Vierailija

Ryhdyin tuossa oikein miettimään ja totesin, että tietämistäni lapsiperheistä varmaan 70 prosentilla on yksi tai useampi lapsi, jolla on jonkinlainen henkisen häiriön diagnoosi. Ja kaikkiahan ei tunnetusti kerrota ulkopuolisille, joten luku voi olla vielä kovempi.

Lisäksi nämä sairaudet (luokitellaanko ne sairauksiksi?) ovat sellaisia, joista ei ole aiemmin tiedetty/puhuttu. Pisti vaan miettimään, että kuinka sairasta sakkia nämä meidän nykylapset ja -nuoret oikein ovat vai tehdäänkö jokaisesta kuopasta tiessä isompi ongelma, kuin mitä se on? Ja kuinka moni diagnoosi on oikea sairaus ja kuinka moni kasvatuksen tulos? Näissä tietämissäni perheissä vietetään käsittääkseni suhteellisen normaalia elämää. Eroperheitä on, mutta ei muita näkyviä ongelmia, jos joku nyt haluaa eroa pitää ongelmana.

Pitääkö kaikkien pikku lumihiutaleitten antaa olla juuri niin erikoisia, kuin he ovat ja valjastaa ammattilaisarmeija hoitamaan sitten joku diagnoosi käytökselle?

  • ylös 10
  • alas 16

Kommentit (11)

Vierailija

Jaa. Itse olen lastenhoitaja ja 23 lapsen ryhmässä on yleensä 1-2:lla keskimäärin joku diagnoosi. Että liekö tuo sun otos nyt kuinka paikkansapitävä...

  • ylös 19
  • alas 1
Vierailija

Mun kuopuksen eskariryhmässä oli 25 lasta, pari vuotta sitten. Ekaluokkaa varten heistä lähti, opettajan suosituksesta, kaikenlaisiin koulukypsyys- ja adhd-testeihin 15. 

Opettaja sanoi että se on ensimmäinen vuosi kun heiltä lähtee eskarista niin paljon lapsia ulkopuolelle tutkittavaksi, yleensä oli ollut 1 tai 2, ja pari sellaista jotka sai koulun omia tukitoimia. (meillä on täällä hyvä tilanne ja kouluissa on oikeasti hyvät puitteet ja ammattitaitoinen henkilökunta)

Tuon määrän sain tietää kun kevään viimeisillä opettajan varteilla esitin opettajalle toiveen, ettei lastani puoli vuotta mustelmille saakka repinyt poika olisi enää samalla luokalla kun ns. oikea koulu alkaa. 

Tuo poika, ja kuusi muuta, lähtivätkin sitten erityislasten opettamiseen erikoistuneeseen kouluun lähikaupunkiin. Kunta maksaa kuljetukset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Huojentavaa kuulla. Ilmeisesti itselläni on tuttavapiirissä sairasta sakkia :D

AP

Tämä kommentti oli siis tarkoitettu lastenhoitajan kommenttiin tietty...

Vierailija

Minä en taas tunne yhtään erityislasta lähipiirin lapsista. Kertoisiko myös lähipiiristä jotain?

Vierailija

Sepä se outoa onkin! Ainakin ulospäin nämä perheet ovat suhteellisen normikansalaisia. Käydään töissä, viinan kanssa ei ylettömästi läträtä, tolkun ihmisiä suurin piirtein. Yksinhuoltajia on jonkin verran, mutta onhan noita ollut maailman sivu ja ovat saaneet ihan kunnon aikuisia aikaiseksi. Siksipä ihmettelen näitä käytöshäiriöisiä ja henkisesti ongelmaisia lapsia ja nuoria. Joku on vialla, mutta mikä?

AP

Vierailija

Hmm, pari allergikkoa ja yksi munuaissairas lapsi kuuluu tuttavapiiriin mutta muuten ei kyllä ole diagnooseja tiedossa. Ja aika paljon lapsiperhetuttuja on.

Eiku juu, yhdellä on kromosomipoikkeama johon liittyy tilastollisesti mm. sosiaalisten taitojen heikkoutta, kävi psykologilla "tutkimuksissa" että onko lisätuen tarvetta mutta ei ollut.

Vierailija

Nykyisin kaikki lasketaan sairauksiksi.... Ujous oli ennen ihan normaali paine niin nykyisin siihenkin on jo lääkitys.

Vierailija

Mitä tuolla diagnisoinnilla tarkoitetaan?
Meillä on diagnisoitu keskonen? Tutulla lapsi jolla ei ollut persereikää,diagnosihan se on sekin.

Vierailija

Meillä yritettikn pojasta tehdä ad/hd.ta ja aistiyliherkkää. Painostivat viemään testeihin ja jopa erityisopettaja kävi poikaa kotona seuraamadsa, kun oli niin vilkas 2v. Sanoin, että kyllä se siitä rauhottui kun alkaa puhua..ja rauhoittuihan hän.
Eipä ole enää erityisopettajia ja henkilökohtaisia avustajia päiväkodissa pojalla :D

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla