Lue keskustelun säännöt.
Olen yli satakiloinen. Painoni putoaa vain ns. kituutus-dieetillä.
28.05.2017 |
Vuosien jojo-laihduttaminen + lihominen on tehnyt sen, ettei painoni laske enää syömällä ns. normaalisti.
Tällä hetkellä syön noin 500-800 kcal per päivä, ja paino putoaa 1,5-2,5kg viikossa.
Jos olisin tiennyt nuorempana, mihin jatkuva laihduttaminen johtaa, en ehkä olisi tässä jamassa nyt.
Kommentit (34)
Omaan nilkkaan toi kapsahtaa, sorrut vielä ahmimiseen ja lihot sen minkä olet laihduttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin multa! Painoa vajaat 100 ja ikuinen jojoilija. Kun sisuunnun, laihdun 5-20kg hirveällä kidutuksella ja sitten puoli vuotta -> kaikki kilot ja korot takaisin. Vituttaa. Olen syömishäiriöinen. En osaa syödä normaalisti. Joko ahmin tai paastoa. Mitään välimuotoa ei ole minulle olemassa. Liikunnan suhteen sama. Laihtarilla liikun paljon ja kunto nousee, ahmimiskautena makaan sohvalla ja hengästyn jo portaissa, kun kunto on huono ja hirveä massa kannettavana.
Olen ihan epätoivoinen. Olen vahvaa tekoa ja tosi terve. Veriarvot VIELÄ kunnossa ja niveletkään ei vihoittele. Ikää kuitenkin 39, joten pian se alkaa näkyä tuollakin puolella, jos en tee jotain. Puhumattakaan alentuneesta itsetunnosta ja väsymyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen syönyt näin nyt kolme viikkoa ja muuttanut ruokavalioni kokonaan. En usko repsahtavani, kun ei tee mieli mitään, mikä ei kuulu ruokavalioon, ja kun pitkästä aikaa maistoin pitsaa toissapäivänä, se ei maistunut hyvältä suuhuni enää. Paino laskee tasaisesti näillä syömisillä. Syön siis paljon vihanneksia ja hedelmiä, juon lähinnä vettä jne. Nälkää en ole kokenut ekan viiden päivän jälkeen, pärjään kolmella syöntikerralla päivässä.
Kaks kertaa päivässäki riittäis. Sä olet varmaan ketoosissa, siks ei nälkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän normaalisti syömällä pidäkään laihtua!!!
Haluaisitko avata väitettäsi hieman?
Jos normaalisti syömällä laihtuisi, keskivertoihmiset laihtuisivat ja ja lopulta nääntyisivät kuoliaaksi. Järkikin sen sanoo, täytyykö tämä vääntää rautalangasta???!!!!
Itse en luopunut herkuista, vaikka vähensinkin niitä. Aloin liikkumaan enemmän ja da-dum, kilot vähenivät reippaasti. Aika lailla tasan 7 vuotta sitten aloitin painonpudotusprojektin. Hieman yli 110 kilosta 74 kiloon. Sittemmin paino nousi vajaa vuosi sitten lähemmäksi 90 kiloa, mutta nyt ollaan taas vähentämässä. Hitaasti mutta varmasti (noin 4 kiloa lähtenyt pois). Kesä on täydellinen aika liikkua paljon ja nauttia (toivottavasti) hyvästä säästä lempimusiikkia samalla kuunnellessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman nälkää ei laihduteta. Nälkä on kestettävä, ei ole vaihtoehtoja.
Riippuu nälän tasosta. Pieni nälkä ei ole mikään peikko, vaan hyvä, luontainen "herätyskello": kas, on nälkä, nyt syömään!
Mutta nälän ylläpitäminen isomman kalorivajeen toivossa, nälän pitkittäminen suoranaiseksi sudennäläksi, tai vastaavat kikkailut taas eivät ole mielekästä, eivätkä edistä terveitä elämäntapoja - ehkä korkeintaan nopeaa painonpudotusta, joka voi myöhemmin kostautua, kun palataan syömään ns. normaalisti (ja ihan hyvä niin, koska pidemmän päälle ei ole järkevää elää syömällä hyvin niukasti).
Niin, eli ilman nälkää ei laihduteta.
t. neljä vuotta tavoitepainossa ja tavoiterasvoissa, entinen läski.
Niin ja lisään vielä, että minulla on tälläkin hetkellä nälkä, enkä sille tee mitään ennen kuin lounasaika koittaa. Jos syön nälkään, lihon. Semmoista se on kun on jossain vaiheessa typeränä lihonnut, eikä ole nuori enää.
Ei se nälkä häiritse niin paljoa kun siihen tottuu, pyöreä vatsa tai roikkuva takapuoli tuntuisi huomattavasti ikävemmältä. Puhumattakaan aikuisdiabeteksestä tai sydän ja verisuonitaudeista, mihin suurin osa suomalaisista taitaa kuolla.
Fyysiseen nälkään syömällä ei liho jos syö hitaasti ja lopettaa kun on kylläinen mutta ei aivan täysi. Ehkä koet nälkään syömisen kontrolloimattomana ja tukeudut siksi aikatauluihin sisäisen kellon sijaan?
Todellakin lihon, vaikka kuinka hitaasti söisin, ja vaikka puolet lautasesta on aina vihanneksia, joka sekin hidastaa syömistä.
Paljonki sinä painat, paljonko laihdutit, kauan olet ollut tavoitteessasi, mikä on rasvaprosenttisi?
Lihoamisen mukana tulleet rasvasolut eivät katoa mihinkään, vaan kirkuvat aina lisää ravintoa. Lihoamalla tekee pysyvää haittaa itselleen, kuten minäkin tein.
Even after marked weight loss, the body never loses adipocytes.[citation needed]As a rule, to facilitate changes in weight, the adipocytes in the body merely gain or lose fat content. However, if the adipocytes in the body reach their maximum capacity of fat, they may replicate to allow additional fat storage.
https://en.wikipedia.org/wiki/Adipocyte
http://www.webmd.com/diet/news/20080505/fat-cells-slim-up-but-dont-ship…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän normaalisti syömällä pidäkään laihtua!!!
Haluaisitko avata väitettäsi hieman?
Jos normaalisti syömällä laihtuisi, keskivertoihmiset laihtuisivat ja ja lopulta nääntyisivät kuoliaaksi. Järkikin sen sanoo, täytyykö tämä vääntää rautalangasta???!!!!
Ehkä tässä nyt puhutaan ihan eri asioista. Vrt. vaikeasti/sairaalloisesti ylipainoinen alkaa syödä "normaalisti" --> hyvin todennäköisesti laihtuu. Luonnollisesti hoikemman laihtuminen vaatii jo vähän enemmän työtä ja hienosäätöä. Mutta onhan se hyvä, että otat osaa hedelmällisesti keskusteluun! Hyvä sä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän normaalisti syömällä pidäkään laihtua!!!
Haluaisitko avata väitettäsi hieman?
Jos normaalisti syömällä laihtuisi, keskivertoihmiset laihtuisivat ja ja lopulta nääntyisivät kuoliaaksi. Järkikin sen sanoo, täytyykö tämä vääntää rautalangasta???!!!!
Ehkä tässä nyt puhutaan ihan eri asioista. Vrt. vaikeasti/sairaalloisesti ylipainoinen alkaa syödä "normaalisti" --> hyvin todennäköisesti laihtuu. Luonnollisesti hoikemman laihtuminen vaatii jo vähän enemmän työtä ja hienosäätöä. Mutta onhan se hyvä, että otat osaa hedelmällisesti keskusteluun! Hyvä sä!
Jos syö normaalisti, pysyy nykyisessä painossaan, ei liho lisää eikä laihdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman nälkää ei laihduteta. Nälkä on kestettävä, ei ole vaihtoehtoja.
Riippuu nälän tasosta. Pieni nälkä ei ole mikään peikko, vaan hyvä, luontainen "herätyskello": kas, on nälkä, nyt syömään!
Mutta nälän ylläpitäminen isomman kalorivajeen toivossa, nälän pitkittäminen suoranaiseksi sudennäläksi, tai vastaavat kikkailut taas eivät ole mielekästä, eivätkä edistä terveitä elämäntapoja - ehkä korkeintaan nopeaa painonpudotusta, joka voi myöhemmin kostautua, kun palataan syömään ns. normaalisti (ja ihan hyvä niin, koska pidemmän päälle ei ole järkevää elää syömällä hyvin niukasti).
Niin, eli ilman nälkää ei laihduteta.
t. neljä vuotta tavoitepainossa ja tavoiterasvoissa, entinen läski.
Niin ja lisään vielä, että minulla on tälläkin hetkellä nälkä, enkä sille tee mitään ennen kuin lounasaika koittaa. Jos syön nälkään, lihon. Semmoista se on kun on jossain vaiheessa typeränä lihonnut, eikä ole nuori enää.
Ei se nälkä häiritse niin paljoa kun siihen tottuu, pyöreä vatsa tai roikkuva takapuoli tuntuisi huomattavasti ikävemmältä. Puhumattakaan aikuisdiabeteksestä tai sydän ja verisuonitaudeista, mihin suurin osa suomalaisista taitaa kuolla.
Tunnistan tuon tunteen.
Ensimmäisen kerran laihduttaessani laihdutin ihan sata lasissa, söin todella pieniä annoksia ja liikuin älyttömästi - ja laihduin paljon pienessä ajassa. Ja lihoin tietenkin takaisin ja myös reippaasti yli sitten aikanaan, eikä käteen jäänyt mitään muuta kuin outoja ruoka- ja liikuntauskomuksia, joita on pitänyt hartiavoimin selättää.
Ja yksi niistä on juurikin nälkä. Kun ensimmäisen kerran laihdutin, jatkuva nälkä oli miltei palkkio päivästä. Sudennälkäisenä nukkumaan meneminen oli kiitos rautaisesta itsekurista ja tae siitä, että nyt tulee tulosta. En nähnyt sitä, että kiitos tämän nälän olin aivan naatti, ja vaikka kuntoilin todella paljon, olo tuntui jatkuvasti vetämättömältä ja rapakuntoiselta. Lisänä vielä moniin ruokiin tuli aika ahdistunut suhde, kun sitä syömistä piti rajoittaa ja säännöstellä niin tiukasti.
Kyllä minä osaan syömättä olla, ja edelleenkin sorrun siihen ensimmäisenä, kun tulee vaikea paikka. Vaikeampi tie minulle onkin ollut opetella syömään ilman syyllisyyttä: on ihan ok syödä itsensä kylläiseksi, eikä nukkumaan käyminen ilman nälkää tarkoita epäonnistumista. Tietenkin jonkinlaista laaduntarkkailua ja määriä on hyvä tehdä, mutta jos elämä alkaa mennä pelkäksi nälän ylläpitämiseksi ja syömisen suoranaiseksi pelkäämiseksi, sitten ollaan jo ihan väärillä vesillä. Ihan riippumatta siitä, minkä painoinen on.
Terv. ~25 kg laihduttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän normaalisti syömällä pidäkään laihtua!!!
Haluaisitko avata väitettäsi hieman?
Jos normaalisti syömällä laihtuisi, keskivertoihmiset laihtuisivat ja ja lopulta nääntyisivät kuoliaaksi. Järkikin sen sanoo, täytyykö tämä vääntää rautalangasta???!!!!
Ehkä tässä nyt puhutaan ihan eri asioista. Vrt. vaikeasti/sairaalloisesti ylipainoinen alkaa syödä "normaalisti" --> hyvin todennäköisesti laihtuu. Luonnollisesti hoikemman laihtuminen vaatii jo vähän enemmän työtä ja hienosäätöä. Mutta onhan se hyvä, että otat osaa hedelmällisesti keskusteluun! Hyvä sä!
Jos syö normaalisti, pysyy nykyisessä painossaan, ei liho lisää eikä laihdu.
Onhan tämä väistämättäkin ihan ihmisestä riippuvaista. On täysin eri asia puhua normaalipainon sisällä, ja runsaan ylipainon laihduttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman nälkää ei laihduteta. Nälkä on kestettävä, ei ole vaihtoehtoja.
Riippuu nälän tasosta. Pieni nälkä ei ole mikään peikko, vaan hyvä, luontainen "herätyskello": kas, on nälkä, nyt syömään!
Mutta nälän ylläpitäminen isomman kalorivajeen toivossa, nälän pitkittäminen suoranaiseksi sudennäläksi, tai vastaavat kikkailut taas eivät ole mielekästä, eivätkä edistä terveitä elämäntapoja - ehkä korkeintaan nopeaa painonpudotusta, joka voi myöhemmin kostautua, kun palataan syömään ns. normaalisti (ja ihan hyvä niin, koska pidemmän päälle ei ole järkevää elää syömällä hyvin niukasti).
Niin, eli ilman nälkää ei laihduteta.
t. neljä vuotta tavoitepainossa ja tavoiterasvoissa, entinen läski.
Niin ja lisään vielä, että minulla on tälläkin hetkellä nälkä, enkä sille tee mitään ennen kuin lounasaika koittaa. Jos syön nälkään, lihon. Semmoista se on kun on jossain vaiheessa typeränä lihonnut, eikä ole nuori enää.
Ei se nälkä häiritse niin paljoa kun siihen tottuu, pyöreä vatsa tai roikkuva takapuoli tuntuisi huomattavasti ikävemmältä. Puhumattakaan aikuisdiabeteksestä tai sydän ja verisuonitaudeista, mihin suurin osa suomalaisista taitaa kuolla.
Tunnistan tuon tunteen.
Ensimmäisen kerran laihduttaessani laihdutin ihan sata lasissa, söin todella pieniä annoksia ja liikuin älyttömästi - ja laihduin paljon pienessä ajassa. Ja lihoin tietenkin takaisin ja myös reippaasti yli sitten aikanaan, eikä käteen jäänyt mitään muuta kuin outoja ruoka- ja liikuntauskomuksia, joita on pitänyt hartiavoimin selättää.Ja yksi niistä on juurikin nälkä. Kun ensimmäisen kerran laihdutin, jatkuva nälkä oli miltei palkkio päivästä. Sudennälkäisenä nukkumaan meneminen oli kiitos rautaisesta itsekurista ja tae siitä, että nyt tulee tulosta. En nähnyt sitä, että kiitos tämän nälän olin aivan naatti, ja vaikka kuntoilin todella paljon, olo tuntui jatkuvasti vetämättömältä ja rapakuntoiselta. Lisänä vielä moniin ruokiin tuli aika ahdistunut suhde, kun sitä syömistä piti rajoittaa ja säännöstellä niin tiukasti.
Kyllä minä osaan syömättä olla, ja edelleenkin sorrun siihen ensimmäisenä, kun tulee vaikea paikka. Vaikeampi tie minulle onkin ollut opetella syömään ilman syyllisyyttä: on ihan ok syödä itsensä kylläiseksi, eikä nukkumaan käyminen ilman nälkää tarkoita epäonnistumista. Tietenkin jonkinlaista laaduntarkkailua ja määriä on hyvä tehdä, mutta jos elämä alkaa mennä pelkäksi nälän ylläpitämiseksi ja syömisen suoranaiseksi pelkäämiseksi, sitten ollaan jo ihan väärillä vesillä. Ihan riippumatta siitä, minkä painoinen on.
Terv. ~25 kg laihduttanut.
Minäkin laihdutin 25kg, mutta yhtään ei tullut takaisin, ja tällä ollaan menty vuosia. Ei ole tunteista kiinni, ei syyllisyydestä eikä muusta. Ei edes nälän tunteesta, jos se halutaan laskea "tunteeksi". Syön juuri sen verran kaloreita mitä tarvitsen. Joskus enemmän, juhlissa tai muuten vaan kerran kuussa cheat day, ja sitä ylisyömistä sitten korjaan seuraavalla viikolla. Samoin jos olen arvioinut väärin tai olen liikkunut liian vähän, ja rasvaa kertyy lihasten päälle, niin olen tarkempi ja korjataan taas viikon verran.
Edelleen lihon, jos syön nälkään. En usko että se tulee ikinä muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kevään aikana syönyt enemmän ja lisännyt rasvan määrää ruoassa. Liikkunut olen tavalliseen tapaan. Ihmeellistä kyllä olen laihtunut 10 kiloa.
Eli ainakaan mun kohdalla ei päde se, että laihtuu kun syö vähemmän ja vähärasvaista, vaan just päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän normaalisti syömällä pidäkään laihtua!!!
Totta. Itse olen tehnyt elämäntaparemontin reilu vuosi sitten ja opetellut syömään normaalisti ja etenkin terveellisesti ja tällä ruokavaliolla en liho enkä laihdu vaan paino on pysynyt vakaana. Tietysti se on jo jees etten enää ole lihonut (ylipainoa +25kg) mutta kyllä olisin mieluusti laihtunut edes sen kilon per kk mutta toisaalta ymmärrän että nyt vasta osaan syödä oikein, eihän ihmisen kuulukaan lihoa eikä laihtua normaalisti syömällä. Nyt sitten pitää alkaa nipistää kalorit alle 1500 päivässä että pääsen eroon näistä läskeistä.
Fyysiseen nälkään syömällä ei liho jos syö hitaasti ja lopettaa kun on kylläinen mutta ei aivan täysi. Ehkä koet nälkään syömisen kontrolloimattomana ja tukeudut siksi aikatauluihin sisäisen kellon sijaan?