Minkälaisia teidän ensi syksynä eskarin aloittavat tytöt on? Onko hankalia tyyppejä?
Meillä ihan hirveä. Kiljuu, kitisee, itkee, huutaa, vaatii.. Kaikki on aina huonosti. Tänäänkin ulkoiltu, menty, tehty, huomioitu vain häntä ja mikään ei riitä. Ihan kamalaa parkumista joka asia! Onko tämä normaalia??
Kommentit (30)
6-vuotiskriisi, ihan normia, vaikkakin rasittavaa. Kuin pienoismurkkuikä! Tsemppejä, menee ohi. :)
Aivan ihana, omatoiminen, taitava, sosiaalinen ja empaattinen. Ihan parasta seuraa. Ulkoilee kyllä kavereidensa kanssa päivät pitkät myös, eli saa ikätovereiden seuraa ja purkaa energiaa. Ehkä siksi sietää meitä vanhempiansakin niin kivasti... Ja temperamentia löytynyt aina, mutta nyt on kääntynyt arki helpoksi.
On, todellakin! Nyt alkanut joku ihme vaihe. Just tollasta. Mitään ei totella eikä kuunnella, kaikessa pitää sanoa vastaan ja HUUTAA ja kiljua koko ajan! Ei ollut edes uhmaikäisenä tällaista. Kaikki on tylsää ja tyhmää ja äiti ja iskä on ihan tyhmiä kakkapyllyjä. Ollaan käyty leikkipuistossa ja Hoplopissa ja mummolassa ja on nähnyt serkkujaan. Ollaan syöty herkkuruokaa tänä viikonloppuna, mutta MIKÄÄN ei ole hyvä!
Adhd, asperger? Ei vaikuta normaalilta. Oletteko puhuneet perheneuvolassa tuollaisesta käytöksestä? Vai onko vanhemmuus hukassa?
Se on ihan normaalia, 6- vuotiaan uhma kuuluu kehitykseen. Meillä on tässä eskariuhmaaja ja esiteini samaan aikaan osoittamassa mieltään :)
^ Toisilla 6-vuotiskriisi tulee aiemmin (ennen kuutta vuotta), toisille myöhemmin (lähempänä 7v.)...
T. Neljä kertaa 6-vuotiskriisin äitinä kokenut
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihana, omatoiminen, taitava, sosiaalinen ja empaattinen. Ihan parasta seuraa. Ulkoilee kyllä kavereidensa kanssa päivät pitkät myös, eli saa ikätovereiden seuraa ja purkaa energiaa. Ehkä siksi sietää meitä vanhempiansakin niin kivasti... Ja temperamentia löytynyt aina, mutta nyt on kääntynyt arki helpoksi.
Ihanaa että jollain menee hyvin, tätäkin tullaan tosin alapeukuttamaan koska suomalaisten mielestä pitää kätkeä onni:D
Vierailija kirjoitti:
6-vuotiskriisi, ihan normia, vaikkakin rasittavaa. Kuin pienoismurkkuikä! Tsemppejä, menee ohi. :)
Huh, meinataan tulla hulluksi. Pelottaa jo ottaako ne tuollaista eskariin.
Just äsken esim mehulasi kaatui, sen sijaan että siivoisi tms. rupesi kiljumaan kuin henkeä vietäisiin!
Toisaalta on onnensa kukkuloilla ja taas kohta huutaa silmät punasena! :D
Ihan ihme tyyppi.
Vilase vaikka MLL sivuilta, jos huolestuttaa. Enempi mä olisin huolissani jos tuollaista ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
On, todellakin! Nyt alkanut joku ihme vaihe. Just tollasta. Mitään ei totella eikä kuunnella, kaikessa pitää sanoa vastaan ja HUUTAA ja kiljua koko ajan! Ei ollut edes uhmaikäisenä tällaista. Kaikki on tylsää ja tyhmää ja äiti ja iskä on ihan tyhmiä kakkapyllyjä. Ollaan käyty leikkipuistossa ja Hoplopissa ja mummolassa ja on nähnyt serkkujaan. Ollaan syöty herkkuruokaa tänä viikonloppuna, mutta MIKÄÄN ei ole hyvä!
Ja just käyttäytyy kuin murkku! Mutta muistan, että itse olin samanlainen saman ikäisenä. Ja kaikesta tulee ITKU, vaikka ennen ei ollut moksiskaan, esim. kaatumisista. Joku tunnemyrsky.
Vierailija kirjoitti:
On, todellakin! Nyt alkanut joku ihme vaihe. Just tollasta. Mitään ei totella eikä kuunnella, kaikessa pitää sanoa vastaan ja HUUTAA ja kiljua koko ajan! Ei ollut edes uhmaikäisenä tällaista. Kaikki on tylsää ja tyhmää ja äiti ja iskä on ihan tyhmiä kakkapyllyjä. Ollaan käyty leikkipuistossa ja Hoplopissa ja mummolassa ja on nähnyt serkkujaan. Ollaan syöty herkkuruokaa tänä viikonloppuna, mutta MIKÄÄN ei ole hyvä!
Juu, sama. Kaikkeen vastaus on ei ja välillä on kuin ei kuulisi.. Aina joudutaan menemään hermostumisen ja kiukkuisen äänen kautta.. Se on ihan hirveän raskasta.
Mulla on poika ja ei ollut hankala eskarissa, murrosikä hieman mutta ei silti oo haistatellut eikä kiroillut myöskään koulussa.
Omatoiminen, jääräpäinen, huumorintajuinen, omissa oloissaan viihtyvä, suuttuessaan aivan mahdoton. Aika tempperamenttinen tapaus ollut aina ja kauhulla odotetaan teini-ikää jos tuo luonne ei yhtään ns. pehmene :D
En usko että tilannetta auttaa hillitön viihdyttäminen, "huomioitu vain häntä" meininki... Ei lapsesta ole pidemmän päälle kiva olla huomiopiste, vaan ihan normaali luonteva osa perhettä, jota kuuunnellaan ja arvostetaan, muttei koeta häntä "ongelmana jolle mikään viihdytys ei riitä". Ehkä lapsi kaipaa vähän omaa rauhaa ja rajoja?
Vierailija kirjoitti:
Adhd, asperger? Ei vaikuta normaalilta. Oletteko puhuneet perheneuvolassa tuollaisesta käytöksestä? Vai onko vanhemmuus hukassa?
Ööö.. On joo! Kun jää tuijottamaan 6- veetä suu auki, on siinä vanhemmuus tod hukassa.
Vierailija kirjoitti:
En usko että tilannetta auttaa hillitön viihdyttäminen, "huomioitu vain häntä" meininki... Ei lapsesta ole pidemmän päälle kiva olla huomiopiste, vaan ihan normaali luonteva osa perhettä, jota kuuunnellaan ja arvostetaan, muttei koeta häntä "ongelmana jolle mikään viihdytys ei riitä". Ehkä lapsi kaipaa vähän omaa rauhaa ja rajoja?
No kiitos, mutta heitä on neljä joten nyt neuvolan neuvojen mukaan on saanut eriryisesti " isi aikaa"... No eipä auta.
Tuli isin kanssa kalasta ja seikkailulta niin sai raivarin kun ei ruvettu leipoon kakkua. Makasi maassa selällään ja huusi yhen 30 min. :D
.. No ei ole naurun asia.. Itketti vähän.
Vierailija kirjoitti:
Omatoiminen, jääräpäinen, huumorintajuinen, omissa oloissaan viihtyvä, suuttuessaan aivan mahdoton. Aika tempperamenttinen tapaus ollut aina ja kauhulla odotetaan teini-ikää jos tuo luonne ei yhtään ns. pehmene :D
Kuulostaa niin tutulta!!!:)
Ihan normaalia eskariuhmaa.
Meillä myös eskariin menevä ja seiskalle syksyllä menevä murkku murjottamassa. Melkein se eskariuhmainen on hankalampi kun ei vielä sitä järkeä päässä edes sen murkun vertaa.😂
Voimia siskot! 🎖
Hän on taitava, suloinen, kaunis, yritteliäs, kekseliäs, omaa hyvän päättelykyvyn ja huumorintajun ja mielikuvituksen. Kovin iloiseksi häntä ei ole voinut tänä keväänä kutsua, ja en ollut tiennyt että hänellä on niin käsittämättömän kova ääni. Mutta se on nyt tullut tässä selväksi, että mikään ei ole hyvä, kukaan ei ole kiva, mikään ei ole kivaa, mihinkään ei haluta mennä (esim. äsken taisteltiin suihkuun menosta mikä aikaisemmin oli lempijuttuja) ja niin edelleen.
Hän puhuu narisevalla äänellä, ei pyydä vaan käskee ja suuttuu kun en tee kuten käsketään. Mistään ei voi sanoa eikä huomauttaa kun herne on nenässä ja siellä pysyy.
Jos en tietäisi mistä on kyse, olisin aika hermoraunio.
Onneksi on ne hyvät hetket.
Ketään?