Hei totaalisen tukiverkottomat, joilla ei ikinä mitään mahkuja hoitoapuun!
Olisin kysynyt että miten jaksatte? Ja oletteko onnistuneet luomaan verkkoja itse?
Olen itsekin totaalisen tukiverkoton, sukulaisissa ei ole ketään joka viitsisi tai haluaisl auttaa. Isovanhemmat ilmoittivat jo esikoista odottaessa että eivät aio autella. Toiset isovanhemmat auttavat vain yhden lapsensa perhettä (miehen sisko).
Nyt on mennyt 10v siten että mistään ei ole lastenhoitoapua saanut koskaan. Pari kertaa äärimmäisessä hädässä ostettu apua, 31e/tunti (tämä on kotipalveluyritys, täällä ei ole MLL hoitajia). Eli 10v mennyt ilman yhtään vapaa-aikaa kahden miehen kanssa.
Vasta nyt alkoi sitten kunnolla väsyttämään ja uuvuttamaan. Isovanhemmat eivät ole apuna jatkossakaan, joten miten tätä voisi alkaa korjaamaan? Maksettu lastenvahti varmaan, mutta nekään eivät taida hoitaa koskaan yön yli. Olisi kiva kerran kymmenessä vuodessa saada yksi parisuhdeilta puolison kanssa.
Kommentit (28)
Ihan hyvin on jaksettu! Meillä on kaksi lasta; 7- ja 3-vuotiaat. Isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä, eikä meillä ole ketään muutakaan, jolle lykätä lapset hoitoon. Asioita hoitamaan, harrastamaan ym. menoihin on päästy yksi kerrallaan. Lapsemme eivät ole koskaan olleet esim. kenenkään luona yökylässä. Emme näe tuossa mitään ongelmaa, onhan meitä kaksi täyspäistä, pian nelikymppistä aikuista, joilla on menojalka nuoruudessa vipattanut ihan omiksi tarpeiksi. Parisuhteelle on aikaa sitten kun lapset nukkuvat.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole 10 vuodessa kyennyt luomaan itselleen mitään ystävyys- tai kaveruussuhteita, niin ymmärrän hyvin, miksi isovanhemmat ovat alusta asti kieltäytyneet toimimasta ilmaisina piikoina.
Lapsille saa yöhoitajan helposti, jos ensin tutustuu lähiseudun perheisiin ja ryhtyy kyselemään, kenen lapsi/sisarus/sukulainen opiskelee hoitoalaa ja olisi valmis tulemaan yöhoitajaksi silloin tällöin. Mutta jos aina odottaa valmista, ei todennäköisesti koskaan saa lapselleen hoitajaa.
Ap tässä, kaikki eivät asu synnyinpaikkakunnallaan koko elämäänsä. Olemme joutuneet työn takia muuttamaan 3krt 10v sisään, ja ei ole kyllä vuodessa tai kahdessa löytynyt sen tason ystäviä että kehtaisi ehdotella lapsilauman ottamista yökylään.
Valmista ja ilmaista en odota, olen valmis maksamaan.
Isommat lapset käyvät kavereillakin koulun jälkeen. Meillä 7 ja 9 vuotiaat ovat joskus yötäkin kavereillaan. Ja kaverit myös meillä ihan yhtä usein.
Alle kouluikäiselle voi palkata jonkun tutun nuoren lapsenhoitajaksi jos haluaa omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Isommat lapset käyvät kavereillakin koulun jälkeen. Meillä 7 ja 9 vuotiaat ovat joskus yötäkin kavereillaan. Ja kaverit myös meillä ihan yhtä usein.
Alle kouluikäiselle voi palkata jonkun tutun nuoren lapsenhoitajaksi jos haluaa omaa aikaa.
paljon olette maksaneet lastenhoidosta esim jollekin lukioikäiselle nuorelle?
Meillä ei ole mitään tukiverkkoja. Äitini asuu kahden kilsan päässä, mutta hän on niin hirveä, että sieltä ei apua pyydetä.
Meidän lapset on jo teinejä ja kaverit on ne joilta sitä ns apua nyt tulee eli sinne pääsevät yökylään jne.
Melkeen 4 vuotta syntymästä asti mennyt ilman mitään eli itse ollaan hoidettu 100%. Suvussa on apua saatu aiemmin mm. isovanhemmilta, mutta nykyään ei kellään ole enää lainkaan aikaa ikinä. Enää ei myöskään kehtaa pyytää.
Lähinnä huomannut, että joutuu varomaan ettei ala tulla katkeruutta. Ei se oikein muuten ilmene, mutta yllättävän moni suvusta, joiden tiedän saaneen hoitoapua vaippa-ajasta aina esikouluikään toteaa nyt jos asia nousee keskustelussa esiin, että: "Juu meilläkään ei mitään apua ollut." Kuulostaa mun korvaan aika pahalta kun tietämällä tiedän edesmenneen äitini olleen paikalla lapsia kaitsemassa viikottain....
Ap, onko joku näistä lapsistasi erityislapsi tai oletko miehesti omaishoitaja tms? Silloin ymmärrän huolesi, varmasti on rankkaa. Kannattaa kysellä paikkakuntasi avustustoimesta miten saisit arkeesi helpotusta.
Meillä on tukiverkot tosi kaukana. Ollaan viimeksi oltu kahdestaan jossain varmaan vuosi sitten. Silloinkin lapset soitti koko ajan perään. Nyt lapset menee viikoksi mummolaan ja yritetään karata yhdeksi yöksi johonkin. Viikko ollaan töissä ja toivotaan ettei mummo laita lapsia junaan vasta kuin sunnuntaina. Jos mummo aavistaa et mennään yhdessä johonkin, tulee lapset heti perjantaina kotiin. Ihana mummo lapsille, mut käsittämättömän mustasukkainen meille meidän yhteisestä ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isommat lapset käyvät kavereillakin koulun jälkeen. Meillä 7 ja 9 vuotiaat ovat joskus yötäkin kavereillaan. Ja kaverit myös meillä ihan yhtä usein.
Alle kouluikäiselle voi palkata jonkun tutun nuoren lapsenhoitajaksi jos haluaa omaa aikaa.
paljon olette maksaneet lastenhoidosta esim jollekin lukioikäiselle nuorelle?
10 e/h, klo 18 jälkeen 13 e/h.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole 10 vuodessa kyennyt luomaan itselleen mitään ystävyys- tai kaveruussuhteita, niin ymmärrän hyvin, miksi isovanhemmat ovat alusta asti kieltäytyneet toimimasta ilmaisina piikoina.
Lapsille saa yöhoitajan helposti, jos ensin tutustuu lähiseudun perheisiin ja ryhtyy kyselemään, kenen lapsi/sisarus/sukulainen opiskelee hoitoalaa ja olisi valmis tulemaan yöhoitajaksi silloin tällöin. Mutta jos aina odottaa valmista, ei todennäköisesti koskaan saa lapselleen hoitajaa.
Ap tässä, kaikki eivät asu synnyinpaikkakunnallaan koko elämäänsä. Olemme joutuneet työn takia muuttamaan 3krt 10v sisään, ja ei ole kyllä vuodessa tai kahdessa löytynyt sen tason ystäviä että kehtaisi ehdotella lapsilauman ottamista yökylään.
Valmista ja ilmaista en odota, olen valmis maksamaan.
Ihan mielenkiinnosta: miksi ja miten olet onnistunut tulemaan raskaaksi, jos et ole 10 vuoteen voinut olla miehen kanssa kahdestaan ja olette hankkineet suurperheen, vaikka koet sen mahdottoman raskaaksi?
Olen ratkaissut asian siten, etten ole hankkinut lapsia. Sinun kohdallasi tästä ei ole apua, mutta ketjua lukevilel lapsetomille voi olla hyväksi muistutukseksi tämäkin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole 10 vuodessa kyennyt luomaan itselleen mitään ystävyys- tai kaveruussuhteita, niin ymmärrän hyvin, miksi isovanhemmat ovat alusta asti kieltäytyneet toimimasta ilmaisina piikoina.
Lapsille saa yöhoitajan helposti, jos ensin tutustuu lähiseudun perheisiin ja ryhtyy kyselemään, kenen lapsi/sisarus/sukulainen opiskelee hoitoalaa ja olisi valmis tulemaan yöhoitajaksi silloin tällöin. Mutta jos aina odottaa valmista, ei todennäköisesti koskaan saa lapselleen hoitajaa.
Miten niihin lähiseudun perheisiin tutustuu, jos esim futiskentän laidalla toinen ei edes vastaa jos yrittää keskustella! Tässä pikkukaupungissa kaikilla on se bestis ennestään eikä muita kaivata! Täällä halutaan kaveriksi vain joku"tärkeä" ihminen.
Kouluikäisen saa välillä yökylään kaverinsa luo. Ihan kysymällä että kävisikö teille silloin ja silloin ja me voidaan ottaa teidän muksu sitten kun teille sopii.
Jos olet valmis maksamaan, niin mikä ongelma tuossa nyt sitten on. Jos ei ole ihan vauvaikäistä, voi varmaan jättää muutamaksi tunniksi, vaikka lukiolaiselle. Joku lapsiin suuntautunut lähäriopiskelijakin voisi varmaan kaivata lisätienestiä ja hoitaa aina tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Kouluikäisen saa välillä yökylään kaverinsa luo. Ihan kysymällä että kävisikö teille silloin ja silloin ja me voidaan ottaa teidän muksu sitten kun teille sopii.
Jos lapsia on kaksi tai useampi niitä ei välttämättä saa yhtä aikaa kaverille yökylään.
Joillekin on vaan todella vaikeaa ymmärtää, että niitä tukiverkkoja ei oikeasti ole, ei ole ketään kelle lapset voisi viedä joskus ilman viikkojen suunnittelua ja jännittämistä, että meneekö kaikki nappiin, pysyykö kaikki terveenä jne, vaikka viikonlopuksi, että itse voisi huilia. Jos tunnen uupumusta tammikuussa, ei paljon lohduta, että ehkä heinäkuussa saadaan järkättyä lapset mummolaan.
Meillä ei toisia isovanhempia ole, toiset ovat työelämässä vielä muutaman vuoden ja välimatkaa liki 600km, lapset näkevät heitä valitettavasti niin harvoin, että vähän vierastaavatkin keskenään siellä oloa. Samoin meidän sisarukset ovat toisella puolella Suomea. Isovanhempien lähelle muuttokaan ei ole ratkaisu, koska se olisi töiden kannalta täydellinen itsemurha. Lykkääkö muuten joku muu jälkikasvunsa työkavereidensa vahdittavaksi? Tuskinpa. Että kaveripiiriä on, mutta jokaisella omat kiireensä, murheensa ja perheensä. Kyllä ne tukiverkostot edellyttäisi sukulaisuutta tai ainakin useiden vuosien varrella syntynyttä ystävyyttä.
Mutta miten me selvitään? Jotenkin. Kumpikin saa kyllä säännöllisesti aikaa huilia yksin, mutta yhteistä aikaa ei ole. Kummallakin on harrastus, joka pitää pään kasassa ja kumpikin on myös unelmatyössään. Ja toisaalta, ei tämä enää vauva- ja taaperoaikojen ja valvomisten jälkeen niin rankkaa ole ollut. Edellisen kerran oltiin miehen kanssa 5,5 vuotta sitten yön yli kaksin. Tästä on tullut kymmenessä vuodessa jo niin normaali olotila, että en mitään muuta osaa ajatellakaan. Tai kyllä joo kirpaisee joka kerta, kun kuulen jonkun sanovan, että lapset menee mummolaan viikonlopuksi. Oishan se ihan luksusta, mutta meille mahdotonta, joten turha enempää asialla märehtiä. Ollaan myös perheenä löydetty kiva yhteinen harrastus, joka rentouttaa ja katkaisee arkea.
Meitä oli ja on vain me kaksi. Emme päässeet koskaan keskenään mihinkään tai oikeastaan meillä oli enemmänkin tarve, että olisimme saaneet olla kaksistaan kotona edes joskus. No parisuhde kärsi ja etäännyimme. Nyt nuorinkin jo 17v ja olemme miehen kanssa lähinnä ystäviä ja kämppiksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluikäisen saa välillä yökylään kaverinsa luo. Ihan kysymällä että kävisikö teille silloin ja silloin ja me voidaan ottaa teidän muksu sitten kun teille sopii.
Jos lapsia on kaksi tai useampi niitä ei välttämättä saa yhtä aikaa kaverille yökylään.
Jostain syystä meillä on vain yksi :)
Paikkakunnalla ei ole mitään koulua, amista, lukiota tmv.? Sinne ilmoitustaululle lappu, että tarvitsisitte satunnaista lastenvahtia katraalleenne. Opiskelijoille varmasti kelpaa lisätienesti.
Jos ei ole 10 vuodessa kyennyt luomaan itselleen mitään ystävyys- tai kaveruussuhteita, niin ymmärrän hyvin, miksi isovanhemmat ovat alusta asti kieltäytyneet toimimasta ilmaisina piikoina.
Lapsille saa yöhoitajan helposti, jos ensin tutustuu lähiseudun perheisiin ja ryhtyy kyselemään, kenen lapsi/sisarus/sukulainen opiskelee hoitoalaa ja olisi valmis tulemaan yöhoitajaksi silloin tällöin. Mutta jos aina odottaa valmista, ei todennäköisesti koskaan saa lapselleen hoitajaa.