Sinä jota on petetty parisuhteessa?

1. Jatkoitteko suhdetta pettämisen jälkeen

- kyllä, tunteet olivat vielä niin vahvat

2. Onko teillä lapsia?

- ei

3. Pystyitkö antamaan anteeksi?

- kyllä ja en

4. Jos jatkoitte suhdetta, kauan meni että kriisi helpottui?

- sain tietää miehen pettämisestä maaliskuun alussa, mies itse kertoi. Joten en vielä voi sanoa koska todella helpottaa mutta on jo parempi fiilis kuin esim kuukausi sitten

5. Jos jatkoitte suhdetta, luotatko puolisoosi vielä?

-kyllä sitä jollain tasolla pitää luottaa koska päätimme jatkaa.

6. Pettikö uudestaan?

- palaillaan asiaan sitten parin vuoden päästä

7. Jos jatkoitte, miten parisuhteenne muuttui tämän kriisin seurauksena?

- vaikea vielä täysin sanoa näin parin kk perusteella mutta nyt puhumme enemän ja vietämme aikaa Yhdessä. Ollaan puhuttu varmaan enemän kuin koko suhteen aikana. Mitä toinen haluaa ja mitä ei.

Eihän tästä vielä tiedä mutta jotenkin ollaan kumpikin luottavainen tulevaisuuteen.

Up

1. Jatkoitteko suhdetta pettämisen jälkeen

Kyllä.

2. Onko teillä lapsia?

On.

3. Pystyitkö antamaan anteeksi?

Periaatteessa kyllä. Unohtaa ei vain voi.

4. Jos jatkoitte suhdetta, kauan meni että kriisi helpottui?

Varmaan joku puoli vuotta-vuosi. Välillä kyllä edelleen asiasta katkera, jos jossain tulee enemmän ajatuksiin.

5. Jos jatkoitte suhdetta, luotatko puolisoosi vielä?

Muutoin kyllä, miehen juopotellessa en.

6. Pettikö uudestaan?

En usko.

7. Jos jatkoitte, miten parisuhteenne muuttui tämän kriisin seurauksena?

Puhuimme enemmän kuin pitkiin aikoihin. Ei loppupeleissä muutoin enää vaikuta, kuin luottamuspula minun puolelta, kun mies lähtee viihteelle. Siitä seurannut "kotiin tulo pakko", en tykkää ollenkaan että jää mihinkään yöksi. Meillä tapahtuneesta varmaan jo kohta 10v. Jos nyt saisin päättää, en tiedä jatkaisinko suhdetta. Jotenkin sitä kuitenkin suhteessa haluaisin olla se, jota kunnioitetaan niin paljon, ettei puolisolla tulisi mieleenkään pettää. Jos uusi vastaava tilanne tulisi, olisi ero samantien.

1. Jatkoimme. Silä hetkellä vain tuntui siltä että en kestä jos eroamme.

2. Ei ollut lapsia silloin, mutta nykyään on.

3. En tiedä olenko antanut anteeksi. Usein menee kuukausia etten edes muista koko asiaa, ja sitten se taas pistää sydämestä, vaikka pettämisestä on aikaa jo kymmenen vuotta.

4. Joitain kuukausia taisi mennä kriisin helpottumiseen.

5. En usko että mieheni pettää minua, mutta en myöskään pidä sitä mahdottomana. Suhdetta hänellä ei varmasti ole eikä ole tietääkseni koskaan ollutkaan, mutta jos on joskus vaikkapa firman ryyppyreissuilla mennyt liian pitkälle, niin en saa sitä varmaan koskaan tietää.

6. Ei ole ainakaan jäänyt sen jälkeen kiinni pettämisestä.

7. Kyllähän siinä särkyi jotain mitä ei saa enää koskaan ehjäksi. Toisaalta mieheni suhtautuminen minuun muuttui sen jälkeen positiiviseen suuntaan vakavammaksi. Pettäminen tapahtui siis ensimmäisen seurusteluvuotemme aikana, ja siihen asti miehellä oli ollut jonkun verran muutakin ns. "arveluttavaa käytöstä" muiden naisten kanssa ja oli ollut epävarma suhteestaan minuun. Kriisin jälkeen hän ilmeisesti ymmärsi että halusi todella olla minun kanssani. Seurustelimme siinä vielä kuitenkin vuosia ennen kuin muutimme yhteen ja perustimme perheen. Suhteemme on nykyään aivan eri tasolla kuin pettämisen aikaan.

Tsemppiä sinulle, ja neuvoksi antaisin, että tee juuri se mikä sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta. Jos et halua nähdä koko miestä enää, eroa. Jos taas rakastat häntä edelleen ja ero ahdistaa, älä eroa vaikka sinusta tuntuisikin että se on se mitä yhteiskunta sinulta odottaa. Jää suhteeseen toistaiseksi ja tunnustele omia fiiliksiäsi. Erota ehtii myöhemminkin. Minulle itselleni oleellista olisi myös miten mies suhtautuu pettämiseensä, katuuko vai syyttääkö sinua jne.

1. Jatkoitteko suhdetta pettämisen jälkeen

Jatkettiin

2. Onko teillä lapsia?

Ei

3. Pystyitkö antamaan anteeksi?

yritin kovasti, mutta en pystynyt

4. Jos jatkoitte suhdetta, kauan meni että kriisi helpottui?

jatkoimme tosiaan suhdetta, mutta kriisi ei helpottunut kuin välillä hetkellisesti. Asia oli liikaa ja liian usein mielessä

5. Jos jatkoitte suhdetta, luotatko puolisoosi vielä?

En pystynyt enää luottamaan ja aloin epäillä oikeestaan kaikkea mitä hän teki.

6. Pettikö uudestaan?

Kyllä.

7. Jos jatkoitte, miten parisuhteenne muuttui tämän kriisin seurauksena?

Parisuhde päättyi, olisi pitänyt olla fiksumpi eikä antaa uusia mahdollisuuksia. Näin jälkikäteen tuntuu että aina uudella mahdollisuudella ikään kuin hyväksyin asian ja annoin luvan satuttaa itseäni uudestaan. Kaduttaa etten lähtenyt aiemmin. Joudun käsittelemään asiaa mielessäni vielä varmasti, koska luottamisesta ihmisiin on tullut vaikeaa.

1. Jatkoitteko suhdetta pettämisen jälkeen

Kyllä

2. Onko teillä lapsia?

Nykyään yksi, silloin ei ollut.

3. Pystyitkö antamaan anteeksi?

Tavallaan joo, enemmänkin on niin että jos asia nousee mieleen, en enää itke tai kipuile, enemmän kaukaista jomotusta sisällä.

4. Jos jatkoitte suhdetta, kauan meni että kriisi helpottui? Ensimmäinen vuosi vaikea, täyden vuoden kohdalla vaikein. Sen jälkeen pikkuhiljaa helpottanut. 7 vuoden jälkeen ei enää tee mieli iskeä olkapäähän nyrkillä. Enemmänkin vituttaa.

5. Jos jatkoitte suhdetta, luotatko puolisoosi vielä? Kyllä tavallaan, en anna asian syödä sisältäni. Tietää, että jos niin tekee toiste, ovesta lähtee vaimon lisäksi lapsi ja kauas sinne missä on muu tukiverkko.

6. Pettikö uudestaan?

Ei tietääkseni. En valvo, sillä en voi enkä ala aikuista ihmistä valvomaan kuin lasta. Seuraavasta menee poikki ja tietää sen.

7. Jos jatkoitte, miten parisuhteenne muuttui tämän kriisin seurauksena? Mies sanoi joskus miten tavallaan se oli hyväksi parisuhteellemme. Minun teki mieli kynsiä hänen kasvonsa auki. Itselle jäi kolo sydämeen, joka pienentyy vuosien aikana. Kaipa on jotenkin kasvanut kyynisemmäksi, ainakin se lapsellinen luotto rakastamaansa ihmistä kohtaan, ettei hän voisi niin satuttaa on poissa. Puolisoni on inhillinen, voi tehdä virheitä ja erehdyksiä ja oppia niistä. Eniten vituttaa se, että itsekin on ihminen ja erehtyväinen, muttei silti ole parisuhteen ollessa kivillä edes suudellut vierasta miestä, saatikka sitten hypännyt vieraaseen petiin.

Ap, anteeksi tavallaan voi antaa, mutta ikävä kyllä ei kokonaan koskaan... mutta etpä sinä unohda sitä uuden puolisonkaan kohdalla, vaan sama epäluulo kantautuu helposti, jollei taatusti uuteenkin suhteeseen. Itse tuumin, että vaikka hän hajottikin jotain sisältäni peruuttamattomasti, on hän valmis tekemään töitä suhteen eteen ja hän kaikesta huolimatta on se jonka kanssa haluan viettään elämäni.

Joskus kaduttanut päätös, ikinä ei niin paljon, että ero olisi tullut.

1. Jatkoitteko suhdetta pettämisen jälkeen

Jatkoimme

2. Onko teillä lapsia?

Silloin ei ollut, nyt on yksi

3. Pystyitkö antamaan anteeksi?

Pystyin jossain vaiheessa

4. Jos jatkoitte suhdetta, kauan meni että kriisi helpottui?

Puolisen vuotta, että helpotti huomattavasti, suunnilleen reilu vuosi, että asiasta oli päästy yli

5. Jos jatkoitte suhdetta, luotatko puolisoosi vielä?

Aluksi en luottanut, nykyään kyllä luotan täysin

6. Pettikö uudestaan?

Ei ainakaan tietääkseni ole pettänyt uudestaan

7. Jos jatkoitte, miten parisuhteenne muuttui tämän kriisin seurauksena?

Aluksi muuttui paljonkin, lähinnä suhtautuminen toiseen ym, mutta pettäminen ei enää vaikuta tai näy suhteessamme mitenkään

Up

Jatkoimme ja petti uudestaan taas toisen naisen kanssa. Ei lapsia. Ekan tietoon tulleen suhteen jälkeen yritin antaa anteeksi (n. vuosi), tokan tietoon tulleen tapauksen jälkeen muutin pois. Olisi pitänyt erota heti. Mistä sitä tietää, oliko aiemminkin vastaavia tapauksia tuon 10 vuoden aikana. Muutosta on vuosi, enkä luota enää keneenkään.

Kiitos näistä kommenteista, ei varmaankaan ole kovin hyvät mahdollisuudet tästä jatkaa enää yhdessä. Kyllä tuo kova paikka on. Ja itsestäni tiedän, että tämä sama asia nostettaisiin aina pöydälle riitojen yhteydessä. Itse olen joskus aiemmassa suhteessa pettänyt, nyt tiedän, etten sitä tule koskaan tekemään - niin paljon se satuttaa toista.

1. Ei jatkettu, mies ei halunnut.

2. Kyllä, 2 aika pientä lasta.

3. En ole vieläkään antanut anteeksi mutta olisin pystynyt antamaan.

Antaisin anteeksi sinuna koska nyt tilanne meillä on se että olen lähes totaali yh. Miehellä on naisystävä/avopuoliso jota lapset inhoaa mutta muodollisesti joutuu pokkuroimaan isän uhatessa hylkäämisellä ja välien katkaisulla.Isä ei suostu tapaamaan ilman tätä pahanilmanlintua ja tapaamisten välit on jopa kuukausia.

Vierailija kirjoitti:

1. Ei jatkettu, mies ei halunnut.

2. Kyllä, 2 aika pientä lasta.

3. En ole vieläkään antanut anteeksi mutta olisin pystynyt antamaan.

Antaisin anteeksi sinuna koska nyt tilanne meillä on se että olen lähes totaali yh. Miehellä on naisystävä/avopuoliso jota lapset inhoaa mutta muodollisesti joutuu pokkuroimaan isän uhatessa hylkäämisellä ja välien katkaisulla.Isä ei suostu tapaamaan ilman tätä pahanilmanlintua ja tapaamisten välit on jopa kuukausia.

Hui, kamala tilanne. Voimia! Meillä menisi viikkoviikkosysteemillä. Ap

1. ei jatkettu suhdetta, mies olisi halunnut minä en, petos oli törkeä mies oli asunut kahta taloutta..

2. ei ollut lapsia

3. en pystynyt antamaan anteeksi

Voin vielä lisätä, että perheen olen perustanut toisen miehen kanssa. Luota en enää koskaan. Tästä syystä kai tunteeni ovat kohtuu viileät. En tule enää romahtamaan, jos nykyinen mieheni päättää lahteä toisen matkaan. Olen tavallaan kylmettänyt mieleni sen suhteen.

Mies "petti" eli viestitteli naispuolisille tutuilleen kyseenalaisesti ja etsi (juttelu)seuraa deittisivuilta. Mitään ei ilmeisesti fyysisesti tapahtunut. Kuhan testaili markkina-arvoaan ja haki jotain jännitystä ja sutinaa.

Annoin anteeksi jopa kolme kertaa, kun mies lupasi että se loppuu. Neljännellä kerralla takusin ettei se lopu ja ero tuli. En halunnut enää jäädä odottelemaan milloin sanat muuttuvat teoiksi

Ainut mikä harmittaa etten lähtenyt aiemmin.

Kolme lasta, 2 vuotta sitten jäi kiinni. Kyseessä runteisiin perustunut suhde, tosin eivät paljoa nähneet. Jatkettiin, anteeksi olen antanut mutta unohda en. Käytiin vuosi pariterapiassa. Pettämiseen johtaneet syyt puhuttiin ja selvitettiin, joten se auttoi meitä.

Sanoisin, että kokeilkaa pariterapiaa, ja päätä vasta sitten.

En ikinä jatkaisi petturin kanssa.

Hassua, että omien seksuaalisten perustarpeiden tyydyttämistä kutsutaan "pettämiseksi". Niin kuin "petettyjen" määrästäkin ilmenee, ei ole realistista odottaa, että ihminen tyytyisi puutteeseen, jotta puolisolle ei tulisi paha mieli. Avoin suhde on ainoa oikea, sellaisessa ei tarvitse jauhaa mistään "pettämisestä".

Vierailija kirjoitti:

Mies kertoi itse.

Ap

Miksi hän kertoi? Halusiko saada sinulle pahan olon vai pelkäsikö jäädä kiinni? Huonoja syitä kumpikin... Ehkä haluaa, että jätät hänet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Ei jatkettu, mies ei halunnut.

2. Kyllä, 2 aika pientä lasta.

3. En ole vieläkään antanut anteeksi mutta olisin pystynyt antamaan.

Antaisin anteeksi sinuna koska nyt tilanne meillä on se että olen lähes totaali yh. Miehellä on naisystävä/avopuoliso jota lapset inhoaa mutta muodollisesti joutuu pokkuroimaan isän uhatessa hylkäämisellä ja välien katkaisulla.Isä ei suostu tapaamaan ilman tätä pahanilmanlintua ja tapaamisten välit on jopa kuukausia.

Hui, kamala tilanne. Voimia! Meillä menisi viikkoviikkosysteemillä. Ap

Ota huomioon että jos ex miehesi pokaa jonkun sekopää daamin niin viikko viikko systeemissä kiusattuna oleminen on pahempaa kuin minun nykyinen tilanne. Ehkä he sitten haluaa sinun lapset itsellee ja aloittaa massiivisen lasu ja mustamaalausoperaation. Olet kohta pelkkä etä-äiti tai "biologinen" äiti jos huonosti käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kertoi itse.

Ap

Miksi hän kertoi? Halusiko saada sinulle pahan olon vai pelkäsikö jäädä kiinni? Huonoja syitä kumpikin... Ehkä haluaa, että jätät hänet?

Käi niin pahasti kiinni, ettei ollut mitään epäselvyyttä. Ja kertoi mitä oli tapahtunut.