Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö exälle kertoa uudesta suhteesta?
29.05.2017 |
Missä vaiheessa kertoisitte exälle uudesta suhteesta? Erosin vuodenvaihteessa ja aloitin pian uuden suhteen. Tämä on monen mielestä varmasti tuomittavaa, mutta edellinen suhteeni oli väkivaltainen, ja puoliso käyttäytyi muutenkin todella dominoivasti. Olin todella onneton ja vuosien myötä tunteeni kuolivat kunnes pikkuhiljaa uskalsin erota.
Uusi mies tuntuu ihanalta, olen tuntenut hänet jo pidempään ja hänen kanssa on todella helppoa olla. Mutta mutta, en ole kertonut hänestä exälleni. Meillä on lapsia, mutta heille en ole tätä uutta meistä esitellyt, enkä kertonutkaan. Haluan että lapset saavat riittävästi aikaa toipua erosta ja tottua tilanteeseen ja haluan myös suhteen olevan vakaalla pohjalla.
Koska exälle pitäisi oikein kertoa? Toisaalta haluan säästää hänen tunteitaan kaikesta huolimatta, ahdistaa arvostelu ja mahdollinen uudelleen alkava dominointi/manipuolointi. Ja muutenkin tuntuu epämiellyttävältä puhua tästä asiasta. Toisaalta myös valehtelu ahdistaa, jos minulla on esim reissuja tms exä kyselee aina että kenen kanssa, ja joudun valehtelemaan.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
On hyvä ilmoittaa jos menee poskipusua pidemmälle. Mieluimmin etukäteen että ex voi olla henkisesti mukana kun limakalvot kohtaavat.
Heh XD mä tein käytännössä näin. Ilmoitin tekstarilla että "oon nyt tavannut sellaisen ihmisen jota aion tapailla vakavasti." Ajattelin ettei eksä kuulustele lasta siitä onko äidillä joku. Tuo on sitten se info miltä eksä sai, ei mitään kenen kanssa käytän jonkun viikonlopun tai loman. Tekstarilla " sopiiko sulle ottaa Nico-Janica 4.6., mulla on silloin menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tiedä, miksi minulla on niin syyllinen olo siitä etten ole kertonut? Jotenkin tuntuu että teen jotain "väärin"... Ja tuntuu tosi ahdistavalta. Ehkä exällä on sitten minuun vieläkin joku henkinen ote, tosiaan kun suhteessa hän päätti aina kaikesta ym.. ap
En taida osata sanoa muuta kuin hyvä, että on. - Tarkoitan, että minusta tuo tunne, mikä sinulla on minusta erinomaisen ymmärrettävä. Enemmän ihmettelen heitä jotka ovat heti valmiita uuteen suhteeseen, jos ja kun edelline suhde on kestänyt mahd. useita vuosia.
Tietysti on hyvin vaikea sanoa, että milloin on oikein tai milloin väärin tavata "se" mahd. kumppani; ikäänkuin sille olisi olemassa, jokin määräpäivä, mihin mennessä tai milloin aikaisintaan. Yleisesti voidaan toki sanoa, että saattaa olla viisainta antaa ensin "pölyn hieman laskeutua" ennen uutta suhdetta.
Viimeksi sanottu kai yleensä yrittää ohjeistaa, että jos ja kun "vapautuu" vanhan suhteen kahleesta, niin osa saattaa melkein pakonomaisesti hakea kumppania, jolloin kelpaa melkein kuka tai millainen vaan.
Syitä tällaiseen saattaa olla yhtä hyvin se, ettei yksinkertaisesti haluta tai osata olla yksin. Mutta myös niinkin pöljä ajatus kuin kuvitella, että näin ikäänkuin näpäyttää ex-kumppania. Uusi kumppani on ikäänkuin aarre, jota halutaan auliisti esitellä, että katso nyt sain tällaisen "saaliin" ; tajuathan, mitä menetit kun suhteemme päättyi. Uusi kumppani saattaakin olla lopulta vain laastari. - Joko itsellä aukeaa silmät ja huomaa, että eipä se olekaan niin hyvä kuin aluksi vaikutti.
Tai sitten uusi"laastari"kumppani huomaa itse, että häneen kohdistetaan niin paljon odotuksia ja toiveita, että pakenee paikalta. Vaikka puolenkaan esitetyistä toiveista ole välttämättä tarkoitus olla vaatimuksia, vaan enemmän unelmia, joista päätäpahkaa ihastunut lurittelee toiselle toivoen osaa tapahtuvaksi ja osaksi vain kertoaken toiselle, kun on joku, joka kuuntelee - tai ainakin kuulee. - eikä hän olekaan erossa jäänyt yksin.
Syyllisyydenkin tunne on selvä. Jos on vuosia kärsinyt huonossa suhteessa, niin sitä kyselee myös itseltään, että olenko oikeutettu moiseen uuteen mahdollisuuteen. Kaikk tuntuu, niin epätodelliselta. Tavallaan sitä silloin haluaisi toisaalta esitellä tai ainakin kertoa toiselle kumppanile, että hei mulla menee nyt oikeastaan ihan hyvin. Voitko vahvistaa, että sullakaan ei ole mitään sitä vastaan.
Mutta kun on erottu, niin ei olikeastaan uudet kuviot kuulu exälle. Ne saattavat jopa tuntua rätin heitolta päin naamaa. Mutta yhtä hyvin tuntumatta miltään. Voi mennä vuosiakin, että osaa kohdata exänsä luontevasti, niinkuin kenen hyvänsä vanhan tutun. Kaikk eivät mahd. pysty siihen koskaan, Siksi lienee parasta yrittää keskittyä vain omaan eloonsa ja suoda se mahdollisuus myös toiselle. Ilman, että kovin täytyy toiselle näyttää tai kertoa mitäään, mikä ei kuulu ohittamattomiin velvollisuuksiin, kuten sopiminen siitä, miten jaetaan vastuut yhteisistä lapsista, ainakin nii pitkälle kuin se on mahdollista. Lapsista ei ainakaan saisi muodostua lyömäaetta, jolla halutaan iskeä ja haavoittaa ex- kumppania.
Ja vielä: Ei sen uuden kumppanin tietenkään tarvitse osoittautua vain laastariksi. Kyllä pian eron jälkeen - tosinaan jopa ennen virallsita eroakin -löydetty uusi kumppani- saattaa ja tai voi olla se, jonka kanssa sitten jatketaan yhteistä taivalta, mahdollisesti aina siihen saakka kunnes kuolema erottaa. - Näin vaikka vähintään ex- kumppani saattaa olla käärmeissään siitä että toinen pääsi erosta jaloilleen heti, eikä oikeataan "kunnolla" kaatunutkaan, eikä tainnut edes horjahtaa näkyvästi. Aivan kuin se tekisi kaiken sen historian tyhjäksi, mikä elettiin ja koettiin yhdessä "virallista eroa" ennen.
Vierailija kirjoitti:
Laki lapsen huoltajuudesta, näyttäisi sanovan, että: yhdessä tulee päättää: lapsen koulutus, passin saanti, asuinpaikan muutos siten ettei saa muuttaa ulkomaille. Tuossa se sitten aika lailla onkin.
Jos tapaamisista ei pääse sovintoon sen voi viedä käräjille.Mitään ei mainita siitä kenen kanssa äiti seurustelee ja lomailee.
Asia ei ole ihan noin yksioikoinen kuin yrität esittäää, esim. lapsen viennistä ulkomaille on ilmoitettava toiselle huoltajalle, koska muuten voidaan katsoa että lapsi on poisviety luvattomasti tai jätetty palauttamatta riippuen tilanteesta. Siispä pelkkä pelkkä passin hakeminen ei oikeuta mielivaltaiseen ulkomaanmatkusteluun lapsen kanssa.
Lisäksi toinen huoltaja voi vaatia käräjäoikeudessa viranomaisia luovuttamaan lapsia koskevia tietoja jos lähivanhempi ei niitä suostu muuten toimittamaan (sairaanhoito, koulunkäynti jne.).
Lisäksi lapsen huollon tarkoitus on turvata lapsen kehitys ja suotuisat olosuhteet. Miten etävanhempi voi varmistua tästä jos lähivanhempi pitää mykkäkoulua eikä vapaaehtoisesti suostu pitämään minkäänlaisia (tiedotus)välejä etävanhemman kanssa? Jos nyt oletetaan, että kyseessä on sellainen tavallinen ero, joita suomalaiset naiset ottavat kun tylsistyvät mieheensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksälle ei kerrota mitään uusista suhteista. Jos eksä kyselee niin sille sanotaan että asia ei hänelle enää kuulu.
Uudesta suhteesta mainitaan siinä tapauksessa, että se vaikuttaa lasten asemaan. Ei sitä ennen. Silloinkin on kyseessä ilmoitusasia eli eksällä ei ole asiassa sananvaltaa.
Kannattaa tosiaan yrittää pitää asialliset välit ja kertoa lapsiin vaikuttavat asiat eksälle, sillä etävanhemmalla on oikeus tehdä lasu-ilmoitus jos lasten olosuhteista on epäselvyyttä. Haluaako sitten selittää viranomaisille vai sille eksälle...on oma valinta. Itse kertoisin kuitenkin vapaamuotoisesti ja asiallisesti eksälle.
Mutta tosiaan mitään yleiestä selontekovelvollisuutta muusta elämästä ap:lla ei enää ole.
Aiheettomasta lasusta voi nostaa kanteen joten sellaista ei kannata tehdä mustasukkaisuuspuuskassa...
Lasun voi tehdä nimettömänä tai muotoilla siten ettei sitä voida todeta täysin aiheettomaksi.
On hyvä ilmoittaa jos menee poskipusua pidemmälle. Mieluimmin etukäteen että ex voi olla henkisesti mukana kun limakalvot kohtaavat.