Lue keskustelun säännöt.
Miehen rahankäyttö
25.05.2017 |
Pitkään tilanne oli sellainen, että hän opiskeli, minä kävin töissä. Tänä aikana ostin miehelle kaikkea deodoranteista hajuvesiin, sukista kenkiin ja vaatteisiin, myös "turhempiin" juttuihin joista tiesin hänen ilahtuvan (latureita, langattomat kuulokkeet yms.). Nyt tilanne on toinen. Mies on saanut töitä, mutta itse olen ansiosidonnaisella. Mies tilailee itselleen netistä ja ulkomailta jatkuvasti jotain, 80% turhaa tavaraa. Viimekuussa kävi niin, että jouduin ansiosidonnaisestani lainaamaan miehelle bensarahaa (aika reilusti...) että pääsee töihin kun tavaroiden tilailu oli mennyt vähän yli. Kerran tilasi itselleen viidet(!) aurinkolasit (jotain kopioita, hinnat 3-10e), ja jotenkin oletin että olisi mullekkin tilannut yhdet, kun tiesi että omat aurinkolasini ovat hajoamassa käsiin. Jotain retroelektroniikkaa, joka on kyllä rikki, mutta "on niin hieno että käy vaikka ihan vaan sisustustavarana". Harrastusvälineitä itselleen, elektroniikkaa, hintavia lp-levyjä. Katiskan, vaikkei edes järveä ole lähellä. Ensin se oli ihan ok, aattelin että varmasti hieno tunne kun saa omilla rahoilla ostaa jotain kivaa itelleen. Mutta nyt oon joutunut viikoittain hakeen postista 3-4 eri pakettia lähes poikkeuksetta. Laskut maksetaan kutakuinkin puoliksi, mutta kaupassakävijänä maksan päivittäistavarat ja ruuat. Jos hän itse käy kaupassa, tarttuu mukaan paljon sellaista, jota hän itse rakastaa syödä, mutta mua yököttää. Ostan kaupassa molemmille, ja lisäksi ostan niitä miehen rakastamia ruokia joita en itse syö. Pyysin miestä ostamaan uuden paistinpannun, kun alkoi olemaan jo täysin käyttökelvoton (ja hankala saada puhtaaksi, kaikki tarraa kiinni...). Mies meinasi että kyllä sillä vielä pärjää (eipä oo joutunut pesemään pannua kertaakaan), joten marssin kauppaan ja ostin itse. Onko mun väärin toivoa, että kun tilailee itselleen jotain (esimerkiksi niitä muutaman euron aurinkolaseja), hän tilaisi samalla mullekkin jotain pientä, ilahduttaakseen mua. Jos on ollut jotain synttäreitä, oon panostanut paljon siihen, mistä mies oikeasti tykkäisi.. Mies taas ostaa mulle yleensä jotain, mistä hän tykkäisi (esim. Jonkun bändin cd, josta en ollut ikinä kuullutkaan, eikä ollut lähelläkään omaa musiikkimakuani...). En halua mitään kalliita koruja, haluaisin että mies haluaisi ilahduttaa, jollakin ihan pienellä asialla. Viimeksi kun hain 3 eri pakettia postista, sanoin vaan että tilailet aika paljon itelles kaikkee. Mies naureskeli tyylillä "voi raukkaa ku on jääny ilman", "Mä voin viedä sun autos kesällä josain välissä vaikka ilmastointihuoltoon!" Että jee, toki sekin maksaa... Tiedän, typerä antaa jos olettaa saavansa vastalahjan jossain vaiheessa, mutta en sitä edes mieti silloin kun ostan jotain nimenomaan miehelleni. Luo vaan ison kontrastin tuo tavaramäärän paljous, mitä itselleen ostanut sen jälkeen kun päässyt töihin, joten vaikea olla huomaamatta ja miettimättä asiaa. Enköhän oo ulissut tässä tekstissä jo tarpeeksi..
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
En kattelisi tuollaista päivääkään. Taloutesi ja elämäsi tuhoutuu tuollaisen kanssa. Tuollainen ostelu on joku persoonallisuushäiriö.
Eikä pelkästään ostelu. Muutenkin narsistisia piirteitä pahassa määrin.
Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kattelisi tuollaista päivääkään. Taloutesi ja elämäsi tuhoutuu tuollaisen kanssa. Tuollainen ostelu on joku persoonallisuushäiriö.
Jotenkin toivoisin että on vaan joku ohimenevä vaihe (kestänyt 2-3kk), eikä tosiaan 3 vuoteen oo ostellut itselleen paljon mitään, sinä aikana kun opiskeli.. Jonkunlainen keskustelu asiasta tulee kyllä jos ei pian rauhoitu. (Samaan aikaan itsessä velloo ajatus että nyt menee miehellä liikaa rahaa, sekä ristiriitaisesti "eikö hän mua ajattele ollenkaan")
Ap
Itsehän sinä opetit tuon miehen ostamaan, kun toit lahjoja, mitkä eivät välttämättömään elämään kuulu. Ihme jos nyt jatkaa samalla tyylillä.
Itse kyllä nostaisin jo kytkintä ja ettisin oman kämpän. Tuollainen ostosvimma, kun pääsee kunnolla valloilleen, olette veloissanne korvia myöten.
Voi olla, että mies on vain innoissaan, kun kerrankin voi ostaa kaikkea.
Mieheltä puuttuu kyky vastavuoroisuuteen. Vai pitäisikö sanoa, että MIEHILTÄ se puuttuu...
Se kyky ei tule itsestään. Hän ei tule heräämään yks päivä toisenlaisena. Määrittelepä, mitä siis haluat. Konkreettisesti. Me tiedämme, että sinä haluat, että hän kohtelisi sinua samoin kuin sinä häntä, mutta mies ei sitä tajua. Sinun pitää kirjoittaa lista, mitä haluat miehen tekevän toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä sinua lainkaan. Ensin ostat miehelle ihan kaiken, mitä hän toivoo ja vähän enemmänkin. Nyt ihmettelet, kun mies jatkaa samaa omilla rahoillaan. Tietenkään hän ei osta sinulle mitään, koska et itsekään ole itseäsi tavaroilla lahjonut! Miksi hänkään niin tekisi?
Kaupasta saa niitä 3 euron aurinkolaseja, mene sinne ja voit ihan sovittaakin. Miksi ihmeessä odotat miehen sinulle krääsää tilailevan?
Miksi ihmeessä sinä haet ne paketit? Jätä ne miehen huoleksi.
Lopeta puolestasi miehen huomioiminen lahjoilla, sen voi tehdä ihan ilmaisilla tavoilla. Menoissa sinun pitää ottaa käyttöön kirjanpito, vaatii hieman vaivaa muttei kohtuuttomasti. Merkkaat siihen, mitä kumpikin on maksanut ja tasaatte summan kuun lopussa. Jos mies ei toimita kuitteja sinulle, niin oma moka. Vain toisen käyttöön tulevat turhakkeet maksaa kumpikin itse.
Jos tuo tuhlaaminen ei näytä loppuvan, niin siitä tulee ennen pitkää vaikeuksia. Teillä on kohta asunto täynnä roinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ostaa pitäisi osata myös myydä, muuten kämppä täyttyy aika äkkiä. Ostamiseen voi helposti jäädä koukkuun ja monet on huomanneet sen vasta kun ovat jääneet velkakierteeseen. Itse en ostaisi miehelle herkkuja jos hän aina ostaa vaan itselleen.
Miksi ihmeessä se olet SINÄ, joka niitä tavaroita haet postista?
Hei haloo, valoja päälle nyt, nainen! Anna miehen huolehtia itse omista asioistaan. Sinä et itse huomannut, että kulutustottumuksenne ovat ylimitoitetut, kun itsekin ostelit miehelle "kaikkea kivaa". Mutta nyt se ei olekaan ok, kun se on mies itse, joka ostelee niitä - vain itselleen, eikä vuorostaan sinulle, vaan sinä joudut edelleen ylläpitämään miestä.
Mutta onhan edes seksi hyvää, että siitä kannattaa vähän maksaakin? Tai ainakin muut naiset kadehtivat sinun "ihanaa miestä"?
Itse sinä menit tuohon, että vain mies on sen arvoinen, että kannattaa hemmotella. Olisi kannattanut olla joskus vähän itsekäs, mutta pelkäsitkö sinä menettäväsi miehen jos et kustanna kaikkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä kirjoitus siitä, miten naiset usein toimii, ja mikä parisuhteessa menee vikaan: nainen antaa ja tekee ja rakastaa. Hän tekee kotityöt ja hoitaa lapset. Ja odottaa, että mies tekisi samoin.
Mies ei toimi samoin. Mies ottaa vastaan kaiken mitä annetaan. Mies antaa oman vastuunsa pois, jos joku sen haluaa. Uusperheessä hän antaa vastuun omista lapsistaan äitipuolelle.
Nainen ei jaksa, loukkaantuu ja lähtee.
Mies ihmettelee, mitä tapahtui.
Miksi mies ei ole koskaan kolmeen vuoteen tarvinnut pestä paistinpannua?
Ei se mies varmasti tule koskaan ostamaan tiskikonetta. Miksi ostaisikaan, onhan hänellä sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kattelisi tuollaista päivääkään. Taloutesi ja elämäsi tuhoutuu tuollaisen kanssa. Tuollainen ostelu on joku persoonallisuushäiriö.
Jotenkin toivoisin että on vaan joku ohimenevä vaihe (kestänyt 2-3kk), eikä tosiaan 3 vuoteen oo ostellut itselleen paljon mitään, sinä aikana kun opiskeli.. Jonkunlainen keskustelu asiasta tulee kyllä jos ei pian rauhoitu. (Samaan aikaan itsessä velloo ajatus että nyt menee miehellä liikaa rahaa, sekä ristiriitaisesti "eikö hän mua ajattele ollenkaan")
Ap
1. menee liikaa rahaa
2. Ei ajattele sinua pätkääkään.
3. Ala katella kämppää, siltä menee kohta luottotiedot tai sä joudut kustantamaan teidän elämästä enemmän tuon tilailun takia.
Nämä asiat pitäisi aina puhua selväksi. Mieluummin suhteen alussa. Oikeastaan siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen. Ihan sama ollaanko 16-vuotiaita vai 46-vuotiaita. Parisuhteessa on aina jollain tapaa yhteiset rahat, vaikka olisi eri tilit. Ja niistä tileistäkin on hyvä sopia kerralla ja ihan avoimesti. Oppia ikä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen itsekäs ja itsekeskeinen mies, joka on kiinnostunut vain ja ainoastaan omasta hyvinvoinnistaan.
Suosittelen eroa.
Pidän loukkaavimpana sitä, että nainen huomioi miestä, ostaa miehelle, muistaa tätä kaupassa jne. - ja mies on kiinnostunut vain itsestään.
Voin toki kävellä vaikka tokmannille ja ostaa halvat aurinkolasit. Mutta olisko se sama? Ei läheskään. Mies ei tilaa mitään "luotolle" tai edes laskulle (luottotiedot kunnossa), vaan maksaa heti ostoksensa, siinä kyllä fiksu, ei pääse kertymään velkaa. En mielestäni oo ostanut miehelleni hirveästi mitään roinaa roinaa, kengät tuli tarpeeseen, kun harvoin löytää hyviä leveälestisiä 47 numeron kenkiä, ilman että hintaa on +100e. Kaikki vaatteet loppuunkulutettuja, tai sitten liian isoja, kun laihdutti yhdessä välissä 20kg. Tottakai haluan ostaa rakastamalleni ihmiselle asioita jotka tulevat tarpeeseen ja joista hän ilahtuu. Tuntuu etten TARVITSE mitään sen kummempaa, vaatteita ja kenkiä on, vuosi sitten ostin ensimmäisen älypuhelimeni, ostin itselleni uuden hintavan sähkövatkaimen. Kun imurini rikkui, sain ystävältäni synttärilahjaksi uuden hyvän imurin, ja voi jeesus että mä porasin onnesta. (Kuulostaa typerältä, mutta kyllä, ihan oikeasti itkin kun näin imurin.)
Tavarat haen postista samalla kun käyn kaupassa, mies tekee toisella paikkakunnalla töitä.
Ja tuo paistinpannukin. Siitä selvästi sanoin, että osta uusi, kun sulla on nyt rahaa. Muttei kuulemma ollut tarpeellinen. Kun kysyn, että miksi nuo lp-levyt ovat sitten tarpeellisia, hän perustelee asian siten, että osa on harvinaisia ja niistä saa aina rahansa takaisin ja tekee voittoakin, kun myy eteenpäin. Kyllä hän joskus niitä tavaroita sitten myykin, mutta monesti raha on mennyt suoraan johonkin toiseen asiaan, joskus tarpeeseen ja joskus niihin samanlaisiin roiniin. Olen kertonut aika suoraan miehelle mitä haluaisin tai tarvitsisin, mutta jos ei nää sitä "tarpeellisena", niin unohtaa. On ollut tilanteita, jolloin miehen tilillä on ollut tyyliin 20e(opiskeluaikana) mutta on ostanut mulle pyytämättä jotain pientä, josta oon ilahtunut (varsinkin kun tiedän mikä on ollut rahatilanne). Ei tässä tekstissä ole nyt oikeen päätä eikä häntää. Tiivistettynä; nakertaa se, kun tuntuu ettei mies ajattele mua tai ilahduttamistani (enää, tai ajattelee harvoin).
En kattelisi tuollaista päivääkään. Taloutesi ja elämäsi tuhoutuu tuollaisen kanssa. Tuollainen ostelu on joku persoonallisuushäiriö.