Miksi se aloitus, jossa kommentoin lapseni ulkonäköä, poistettiin?

Lapseni on siis kerännyt painoa, on todella laiska liikkumaan, tekee kaikkensa välttääkseen sitä ja syö karkkia salaa. 11-vuotias tyttö kyseessä. Meni lopulta hermo tyttöön ja puristin häntä mahasta ja huusin että katso tätä, onko tämä normaalia, sairastut kohta! Tyttö alkoi tietysti itkemään.

Halattiin ja sovittiin, mutta nyt mietin kuinka pahasti vahingoitin tytön itsetuntoa.

Ap

Sinulle vastattiin jo useita kertoja: pahasti.

Tehkää kasviksia sisältäviä ruokia, joista lapsi pitää ja menkää lenkille yhdessä.

Noloa, että lapsilla on tuollaisia vanhempia. 

"Menkää lenkille yhdessä"- arvaa olenko yrittänyt! Muutaman kerran toisen pakottanut mukaan ja se on pelkkää itkua ja hampaiden kiristystä.

Meillä syödään jo kasviksia paljon. Tytön kaverit laihoja ja aina mussuttamassa karkkia ja tyttö siellä tietenkin heti käsi ojossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Menkää lenkille yhdessä"- arvaa olenko yrittänyt! Muutaman kerran toisen pakottanut mukaan ja se on pelkkää itkua ja hampaiden kiristystä.

Meillä syödään jo kasviksia paljon. Tytön kaverit laihoja ja aina mussuttamassa karkkia ja tyttö siellä tietenkin heti käsi ojossa. Ap

En tiedä, miksi ketju poistettiin, mutta ehdit jo varmaan lukea vastauksia. Olen se, joka ehdotti jotain kiinnostavaa tekemistä tai harrastusta, muuta kuin liikuntaa. Lapset nyt vaan ovat yksilöitä, kaikki eivät ole kauhean liikunnallisia. Ja 11-vuotias joka tapauksessa vielä kasvaa ja kehittyy ja kroppakin voi muuttua. Älä ainakaan äitinä arvostele ja hauku, sen muistaa loppuelämänsä.

Olet hirveä ihminen. Koita kasvaa paremmaksi vanhemmaksi ja ole lapsesi tukena. Tuolla käytöksellä saat aikaiseksi lapselle syömishäiriön ja salaa varmaan toivoisit anorektista tytärtä, mutta todennäköisempi on bulimia tai b.e.d., ja joka tapauksessa lapsesi itkee vielä aikuisenakin terapiassa miten kylmä äiti hänellä on.

Toivottavasti lapsen isä on normaali rakastava vanhempi, joka ei käy käsiksi lapsen vartaloon ja nöyryytä julmasti.

Tää ei voi olla todellinen juttu...Oma ylipainoni tuon ikäisenä johtui puhtaasti pahasta olosta ja tietämättömyydestä. Murrosikäni alkoi varhaisessa vaiheessa ja vaikka aina ennen olinkin hoikka, nyt rasvaa kertyi elimistöön nopealla tahdilla, koska ruokavaliossa ei tapahtunut muutoksia, päinvastoin. Äitini sairasti tuolloin masennusta, eikä jaksanut ikinä tehdä kunnollista ruokaa, vaan ruoka oli aina pitsaa, valmisaterioita, eineksiä, pakasteruokia....Koska en juuri koskaan ollut syönyt terveellisesti, en nytkään osannut. Tuon ikäinen tarvitsee paljon opastusta ja tuntee varmasti jo valmiiksi pahaa oloa kehostaan. Se lapsi ei välttämättä edes tiedä, että karkit ja herkut aiheuttaa riippuvuutta ja lihottavat. Sun pitäis keskustella lapsesi kanssa, ei nöyryyttää häntä. 

Vasta 14-vuotiaana opin enemmän terveellisestä ruokavaliosta ja jätin heti kaikki herkut pois ja aloin valmistamaan perheelle ruokaa. Tein joka arkipäivä perheelle ruuan, huolehdin kauppalistasta aloin liikkumaan paljon. Olin aikaisemmin pelannut jalkapalloa ja löysin lajin uudestaan. Innostuin samalla lenkkeilemään, käymään kuntosalilla kevyillä painoilla, pyöräilin pitkiä matkoja, tein paljon pihatöitä, kävin ryhmäliikunnassa ym. Aloin oikeasti nauttimaan liikunnasta, eikä se tuntunut enää pakkopullalta. Lasta pitää kannustaa mahdollisimman paljon liikuntaan. Omat vanhemmat eivät kannustaneet, joten motivaatio löytyi vasta oman ajan myötä, olisin toivonut sen löytyvän jo aiemmin. Kysy onko tytöllä mielessä mitään harrastusta, minkä haluais aloittaa. Sopivia lajeja voi tuonikäiselle olla tanssi, palloilulajit, ultimate tai vaikka pokemon go:n pelaaminen.

Hei vau. Vedit yhtä hyvin kuin meidän äiti, joka viisasteli samantyylisesti painostani kun olin 13. Enkä ollut edes ylipainoinen, vähän keskivartalolta pyöristynyt mutta kasvoin pituutta aika paljon siihen aikaan.

Vuosia kärsin huonosta itsetunnosta ja laihdutin itseni aikalailla luurangoksi.

Nykyisin, 13 vuotta ja kaksi lasta myöhemmin tämä kommentti näkyy edelleen. Arvostelen itseäni huomaamattani, usein ääneen. Painan 55kg, 163cm pitkä. Suurin osa lihasta. Eli en ole edes pyöreä.

Työskentelen lopettaakseni, en halua tämän tarttuvan poikiini. Kerron usein heille että ovat täydellisiä.

Sinulle vinkkinä, ei se lapsi pelkällä karkilla liho, eikä salaatilla kasva.

Eikä tuollainen idiotismi auta asiaa yhtään.