Lapsettomat eivät todellakaan tajua miten paljon helpommalla pääsevät elämässä!

Voithan sinkin ostaa suuremman tai eri värisen dildon.

Kyllä todellakin tajutaan ja siksi ei tulisi mieleenkään hankkia lapsia.. Täysin tietoinen päätös.

Ap:n kommentti o ihan tosi, miten muuten lapseton pääsee helpommalla?

T. Lapseton

Saman tien vaihtaa? Mulla meni 10v, että löysin musta kiinnostuneen naisen. Ei tässä niin vain vaihdeta :D

Varmasti tajuavat. Melkein jokaisella on kokemuksia lapsettomana olosta aikuisiällä.

t. kohta kolmen äiti.

Totta kai tajutaan, siksi ollaankin lapsettomia. 

Monista asioista ei tajua ennenkuin itse kokee asian.

Mites paljon tiedät ihmisten vaikeuksista noin ylipäätään...?

Ps. Harvinaisen huono otsikko verrattuna muuhun sisältöön

Vierailija kirjoitti:

Esim jos mies ei enää seksuaalisesti tyydytä, lapseton voi saman tien vaihtaa tyydyttämämpään eikä saa osakseen moraalista tuomiota.

Jos mä lähden luettelemaan tietämiäni lapsettomuuden hyviä puolia, puolison helppo vaihtomahdollisuus tulee ehkä jossain sijalla 60+.

Helpommalla pääsevät monessa suhteessa mutta paljosta jäävät paitsi! Ihmiset haluaa elämältä eri asioita. Mä en vois kuvitellakaan elämää ilman lapsia.

Kyllä me tajutaan 😃. Mitä luulet, mikseivät velat halua lapsia?

En kyllä tajua, miten jonkun sosiaalisen paineen annetaan vaikuttaa omiin eropäätöksiin. Jos on noin herkkä muiden mielipiteille niin ehkä ei olisi kannattanut tehdä lapsia ollenkaan, vai onko nekin sitten pyöräytetty siksi että oma elämä vastaisi yhteiskunnan odotuksia. Lapsen edun pitäisi aina mennä jonkun oman häpeäntunteen edelle. Jos on onneton suhde niin sitten kannattaa erota, lapsia tai ei. Paljon hirveämpää on se, että lapset oppivat kasvaessaan kylmän ja rakkaudettoman parisuhteen mallin.

Lapsetonhan voi sinänsä kärvistellä huonossakin suhteessa vaikka miten pitkään, koska on itse se pääasiallinen kärsijä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Esim jos mies ei enää seksuaalisesti tyydytä, lapseton voi saman tien vaihtaa tyydyttämämpään eikä saa osakseen moraalista tuomiota.

Mitä sä oikein selität? Etkö tajua, että ihmiset ajattelevat siinä lapsia, miksi siinä sinua pitäisi ajatella lastesi yli?

Tajutaan ja nautitaan ns. täysin rinnoin!

Sitten tajuavat 35 vuotiaina etteivät haluakaan vanheta ja kuolla yksinäisyydessä ja yrittävät epätoivoisesti vielä lasta

Juu, helpolla olen päässyt koska olen lapseton. Mitä nyt ravannut vuosikaudet tutkituttamassa milloin mitäkin osaa lisääntymiselimistäni, ehdottanut/suostutellut/tukenut mieheni tekemään samaa, liittoa paikkailtu sitten näiden asioiden vuoksi, itkenyt ja rypenyt niin paljon että masennuskin on välillä iskenyt. Puhumattakaan siitä että joka helvetin ylioppilas-, rippi-, hää- ja syntymäpäiväjuhlassa (joita on suvussamme muutamat joka kesä ollut viimeiset pari kymmentä vuotta) pääsee vastaamaan samoihin uteleviin tai suoriin kysymyksiin että missäs meidän lapsi on kun ei kuuluu. Bonuksena viime vuosina olen saanut kuulla olevani myös itsekäs ihminen kun lapsia "en ole hankkinut", tämä siis suoraan kasvotusten eikä vain tällä palstalla.

Mutta kyllä on elämäni tietysti helppoa kun saa seksiä harrastaa miten päin vaan! (Not.)

Nää on näitä ikuisuus kysymyksiä. Pääsee sekin helpommalla, jolla ei koiraakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tajua, miten jonkun sosiaalisen paineen annetaan vaikuttaa omiin eropäätöksiin. Jos on noin herkkä muiden mielipiteille niin ehkä ei olisi kannattanut tehdä lapsia ollenkaan, vai onko nekin sitten pyöräytetty siksi että oma elämä vastaisi yhteiskunnan odotuksia. Lapsen edun pitäisi aina mennä jonkun oman häpeäntunteen edelle. Jos on onneton suhde niin sitten kannattaa erota, lapsia tai ei. Paljon hirveämpää on se, että lapset oppivat kasvaessaan kylmän ja rakkaudettoman parisuhteen mallin.

Lapsetonhan voi sinänsä kärvistellä huonossakin suhteessa vaikka miten pitkään, koska on itse se pääasiallinen kärsijä siinä.

Entäpä jos sosiaalinen arvostelu ei estä eroa, mutta aiheuttaisi sen, että erottua tulisi huudettua lapsille enemmän, kuin ilman sosiaalista painetta koska tuntisi itsensä niin epäonnistuneeksi paskaksi eron takia? Tai paettua heitä, koska sosiaalisen paineen mukaanhan olen jokatapauksessa äitinä ihan kelvoton ja paska? Mitä ne lapset minulla tekee?

Aika paljon minulta olisi jäänyt elämättä ja kokematta ilman lapsia. Onhan heistä vaivaakin, mutta se palkitsee monin verroin.

Lasentekohan on vapaaehtoista. Mitä ihmettä sä oikein selität?

t.äiti, joka on sinänsä samaa mieltä, mutta ei ymmärrä pointtiasi