Ostettiin ihana ja upea hirsitalo järven rannalta

Niin, ihminen on tyytyväinen vain hetken aikaa.

Autokouluun, tai mies hommatkoon opetusluvan. Tai mopoauto.

Lol

No jos mirs on päivät kotona, mikä on ongelma? Ajatte yhdessä kauppaan?

Hei, yksi juttu: kaikki sopeutuminen kestää aikansa. Vähitellen totut uuteen ja se ympäristö alkaa tuntua omalta ja rakkaalta ajan kanssa. Ensin se on vain talo js piha. Vasta vähitellen juuret kasvaa, anna sille aikaa. Rentoudu, älä ajattele liikaa fiiliksiäsi, vaan elä ja anna kotiutumisen tapahtua. Tee pihatöitä, istuta kasveja jne, ne lisäävät juurtumisen tunnetta.

Millä te sen ostitte, jos ootte molemmat kotona?

Ajattelitko olla loppuelämäsi kotona? Mites kun lapset kasvaa ja töihin pitäs mennä?

Kyllä mä sanoisin, että noilla spekseillä ajokortin ja auton hankinta on ehdoton edellytys, että itse pystyisin noin syrjässä asumaan.

Miten sä aiot kulkea töihin sieltä? Asun itsekin maalla ja auto on valitettavasti välttämätön.

Vierailija kirjoitti:

Millä te sen ostitte, jos ootte molemmat kotona?

Etätyö?

Ei sit tullut mietittyä etukäteen tota juttua? Mikset mee autokouluun?

Hanki ajokortti, sillähän tuo pulma ratkeaa. Kai teillä nyt sentään auto on, kun maalle muutitte? Mekin asutaan maalla, ollaan asuttu jo yli 10 v ja hyvin viihdytään. Meidän lapset on jo isoja, mutta teen töitä kotona, kaupungille n. 20 km. En kyllä kaipaakaan mitään kaupungista, mitä nyt kaupoissa pakko käydä ja joitain asioita toimitella. Kaupungin "viihdykkeitä" parempaa viihdettä on oma puutarha ja koti, kaunis luonto, hiljaisuus, metsä...talvella lumikengät tai sukset jalkaan ja omalta takapihalta pääsee hiihtämään tai kenkäilemään. Tai potkukelkka alle, kesällä pyörä. Uintia keväästä syksyyn, pihasaunassa saunomsista. Nyt on alkanut "hoirtoilukausi", sitten marja- ja sienikausi. Tekemistä kyllä riittää. Ja ainahan voi olla tekemättä mitään: pötkötellä pihalla riippukeinussa ja kuunnella lintuja. 

Vierailija kirjoitti:

No jos mirs on päivät kotona, mikä on ongelma? Ajatte yhdessä kauppaan?

Hei, yksi juttu: kaikki sopeutuminen kestää aikansa. Vähitellen totut uuteen ja se ympäristö alkaa tuntua omalta ja rakkaalta ajan kanssa. Ensin se on vain talo js piha. Vasta vähitellen juuret kasvaa, anna sille aikaa. Rentoudu, älä ajattele liikaa fiiliksiäsi, vaan elä ja anna kotiutumisen tapahtua. Tee pihatöitä, istuta kasveja jne, ne lisäävät juurtumisen tunnetta.

Siis töissä, piti kirjoittaa! Mies on päivät töissä ja minä lasten kanssa kotona. Onhan tässä hyviä puolia, mutta ahdistaa olla täällä! Meillä ei käy ketään, eikä päästä viikolle minnekään! Vanhempani asuvat 40km päässä, mutta heillä ei ole autoa. Kaikki meni hyvin kun mies oli vielä lomalla, mutta nyt alkoi ahdistaa, kun mies meni töihin. -ap

Pakko sun on ajokortti hommata. Lapset alkavat harrastaa,käydä kavereilla tms niin tarvitset autoa.

Sellaista se on kun mies on lammas joka seuraa naisen kaikkia aivoituksia. Noh, eipä siinä muu auta kun toivoa, että mies pakottaa sinut autokouluun.

Ajokortti ja auto hankintaan jo terveyden ja turvallisuuden takia. Autoja saa hyvillä maksuehdoilla ja käytettyjä vieläpä edullisesti, on ostajan markkinat. Onnea uuteen kotiin. Katso vaan sillä silmällä, mitä kaikkea hyvää on, jos katsoo vain vikoja ja puutteita, ei ole koskaan tyytyväinen.

Meillä maalla on sellainen ihmejuttu jonka nimi on taksi. Soitetaan yhdelle miehelle ja kerrotaan, että pitäisi päästä kaupoille huomenna klo 11. Seuraavana päivänä on sovittuun aikaan pihassa auto ja eikun ajelulle. Saa muuten ajella vuoden verran aika huolettomasti kylille ja takaisin ennen kuin tulee noin 3000 euron hintaisen auton hinnan + kulujen verran ajeltua.

Tää tapa jaksaa vaan hämmästyttää mua, samanlaisia tapauksia omassakin lähipiirissä. Ostetaan asunto hevon tuutista kun se on NIIIIN ihanaa, ja sitten puolen vuoden jälkeen valitetaan, kun ollaan niin syrjässä kaikesta...Eikö se just ollut sen muuton pointti alunperinkin? Vai ajattelitko että oot niin sikamagee tyyppi että maailma seuraa tänne hevonpersiiseeen perässä? Mutta sittenhän se ei ole enää rauhaisan syrjäinen paikka?

Vierailija kirjoitti:

Meillä maalla on sellainen ihmejuttu jonka nimi on taksi. Soitetaan yhdelle miehelle ja kerrotaan, että pitäisi päästä kaupoille huomenna klo 11. Seuraavana päivänä on sovittuun aikaan pihassa auto ja eikun ajelulle. Saa muuten ajella vuoden verran aika huolettomasti kylille ja takaisin ennen kuin tulee noin 3000 euron hintaisen auton hinnan + kulujen verran ajeltua.

Miten mulla ei tullut mieleenkään tämä! Vaikka esikoinen menee ensi syksynä eskariin taksilla. Täytyy varmaan alkaa varata taksiraha, kun mulla ei ole yhtään rahaa! -ap

Mä muutin nuorena ja naivina maalle. Mulla sentään oli auto ja ajokortti. Talvella sen huomasi kuinka hankalaa kaikki on. Tien auraus tapahtui viiden aikaan illalla eli olit motissa koko päivän. Kukaan ei hiekottanut yksityistietä jota oli yli 4km eli keväisin joutu olemaan ruokavarastot n 2 viikon ajaksi vähintään. Kukaan ei auttanut jos ei ollut virtaa autossa yms. Maalla on monia vaikeuksia joita ei tajua etukäteen. Onneksi pääsin pois.

Vierailija kirjoitti:

Oikea unelma ja tällaisesta olen aina haaveillut! Muutettiin ydinkeskustasta kerrostalosta tänne. MUTTA! Olen päivät lasten kanssa keskenään, täältä on lähimmälle bussipysäkille 4km ja kauppoihin 24km, eikä mulla ole autoa, eikä edes ajokorttia! Mies on päivät kotona. En uskalla miehelle valittaa, kun tää talo on just sellainen, josta olen haaveillut yli 10 vuotta! Eikä täällä ole sisäilmaongelmia (joskus asuimme homekämpässä rivarissa).

Maalla auto ja ajokortti on välttämättömyys.

Meillä on kylille 20km, bussipysäkki on 100m päässä mutta  mitäs hyötyä siitä on kun ei kulje busseja=)

Mitä sä siellä kylillä edes tekisit jos ei ole yhtään rahaa??