Jätättekö sitten muistisairaan tai syöpää vuosikausia sairastavan puolisonne, kun jätätte mt-ongelmaisenkin?

Vähän riippuu, jos se mt ongelmainen tai muustisairas esim. on väkivaltainen ja lyö, niin aika vaikee on olla jättämättä. Vai pitäskö vaan jäädä ottamaan turpiinsa? Syöpä on tietenki eri juttu

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisolla skitsofrenia, vakava masennus tai psykoosi, ei hän ole kykeneväinen parisuhteeseen.

Synnytysmasentunut äiti ulos ja lapsi miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisolla skitsofrenia, vakava masennus tai psykoosi, ei hän ole kykeneväinen parisuhteeseen.

Psykoosi on ohimenevä tila,voi kestää tunneista viikkoihin. Psykoosin aikana ei ole erityisen kykenevä parisuhteeseen kuten ei vaikkapa tiedottomana letkuissa makaavanakaan, mutta toivuttuaan kyllä.

Minun isäni onvjatkanut äitini kanssa, vaikka äidilleni tuli vakava masennus jo 40 vuotta sitten.

Tässä on sellainenkin puoli, että mietin, miten kamalaa se olisi ollut meille kahdelle lapselle, jos äiti olisi vaan jätetty. Oltiin silloin vielä alle lapsia ja oltaisiin oltu huolissamme. Oltaisiin jopa ehkä haluttu jäädä asumaan hänen kanssaan. Rankkaa olisi ollut ilman isän tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen ja syöpäsairaan erona on se, että ensinmainitulla ei ole sairaudentuntua,joten hän ei suostu syömään lääkkeitä. Minulla on amfetamiinipsykoosin kautta skitsofreniaan sairastunut serkku, joka ei halua syödä lääkkeitä, koska silloin elää pienemmin. Se isompi elämä nyt sattuu olemaan vaarallista meille muille.

Ei pidä paikkansa.

Sun serkku voi olla sairaudentunnoton, ei päde kaikkiin.

Sitä paitsi, kyllä ympäristö muistuttaa, että olet sairas, aivan koko ajan.

Mt-ongelmaiselle on ihan se ja sama, mitä ympäristö sanoo, jos omasta mielestä on tervettä maalata ikkunat mustiksi tai irrottaa elävältä sammakolta jalat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisolla skitsofrenia, vakava masennus tai psykoosi, ei hän ole kykeneväinen parisuhteeseen.

Psykoosi on ohimenevä tila,voi kestää tunneista viikkoihin. Psykoosin aikana ei ole erityisen kykenevä parisuhteeseen kuten ei vaikkapa tiedottomana letkuissa makaavanakaan, mutta toivuttuaan kyllä.

En ota muuten kantaa, mutta psykoosi voi uusia ja monet lopettavat lääkityksenkin yms.

Miehen sukulaisella on ollut 10 vuotta psykoosi 60-luvulla. Eri tavoin lääkittiin. Lopulta löytyi lääke. Uusi vielä 2-3 kertaa, kun vähensi lääkkeitään itsenäisesti.

Kaverillani on ollut useita psykooseja. Ollut puoli vuotta osastohoidossa. Nyt kotona. Ei vaan halua syödä lääkkeitään, jolloin jälleen psykoosi tulossa.

Psykoosissa on vaara läheisille. Voi köydä kimppuun. Yms

Vierailija kirjoitti:

Perusteenahan palstalla on yleensä se, että jokaisella on yksi elämä eikä sitä sovi tuhlata sairaisiin. Yolo!

Olen sairastastanut vakavan psykoottisen masennuksen ollessani yksinhuoltaja. Hain apua.

Nyt lapseni ovat jo aikuisia. Tasapainoisia, opiskelevia, työelämään sijoittuneita ja hyväntuulisia.

Heille on päivänselvää se, että jos sairastun uudelleen, en halua heitä kuormittaa. Sama koskee myös mahdollista muistisairautta.

Heillä on oma elämä. Eikä minun sairauteni muuksi muutu, jos siinä sängyn vierellä päivystetään.

Vierailija kirjoitti:

Perusteenahan palstalla on yleensä se, että jokaisella on yksi elämä eikä sitä sovi tuhlata sairaisiin. Yolo!

Mä rinnastan mt-ongelmaiset juoppoihin ja narkkareihin.

On yhtä ailahtelevaisia ja raskaita sietää.

Ei syöpää ja jotain masennusta voi verrata. Masentunut on vaan ärsyttävä, syöpää sairastava taasen saa kaikki mun empatiat ja suojelunhalu nousee.

Onko kukaan koskaan teille kertonut, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin kannattaa olla hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen ja syöpäsairaan erona on se, että ensinmainitulla ei ole sairaudentuntua,joten hän ei suostu syömään lääkkeitä. Minulla on amfetamiinipsykoosin kautta skitsofreniaan sairastunut serkku, joka ei halua syödä lääkkeitä, koska silloin elää pienemmin. Se isompi elämä nyt sattuu olemaan vaarallista meille muille.

Ei pidä paikkansa.

Sun serkku voi olla sairaudentunnoton, ei päde kaikkiin.

Sitä paitsi, kyllä ympäristö muistuttaa, että olet sairas, aivan koko ajan.

Mt-ongelmaiselle on ihan se ja sama, mitä ympäristö sanoo, jos omasta mielestä on tervettä maalata ikkunat mustiksi tai irrottaa elävältä sammakolta jalat.

Ylilauta perseilyä varten on tuolla päin ---->

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusteenahan palstalla on yleensä se, että jokaisella on yksi elämä eikä sitä sovi tuhlata sairaisiin. Yolo!

Mä rinnastan mt-ongelmaiset juoppoihin ja narkkareihin.

On yhtä ailahtelevaisia ja raskaita sietää.

Ei syöpää ja jotain masennusta voi verrata. Masentunut on vaan ärsyttävä, syöpää sairastava taasen saa kaikki mun empatiat ja suojelunhalu nousee.

Sä oot ärsyttävä. Mikä sun diagnoosi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusteenahan palstalla on yleensä se, että jokaisella on yksi elämä eikä sitä sovi tuhlata sairaisiin. Yolo!

Mä rinnastan mt-ongelmaiset juoppoihin ja narkkareihin.

On yhtä ailahtelevaisia ja raskaita sietää.

Ei syöpää ja jotain masennusta voi verrata. Masentunut on vaan ärsyttävä, syöpää sairastava taasen saa kaikki mun empatiat ja suojelunhalu nousee.

Sä oot ärsyttävä. Mikä sun diagnoosi on?

Saat keksiä ihan itse, kaikki käy!

Ei oo miestmiestä nyt mutta en alkaisi olemaan ongelma tapauksen kanssa.

Mielenterveysongelmaisen puolison jättämisestä syyllistävä ei ole ikinä elänyt vaikeasti mielenterveysongelmaisen kanssa tai on muuten täysin kyvytön empatiaan. En ole seurustellut mt-ongelmaisen kanssa, mutta hyvä ystävä kyllä yrittänyt olla. Homma päättyi siihen, että edes ystävyyttä en enää yksinkertaisesti jaksanut - parisuhteesta nyt puhumattakaan, jos siitä olisi ollut kysymys. Ystävä sai yksin määritellä kaiken mistä voimme puhua, minun elämääni olennaisesti kuuluvat asiat (puoliso, työ, harrastus) ahdistivat häntä niin paljon, ettei niistä saanut puhua. Minun sen sijaan piti olla 24/7 valmiudessa tuntien tekstiviesti- tai puhelumaratoneihin, jos hänen elämässään oli joku vialla. Pahalla olollaan ystävä oikeutti sen, että kohteli minua ja myös muita porukkaamme kuuluvia todella paskamaisesti, oli jatkuvasti ilkeä, myönsi iloitsevansa vastoinkäymisistämme eikä sosiaaliset normit, kuten ajoissa tuleminen tai treffien peruminen koskeneet häntä. 

Vaikka kyse oli "vaan" ystävästä, alkoi tuo käydä jo omankin mielenterveyden päälle. Lisäksi mt-ongelmien syntysyy ja myös parantumistavat ovat hyvin erilaisia kuin esim. syövässä. En missään tapauksessa väitä, etteivätkö ne olisi ihan oikeita sairauksia, mutta ikävä kyllä mt-ongelmista parantuminen vaatii myös potilaalta itseltään aktiivisuutta ihan eri tavalla kuin vaikka se syöpä. On paska fakta, että elämä ei muutu kirkkaammaksi, jos ei päästä liikkuvan mt-työn yksikön työntekijöitä kotiinsa, jättää lääkäriajat käyttämättä, ei suunnattoman maanittelunkaan jälkeen lähde ulos syömään ystävien kanssa jne. 

Aina lentokoneessakin happinaamari neuvotaan laittamaan ensiksi itselle. Vaikka puoliso ei voi sairaudelleen mitään, ei puolison sairauden saa silti antaa pilata omaa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisolla skitsofrenia, vakava masennus tai psykoosi, ei hän ole kykeneväinen parisuhteeseen.

Psykoosi on ohimenevä tila,voi kestää tunneista viikkoihin. Psykoosin aikana ei ole erityisen kykenevä parisuhteeseen kuten ei vaikkapa tiedottomana letkuissa makaavanakaan, mutta toivuttuaan kyllä.

En ota muuten kantaa, mutta psykoosi voi uusia ja monet lopettavat lääkityksenkin yms.

Miehen sukulaisella on ollut 10 vuotta psykoosi 60-luvulla. Eri tavoin lääkittiin. Lopulta löytyi lääke. Uusi vielä 2-3 kertaa, kun vähensi lääkkeitään itsenäisesti.

Kaverillani on ollut useita psykooseja. Ollut puoli vuotta osastohoidossa. Nyt kotona. Ei vaan halua syödä lääkkeitään, jolloin jälleen psykoosi tulossa.

Psykoosissa on vaara läheisille. Voi köydä kimppuun. Yms

Taas kerran, suurin osa psykoosisairaista ei ole vaaraksi kenellekään muulle kuin itselleen. Kyllä psykoosisairaan tai muuten mt-ongelmaisen saa jättää jos oma mielenterveys ei kestä, mutta noita ennakkoluuloja kannattaisi monen tässäkin ketjussa vähän miettiä.

Ja suosittelisin tutustumaan psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksiin ja kuvittelemaan sellaisia omalle kohdalle, koko loppuelämäksi. Pystyisitkö itse jatkamaan vuosikymmeniä ilman yhtäkään taukoa? Toki olisi parasta jos niitä otettaisiin säännöllisesti, mutta se ei vaan ole kovin realistinen odotus nykyisten vaihtoehtojen kanssa. Sitä paitsi se psykoosi voi myös puhjeta lääkityksen kanssa. Ei tämä ole niin yksinkertaista.

Mikä tahansa vaikea sairaus on rankkaa läheisille, mutta ikävää kuinka mt-ongelmaiset ovat edelleen yhteiskunnan pohjasakkaa. Aina ja ikuisesti, kunnes kuolema korjaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa vaikea sairaus on rankkaa läheisille, mutta ikävää kuinka mt-ongelmaiset ovat edelleen yhteiskunnan pohjasakkaa. Aina ja ikuisesti, kunnes kuolema korjaa.

Riippuu niin mielenterveysongelmasta. Mutta kyllähän se on fakta joka ei stigmatisoitumista päivittelemällä muuksi muutu, että mielenterveysongelmainen saattaa olla (en väitä että aina tai edes useimmiten on) vaaraksi läheisilleen, esim. syöpäpotilas ei kuule päässään ääniä jotka pakottavat tappamaan oman äidin keittiöveitsellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa vaikea sairaus on rankkaa läheisille, mutta ikävää kuinka mt-ongelmaiset ovat edelleen yhteiskunnan pohjasakkaa. Aina ja ikuisesti, kunnes kuolema korjaa.

Riippuu niin mielenterveysongelmasta. Mutta kyllähän se on fakta joka ei stigmatisoitumista päivittelemällä muuksi muutu, että mielenterveysongelmainen saattaa olla (en väitä että aina tai edes useimmiten on) vaaraksi läheisilleen, esim. syöpäpotilas ei kuule päässään ääniä jotka pakottavat tappamaan oman äidin keittiöveitsellä. 

Valtaosa henkirikoksista on "terveiden" ihmisten tekemiä,ei psykoosisairaiden. Skitsofrenia ja psykoosikin ovat eri diagnooseja. Suuri osa psykoosin sairastaneista on ihan tavallisia tallaajia,jotka eivät tarvitse elinikäistä lääkitystä tai ole vaaraksi ympäristölleen millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan koskaan teille kertonut, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin kannattaa olla hiljaa?

Ja liittyy mihin? 

Ihmisestä kiinni. Monet miehet jättävät syöpään sairastuneen vaimonsa. Kukapa mies sairasta vaimoa katsoisi, kun kotityöt eivät enää hoidu täysin vaimolta ja seksikin voi olla kurjaa, kun toinen on huonovointinen...

Muistisairaat voivat olla järkyttävän ilkeitä ja väkivaltaisia. Ymmärrän hyvin, että heitä hoidetaan toisinaan laitoksissa.

Mt-ongelmia on erilaisia. Bipolaarisen kanssa voi olla erittäin raskasta olla tekemisissä, mutta eihän toisen paniikkihäiriötä välttämättä edes huomaa. Kaksi tuttua on psyykkisesti sairaita ja he lähettävät törkeitä uhkailukirjeitä. En reagoi kirjeisiin, koska niihin vastaamalla vain yllytän kyseisiä henkilöitä. Kirjeitä on ikävä saada, mutta eihän psyykkisesti sairas välttämättä ymmärrä, että hän käyttäytyy asiattomasti.