Lapsettomat eivät todellakaan tajua miten paljon helpommalla pääsevät elämässä!

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tajutaan, siksi ollaankin lapsettomia. 

Suomen erotilastoisata päätellen moraalinen paheksunta ei estä eroja 🙄 avoeroja ei edes lasketa 😂

Ja lapsettomat ovat jotenkin syyllisiä tähän lapsellisten ihmisten itseaiheutettuihin ongelmiin?

Vierailija kirjoitti:

Sitten tajuavat 35 vuotiaina etteivät haluakaan vanheta ja kuolla yksinäisyydessä ja yrittävät epätoivoisesti vielä lasta

Miksi sä luulet, että lapseton on yksinäinen?

Tulee väkisin mieleen, että kukaan ei halua viettää sun kanssa vapaaehtoisesti aikaa, jos ainoa mahdollisuus on synnyttää ne seuralaiset :D Sori tästä mielikuvamatkasta, naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Tajutaan ja nautitaan ns. täysin rinnoin!

Täydet rinnat on synnyttäneellä. Hän ei ole lapseton.

Täällä 5 alle 20v lasta 3 koiraa (Berthantilainen) 2 kissaa 1 sika ja 10 kanaa ei ole helppoa täällä

Tajuan. Siksi en niitä lapsia hanki, jokaisen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Esim jos mies ei enää seksuaalisesti tyydytä, lapseton voi saman tien vaihtaa tyydyttämämpään eikä saa osakseen moraalista tuomiota.

Lasten hankkiminen on oma valinta ja täysin vapaaehtoista, joten älä  kitise.

Lapsellisuus on oma valinta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua, miten jonkun sosiaalisen paineen annetaan vaikuttaa omiin eropäätöksiin. Jos on noin herkkä muiden mielipiteille niin ehkä ei olisi kannattanut tehdä lapsia ollenkaan, vai onko nekin sitten pyöräytetty siksi että oma elämä vastaisi yhteiskunnan odotuksia. Lapsen edun pitäisi aina mennä jonkun oman häpeäntunteen edelle. Jos on onneton suhde niin sitten kannattaa erota, lapsia tai ei. Paljon hirveämpää on se, että lapset oppivat kasvaessaan kylmän ja rakkaudettoman parisuhteen mallin.

Lapsetonhan voi sinänsä kärvistellä huonossakin suhteessa vaikka miten pitkään, koska on itse se pääasiallinen kärsijä siinä.

Entäpä jos sosiaalinen arvostelu ei estä eroa, mutta aiheuttaisi sen, että erottua tulisi huudettua lapsille enemmän, kuin ilman sosiaalista painetta koska tuntisi itsensä niin epäonnistuneeksi paskaksi eron takia? Tai paettua heitä, koska sosiaalisen paineen mukaanhan olen jokatapauksessa äitinä ihan kelvoton ja paska? Mitä ne lapset minulla tekee?

En ihan ymmärtänyt, mutta jos muuten ei pärjää, niin suosittelen terapiaa. Lasten hyvinvoinnista pitää ensisijaisesti pitää huolta ja siinä auttaa kyllä, jos oma pää on kunnossa eikä ailahtele sosiaalisen paineen alla. Sitä nyt kohdistuu kaikkiin ihmisiin aina kaikissa tilanteissa. Jos sitä ei kestä, kannattaa hankkia apua, jotta uskaltaisi tehdä ne omat valintansa itsenäisesti.

Itseäni ei parisuhde kiinnosta, mutta tulee mieleen paljon muitakin hyviä puolia lapsettomuudesta. Ja minulla on erittäin realistinen kuva siitä, millaista lasten kanssa eläminen on, miinuksena toki tunteet omista lapsista.

T: Lastenhoitaja. Ei omaa lasta, ikinä.

Hahahah en halua lapsia juuri siksi koska niistä on vaivaa :D vituttaa vaan että oon köyhä ja pitää asuu kerrostalossa, kun en koskaan saa elää täysin lapsetonta elämää. Nimittäin aina on lähinaapurissa asunu metelöiviä kakaroita, miks ihmeessä vanhemmat ei voi hillitä niiden käytöstä??? Mua hävettää jos vahingossa vedän tuolia lattiaa pitkin kun tiedän että siitä kuuluu naapuriin inhottava ääni, mutta oon näköään oudosti ajatteleva kun yläkertalaiset tuntuvat oikein harrastavan huonekalujen vetämistä lattiaa pitkin.

Kyllä tajuan. Ja osin siksi en välttämättä lapsia hankikaan. Mun mielestä on huvittavaa, että ensin on pakko tehdä lapsia ja sitten valitetaankin kuinka muilla on helpompaa. Ihan oma päätös se oli.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon minulta olisi jäänyt elämättä ja kokematta ilman lapsia. Onhan heistä vaivaakin, mutta se palkitsee monin verroin.

Mun mielestä sulta jää tosi paljon näkemättä ja kokematta, koska et harrasta motocrossia. Onhan se iso sijoitus, kallista ja aikaavievää, mutta hirveän palkitsevaa! Kun oppii hallitsemaan ajoneuvon vuosien varrella niin sitä oppii paljon itsestään ja taidoistaan myös.

Ai ei kiinnosta? No paljosta jäät paitsi, kun et kokeile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon minulta olisi jäänyt elämättä ja kokematta ilman lapsia. Onhan heistä vaivaakin, mutta se palkitsee monin verroin.

Mun mielestä sulta jää tosi paljon näkemättä ja kokematta, koska et harrasta motocrossia. Onhan se iso sijoitus, kallista ja aikaavievää, mutta hirveän palkitsevaa! Kun oppii hallitsemaan ajoneuvon vuosien varrella niin sitä oppii paljon itsestään ja taidoistaan myös.

Ai ei kiinnosta? No paljosta jäät paitsi, kun et kokeile.

Eroaa lastensaamisesta aika paljonkin. Motocrossia voit kokeilla sen kerran ja heittää pyörän nurkkaan jos ei nappakkaan, lapsen kun teet olet siinä kiinni 18 vuotta ja enemmänkin, lasta ei voi heittää nurkkaan sitten kun ei nappaa.

Tosin nykyään lapsen voi heittää päiväkotiin kohtuuttoman pitkiksi ajoiksi jos ei nappaa, joten ehkä sitä voisi sittenkin kokeilla.

Mä olin 24v kun sain ainoan lapseni, enempää en missään nimesä tee. En oikein silloin miettinyt tätä asiaa loppuun. Lastani en kadu,mutta jos pääsisin ajassa taakse päin, oisin todellakin lapseton. Lapseni on 13v ja aivan mahtava tyyppi, mutta ymmärrän omasta tahdosta lapsetomia, ootte viisaita.

Jokaisella on elämässä omat ongelmat.

Minulle lapseton elämä olisi kaikkein vaikeinta, koska minulle perhearvot ovat tärkeitä. Haluan elää perheen kanssa ja nähdä lasten kasvun ja elämänilon. Elämässäni on kyllä muutakin kuin lapset (kiinnostava ura, ystäviä, hauskanpitoa jne.), mutta MINULLE elämä olisi tyhjää, masentavaa ja kamalaa ilman lapsia.

Toki ymmärrän, että joillekin taas lapseton elämä on sopivin valinta ja juuri se oikea tapa elää itselle. Riippuu ihmisten arvoista, millaiset ne kullakin on. Kaikille perhe ei ole tärkeä eikä tarvitsekaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajutaan ja nautitaan ns. täysin rinnoin!

Täydet rinnat on synnyttäneellä. Hän ei ole lapseton.

Joo, 6 kk imetyksen ajan. Ja loppuiän roikkorinnat.

Kyllä minä ainakin tajuan. Se ei silti tarkoita etteikö elämässäni olisi mitään vaikeuksia ja haasteita. Niitä riittää itse asiassa sen verran että juuri siksi hylkäsinkin ajatuksen jälkikasvusta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin 24v kun sain ainoan lapseni, enempää en missään nimesä tee. En oikein silloin miettinyt tätä asiaa loppuun. Lastani en kadu,mutta jos pääsisin ajassa taakse päin, oisin todellakin lapseton. Lapseni on 13v ja aivan mahtava tyyppi, mutta ymmärrän omasta tahdosta lapsetomia, ootte viisaita.

Mä olin 22, kun sain ainokaisen (nyt 16). Naimisissa, mutta liian vähän aikaa elänyt yksin aikuisen elämää. Olen nauttinut ihan täysillä tästä nykyisestä aikuinen-nuori -suhteesta ja vapaudesta, kun toinen on jo omatoiminen ja itsenäinen. Vastuu toisesta ihmisestä on raskas kantaa, ja äitiys on paitsi antanut paljon, kyllä ottanutkin paljon. Missään nimessä en lähtisi siihen näillä tiedoilla, mitä nyt on, ja lapsi on sentään rakas.