Vierailija

Niin. Ei pysty enää venymään.

  • ylös 10
  • alas 2

Kommentit (18)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

No eihän tuossa vielä erota työstä tai äitiydestä. Minä ajattelin ihan kunnon eroa. Kamat kassiin ja palmun alle.

Vierailija

Pidä lomaa. Otat hotellin, haet burnoutsaikun ja menet lepäämään. Et tee mitään, makaat sängyllä ja katsot kattoon. Sitten palaat takaisin mistä lähdit ja mietit voisitko jaksaa jos joku asia kuviossa muuttuu. Vähennät töitä tai hommaat kotiin jotain apua.

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Työstä ja ukosta voi erota, mutta lapsista ei. Tuskimpa lapsista haluatkaan eroon?? Ja no työkin on kyllä elämää helpottava asia, mä ainakin koin työttömyyden tosi stressaavana, kun raha on niin tiukassa silloin. Ehkäpä se olis sitten se parisuhde? Kannattaa varmaan ensin kuitenkin hakeutua ammattiavun piiriin, jos taustalla onkin vaikka masennus ja sairausloma ja mielialalääke yhdistettynä keskusteluapuun saisikin elämän korjaantumaan. Itse en ainakaan silloin aikanani tajunnut olevani masentunut. Lääkityksen aloitettuani mieskään ei ollut enää niin raivostuttava ja erolta vältyttiin. Voi olla vika siis itsessäkin, joskus, harvoin ;)

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Työstä ja miehestä voi erota, äitiydestä ei voi. Olet äiti vaikka lähtisitkit lätkimään... sun päätös on enää millainen äiti.

  • ylös 10
  • alas 0
Nainen79

Mulla oli sama tilanne. Otin eron miehestä ja sovimme viikko-viikko-systeemistä. Ihan jo pelkästään tämä muutti elämääni radikaalisti parempaan suuntaan. Joka toinen viikko voin tehdä töiden jälkeen ihan mitä vaan, ihan koska vaan. Sen lisäksi mies ei ole sotkemassa kotona joten myös kotona on siistimpää. Sen lisäksi aloin ottamaan enemmän lomaa vaihtamalla lomarahat vapaiksi ja pitämällä palkatonta. Juuri nyt, tässä hetkessä olen todella onnellinen!

  • ylös 23
  • alas 3
Vierailija

Mulla ero miehestä paransi paljon elämänlaatua. Lapset ovat puolet viikosta hänellä, joten voin nyt jopa harrastaa jotain ja nähdä ystäviäni. Lisäksi ei ole ollenkaan niin paljon siivottavaa. Ihanaa elämää elän. En ymmärrä miksi jahkailin eron kanssa niin pitkään ihan turhaan.

  • ylös 11
  • alas 4
Vierailija

Taitaa vastaajilla sitä elämänlaatua olla parantanut eniten ero lapsista, ei niinkään miehistä. Nyt elo on nautittavaa, kun saa elää välillä kuin lapseton... Hyvä ketju niille, jotka ehkä miettivät tekisikö niitä lapsia vai ei. Melko monen vanhemman parhaimmat hetket kun on niitä, kun lapset eivät ole paikalla (tai ainakaan hereillä).

  • ylös 25
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset eivät pysty ikinä kantamaan vastuuta mistään?

Suurin osa perheensä hylännneistä vanhemmista on muuten miehiä. Tämä sulle tiedoksi, oi todelliseen vastuunvälttelijäsukupuoleen kuuluva moralisti.

Se näkyy sustakin, siksi olet edelleen sinkku ja tuhlaat aikasi täällä ilkeilemällä naisille. Toden tulle sä väsyisit yöheräämisiin ja marssisit lähibaarin kautta sinkkuelämään ja kela maksais ruokot sun lapsesta.

  • ylös 19
  • alas 1
Vierailija

Just aamulla katselin asuntoja kotinyt-sivustolta. Jospa vaan vuokraisi asunnon toiselta puolelta suomea, jättäisi miehen tänne yksinään lasten kanssa vetämään itsensä piippuun. Ensimmäisen vuoden nukkuisin.

Vierailija

Niin. Mä huomaan, että musta näkyy ne kusipäisimmät luonteenpiirteet perheessä, koska kaikki ärsyttää. Mies etunenässä, mutta kaikki missä hän mielestäni toimii lasten kanssa väärin, eli liian lepsusti jne. niin myös ärsyttää lapset sen jälkeen tekemässä niin kuin isästä on ollut jees. Mäkin katselen uutta asuntoa itselleni. Mulla vaan kun palaa pinna oikeasti niin sairaan nopeasti, niin en pidä itseäni hyvänä lähivanhempana. Se ois sellaista pää kiinni -ärisemistä lapsille ihan liikaa sitten mun suusta :( Kaipaan ympärilleni ihmisiä, joille ei tartte koko ajan neuvoa, tai varsinkin, joiden marinaan ei tarvitse kokoajan ottaa kantaa.

Vierailija

Voimia AP.

Vaikuttaa siltä, että sinulla on burnout. Hae heti huomenna sairaslomaa. Sano miehelle/puolisolle että ottaa nyt vetovastuun lapsista ja kodista. Sitten yrität levätä.

Kun olet saanut levättyä, istutat miehen pöydän ääreen ja yhdessä mietitte, miten asioiden pitää muuttua että sinäkin jaksaisit. Ja samoin töissä. Onko töissä tällä hetkellä rankkaa? Voisitko tehdä esim. osa-aikatöitä?

Tuskin AP oikeasti haluat jättää kaiken taaksesi. Sinusta voi nyt uupuneena tuntua siltä, mutta et varmaankaan oikeasti tekisi niin.

Vierailija

Voi voi ap. Se, että hylkäät perheesi ei auta ketään. Tuskin sinuakaan. Onko se lasten vika että teillä on asiat huonosti organisoitu sekä töissä että kotona?

Miksi olet uupunut? Onko tapahtunut jotain erityistä? Meneekö töissä huonosti? Osallistuuko mies kodin hoitoon ja lasten kasvatukseen?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Taitaa vastaajilla sitä elämänlaatua olla parantanut eniten ero lapsista, ei niinkään miehistä. Nyt elo on nautittavaa, kun saa elää välillä kuin lapseton... Hyvä ketju niille, jotka ehkä miettivät tekisikö niitä lapsia vai ei. Melko monen vanhemman parhaimmat hetket kun on niitä, kun lapset eivät ole paikalla (tai ainakaan hereillä).

Miksi hyvät ihmiset perustatte perheitä, jos lapset kerran ovat teille vain taakka ja pakollinen paha?

Antakaa lapset niille jotka heitä aidosti rakastaisivat.

Itkettää niiden lasten puolesta, joiden vanhemmat vihaavat lapsiaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Just aamulla katselin asuntoja kotinyt-sivustolta. Jospa vaan vuokraisi asunnon toiselta puolelta suomea, jättäisi miehen tänne yksinään lasten kanssa vetämään itsensä piippuun. Ensimmäisen vuoden nukkuisin.

Huono vanhemmuus onkin lasten vika?

OK. Anna lapset adoptioon ja lähde sinne palmun alle.

Ja PS. Vedä piuhat kiinni ettei vahinko käy.

Vierailija

Aloittajan tainnut tajuta ettei elämä olekaan täydellistä ja nyt sitten pettyneenä haluaakin perua kaiken. Kuule ap, kun ei ne asiat niin mene.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja selvitä sotkusi.

Lasten ei kuulu maksaa vanhempiensa virheistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just aamulla katselin asuntoja kotinyt-sivustolta. Jospa vaan vuokraisi asunnon toiselta puolelta suomea, jättäisi miehen tänne yksinään lasten kanssa vetämään itsensä piippuun. Ensimmäisen vuoden nukkuisin.

Huono vanhemmuus onkin lasten vika?

OK. Anna lapset adoptioon ja lähde sinne palmun alle.

Ja PS. Vedä piuhat kiinni ettei vahinko käy.

Ei ole, se on monen asian summa. Oman vakavan sairauden, työttömyyden, raha-vaikeuksien, hometalon, tukiverkottomuuden.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla