Miksi naiset unohtaa äidinkielensä kun asuvat muutaman kk ulkomailla - Pia Lamberg vuorostaan
Onko naisten kielipää todella niin onneton?
Kommentit (30)
Pitävät sitä muka niin hienona, että taitavat vain esittää jenkkiytyneensä. Naurettavaa.
En tiedä hänen kohdallaan, muta itse olen kielellisesti lahjakas mutta muuten tyhmä kuin saapas ja Britanniassa vuosien asumisen jälkeen joudun etsimään sanoja.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä hänen kohdallaan, muta itse olen kielellisesti lahjakas mutta muuten tyhmä kuin saapas ja Britanniassa vuosien asumisen jälkeen joudun etsimään sanoja.
Eli Olet siis naispuoleinen
Näin minullekin kävi asuessani Englannissa. Suomenkieliset sanat olivat hukassa useinkin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä hänen kohdallaan, muta itse olen kielellisesti lahjakas mutta muuten tyhmä kuin saapas ja Britanniassa vuosien asumisen jälkeen joudun etsimään sanoja.
Esim .Teemu Selänne on asunut toistakymmentävuotta jenkeissä eika huomaa mitenkään.
Miksi se teitä niin suututtaa? Itsekin olen asunut ja asun edelleen Ranskassa, ja kun koko ajan käyttää vain uuden kotimaan kieltä niin ei se ole ihmekään että joitakin sanoja joutuu hakemaan. Varsinkin kun ei aina tiedä, että onko suomen kielessä vastinetta jollekin asialle, niin joutuu miettimään hetken.
Ja kun joku mainitsi tuosta Teemu Selänteestä, niin kyllä minua ihmetyttää miten hänen vaimonsa ei edelleenkään osaa kirjoittaa englanniksi, vaikka on asunut siellä jo todella pitkään.
12 vuotta pois Suomesta , enkä ole suomen kieltä unohtanut. Taitaa vaan osalla olla vähemmän aivokapasiteettia niin joutuu jotain deletoimaan, että uusi kieli mahtuu 😉
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä hänen kohdallaan, muta itse olen kielellisesti lahjakas mutta muuten tyhmä kuin saapas ja Britanniassa vuosien asumisen jälkeen joudun etsimään sanoja.
Esim .Teemu Selänne on asunut toistakymmentävuotta jenkeissä eika huomaa mitenkään.
Niin mutta Teemu Selänne ei edelleenkään osaa englantia kunnolla...
Itse olen nainen, asunut 12 vuotta ulkomailla eikä suomi ole mihinkään unohtunut.
Näitä oli mun yliopistollakin. 2vk pois Suomesta ja yhtäkkiä osaa vain puhua tönkköenglantia. Katsoin Pian haastattelun youtubesta ja kysymykset oli kuin häneltä itseltään kirjoitetut, ei miltään oikealta haastattelijalta kaiken lisäksi Pia ei osaa edes alkeellista englanninkielen kielioppia.
Lapissa kerrotaan tarinaa piiasta, joka pääsi töihin Haaparantaan eikä sitten enää osannut suomea.
Reilut 20 vuotta ulkomailla ja kyllä, sanoja joutuu tuon tuostakin hakemaan.
Vaikeinta on kun suomen kieleen on tullut paljon omituisia uusia sanoja joita en tajua ja olen joutunut kysymään merkitystä. Itselläni ei ole mitään siteitä Suomeen, mutta Suomen uutisia luen päivittäin netissä sekä esim. välillä näitä keskustelupalstoja pysyäkseni jotenkin kärryillä mitä siellä tapahtuu.
Viimeksi olen ollut Suomessa yli 5 vuotta sitten. Suomen kieli on säilynyt mutta lapsillani varsinkin vanhemmalla on vaikeuksia kirjoittamisessa ja välillä luetun ymmärtämisessä. Nuoremmalla on fb-kavereita Suomessa joten kieli paremmin hallussa hänellä.
Sitä en ymmärrä jos kieli katoaa muutaman kuukauden jälkeen kun se ei katoa vuosienkaan jälkeen. Paitsi juuri nuo uudet sanat ja silloin tällöin muistilokeroista saa kaivaa jokapäiväisiäkin sanoja.
Asuin 8 vuotta pois Suomesta enkä ole joutunut sanoja hakemaan ikinä. Vaikeampaa on nyt Suomessa asuessa ymmärtää kaikkia teinien sanoja.
Siihen kai vaikuttaa myös se jos perheensä kanssa puhuu suomea kuten oletan Teemun tehneen. Jos ei puhu suomea kuin pari kertaa vuodessa kun tulee käymään niin alussa joutuu miettimään vähän mitä sanoo. En kyllä joudu sanoja hakemaan kuin mielessäni. Sitten kun palaan taas ulkomaille täkäläinen kieli vähän "takkuaa" alussa.
Ei se kieli "unohdu", vaan päivittäisessä elämässä ei tule käytettyä niin se ruostuu.
Vierailija kirjoitti:
Siihen kai vaikuttaa myös se jos perheensä kanssa puhuu suomea kuten oletan Teemun tehneen. Jos ei puhu suomea kuin pari kertaa vuodessa kun tulee käymään niin alussa joutuu miettimään vähän mitä sanoo. En kyllä joudu sanoja hakemaan kuin mielessäni. Sitten kun palaan taas ulkomaille täkäläinen kieli vähän "takkuaa" alussa.
Aika harva kai on ulkomailla niin, ettei olis missään yhteydessä suomalaisiin, perheeseen tai ystäviin missään välissä. Onko jollain muka niin, ettei ole perhettä, sukua tai ystäviä, joihin pitää yhteyttä? Kyll mä ainakin soittelen Suomeen viikottain eli tulee puhuttua suomea.
Aika surullista, jos ei ole ketään Suomessa. 😔
Nää missukat on niin ihanan höppänäitä; aina ollaan menossa dinnerille.
Myötähäpeä on tässä suuri.
Toisaalta iltapäiväjulkaisu oli osannut napata haastattelusta sen olennaisen heti otsikkoon: mies osti minulle kaiken (ja sitten oli kyse jostakin synttäriviikosta). Mahtaa Pipatsua vituttaa.
No, siellähän leijuu, ihanaa elämää, tienestitkin muisti mainita (tosin mihinpä niitä, kun the Mies maksaa kaiken).
Naiset ovat verbaalisesti niin lahjakkaita... *tirsk*
Itse naureskelin samalla tavalla muille jotka vähänkin pidemmän reissun jälkeen eivät "osaa" enää suomea. Sitten muutin itse ulkomaille ja kappas - ei tule suomea puhuttua kenenkään kanssa niin kyllä se kieli ruostuu.. Puhuessa tulee ensin englannin sanat mieleen, ja mietinnän jälkeen vasta suomi.
Enkä nyt sanoisi että on mistään tyhmyydestä kiinni.
Ei suomenkieli mihinkään ole kadonnut mutta tuottaa ongelmia aluksi puheen kohdalla. Jonkun aikaa menee ja puhe sujuu taas normaaliin tapaan.
Tässä aloituslauseessakin on virhe virheen perään...