Puoliso sairas, ei hae apua: käyn läpi kuolinprosessia vaikka ei ole viellä edes terminaalidiagnoosia
Puolisoni on sairas, mutta hän ei suostu hakemaan apua lääkäristä. On roikkunut julkisessa terveydenhuollossa, mutta siellä ollaan jonossa eikä apua saa. Meillä on aivan tolkuttomasti velkaa, kiitos hänen ylisuuren asuntolainansa, ja talo kiinnitettynä, vain hänen nimissään. Itse olen työtön. Olen kehottanut miestä uudestaan ja uudestaan hakemaan apua lääkäristä, vaikka yksityisestä, mutta ei saa itsestään irti, makaa vain sängyssä tai sohvalla ja voihkii ja valittaa. Jos hän kuolee, putoan itse aivan tyhjän päälle, minulla ei ole varaa hänen lainansa maksuun saati sitten perintöveroon, ja koti menee alta. Työtä haen koko ajan ei auta, tulee vain lisää palkattomia työharjoitteluja toinen toisensa perään.
Käyn koko ajan päässäni läpi jo nyt puolison menettämisprosessia ja eroamista. Olen varoittanut miestä että näin tulee käymään, tunnen koko ajan etääntyväni hänestä koko ajan. Olen mennettämässä puolisoni ihan silmieni edessä, mutta hän ei vaan suostu vaatimaan ja hakemaan apua. Ei edes sen vertaa että soittaisi lääkärille. Tunnen olevani ihan hukassa, olen investoinut vuosia tähän suhteeseen ja tiedän jääväni aivan tyhjän päälle, lähdin tai jäin.
Anteeksi, pakko avautua johonkin. On niin paha mieli
Kommentit (52)
Siis jonossa mihin? Leikkaukseen? Onko keuhkoissa jotain?
Vierailija kirjoitti:
Pistää omat rahansa kaikkeen turhuuteen ja huvitteluun vaikka voisi maksaa velkaa pois koska korko on matala... niin on mutta ei ikuiseen!!!
Jos on kuolemaisillaan niin silloin ei velkoja kannatakkaan maksaa pois.
Itse Ottaisin lisää lainaa niin paljon kuin saisin ja laittaisin rahat naisiin ja viinaan. Ja loput tuhlaisin.
Nyt sinun pitää pelastaa itsesi ap. Jos pystyt hankkimaan itsellesi vuokra-asunnon, et ole enää tyhjän päällä. Sitten koulutukseen tai jotain, että saat sisältöä päivääsi. Miehen jätät omilleen, kasvakoon aikuiseksi.
Eihän tuosta nyt erotakaan kannata. Perintöä ei tule, mutta saa edes leskieläkkeen.
Ei miesflunssaan kuole, vaikka se olisi pitkittynytkin.
Hyvä että edes joitakin asiallisia trollien ja porvoo-huutelijoiden seassa. Olen nyt rauhallisempi, itkin välillä.
Olen nähnyt joitakin miehen tutkimustuloksia. Hänellä on OLLUT homekeuhkovaurio homeesta työpaikalla, mutta sen piti olla hoidettu, oli sairaalahoidossa silloin n. viikon ja työpaikalla tehtiin remontti. Oli aikanaan hoidossa ja tarkkailussa, mutta siitä on jo monta vuotta, kenelläkää muulla ei ole enää mitään. Mutta nyt oireita tulee lisää, tutkimuksia on otettu. Sikäli kun käsitin, röntgenissä ei löytynyt kuin vanhoja vaurioita, mutta mies vaan yskii ja valittelee lisäksi mahakipuja. Käy aina ilmeisesti seurantatutkimuksissa, mutta sikäli kun käsitin, ei joko ole kertonut siellä esim. jatkuvasta väsytyksestä ja väsymyksestä tai yskästä, tai väittänyt niitä pienemmiksi, tai sitten vaan sitä ei oteta vakavasti. Lääkäri kirjoittaa jotain reseptiyskänlääkettä välillä, mutta kun yritän neuvoa hakemaan apua toiselta lääkäriltä esim työterveyden kautta, ei usko. Kun varasin yksityislääkäriä, ei suostunut menemään. Olen yrittänyt ehdottaa esim. kuntoilua, mutta ei kelpaa. Makaa vain sohvalla tai sängyssä. Ei oikein mitään voi tehdä, paitsi joskus kun on joku oikein hauska meno, silloin on kyllä lähdössä, mutta kotiinpalattua "väsyttää niin kovin" ja taas maataan ja valitetaan.
En halua vaikuttaa ahneelta, mutta olen itsekin maksanut tätä taloa ja sen irtainta, joka on kokonaan miehen nimissä ja hänen velkojensa takeena. Avioehtoa ei ole, mutta omakotitalossa on kauheat kulut miehen asuntolainan lisäksi, ei sellaisia työttömyyskorvauksista maksella, eikä perintöveroa vaikka periaatteessa osa kuuluisi minulle (paitsi paperilla). Olen kuitenkin asunut tässä miehen kanssa vuosikausia, enkä haluaisi menettää rakasta kotia ja joutua kadullekaan, jos tuo mies kuolee. Mutta toisaalta ei jaksaisi vetää yksin arkeakaan. En siis tosiaan ole varma onko mies kuolemassa, mutta sellainen... tunne, ymmärrättekö? Kuin olisi menettämässä puolisoaan koko ajan, irtaantumassa, eikä toinen tee asialle mitään. Asiasta on keskusteltu, mutta muutosta ei tule. Mies lupaa petrata huomena, varata ajan, mutta lupauksia on ollut liian monta.
Miehelläsi on flunssa ja sinä puhut terminaalidiagnooseista ja perintöveroista? Ja minä luulin olevani "overthinker" :D.
Otat äkkiä eron ja muutat pois. Ongelma ratkaistu.
Jos miehesi käy töissä, niin tuskin on kuolemansairas. Kuulostaa masennukselta tai persoonallisuushäiriöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vaan, numero 8. Unohdin taas että tänne on turha tulla pyytämään apua tai neuvoja. Jessus mikä kusipäävyöry tätäkin palstaa vaivaa. Joo ei ole provo.
Miehellä on "yskää ja väsymystä" ja sinä olet varma, että hän on kuolemassa, eikä ole provo? Siinä tapauksessa olet päästäsi pahasti vialla.
Tällainen Porvoo sitten tällä kertaa.....
Menkää porvoo-huutelijat muualle häiriköimään. Olette todella epämiellyttäviä, epäkohteliaita torkimyksiä, joilla on ilmeisesti niin paha mieli itsellä että on pakko tulla häiriköimään muita.
Mies on itse tolkuttanut että voi kuolla ja on vakavasti sairas. En tiedä kuoleeko hän vai ei, elin silloin sairaalassaolo-aikaan siinä todellisuudessa että saattaa kuolla siihen. Kyse on tunnelmasta: jos mies on aivan oikeasti sairas eikä hae apua saamattomuuttaan, hän saattaa kuolla. Jos hän ei kuolekaan vaan teeskentelee saadakseen sääliä, tämä suhde kuolee ympäriltämme, ymmärsittekö? Elän sen todellisuuden kanssa että joko mies on kuolemassa tai tämä suhde. Ja koska kaikki on miehen nimissä, oma tulevaisuuteeni on jo melko lailla huono, koska jos lähden, en saa oikein mitään. Jos mies kuolee, ei myöskään jää mitään. Mutta miehestä ei apua ole: tuli kotiin puoli tuntia sitten, kävimme saman keskustelun, mies totesi taas että joojoo, tarttee katsoa jos saisi ajan, ja nyt makaa ja valittelee vatsaa ja kipeitä lihaksia. Ruoka kyllä maistaa. Eli sama tilanne kuin joka päivä!
Mutta tää tilanne on joidenkin kus-päiden persssilmien mielesttä niin huvittava että kannattaa huuttaa porvoo porvoo. Menkää itseenne.
En kyllä enää jaksa tämän kanssa. Täällä on aivan liikaa näitä provo-huutelijoita. Tuntuu yksinäiseltä ja avuttomalta mutta tämä palsta on trollien ja kiusaajien vuoksi toivoton, ihan turha pyytää mitään neuvoa. Ilmeisesti lauma toisia naisia halveksivia nartt*uja ja miesasiamiehiä laumassa häiriköimässä. Kiitti, riitti. Haen varmaankin avioeroa. Jään puille paljaille ja tuskin saan edes huonekaluja mukaan mutta pääsenpä hoitamasta miestä enää. Kuin kivireki perässä.
Kiitos niille muutamille jotka ottivat todesta. Kyllä oli tositilanne, mutta nämä kus*'päät kyllä pilaavat tämän palstan täysin...
No siinähän se laina mukavasti lyhenee, kun maksaja käy koko ajan töissä ja vapaa-aikana ei selvästikään käytä rahaa mihinkään (ainakaan terveyspalveluihin) vaan sen kun makaa sohvalla. Koska tilannen jatkunut jo vuosia, kaipa siitä talosta jo joku neliö on maksettu, ne voit sitten saada perinnöksi.
Käyttää rahaa kyllä. Autoonsa, elokuvia, pelejä, lehtitilauksia, vaatteita, leffalippuja (sanoin että jos on kotona niin makaa sohvalla, mutta energiaaa riittää kyllä mm. ulkona syömiseen ja leffassa käymiseen)... mutta heti kun tulee kotiin, käy sohvaan tai sänkyyn ja valittaa. Ei valita silloin kun on/ollaan huvittelemassa. ei ole maksettu edes lähellekään talon arvoa vastaavaa summaa.
Ei täällä taida kukaan edes lukea kunnolla mitä kirjoitetaan, pitää heti vaan päästä huutelemaan ja loukkaamaan ja mollaamaan.
Vierailija kirjoitti:
No siinähän se laina mukavasti lyhenee, kun maksaja käy koko ajan töissä ja vapaa-aikana ei selvästikään käytä rahaa mihinkään (ainakaan terveyspalveluihin) vaan sen kun makaa sohvalla. Koska tilannen jatkunut jo vuosia, kaipa siitä talosta jo joku neliö on maksettu, ne voit sitten saada perinnöksi.
Ap kertoi ketjussa, että rahat menevät huvitteluun... Siksi olen nyt ymmälläni diagnoosista. Pitkittyneessäkään miesflunssassa huvittelu ei kuulu taudinkuvaan.
Kyllä lääkärin avun tarpeessa taitaa tuossa taloudessa olla joku muu kuin mies... Toisaalta, milläpä estät työssäkäyvää ja menevää ihmistä makaamasta kaikkea kotonaoloaikaansa. Sitä ei ole mikään pakko jäädä katselemaan.
Kuulostaa vain pahoilta parisuhdeongelmilta: toinen osapuoli "sairastaa" ja uskottelee kuolevansa, toinen paapoo ja paasaa hädissään ympärillä. Taloudellinen ja ilmeisesti myös henkinen valta vain ensimmäisellä. Kumpikin juuttunut omaan rooliinsa jo useammaksi vuodeksi.
Ratkaisuksi ehdota, että erotkaa. Jos ja kun kumpikaan ei ilmeisesti halua muuttua, ja kumpikin on tyytymätön tilenteeseen ja kumppaninsa käyttäytymiseen, niin ei tuossa paljon vaihtoehtoja ole. Tai sitten arvon pariskunta voi jatkaa unelmaelämäänsä siinä hulppeassa kodissa ihan sen takia, että sellainen on velaksi menty ostamaan. Kuluuhan se elämä (hukkaan) niinkin.
Mitä jos sanoisit sille miehelle, että edellytät hänen menevän yksityiselle keuhko- tms lääkärille. Asetat sen suhteenne jatkumisen ehdoksi. Et anna vaihtoehtoa. Jos haluaa olla kanssasi, niin joutuu selvittämään terveydentilansa. Ja edellytät että puhuu siellä rehellisesti kaikista oireista eikä leiki mitään. Käytännössä siis uhkaat erolla, mutta älä käytä sanaa ero. Jos mies kerran vain makaa sohvalla eli sinä teet kaikki kotityöt, niin olet aika arvokas henkilö miehelle eikä hän halua sinusta erota.
Toisekseen ota puheeksi omaisuusjärjestelyt. Sanoit että olet maksanut talon remontteja ym, mutta kaikki on miehen nimissä. Edellytä, että suunnilleen maksamaasi vastaava summa siirretään myös paperilla sinun nimiin. Onko teillä avioehto? Älä tee sellaista nyt, jos ei olekaan.
Miehesi on ihan pelle jos vain makaa ja valittaa mutta ei tee mitään terveytensä eteen. Mutta sinä olet sen mahdollistaja. Tämä on raakaa tekstiä, koska tiedän että kärsit. Mutta ajatteleppa asia niin. Jos sinua ei olisi, hän ei voisi maata ja valittaa. Hän joutuisi hoitamaan kotitöitä, eikä olisi ketään joka kuuntelisi valittamista (valittamisen ilo katoaisi siis). Joten lakkaa mahdollistamasta miehesi pelleilyä.
Miehellä on luultavasti masennus tms. mielenterveyden ongelma. On kyllä vittumainen tilanne, jos joudut hoitamaan kotona kaiken ja hän ei suostu edes lääkäriin. Nuo yskät ja muut ovat ehkä vain tekosyitä maata sohvalla… Kannattaa pohtia vakavasti eroa, eihän tuollaista kukaan jaksa katsella. Puolison masennus sairastuttaa helposti toisenkin ja lisäksi hän on varmaan tottunut, että teet joka tapauksessa kaiken, joten hänen ei tarvitse.