Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Että oikeasti oon tosi tykätty ihan mielipiteineni päivineen. Täällä saan kuulla olevani joku natsifasistiäärioikeistolainenahdasmielinenahnepaska. Eipä kukaan kehtaa kyllä päin naamaa tulla sitä sanomaan, kun vähänkään on joutunut kattomaan miten mä elän. 

Täällä se on vaan niin helppo kuvitella, että mä en tiedä mistä puhun, että en oo kokenut mitään ja mulla ei olisi varaa sanoa mitään. Ja luulla, etten mä ymmärrä mitään. Ymmärrän kyllä ja sitä ei ole kukaan tosielämässä epäillytkään, tajuavat kyllä normaali-ihmiset mikä ero on ymmärtämisellä ja hyväksymisellä. 

Vierailija kirjoitti:

Pidn vain s/m seksistä.

Minulla on tämä sama salaisuus. Päivätöissä olen menestyvä ja itsenäinen nainen esimiesasemassa. Iltaisin ja viikonloppuisin olen subi ja alistun miehelleni. Mieheni usein sitoo minut, antaa piiskaa ja meillä on paljon roolileikkejä.

Vaikutan ilmeiseti ulospäin aika normaalilta nuorelta naiselta, jolla on vilkas sosiaalinen elämä ja joka on luonteeltaan avoin, positiivinen, ahkera ja iloinen persoona. Olen alalla töissä, jossa vaaditaan paljon sosiaalisuutta ja sosiaalisia taitoja.

Oikeasti vietän lähes kaiken vapaa-aikani pelaamalla tietokonepelejä yksin. Minulla ei ole ystäviä, eikä koskaan oikeastaan ollutkaan, ainakaan sellaisia joiden kanssa olisin viettänyt aikaa vapaa-ajalla. En ole tehnyt tai kokenut moniakaan asioita, mitä ikäiseni yleensä ovat tehneet. Olen hiljainen, ujo ja varautunut. Häpeän yksinäisyyttäni.

Mulla on rahaa ja osaan ajatella. Olen vaan sairaalloisen ujo. Raha on karttunut osakesijoittamisella, sitä kun voi tehdä yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Minut tulkitaan usein hyvin liberaaliksi hipiksi ensivaikutelman, ulkonäön, puhetavan, asenteen sekä musiikki- ja vaatemaun jne. kulutustottumusten vuoksi.

Olen kuitenkin arvomaailmaltani ilmeisesti ikäpolveani selvästi konservatiivisempi. Äänestän vaaleissa kristillisdemokraatteja. Olen huomannut ihmisten usein pitävän minua ilman muuta vihervasemmistolaisena, jolloin todellisten ajatusteni paljastuminen yllättää.

Olen kyllä hyvin kiinnostunut ympäristöasioista ja pyrin elämään mahdollisimman ekologisesti, mutta tämän ajattelun yhdistymistä konservatiivisempiin arvoihin pidetään ilmeisesti yllättävänä.

Sama taalla! Hauska kuulla etta meita on muitakin!

Vierailija kirjoitti:

Vaikutan ilmeiseti ulospäin aika normaalilta nuorelta naiselta, jolla on vilkas sosiaalinen elämä ja joka on luonteeltaan avoin, positiivinen, ahkera ja iloinen persoona. Olen alalla töissä, jossa vaaditaan paljon sosiaalisuutta ja sosiaalisia taitoja.

Oikeasti vietän lähes kaiken vapaa-aikani pelaamalla tietokonepelejä yksin. Minulla ei ole ystäviä, eikä koskaan oikeastaan ollutkaan, ainakaan sellaisia joiden kanssa olisin viettänyt aikaa vapaa-ajalla. En ole tehnyt tai kokenut moniakaan asioita, mitä ikäiseni yleensä ovat tehneet. Olen hiljainen, ujo ja varautunut. Häpeän yksinäisyyttäni.

Sama täällä, minäkin pelaan vapaa-aikanani. Viihdyn kotona. En käy koskaan missään.

Ainoa ero on, että olen naimisissa. Miehenikin tykkää pelata vapaa-ajallaan. Älä häpeä :)

Parasta ajanvietettä on, kun inhottavan työpäivän jälkeen alkaa parallel play-sessio miehen kanssa ja saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa.

Kukaan työkaveri ei tiedä, että en tee muuta kuin pelaan.

Vierailija kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa kärsineet lapsettomuudesta sekä saimme useita keskenmenoja ennen onnistunutta raskautta. Olen ollut todella masentunut jonka vuoksi syön lääkkeitä. Kukaan ei varmasti ikinä arvaa ellen asiasta kertoisi. Enkä ole kertonut kun parille hyvälle ystävälleni, edes kummankaan meidän perheenjäsenet eivät näistä tiedä.

Ei mekään lapsettomuusongelmasta kerrottu isovanhemmille. Lapsi itse kuitenkin  sitten sai jo pienestä pitäen tietää, miten sai alkunsa "lääkäri pisti vauvansiemenen äidin vatsaan" ja hänpä se sitten sopivassa tilanteessa möläytti isovanhemmille.

Kerään samppanjapullon korkkeja ja sovittelen niitä anukseen ennen kuin lähden johtamaan hallituksen istuntoa tai eduskunnan kyselytunnille.

Kuuntelen 80-90-luvun old school rappia sekä nykyräppiä. Ulkonäöltäni täti/konttorirotta, ikää 44v.

Se että olen ollut aika kova bilettämään, käytin kannabista ja minulla oli rekisterissä pari lievää pahoinpitelyä.

Nykyään siis olen kahden lapsen äiti, naimisissa sekä olemme uskossa. ( Eli emme käytä päihteitä) Ja teemme hyväntekeväisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kerään samppanjapullon korkkeja ja sovittelen niitä anukseen ennen kuin lähden johtamaan hallituksen istuntoa tai eduskunnan kyselytunnille.

Kiitos Juha!

Katselen kaikki mahdolliset reality-roskasarjat (esim. TIS ja Bachelor), vaikka muiden kuullen arvostelen ne maanrakoon. Parasta aivot narikkaan -viihdettä, mutten vain kehtaa myöntää sitä!

En pidä työnteosta tai siitä ajatuksesta, että elämä on työntekoa varten. Ajatus 40 v. työurasta oksettaa minua. Olen töissäni kyllä hyvin ahkera, tunnollinen ja joustava, mutta mielessäni kiroan. En myöskään pidä toisen alaisena työskentelystä. Haluaisin olla joku päivä yrittäjä ja tehdä mieluisia töitä vain osa-aikaisesti erakkona. Sitä ennen olisin hankkinut säästöjä ja toivottavasti omistusasunnon, niin että pärjäisin hyvin yksikseni. Pystyisin elämään hyvin kurinalaista, mutta laiskaa elämää.

Että harrastan mieheni kanssa seksiä lähes päivittäin...(ja nautimme siitä). Olemme ulkoisesti tyyliä "nörtti ja harmaahiiri", naimisissa ja meillä on 3 lasta.

^^No minä olen yrittäjä, yksin etätöissä 95% ajasta ja voin kertoa, että yrittäjä työskentellee ihan samoin toisen alaisena. Niitä vaan kutsutaan asiakkaiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt huumeita viihdekäyttönä.

Luottotiedot ovat menneet.

Ei varmaan kukaan uskoisi jos minut näkisi 😂

Minä kiltin ja viattoman näköinen, ja kaikki uskoo niin. Olen rikollinen ja käytän ja myyn kamaa

Varmaan sitä mitä kaikkea mitä mun päässä liikkuu.

Mulla lukee papereissa diagnoosina anoreksia. Ulkoisesti oon täysin terveen näköinen ja kokoinen. Syömishäiriö on pään sisäinen juttu.

Se että mua ahdistaa, ja välillä mietin että paska loppuis ku hyppäis junan alle (lasten takia en sitä tee). Ulospäin olen siisti, hoikka, iloinen ja puhelias. Vaikka sillä hetkellä ahdistaa rankasti sitä ei huomaa edes lapset.

Niin ja tää johtuu siitä että olen masentunut ja mies jätti mut masennuksen takia (olen helposti ärtyvä ja olin miehelle sika vihainen kun koin että se on hyväksikäyttänyt mua vuosia jättämällä mulle siivottavaksi senkin sotkut ja kyllä syytin miestä mun loppuun palamisesta ja masennuksesta , mielestäni ihan aiheesta jos 9,5 vuotta toinen laiskottelee mun kustannuksella).

Mutta miksi olen mestari näyttelijä, koska isäpuoli ahdisteli mua ikävuosina 9-17 (silloin lähin kotoolta) , kyllä omasta valinnastani esitin kaikille että kaikki on hyvin. Sillä tiesin että siskopuoleni viedään myös kotoolta pois, sekä veljeni. Jos olisin tilanteen paljastanut. Mutta mietin kyllä että jos näen yhtään merkkiä siitä että siskopuoli kärsii saman kohtalon, niin päätin itsekseni että kerrom jokaiselle vastaan tulijalle kaiken. En nähnyt merkkejä siitä, joten kärsin vuodet, ja lähdin, kysyin vielä puolisiskolta tämän tultua aikuiseksi että olinko oikeassa että häntä ei ole ahdisteltu. sisko ei meinannut edes uskoa että hänen isästään sellaista.

Kuinka erilainen lapsuus ja nuoruus hänellä oli💗, (😢)

Vierailija kirjoitti:

Oon 25-vuotias nainen ja valmistumassa melko hyväpalkkaiseen ja arvostettuun ammattiin. Ulospäin vaikutan sosiaaliselta, iloiselta ja kaikin puolin hyvinvoivalta. Pyrin näyttämään huolitellulta ja panostan pukeutumiseeni.

Todellisuudessa olen ahdistunut, masentunut ja itsetuhoinen. Tähän vielä lisäksi orastava alkoholismi. Olen hautonut itsemurhaa jo pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän tosissani, sillä tuntuu, ettei elämällä ole mitään annettavaa. Tuskin koskaan näitä aikeita toteutan, vaan jatkan itsesäälissä rypemistä. Kukaan ei tiedä tätä puolta minusta, sillä en osaa mitenkään puhua tästä ulkopuolisille.

Kuulostat vastavalmistuvalta lääkäriltä. Hae ihmeessä apua. Lääkäreissä on paljon sairastuneita, usko pois. Ja jos et ole lääkäri, jae silti apua. T. nuori lääkäri