Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaajani pyysi anteeksi, en olisi halunnut anteeksipyyntöä
23.05.2017 |
Alakouluaikojen koulukiusaajani aloitti työt samassa rakennuksessa, ei sama yritys emmekä näe toisiamme kuin satunnaisesti parkkipaikalla ehkä.
Ollaan sanottu heit mutta olen aina lähtenyt paikalta nopeasti, en ole halunnut jäädä rupattelemaan. Sitten hän yllättäen tuli pyytämään anteeksi lapsuusajan kiusaamista, halusi puhdistaa pöydän ja aloittaa ilman vanhoja muistoja jne mitä nyt avautuikaan.
Varmaan hieno juttu joo. Hänelle. Tuli vahvasti tunne että pyysi anteeksi itsensä vuoksi. Nosti ne vanhat jutut esille, jotta voi nyt ajatella olevansa parempi ihminen. En olisi halunnut, minulle ne ajat ovat ohi, mutta ei mikään ikinä poista niitä. Elän loppuelämäni sen asian kanssa, että olin lapsena kiusattu. Nyt haluan vain elää tätä aikuiselämää ajattelematta ja palaamatta noihin muistoihin.
Minulle olisi ollut ok, että moikataan jos ollaan yhtäaikaa hississä tai siellä parkkiksella. Ei muuta. Jos hänelle se on vaikeaa, niin se on hänen ongelmansa ja kärvistelköön.
Onko muita keneltä entinen kiusaaja on pyytänyt anteeksi? Mitä tunteita ja ajatuksia herätti?
Kommentit (56)
Mjaa a. Kaipa se itsensä vuoksi pahoittelukin tarkoittaa sitä että häpeää ja katuu tekemäänsä. Miksi noin nega?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ole kiusattu mutta jos olisi... en tiedä mitä tekisin.
En antaisi asian olla, minua pitkävihaisempaa ei olekaan.
Antaisin ehkä ymmärtää että menneet ovat menneitä vaikkei asia todellakaan olisi näin. Kosto on ruokalaji joka on parhaimmillaan kylmänä...
Minun kiusaajani tuli aikuisena pyytämään anteeksi. Ihan päin naamaa. Selitti miksi oli niin tehnyt ja ymmärsi tehneensä väärin. Vaikutti katuvan ja olevan ihan oikeasti pahoillaan aiheuttamastaan kärsimyksestä joten annoin anteeksi.
minä vetelisin nyrkkiraudalla puolisen tuntia ja sitten toteaisin että nyt ollaan kuitit eikö vaan
Itse olisin tuollaisessa tilanteessa vastannut vain esim. "Arvostan anteeksipyyntöäsi", mutten missään nimessä mitään "Saat anteeksi" viittaavaakaan. Tuo anteeksipyynnön arvostaminenkaan ei viesti mitään siitä, että arvostaisin tätä entistä kiusaajaani ihmisenä yhtään enempää, vaikka anteeksi pyysikin. Jos on tarpeeksi fiksu, ymmärtää sanavalinnasta, että ei ihminen menneisyyttään voi noin vain korjata eikä tästedeskään ole kiinnostusta kaveerata entisen kiusaajan kanssa, ja jos taas ei-niin-fiksu, niin on vain mielissään, kun ajattelee saaneensa anteeksi. Tämän jälkeen(kin) pyrkisin pitämään vain kylmän asialliset välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinäpä, ap oletkin varsinainen narsisti. Itsensä vuoksihan ne anteeksipyynnöt annetaan, lopujen lopuksi.
Minulta on pyydetty anteeksi vanhaa kiusaamista. Kiusaaja vaikutti olevan aidosti pahoillaan asiasta ja kokeneensa siitä syyllisyyttä pitkään. Käsitykseni hänestä muuttui heti parempaan suuntaan. Oli minusta rohkeaa ottaa asia puheeksi, enkä enää kanna kaunaa häntä kohtaan. Kiusaaja on nykyisin tosi hyvä tyyppi myös minun mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinkin juuri toiseen ketjuun miten yläasteaikainen kiusaaja tuli kerran vastaan vuosi yläasteen jälkeen ja yritti ruveta juttelemaan mukavia. Katsoin häntä kylmästi ja jatkoin matkaa. En tiedä oliko se väärin vai oikein mutta eipä paljoa kiinnostanut kommunikoida hänen kanssaan.
Vaikea sanoa miten sinun tulisi käyttäytyä AP, mutta toisaalta jos kiusaaminen tapahtui alakoulussa (ala-asteella?) on tyyppi kyllä ollut aika pieni vielä silloin. Ikinä ei tiedä mitä siellä taustalla voi olla, eli vaikka väärin teki niin on ehkä kasvanut henkisesti siitä aika rutkasti. Lähisukulaistani kiusasi yksi tyttö aika ikävästi ala- ja yläasteella, ja aikuisena kiusaaja päätyi hautaan aika nuorena viinan- ja lääkkeidenkäytön takia. Kuulin jokin aika sitten, että häntä oli käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi minkä takia hän sitten ilmeisesti kiusasi muita. Eli aina ei voi tietää mitä siellä taustalla on.
Mainittakoon, että muistan myös ysillä miten omat luokkakaverit muka vitsillä kiusasivat alempiluokkalaisia. Tiesin, että luokkakaverit eivät olleet mitään superpahiksia, ja oikeasti näkivät koko jutun lähinnä vitsinä, mutta olen myöhemmin kuullut, että aikamoisia traumoja hekin saivat aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Mjaa a. Kaipa se itsensä vuoksi pahoittelukin tarkoittaa sitä että häpeää ja katuu tekemäänsä. Miksi noin nega?
No haloo - jos on pilannut toisen elämän, niin mitä hyötyä tuosta ns. anteeksipyytämisestä on? Vrt. raiskaajasi pyytää anteeksi 20 vuoden päästä - so what?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso arvostus siitä että tuli pyytämään anteeksi, rohkea ja kypsä teko.
Mikään pakkohan ei ole antaa anteeksi, mutta varmasti auttaisi ap:kin pääsemään katkeruudesta ja siirtymään eteenpäin.
Alla oleva elokuva oli raa'an koskettava. Suosittelen katsomaan: yksi puheenvuoro asiaan.
Minua hiukan kiusattiin ala-asteella 2. luokalla, ihan siis fyysisesti ja sanoilla; onnekseni vaihdoin luokkaa (koulukyytien vuoksi meitä heiteltiin koulun puolesta luokasta toiseen) ja uusi luokka oli valtatien toisella puolen. 2 kiusaajaa jäi sille toiselle puolelle ja 3. luokasta eteenpäin minua ei kiusattu.
.
Taiteilija ja Luokkajuhla-elokuvan ohjaaja Anna Odell pettyi kuullessaan lapsuutensa koululuokan pitäneen luokkajuhlat häneltä salaa. Tapahtuma inspiroi koulukiusattua Annaa tekemään elokuvan luokkakemuista, joissa hänkin on mukana. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/07/onko-uusi-koulukiusaamiselokuva…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jotenkin käsittänyt, että se että pyydetään anteeksi ja myönnetään että on tehnyt väärin, kuten myös anteeksianto auttaisi kiusatuksi tullutta? Olenko täysin väärässä? Toki se ei tee asiaa poispyyhityksi, mutta eikö se ole kuitenkin hyvä asia se asian myöntäminen ja anteeksi pyyntö? Tässä saa jotenkin sellaisen käsityksen, että se ei olisi hyvä asia.
Voihan tuollaisessa tilanteessa tosiaan sanoa, että arvostaa anteeksipyyntöä, mutta unohtaa ei voi koskaan, koska kiusaamisella oli niin pahat seuraukset tms. Mutta kai se kuitenkin jollakin tpaaa hyvältä tuntuu, että anteeksi kuitenkin pyydetään? Verrattuna siis siihen, että ei pyydetä...
Mielestäni rikoksesta tuomitutkin pyytävät uhreiltaan tai uhrien omaisilta ja tämä on koettu positiiviseksi, myös siis niiden uhrien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jotenkin käsittänyt, että se että pyydetään anteeksi ja myönnetään että on tehnyt väärin, kuten myös anteeksianto auttaisi kiusatuksi tullutta? Olenko täysin väärässä? Toki se ei tee asiaa poispyyhityksi, mutta eikö se ole kuitenkin hyvä asia se asian myöntäminen ja anteeksi pyyntö? Tässä saa jotenkin sellaisen käsityksen, että se ei olisi hyvä asia.
Voihan tuollaisessa tilanteessa tosiaan sanoa, että arvostaa anteeksipyyntöä, mutta unohtaa ei voi koskaan, koska kiusaamisella oli niin pahat seuraukset tms. Mutta kai se kuitenkin jollakin tpaaa hyvältä tuntuu, että anteeksi kuitenkin pyydetään? Verrattuna siis siihen, että ei pyydetä...
Mielestäni rikoksesta tuomitutkin pyytävät uhreiltaan tai uhrien omaisilta ja tämä on koettu positiiviseksi, myös siis niiden uhrien kannalta.
Et, mutta anteeksipyytäminen on aina perinpohjin itsekästä. Se pyydetään siksi, koska ei kykene itse elämään loppujen lopuksi sen paineen alla, että objektiin on sattunut väärinteon johdosta.
Joku psykopaatti varmaan tietäisi myös satuttaneensa, mutta voisi hyvin nukkua yöt mitään anteeksipyytelemättä.
Loppujen lopuksihan tässä tapauksessa anteeksipyytö on tehty ja pallo jätetty objektin haltuun. Helpottaa ainakin tekijää ja varmasti myös objektia, kun on kerran näytetty ettei mennyttä ole suinkaan unohdettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksipyyntö ei kyllä korvaa pilattua lapsuutta, siinä olet kyllä aivan oikeassa. Tyyppi olis voinut kyllä olla ihan hiljaa, ja antaa asian olla. Anteeksipyyntö tässä tapauksessa on vain jotenkin niin tekopyhää.
Katso Areenasta Luokkajuhla-elokuva.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksipyyntö ei kyllä korvaa pilattua lapsuutta, siinä olet kyllä aivan oikeassa. Tyyppi olis voinut kyllä olla ihan hiljaa, ja antaa asian olla. Anteeksipyyntö tässä tapauksessa on vain jotenkin niin tekopyhää.
Olen seurannut tätä "uhriutumisen trendiä" ja pidän sitä huolestuttavana. mm. Pekka-Eric Auvinen ja Matti Saari, sun muut kouluampujat olivat koulukiusattuja.
Muissa, lieveilmiöissä mielenterveysongelmat näkyvät laajalti, koska suositaan "uhriuteen" kotiloitumista.
Anteeksi hän pyysi vain, koska itse hyötyy siitä. Tuskin olisi koskaan pyytänyt, jos ette olisi päätyneet samaan työpaikkaan. Anteeksipyyntö ei ollut aito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksipyyntö ei kyllä korvaa pilattua lapsuutta, siinä olet kyllä aivan oikeassa. Tyyppi olis voinut kyllä olla ihan hiljaa, ja antaa asian olla. Anteeksipyyntö tässä tapauksessa on vain jotenkin niin tekopyhää.
Olen seurannut tätä "uhriutumisen trendiä" ja pidän sitä huolestuttavana. mm. Pekka-Eric Auvinen ja Matti Saari, sun muut kouluampujat olivat koulukiusattuja.
Muissa, lieveilmiöissä mielenterveysongelmat näkyvät laajalti, koska suositaan "uhriuteen" kotiloitumista.
Jep. Otetaan mieluummin sellainen "voit tehdä mitä vaan, kunhan muistat pyytää anteeksi esim. 10-20 vuoden päästä" -asenne. Anteeksipyyntö hyvittää kaiken. <3
t: käännän toisen poskeni uudelleen ja uudelleen, nam ihanaa, olen masokisti!
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi hän pyysi vain, koska itse hyötyy siitä. Tuskin olisi koskaan pyytänyt, jos ette olisi päätyneet samaan työpaikkaan. Anteeksipyyntö ei ollut aito.
Älykäs ihminen ottaa huomioon sen, että tekstin pohjalta ei voi sanoa mitään ehdotonta, spekulaatiokin on teennäistä.
Jos kyseessä on pieni kylä ja ap on nähnyt monesti tämän henkilön työpaikan ulkopuolella, niin sittenhän se on todennäköisesti näin.
Jos taas "maailma on pieni paikka"-ilmiö, niin ei voi sanoa juuta eikä jaata. Henkilö saattoi olla vilpitön tai vilpillinen.
Ainoa melko varma vilpillinen keino olisi tavoittaa sellaisia, joita ei ole aikoihin nähnyt. Tässä sitten tosin ongelmaksi tulee tämä "kylä" tai "maailma on pieni paikka- ilmiö", jos näitäkin tapauksia sattuu otantaan.
Selittelikö tekojaan mitenkään vaan halusiko ns. vain että unohdatte kaiken?