Lue keskustelun säännöt.
Häät aivan kahdestaan
24.05.2017 |
Kertokaa kokemuksia häistä, joissa olette olleet puolisosi kanssa aivan kahdestaan. Olitteko tyytyväisiä ratkaisuun? :) Jos joskus itse päädyn avopuolisoni kanssa naimisiin, niin en haluaisi kutsua vihkimiseen ketään (paitsi ehkä todistajiksi yksi kummankin ystävä).
Kommentit (35)
Kamalan surullinen olo tulee kuin lukee näitä viestejä. Salaa naimisiin, tekstareita. Kauniista ja naisen elämän tärkeimmästä päivästä on tehty jotain häpeällistä ja inhottavaa. Voi surku mitä touhua :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin haluaisin häät tulevan miehen kanssa ihan kahdestaan. (Todistaja paikalla, mutta kuitenkin.) Mutta miehen suku vaatimalla vaatii että häät on pidettävä. Emme ole vielä edes uskaltaneet kertoa, etten kuulu kirkkoon joten kirkkohäät ne eivät ainakaan olisi... ihan kamala soppa! :( Anoppi saa varmaan sydänkohtauksen kun tajuaa, ettei hänen lapsenlapsiaan kasteta! (Saavat kyllä puolestani liittyä kirkkoon itse vanhempana jos niin haluavat, mutta omasta tahdostaan, eivät anopin painostamana!)
Me tehtiin tuo sama homma niin, että mentiin aiemmin maistraatissa naimisiin oikeasti kaksin, ja mentiin sen jälkeen syömään.
Anopin takia sitten erikseen pidettiin suvulle hääpäivä, jolloin kirkossa pappi siunasi sen jo aiemmin solmitun avioliiton (onnistui koska mies vielä kuului kirkkoon). Meni anopille ihan täydestä, se näyttää muuten ihan samalta mutta joku sanamuoto alttarilla on pikkuisen eri. Tän päälle vähän hääjuhlaa ja suku oli tyytyväinen.
Sille sitten myöhemmin valkeni että pidämmekin lapselle nimiäiset. Hän ei meinannut tulla ollenkaan, mutta muutti sitten mielensä edellisenä iltana.
Olen katunut pieniä häitä. Olimme suunnitelleet jo häitä, mutta yhtäkkiä tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta.
Meillä oli suunnitelmat ensiksi tämä lasku, sitten tämä kuntoon, sitten häät ja sitten lapsi saa tulla. Sairastuin aika rajuun vatsatautiin ja ehkä siinä ehkäisy sitten petti, vaikka varmat päivät olivatkin.
Yksinkertaisesti meillä ei ollut varaa mennä naimisiin, kun halusin olla ainakin 2 vuotta kotona. Joten vatsa pystyssä papin eteen.
Meillä oli juuri todella intiimit häät kahdelle, seurakunnan puolesta tuli todistajat.
Olinkin sitten lopulta 5 v kotona ja saimme 3 lasta. Hääbudjetti tuli tuhottua hyvin ennen sen keräämistä ja enää ei huvita pitää hääjuhlia.
Mies oli ehdoton, ensiksi papin eteen, sitten vasta lapsi. Kerettiin sitä kk verran olla naimisissa, ilman sormuksia, kun sormet olivat niin turvoksissa.
Olin kuitenkin salaa toivonut päiväni prinsessana -päivää mutta se teltta, mikä minulla hääpäivänä oli, ei saa prinsessaa tekemälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Kamalan surullinen olo tulee kuin lukee näitä viestejä. Salaa naimisiin, tekstareita. Kauniista ja naisen elämän tärkeimmästä päivästä on tehty jotain häpeällistä ja inhottavaa. Voi surku mitä touhua :(
Ei hääpäivä ole naisen elämän tärkein päivä eikä pitäisikään olla. Tule tälle vuosituhannelle sieltä! Avioliitto on kahden ihmisen sopimus eikä se kuulu ulkopuolisille jos pariskunta ei sellaista halua.
Mua vaan ei huvittanut syöttää ja juottaa ihmisiä ja olla silmätikkuna vaan siksi että päätin virallistaa suhteeni mieheni kanssa.En myöskään halunnut stressiä, ei-toivottuja lahjoja enkä mitään prinsessamekkoa. Ihan typerää laittaa tuhansia euroja yhteen päivään, mieluummin hankin niillä jotain mistä on hyötyä vielä vuosien kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehtiin niin, että mentiin maistraatissa naimisiin ja järjestettiin seuraavana päivänä juhlat. Oli tosi hyvä ratkaisu, saatiin hoitaa vihkiminen rauhassa alta pois ja sitten vaan nauttia juhlista :) kaikki meni muutenkin tosi hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Onko ketään myöhemmin harmittanut ettei tullut järjestettyä isompia juhlia?
Ei yhtään päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalan surullinen olo tulee kuin lukee näitä viestejä. Salaa naimisiin, tekstareita. Kauniista ja naisen elämän tärkeimmästä päivästä on tehty jotain häpeällistä ja inhottavaa. Voi surku mitä touhua :(
En ole ikinä haaveillut isoista häistä. Inhoan huomion keskipisteenä olemista, kuten myös miehenikin. Kyllä se hääpäivä voi olla kaunis ja tärkeä, vaikka sen ihan kaksisteen viettäisikin :)
Tässä ollaan miehen veljen häitä väsätty pitkin kevättä. On askarreltu ties mitä, väännetty ruokalistaa suuntaan ja toiseen, mittailtu pöytäliinoja ja niin poespäin. Mä en vaan koe itseäni hääihmisenä, jo muidenkin häiden kasaan saaminen menee työstä :D
Vierailija kirjoitti:
Kamalan surullinen olo tulee kuin lukee näitä viestejä. Salaa naimisiin, tekstareita. Kauniista ja naisen elämän tärkeimmästä päivästä on tehty jotain häpeällistä ja inhottavaa. Voi surku mitä touhua :(
Naisen elämän tärkein päivä!? Herätys, pois sieltä 50-luvulta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kirkkovihkiminen ja todistajat seurakunnan puolesta. Vihkimisen jälkeen ajettiin naapurikaupunkiin ja vietettiin yö kylpylähotellissa. Oli mainio ratkaisu!
Me menimme naimisiin ihan kahdestaan, todistajatkin maistraatista. Ja sukulaisille ja kavereille kerrottiin asiasta vasta useamman viikon päästä.
Oli niin meidän näköiset häät :) Maistraattiin, sieltä lounaalle ja illalla ravintolaan kahdestaan. Kumpikaan ei koskaan ole haaveillut idoista häistä ja vältyimme kaikelta hössöttämiseltä, kun ei kerrottu kellekään asiasta etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mentiin naimisiin kahdestaan ulkomailla, kerrottiin kyllä etukäteen, osa pisti viestiä että pitääkö teille nyt sitten ostaa lahja.. miten moukkamaista!
Näin 16 vuoden jälkeenkin nousee liikutuksen pala kurkkuun kun mietin meidän häitä. Maistraatti, vauva vatsassa ja anoppi todistajana. Kaunis, intiimi, vain meille tilaisuus :) kahdestaan mentiin syömäään ja kotiin viettämään romanttinen hääyö. Ihana päivä oli.