
Kyse oli alle kouluikäisestä. Lasten kuuluu leikkiä, liikkua ja olla luovia. Pelien kanssa ehtii seurustella myöhemmällä iällä aivan tarpeeksi.
No niin, miten lukeminen sopii tähän kuvioon?
No viimeistään eskarissa se lapsi sen ipadin käytön oppii. Siellä jo saa lapset pelailla erilaisia kehittäviä pelejä ipadeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran taaperon, joka juuri ja juuri osasi kävellä, taapertavan kännykkää katsoen eteenpäin hitaasti kuin etana, eteensä katsomatta 20 metriä äitiään jäljessä. Näytti todella ryhdikkäältä ja vauhdikkaalta pikkulapsen menolta. NOT!
Meillä yläkoululainen manaa lähistön alakoululaisia, jotka kulkevat puhelin kädessä kouluun. Tuijottavat tiukasti laitetta ja seilaavat huomaamattaan tien laidasta toiseen. Ei tiedä, mistä välistä pyörällä pääsisi ohitse. Ihme, ettei kai kukaan ole vielä jäänyt auton alle.
Uskon, että lähes jokainen meistä on nähnyt lapsia naamat kiinni kännykässä koulumatkalla. Ihmettelenkin, miksi vanhemmat vielä antavat heidän ottaa älylaitteen mukaan kouluun. Luulisi, että löytyisi joku vanha Nokia jemmasta, johon voisi soittaa vain puheluita ja laittaa tekstareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun koulussa ei enää kirjoiteta tai piirretä käsin mitään tai lueta kirjoja, voin antaa lapselleni älykirjan luettavaksi ja tekstinkäsittelyohjleman sekä Paintin käyttöön. Alle kouluikäinen ei tee mitään tietokonepeleillä ym. jotka vain passivoivat istumaan huonossa asennossa pitkiä aikoja putkeen. Ymmärrän, että rajat voi asettaa, mutta tiedän kokemuksesta, että ei ole helppoa asettaa rajoja mukavalle istumiselle mielenkiintoisten pelien äärellä. Helpompi rajoittaa lapsen juoksemista ulkona, sillä sitä se ei jaksa kuitenkaan yötä myöten tehdä, vaan väsy tulee automaattisesti jossain vaiheessa.
Miten muuten suhtaudut lukemiseen? Onko se mielestäsi vuorovaikutteisempaa toimintaa? Tuleeko siinä samalla liikuttua?
En kannata älylaitteilla kasvattamista, mutta minusta tuollainen mustavalkoinen pahapahapaha-ajattelu ei tue lasten kehitystä mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla. Tietokonepeleistä (aivan kuten lautapeleistäkin) voi ammentaa myös hyötyä, mutta se taas tarkoittaa sitä että vanhemman on oltava perillä mitä lapsi siellä duunaa ja pistettävä touhulle myös järkevät rajat (aivan kuten kaikkeen muuhunkin lapsen toimintaan).
Kyse oli alle kouluikäisestä. Lasten kuuluu leikkiä, liikkua ja olla luovia. Pelien kanssa ehtii seurustella myöhemmällä iällä aivan tarpeeksi.
No niin, miten lukeminen sopii tähän kuvioon?
Miksi alle kouluikäisen pitäisi oppia lukemaan? Sitä paitsi en ole ikinä kuullut, että lukeminen olisi passivoinut yhtään lasta niin paljon kuin pelit ja some. Jopa lukemisasento on usein huomattavasti ergonomisempi kuin tabletinräpläämisasento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nollatoleranssi on kyllä mielestäni turhan jyrkkä. Lapsen kaverit ja jopa kouluopetus tulevat käyttämään kännykkää ja tablettia ja niistä on hyvä olla perillä edes vähän ettei koulussa joudu ihan nollasta lähtemään. Kavereiden luona tai kerhossa lapsi pääsee kännyyn ja tablettiin käsiksi kumminkin. Jos se on kotona kiellettyä, voi tulla vähän ristiriitaisia tunteita. LKähtisin mieluummin rajoittamislinjalle, mutten totaalikieltoon. Tabletit ja kännyt eivät maailmasta mihinkään katoa, tykkää siitä tai ei.
Padit ovat olemassa vain siksi, että vanhemmat saisivat omaa (some-)aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun koulussa ei enää kirjoiteta tai piirretä käsin mitään tai lueta kirjoja, voin antaa lapselleni älykirjan luettavaksi ja tekstinkäsittelyohjleman sekä Paintin käyttöön. Alle kouluikäinen ei tee mitään tietokonepeleillä ym. jotka vain passivoivat istumaan huonossa asennossa pitkiä aikoja putkeen. Ymmärrän, että rajat voi asettaa, mutta tiedän kokemuksesta, että ei ole helppoa asettaa rajoja mukavalle istumiselle mielenkiintoisten pelien äärellä. Helpompi rajoittaa lapsen juoksemista ulkona, sillä sitä se ei jaksa kuitenkaan yötä myöten tehdä, vaan väsy tulee automaattisesti jossain vaiheessa.
Miten muuten suhtaudut lukemiseen? Onko se mielestäsi vuorovaikutteisempaa toimintaa? Tuleeko siinä samalla liikuttua?
En kannata älylaitteilla kasvattamista, mutta minusta tuollainen mustavalkoinen pahapahapaha-ajattelu ei tue lasten kehitystä mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla. Tietokonepeleistä (aivan kuten lautapeleistäkin) voi ammentaa myös hyötyä, mutta se taas tarkoittaa sitä että vanhemman on oltava perillä mitä lapsi siellä duunaa ja pistettävä touhulle myös järkevät rajat (aivan kuten kaikkeen muuhunkin lapsen toimintaan).
Kyse oli alle kouluikäisestä. Lasten kuuluu leikkiä, liikkua ja olla luovia. Pelien kanssa ehtii seurustella myöhemmällä iällä aivan tarpeeksi.
Äh, tämmöinen ihmeellinen Saariston lapset -idyllin unelmointi ei oikein sovi minusta nykyajan kasvatusnuoraksi. Ei lasten "kuulu" toteuttaa mitään aikuisten ulkoapäin määrittämää käpylehmäidylliä. Lapset syntyvät siihen aikakauteen mihin sattuvat syntymään, ja eri ikäpolvien lapsuus on aina erilainen koska niin on eri ikäpolvien aikuisuuskin. Ääripäihin ei kannata koskaan vetää, täyskielto (vaikkapa nyt sitten pelien suhteen) ei ole sen viisaampi teko kuin täysi välinpitämättömyyskään.
Koomista, miten jengi täällä selittää, että laitteen käytön oppii parissa minuutissa tai viikossa. Periaatteessa kyllä - käytännössä ei.
Ihan ensimmäiseksi - olen itsekin vastannut palstalla ihmiselle kysymyksiin, jotka löytyy googlettamalla helposti - evidenssiä siitä, ettei palstalaisest osaa tehdä alkeellisintakaan tiedonhakua.
Toinen - reittiopas, karttapalvelut jne. - vaativat hetken, että ymmärtää. Ei nämä pitkään vie, mutta kuitenkin.
Toki kaikesta voi sanoa, että ehtiihän sitä - ehtii oppia lukemaan 50-vuotiaana, uimaan 60-vuotiaana jne. Jos on jäänyt oppimatta, niin ehtii, mutta miksi oppimista pitää ehdoin tahdoin lykätä? Pelit addiktoi, mutta niin addiktoi vaikka TV - tämän kieltämisestä ei juuri enää puhuta, vaikka syytä saattaisi olla.
Rajojen asettaminen vaatii vaivannäköä, mutta juuri sitä kutsutaan kasvatamiseksi. Hyvästä kasvattajasta tuskin voidaan puhua silloin, kun oman helppouden takia rajataan pois kaikki, mikä voi olla haitallista.
Tässä yhteydessä en edes aloita siitä, mitä hyödyvaikutuksia peleillä voi myös olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran taaperon, joka juuri ja juuri osasi kävellä, taapertavan kännykkää katsoen eteenpäin hitaasti kuin etana, eteensä katsomatta 20 metriä äitiään jäljessä. Näytti todella ryhdikkäältä ja vauhdikkaalta pikkulapsen menolta. NOT!
Meillä yläkoululainen manaa lähistön alakoululaisia, jotka kulkevat puhelin kädessä kouluun. Tuijottavat tiukasti laitetta ja seilaavat huomaamattaan tien laidasta toiseen. Ei tiedä, mistä välistä pyörällä pääsisi ohitse. Ihme, ettei kai kukaan ole vielä jäänyt auton alle.
Uskon, että lähes jokainen meistä on nähnyt lapsia naamat kiinni kännykässä koulumatkalla. Ihmettelenkin, miksi vanhemmat vielä antavat heidän ottaa älylaitteen mukaan kouluun. Luulisi, että löytyisi joku vanha Nokia jemmasta, johon voisi soittaa vain puheluita ja laittaa tekstareita.
No koska digiloikka. Koulussa käytetään myös omia laitteita ja kun lapsellamme ei seiskaluokan alussa ollut puhelinta koulussa, opettaja syytti häntä valehtelusta (kun sanoi, ettei voi tehdä tehtävää omalla puhelimella). Eli koulussa oletetaan, että lapset vievät sinne omat puhelimet ja samaan aikaan taivastellaan, kuinka vanhemmat eivät saa rotia lapsilleen. En näe tuossa mitään järkeä. Toinen syy alakoululaisten kalliisiin älypuhelimiin on se, että eihän niitä tuntien ulkopuolella yleensä mihinkään hyödylliseen käytetä, nehän ovat vain viihdettä. Vanhasta nokiasta ei irtoa samaa huvia. Lapset myös tietysti kiusaavat niitä, joilla on "huono" puhelin. Eri asia vaan on se, mihin kannattaa mennä mukaan. Eli hypitäänkö kiusaajan pillin mukaan vai tehdäänkö perheessä niin kuin omasta mielestä on mielekästä.
Meillä ainakin 7v. oppinut hienosti mm. englantia padilta itsekseen. Tietää sellaisia sanoja ja sanontoja, joita minä en ole kuullutkaan ja ääntää todella hienosti, kuin natiivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koomista, miten jengi täällä selittää, että laitteen käytön oppii parissa minuutissa tai viikossa. Periaatteessa kyllä - käytännössä ei.
Ihan ensimmäiseksi - olen itsekin vastannut palstalla ihmiselle kysymyksiin, jotka löytyy googlettamalla helposti - evidenssiä siitä, ettei palstalaisest osaa tehdä alkeellisintakaan tiedonhakua.
Toinen - reittiopas, karttapalvelut jne. - vaativat hetken, että ymmärtää. Ei nämä pitkään vie, mutta kuitenkin.
Toki kaikesta voi sanoa, että ehtiihän sitä - ehtii oppia lukemaan 50-vuotiaana, uimaan 60-vuotiaana jne. Jos on jäänyt oppimatta, niin ehtii, mutta miksi oppimista pitää ehdoin tahdoin lykätä? Pelit addiktoi, mutta niin addiktoi vaikka TV - tämän kieltämisestä ei juuri enää puhuta, vaikka syytä saattaisi olla.
Rajojen asettaminen vaatii vaivannäköä, mutta juuri sitä kutsutaan kasvatamiseksi. Hyvästä kasvattajasta tuskin voidaan puhua silloin, kun oman helppouden takia rajataan pois kaikki, mikä voi olla haitallista.
Tässä yhteydessä en edes aloita siitä, mitä hyödyvaikutuksia peleillä voi myös olla.
7-vuotiaana liian myöhäistä saada oma puhelin ja tabletti. Jep, kyllähän jo 5-vuotiaan pitää osata niitä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun koulussa ei enää kirjoiteta tai piirretä käsin mitään tai lueta kirjoja, voin antaa lapselleni älykirjan luettavaksi ja tekstinkäsittelyohjleman sekä Paintin käyttöön. Alle kouluikäinen ei tee mitään tietokonepeleillä ym. jotka vain passivoivat istumaan huonossa asennossa pitkiä aikoja putkeen. Ymmärrän, että rajat voi asettaa, mutta tiedän kokemuksesta, että ei ole helppoa asettaa rajoja mukavalle istumiselle mielenkiintoisten pelien äärellä. Helpompi rajoittaa lapsen juoksemista ulkona, sillä sitä se ei jaksa kuitenkaan yötä myöten tehdä, vaan väsy tulee automaattisesti jossain vaiheessa.
Miten muuten suhtaudut lukemiseen? Onko se mielestäsi vuorovaikutteisempaa toimintaa? Tuleeko siinä samalla liikuttua?
En kannata älylaitteilla kasvattamista, mutta minusta tuollainen mustavalkoinen pahapahapaha-ajattelu ei tue lasten kehitystä mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla. Tietokonepeleistä (aivan kuten lautapeleistäkin) voi ammentaa myös hyötyä, mutta se taas tarkoittaa sitä että vanhemman on oltava perillä mitä lapsi siellä duunaa ja pistettävä touhulle myös järkevät rajat (aivan kuten kaikkeen muuhunkin lapsen toimintaan).
Kyse oli alle kouluikäisestä. Lasten kuuluu leikkiä, liikkua ja olla luovia. Pelien kanssa ehtii seurustella myöhemmällä iällä aivan tarpeeksi.
No niin, miten lukeminen sopii tähän kuvioon?
Miksi alle kouluikäisen pitäisi oppia lukemaan? Sitä paitsi en ole ikinä kuullut, että lukeminen olisi passivoinut yhtään lasta niin paljon kuin pelit ja some. Jopa lukemisasento on usein huomattavasti ergonomisempi kuin tabletinräpläämisasento.
Ei tietenkään pidä, mutta monet oppivat ihan oman kiinnostuksensa myötä. Jo pikkulapsille luetaan iltasatuja ja katsellaan kuvakirjoja.
Yritän tässä nyt vain avata, että miksi on vähän yksinkertaista vetää noin mustavalkoisia jakolinjoja fiksun ja tyhmän tekemisen välille. Ensinnäkin, tutkimustieto on osa vanhemmuutta nykyään aivan eri tavalla kuin 60-luvulla. Ja nykypäivän tutkimus keskittyy nykypäivän "uusiin" ilmiöihin, jolloin esimerkiksi pelaamisen vaikutukset ovat tutkimusaiheiden keskiössä. Tulokset eivät myöskään yksiselitteisesti ole mitenkään pelivastaisia. Tuossa nyt helpossa muodossa ylen referaattia.
http://yle.fi/uutiset/3-7491265
Osaisitko ajatella, miltä kouluja käymättömässä täydessä agraariyhteiskunnassa tuntuu sukupolvi, joka istuu vaan sisällä nenä kirjassa. Jos vastaavanlaista (tarkoitushakuista?) tutkimusta olisi voitu tehdä silloin kotona lukemisen passivoivista vaikutuksista, millaisia tulokset olisivat ehkä olleet? Miten vanhemmat arvottaisivat lasten lukemista?
En edelleenkään ole tablettikasvatuksen puolestapuhuja, mutta minusta pelit sopivat osaksi lapsuutta siinä missä kaikki muukin touhu. Monipuolisuus ja kohtuus ovat avainsanoja kaikessa.
Uuteen varhaiskasvatus suunnitelmaan kuuluu tabletin käyttö päivähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun koulussa ei enää kirjoiteta tai piirretä käsin mitään tai lueta kirjoja, voin antaa lapselleni älykirjan luettavaksi ja tekstinkäsittelyohjleman sekä Paintin käyttöön. Alle kouluikäinen ei tee mitään tietokonepeleillä ym. jotka vain passivoivat istumaan huonossa asennossa pitkiä aikoja putkeen. Ymmärrän, että rajat voi asettaa, mutta tiedän kokemuksesta, että ei ole helppoa asettaa rajoja mukavalle istumiselle mielenkiintoisten pelien äärellä. Helpompi rajoittaa lapsen juoksemista ulkona, sillä sitä se ei jaksa kuitenkaan yötä myöten tehdä, vaan väsy tulee automaattisesti jossain vaiheessa.
Miten muuten suhtaudut lukemiseen? Onko se mielestäsi vuorovaikutteisempaa toimintaa? Tuleeko siinä samalla liikuttua?
En kannata älylaitteilla kasvattamista, mutta minusta tuollainen mustavalkoinen pahapahapaha-ajattelu ei tue lasten kehitystä mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla. Tietokonepeleistä (aivan kuten lautapeleistäkin) voi ammentaa myös hyötyä, mutta se taas tarkoittaa sitä että vanhemman on oltava perillä mitä lapsi siellä duunaa ja pistettävä touhulle myös järkevät rajat (aivan kuten kaikkeen muuhunkin lapsen toimintaan).
Kyse oli alle kouluikäisestä. Lasten kuuluu leikkiä, liikkua ja olla luovia. Pelien kanssa ehtii seurustella myöhemmällä iällä aivan tarpeeksi.
Äh, tämmöinen ihmeellinen Saariston lapset -idyllin unelmointi ei oikein sovi minusta nykyajan kasvatusnuoraksi. Ei lasten "kuulu" toteuttaa mitään aikuisten ulkoapäin määrittämää käpylehmäidylliä. Lapset syntyvät siihen aikakauteen mihin sattuvat syntymään, ja eri ikäpolvien lapsuus on aina erilainen koska niin on eri ikäpolvien aikuisuuskin. Ääripäihin ei kannata koskaan vetää, täyskielto (vaikkapa nyt sitten pelien suhteen) ei ole sen viisaampi teko kuin täysi välinpitämättömyyskään.
Vaikka eri sukupolvien elämä on aina ollut edes jossain määrin erilaista, niin Keijo Tahkokallion mukaan yksi asia on pysynyt samana: vanhemmat ovat suhtautuneet kriittisesti uusimpiin villityksiin ja pyrkineet rajoittamaan lastensa niihin mukaan menemistä. Paitsi nyt on ensimmäinen aikuissukupolvi, joka laajana rintamana tuntuu pitävän lastensa kotkotuksia itselleenkin tavoittelemisen arvoisina ja luottaa sokeasti lastensa arviointikykyyn. Oli Tahkokalliosta nyt muuten mitä mieltä vaan, niin minusta tuo on aika hyvä havainto. Minusta on ihan tervettä nähdä lapsissaan hyvää (tietysti!), mutta oikeasti minulla särähtää korvaan, kun joku vuolaasti kehuu taaperoaan, että kyllä hän jaksaa keskittyä älylaitteeseen vaikka pariksi tunniksi kerrallaan, että onpa nerokas lapsi. Riskit ovat kuitenkin melkoiset. Tietysti joskus huoli on turha ja onhan suloista lukea vanhoista Valituista Paloista, kuinka siellä taivastellaan, että mitähän tuollainen kauhea Beatles-musiikki vielä nuorille aiheuttaa, mutta silti väitän, että on terveempää huolestua vaikka välillä turhastakin kuin ihan lampaana seurata omia lapsiaan ja määkiä, että kyllä he osaavat ja ovat niin itsenäisiä. (Ja mitäs vikaa Saariston lapsissa on?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran taaperon, joka juuri ja juuri osasi kävellä, taapertavan kännykkää katsoen eteenpäin hitaasti kuin etana, eteensä katsomatta 20 metriä äitiään jäljessä. Näytti todella ryhdikkäältä ja vauhdikkaalta pikkulapsen menolta. NOT!
Meillä yläkoululainen manaa lähistön alakoululaisia, jotka kulkevat puhelin kädessä kouluun. Tuijottavat tiukasti laitetta ja seilaavat huomaamattaan tien laidasta toiseen. Ei tiedä, mistä välistä pyörällä pääsisi ohitse. Ihme, ettei kai kukaan ole vielä jäänyt auton alle.
Uskon, että lähes jokainen meistä on nähnyt lapsia naamat kiinni kännykässä koulumatkalla. Ihmettelenkin, miksi vanhemmat vielä antavat heidän ottaa älylaitteen mukaan kouluun. Luulisi, että löytyisi joku vanha Nokia jemmasta, johon voisi soittaa vain puheluita ja laittaa tekstareita.
Vainko lapsia? Tässä keskustelussa on ärsyttävää se, että lapset ja nuoriso ovat jälleen kerran täysin hunningolla, vaikka he eivät tee mitään mitä valtaosa aikuisista ei tekisi. Oletko itse koskaan vilkaissut aaveetä dösässä pitkällä matkalla tai kirjoittanut viestiä/puhunut puhelimeen kävellessä?
Täyskieltäminen johtaa usein siihen addiktioon kun kielto loppuu, koska uusi juttu mitä ei ole ennen saanut tehdä. Kannattaa antaa käyttää rajoitetusti, niin oppii käyttämään, mutta osaa myös olla ilman sitä
Alue: Aihe vapaa
Näin kerran taaperon, joka juuri ja juuri osasi kävellä, taapertavan kännykkää katsoen eteenpäin hitaasti kuin etana, eteensä katsomatta 20 metriä äitiään jäljessä. Näytti todella ryhdikkäältä ja vauhdikkaalta pikkulapsen menolta. NOT!