Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeasti näin tylsä? :( Kirpaisee ...
29.05.2017 |
Tänään siis koulun projektityöskentelyssä samassa ryhmässä kanssani oli eräs USA:lainen mieshenkilö.
Ei meinannut millään muistaa kuka minä olen, ei se mitään, kerroin asian aina ystävällisesti varmaan viisi kertaa.
Loppupäivästä menimme ravintolaan ja minä istuin kaksi tuntia tämän ihmisen vastapäätä ja keskustelin hänen kanssaan.
Sitten loppuvaiheessa kysyi minulta, että kuka olen ja missä ryhmässä olen. Vastasin ehkä piirun verran ärsyyntyneenä, että hei camoon nyt, ollaan samassa ryhmässä ja olen keskustellut kanssasi koko päivän!
Suutahti ja tokaisi näin:
"It's not my fault that you are so bland and quiet! Spice it up so people can maybe remember your name!"
Hänellä ei ollut mitään vaikeuksia muistaa erään superhiljaisen, mutta nätin tytön nimeä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättekö miten vaikeaa amerikkalaisille on olla vieraassa maassa jurojen ja tuppisuiden kanssa, kun pienestä asti on opetettu että hiljaa möllöttäminen keskustelussa on erittäin epäkohteliasta.
Jos perehtyisi edes 5 minuuttia suomalaiseen kulttuuriin, huomaisi että sisäänpäinkääntyneisyys, vierastaminen ja varautuneisuus on suomalaisille ominaista eikä möläyttelisi tuollaisia typeryyksiä.
Oikeastihan heppu halusi vain loukata ap:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ymmärrän tuota amerikkalaistakin. Tuntuu varmaan kurjalta kun ihmiset ympärillä ovat niin epäkohteliaita.
Nojoo vähän samaa mietin, kun eräs jonka kanssa olen tehnyt hommia 3 vuotta ei tiennyt nimeäni.. Ihmetteli miksi otin nokkiini.
Mies toimi tökerösti, olit tylsä tai et. Minä mietin joskus työssäni lukion opettajana, että onko hyväksyttävää, ettei opettaja muista kaikkien opiskelijoiden nimiä. Koulujen yhdistymisen myötä lukiossani on nyt yli tuhat opiskelijaa, ja opetusryhmissä 35-40 opiskelijaa. Jos minulla on jaksossa kolme kurssia tai enemmän, en enää pysty oppimaan opiskelijoiden nimiä. Nimien opettelu oli minulle pitkään kunnia-asia, mutta pari vuotta sitten jouduin luovuttamaan. Joskus näkee, että joku opiskelija loukkaantuu, kun en vaikka välikokeita jakaessani muista jonkun nimeä, mutta kyse ei siis ole siitä, ettenkö välittäisi, vaan työskentelyolosuhteiden muuttumisesta haastavammiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän tuota amerikkalaistakin. Tuntuu varmaan kurjalta kun ihmiset ympärillä ovat niin epäkohteliaita.
Onneksi hän hoksasi tasoittaa tilanteen olemalla itse vielä epäkohteliaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän tuota amerikkalaistakin. Tuntuu varmaan kurjalta kun ihmiset ympärillä ovat niin epäkohteliaita.
Onneksi hän hoksasi tasoittaa tilanteen olemalla itse vielä epäkohteliaampi.
Se on aika inhimillistä.
Olipas tökerö tyyppi! Itse olen aivan surkea muistamaan ihmisten nimiä. En kuitenkaan ikinä sanoisi, että oma vikasi kun olet tuollainen tavis. Kyllä vahvasti vaikuttaa että tyyppiä oikein ärsytti että mitä sinä tavallinen tollukka minulle puhut, haluan tuon nätin tyypin enkä sinua.
Keskustella voi ihan hyvin, englanniksikin, ilman että pitää toisen nimeä mainita kertaakaan. Ja jos oikein fiksu haluaa olla, niin toistaa kuullessaan ihmisen nimen, ja yrittää yhdistää siihen jonku muistisäännön. Esim. Saila - ihan kuin serkkuni lapsi. Jesse - ihan kuin naapurin koira.
Ymmärrättekö miten vaikeaa amerikkalaisille on olla vieraassa maassa jurojen ja tuppisuiden kanssa, kun pienestä asti on opetettu että hiljaa möllöttäminen keskustelussa on erittäin epäkohteliasta.